Billy the Kid

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ainoa tunnettu valokuva Billy the Kidistä. Kuva vuodelta 1880 tai 1879.

Billy the Kid, oikealta nimeltään Henry McCarty, myöh. Henry Antrim ja William H. Bonney,[1][2] tunnettiin myös nimillä Kid Antrim ja the Kid (noin 1859[3][4]14. heinäkuuta 1881[5]), oli yksi Villin lännen pahamaineisimmista lainsuojattomista. Hänen kerrotaan legendan mukaan tappaneen 21 ihmistä,[6] kunnes sheriffi Pat Garrett ampui hänet. Billy the Kid ampui varmuudella neljä miestä. Lisäksi hän oli osallisena puolen tusinan muun miehen tapoissa Lincolnin piirikunnan sodan aikana.[7][8]

Elämäkerran kirjoittajien mukaan Billy the Kid oli ennemmin vaikeuksiin ajautunut nuorukainen kuin tunnoton tappaja. Kuolemansa jälkeen hänestä tuli myyttinen ja romantisoitu hahmo.

New Mexicon espanjalaista alkuperää olevan väestön keskuudessa häntä kutsuttiin nimellä El Chivato tai El Bilito; he luottivat häneen, kohtelivat häntä kuin perheenjäsentä ja pitivät häntä oman kansansa suojelijana ja sorrettujen puolustajana.[9][10]

Billy the Kid oli sinisilmäinen, solakka ja pituudeltaan noin 173 cm. Luonteeltaan hänen kerrottiin olleen ystävällinen ja kunnollinen, myös ilkikurinen ja kaunainen. Aikalaiset kuvailivat hänen pukeutumistaan huolitelluksi, ja hän käytti mielellään meksikolaista sombreroa. Hän puhui espanjaa - tai paremminkin espanjan paikallismurretta - sujuvasti. Nämä ominaisuudet yhdessä taitavan aseen käsittelyn kanssa myötävaikuttivat hänen maineeseensa sekä pahamaineisena lainsuojattomana että kansallissankarina.[11][12]

Sanomalehdet alkoivat kutsua häntä nimellä Billy the Kid joulukuussa 1880.[13]

Billy the Kid.jpg

Lapsuus ja varhaisnuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy the Kidin hauta. Fort Sumner, New Mexico.

Billy syntyi todennäköisesti New Yorkin East Sidessa. Syntymäaikaa ei tiedetä tarkkaan; yleisesti hänen oletetaan syntyneen syyskuussa tai marraskuussa 1859.[14] Äidin nimi oli Catherine McCarty ja isäpuolen William Antrim. Biologisesta isästä ei ole varmaa tietoa, mutta hän saattoi olla nimeltään Michael McCarty.[15] On arveltu, että Billyn myöhempi nimi Bonney olisi ollut biologisen isän nimi,[16] mutta tästä ei ole olemassa todisteita. Catherine McCarty oli paennut Irlannin nälkävuosia Yhdysvaltoihin.[17]

Billyn isä kuoli jo varhain. Äiti Catherine ja kaksi poikaa (Henryn veli oli nimeltään Joseph) asuivat viimeistään vuonna 1868 Indianapolisissa, jossa Catherine tapasi itseään 12 vuotta nuoremman William Antrimin. He muuttivat Wichitan preeriakylään Kansasiin kesällä 1870. Wichitassa Catherine piti kannattavaa pesulapalvelua, ja William elätti perhettä puusepän töillä. Catherine osallistui myös Wichitan politiikkaan.[18] Vuonna 1881 kirjoitetussa kolumnissa pojan, josta myöhemmin oli tuleva Billy the Kid, muistellaan kuljeskelleen kaupungin kaduilla. Catherine lapsineen muutti myöhemmin Wichitan levottomasta keskuksesta lähistölle William Antrimin rakentamaan mökkiin, jossa Antrim jo entuudestaan asui. He viljelivät seitsemän eekkerin maapalstaa.[19]

Catherinen terveydentila alkoi huonontua ja hän muutti perheineen Kansasista loppukesällä 1871. Seuraavan puolentoista vuoden ajalta heistä ei ole merkintöjä, mutta he ehkä asettuivat Denveriin. Coloradon alue oli tunnettu parantavasta vuoristoilmastaan. Vuoden 1873 alussa perhe muutti New Mexicoon, jossa Catherine ja William avioituivat Santa Fessä maaliskuussa 1873.[20] Koska heidät vihittiin presbyteriaanisessa kirkossa, Catherine ja hänen poikansa saattoivat jossain vaiheessa kääntyä katolilaisista protestanteiksi.[21] Silver Cityyn, joka oli nuori kaupunki intiaanien (mm. apassien) vanhoilla asuinmailla, he muuttivat kesällä 1873.[22]

New Mexicossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silver City oli hyvin syrjäinen paikka. Sotivat apassit olivat alueella alituisena uhkana. Väkivalta purkautui kaupungin kaduilla silloin tällöin. Latinoväestöä oli asettunut Chihuahua Hillin alueelle, jossa puhuttiin pääasiassa espanjaa.[23]

Perhe asui yhden huoneen vuokramökissä Main Streetin itäpuolella. William Antrim kierteli kaivoksilla ja pelasi rahasta korttia, Catherine pesi vaatteita ja teki leipää myyntiin.[24]

Billy omaksui New Mexicon erilaisen ja hänelle vieraan elämäntavan. Hän oppi paikalliset tavat ja tottumukset. Hän piti kortinpeluusta, tanssimisesta ja laulamisesta. Hänen suosikkilauluikseen on mainittu "Turkey in the Straw" ja "Silver Threads Among the Gold".[25]

Billy osasi lukea ja kirjoittaa. Hänen koulunkäynnistään on niukasti tietoja, mutta Silver Cityssä hänen tiedetään saaneen kouluopetusta.[26] Gale Cooper on kirjassaan[27]analysoinut ja autentisoinut Billyn kirjoittamia kirjeitä, kirjallisia todistajanlausuntoja ja oikeudenkäyntiasiakirjoja sekä Billyn sanomalehtihaastatteluja. Aineistosta käyvät Cooperin mukaan ilmi Billyn luonteenpiirteet: ironinen äly ja itserakas rohkeus poliittisen epäoikeudenmukaisuuden edessä.

Billyn ensimmäinen rikos oli 15-vuotiaana tehty voin näpistys. Hän oli lojaali toveri, joka joskus varasti ystäviltään. Aikalaisten ja eräiden elämäkerran kirjoittajien mukaan laittomuudet olivat seurausta Billyn kiinnostuksesta lukea Police Gazettea ja kirjoja, joissa romantisoitiin rikollisuutta. Mutta hän oli myös fyysisesti pienikokoinen, joka johti kahnauksiin vahvempien ja isompien poikien kanssa.[28][29]

Catherine McCarty kuoli syyskuussa 1874 tuberkuloosiin. Isäpuoli ei enää ollut kiinnostunut Billyn kasvatuksesta. Myös Billyn ja hänen veljensä Joseph McCarty Antrimin tiet erkanivat vuoden 1874 lopulla. Josie hankki elantonsa uhkapelurina, ja he tapasivat toisiaan aika ajoin.[30]

14-vuotiaana Billy teki töitä hotellia pitävälle Truesdellin perheelle, joka huolehti hänestä äidin kuoleman jälkeen. Syyskuun 4. päivänä 1875 Billyn kumppani Sombrero Jack (oik. George Schaefer) murtautui kiinalaisen pesulanpitäjän Charlie Sunin taloon ja varasti tältä vaatteita ja kaksi revolveria. Billy osallistui saaliin kätkemiseen. Sombrero Jack oli aikalaisten mukaan maaninen varas, ja hänen arvellaan vaikuttaneen Billyn elämään suuresti.[31]

Lainsuojaton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun 23. päivänä 1875 Billy pidätettiin. Hänen oli määrä odottaa oikeudenkäyntiä joulukuun alkuun saakka. Billy kuitenkin pakeni sellistään parin päivän kuluttua savupiipun kautta. Paon jälkeen paikallinen lehti Silver City Herald julkaisi hänestä ensimmäisen artikkelin.[32][33]

Billy vietti hetken aikaa kaiketi "sijaisäitinsä" Clara Truesdellin luona. Truesdell lähetti hänet Ed Moultonin sahalle Bear Mountainiin. Sieltä hän jatkoi Cliftonin kaivosleiriin Arizonaan. Hän halusi tavata isäpuolensa, joka työskenteli kaivoksella. William Antrim lähetti Billyn tiehensä. Seuraavat kaksi vuotta Billy oli viettävä aikaansa kuljeksimalla kaivosleireillä, pelurina, hevosvarkaana ja satunnaisissa töissä.[34][35]

Huhtikuussa 1876 Billy etsi ja sai töitä Camp Grantin lähistön karjatiloilta. Joskus hänelle jouduttiin antamaan kenkää, koska hän ei pärjännyt fyysisesti raskaassa työssä. Billyn ystävä Frank Coe kertoi myöhemmin, että Billy oli mieleltään terävä ja huumorintajuinen, mutta fyysisesti pieni ja hento. Camp Grantissa häntä kiinnostivat kuitenkin erityisesti alueen pelipöydät.[36][37]

Vuoden 1876 syksyyn mennessä Billy oli ottanut lisänimen Kid, ja häntä kutsuttiin nimellä Kid Antrim. Lisänimi ei ollut sattuma. Lännessä, erityisesti New Mexicossa ja Arizonassa, nimestä Kid oli tullut yleinen kutsumanimi nuorista rikollisista.[38]

Marraskuussa Billy sai työtä Hotel de Lunan keittiöstä Camp Grantin läheltä. Hän sai työstään palkan lisäksi huoneen ja aterian. Hotellinpitäjä muisteli vuonna 1911, että Billy työskenteli vain muutamia päiviä, mutta sen sijaan alkoi liikkua hevosvarkaiden porukoissa, joiden päämajana hotelli toimi. Hänen seuraava neuvonantajansa oli ex-sotilas ja hevosvaras John R. Mackie. Mackie oli ollut vangittuna murhan yrityksestä syyskuussa 1875.[39]

Vuoden 1877 alkupuolella Billy ja John Mackie kumppaneineen viettivät aikaa Globe Cityssä. Kun Billy kyllästyi pokerin pelaamiseen, hän saattoi ansaita laitonta rahaa näpistämällä satuloita ja hevosia.[40]

Helmikuussa Billy ja Mackie varastivat jälleen sotilaiden hevosia Cottonwood Springin levähdyspaikasta. Armeija sai tarpeekseen, ja hänet pidätettiin. Hänen onnistui ensin välttää lain koura kahdesti ja lopulta paeta Mackien avustuksella vartiotuvasta, minne hänet oli saatu lukittua.[41]

Elokuussa 1877 Billy palasi jälleen Camp Grantin alueelle. Aikalainen Gus Gildea kertoi seuraavasti: "Kid Antrim tuli kaupunkiin kuin 'maalaistollo', pukeutuneena uusiin housuihin ja kenkiin saappaiden sijasta. Hänellä oli kuudestilaukeava housuissaan." Paikallinen seppä Frank "Windy" Cahill alkoi härnätä häntä. Cahill nimitteli Billyä George Atkinin saluunassa, jossa Billy pelasi pokeria. Riidan päätteeksi Billy ampui Cahillia, ja tämä kuoli seuraavana päivänä.[42]

Billy pakeni New Mexicoon. Hänen kerrottiin palauttaneen hevosen, jolla oli paennut. Muutaman seuraavan viikon aikana hän pysytteli poissa pääteiltä ja yöpyi syrjäisillä tiloilla ja leireillä, missä vieras aina vastaanotettiin ystävällisesti.[43] Billy oleskeli jonkin aikaa ystävänsä Anthony Connorin vanhempien Richard ja Sara Connor Knightin omistamalla karjatilalla, joka sijaitsi Burro Mountainsin juurella Silver Citystä lounaaseen.[44]

Koska Billy oli todettu syylliseksi Cahillin kuolemaan, hänen piti etsiä uusia kantapaikkoja. Aiemmin kesäkuussa 1877 Grant County Herald oli kertonut karjaruhtinas John Chisumin palkkaavan miehiä karkottamaan Pecos Valleyn karjavarkaat. Chisumin ei tiedetty utelevan palkollistensa menneisyydestä. Tähän tilaisuuteen Billy ehkä halusi tarttua.[45]

William H. Bonney[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy näyttäytyi seuraavaksi Apache Tejossa, jossa hän liittyi erääseen seudun röyhkeimmistä ja ahneimmista rikollisporukoista (the Boys). Porukan aivot oli John Kinney, jonka karjatila Mesillan lähellä oli tunnettu pahantekijöiden kohtauspaikkana, mutta sen kiistaton johtaja oli Jesse Evans. Evans oli aiemmassa elämässään työskennellyt John Chisumin tilalla. Billy jätti Evansin porukan jo loppusyksyllä 1877.[46]

Erään kertomuksen mukaan apassit olivat varastaneet häneltä hevosen, ja usean mailin kävelyrupeaman jälkeen Pecos Valleyssa hän pääsi suojaan Heiskell Jonesin perheeseen.[47][48]

Vuoden 1877 lopulla Billy alkoi käyttää nimeä William H. Bonney. On esitetty, että Bonney olisi ollut joko hänen isänsä tai äidinisänsä nimi ja että Billy olisi syntyjään Bonney. Billyn oletettu sukulaisuussuhde Lincolnin latinoväestöön on myös ollut tutkimuksen kohteena. Kumpaakaan teoriaa ei ole voitu täysin vahvistaa. Jotkut tutkijat otaksuvat, että Billy olisi lukenut kirjailija Edward Bonneyn seikkailukirjoja ja lainannut kirjailijan sukunimen.[49]

Hänet pidätettiin syksyllä 1877 Lincolnin piirikunnassa paikallisen karjatilallisen John Tunstallin hevosten hallussapidosta. Vapauduttuaan hän ystävystyi Charlie Bowdren, George Coen, Frank Coen ja Ab Saundersin kanssa. Bowdren kanssa hän ratsasti ensin Lincolnin piirikunnan sodan aikana ja myöhemmin lakia paossa.[50]

Lincolnin piirikunnan sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Tunstall palkkasi Billyn, joka vietti jonkin aikaa Tunstallin tiluksilla töissä. Kilpailevilla liiketoimillaan lontoolainen Tunstall haastoi irlantilaiset Lawrence G. Murphyn ja James Dolanin.[51]Tunstall liittolaisineen olivat enimmäkseen protestantteja, kun taas Murphy ja Dolan olivat katolilaisia.[52] Heidän keskinäinen vihanpitonsa johti lopulta siihen, että Murphy ja Dolan murhauttivat Tunstallin 18. helmikuuta 1878. Seriffi William J. Brady oli Murphy-Dolan-ryhmän puolella. John Tunstallin kylmäveristä murhaa pidettiin sodanjulistuksena.[53]Jesse Evans, jonka kanssa Billy aiemmin oli ratsastanut, oli osallisena Tunstallin murhaan.

New Mexico oli tuohon aikaan hyvin korruptoitunut. Klikki, the Santa Fe Ring, jonka johdossa oli liittovaltion asiamies Thomas Catron, hallitsi politiikkaa ja taloutta. Väkivalta pyyhkäisi yli alueen, jota asuttivat valkoihoiset karjanomistajat ja liikemiehet, espanjalaisten valloittajien jälkeläiset sekä alkuperäisväestö.[54]

Vuonna 1878 Billy taisteli tässä sodassa (the Lincoln County War). Hän oli aseistautunut rivimies Valvojissa (the Regulators), joka vastusti Murphy-Dolanin Taloa (The House). Talo oli osa klikkiä, joka monopolisoi paikallista taloutta ja valtion virkoja. John Tunstallin kumppani Alexander McSween oli onnistunut hankkimaan rauhantuomari Wilsonilta valtuudet Tunstallin murhaajien pidättämiseksi. Valvojien johdossa oli ensin Dick Brewer ja sen ydinryhmä muodostui noin 12 miehestä. Billy oli yksi ryhmän uskollisimmista jäsenistä. Tulevat viisi kuukautta ryhmä piti itseään laillisena järjestyspartiona.[55]

Maaliskuun alussa Valvojat ensin pidättivät ja myöhemmin surmasivat kaksi Tunstallin murhaan osallistunutta miestä.[56]Tilanne muuttui kuvernööri Samuel Axtellin vierailun myötä. Axtell muun muassa peruutti rauhantuomarin viran, ja Valvojista oli tullut lainsuojattomia. Yöllä 31. maaliskuuta Billy ja viisi muuta miestä asettuivat väijyksiin odottamaan aamun sarastusta. Aamulla Valvojat ampuivat seriffi William J. Bradyn ja apulaisseriffi George Hindmanin Lincolnin pääkadulla.[57][58] Tapahtuman jälkeen monien suhtautuminen Valvojiin muuttui. Yhteisö oli entistä hajaantuneempi, mutta sota ei ollut ohi.[59]

Kolme päivää seriffin murhan jälkeen Valvojat olivat syömässä Blazer's Millin siirtolan kievarissa, kun raskaasti aseistautunut Andrew "Buckshot" Roberts saapui paikalle. Roberts oli ollut mukana Tunstallin tilalle tehdyssä rynnäkössä sinä päivänä, kun Tunstall surmattiin. Roberts oli Lincolnissa käydessään saanut vahvistuksen sille, että Bradyn ja Hindmanin murhaajien pidättämisestä oli luvattu palkkiot. Samalla hänelle kerrottiin Valvojien mahdollinen olinpaikka. Roberts kieltäytyi luovuttamasta aseitaan. Ankaran taistelun seurauksena useita Valvojia haavoittui. Myös Roberts haavoittui kuolettavasti, mutta onnistui ampumaan Dick Brewerin.[60][61][62]

Huhtikuun 29. päivänä Valvojien uusi päällikkö Frank McNab, Ab Saunders ja Frank Coe olivat matkalla Coen tilalle, kun he joutuivat väijytykseen. McNab ammuttiin, Saunders vangittiin haavoittuneena ja Coe antautui vahingoittumattomana.[63]

Doc Scurlock oli Valvojien kolmas johtaja Frank McNabin jälkeen. Yksi uusista jäsenistä oli alkuaan teksasilainen Thomas O'Folliard, josta pian tuli Billyn hyvä ystävä. Sittemmin O'Folliard uskollisena apurina jopa piteli Billyn hevosta tämän yöllisten naisseikkailujen aikana.[64]

Sota huipentui viiden päivän taisteluun Lincolnin kaupungissa heinäkuussa 1878. Kun Talon taistelijat viimeisen kerran tulittivat Kidin tukikohdan joukkoja, Billyn porukka pakeni. Talon saavuttama voitto vain pahensi anarkiaa.[65]Voitto ei ollut yksitulkintainen. Toisaalta John Tunstall ja Alexander McSween olivat kuolleet, toisaalta Talo oli vararikossa ja Lawrence Murphy alkoholisoitunut ja vakavasti sairas.[66]Murphy kuoli 20. lokakuuta 1878.

Valvojista erosivat Coen serkukset, Doc Scurlock ja Charlie Bowdre. Billy, Tom O'Folliard ja muutamat muut jatkoivat. He varastivat hevosia ja karjaa ja suuntasivat kohti Tascosaa. Billy ystävystyi lääkäri Henry Hoytin kanssa ja lahjoitti tälle raudikon.[67] Hoytin mukaan Billy oli asiantuntija lähes kaikessa muussa paitsi juomisessa; Billyn ei tiedetä juuri käyttäneen väkeviä. Hoyt oli yrittänyt palauttaa Billyn kaidalle tielle. Billy ei noudattanut neuvoa. Lisäksi Valvojien ryhmä hajosi entisestään, vain Billy ja Tom O'Folliard jatkoivat matkaa Fort Sumneriin.[68]

Helmikuussa 1879 Billy, O'Folliard, Scurlock, Joe Bowers ja Yginio Salazar kohtasivat sovinnonhieronnan merkeissä James Dolanin porukan. Tilanne oli vähällä kehittyä tulitaisteluksi Jesse Evansin ja Billyn välisen sanaharkan jälkeen.[69] He solmivat lopulta keskinäisen rauhan. Sovintoa juhlistettiin juomalla viskiä. Ryypiskely johti siihen, että Dolan ja hänen kaverinsa Billy Campbell ampuivat aseettoman lakimiehen Huston Chapmanin. Billy ja O'Folliard onnistuivat eroamaan Dolanin porukasta ja ratsastivat ulos Lincolnista.[70][71]

Sopimus kuvernöörin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittovaltion presidentti Rutherford B. Hayes yritti palauttaa alueelle järjestyksen ja lähetti paikalle kuvernööri Lew Wallacen. Kuvernööri laati listan pidätettävistä miehistä. Billy ja O'Folliard olivat tilanteen tasalla San Patricion lähistöllä. Billy kirjoitti kirjeen maaliskuussa 1879[72]kuvernöörille ja lupasi todistaa Chapmanin tappajia vastaan, jos häntä suojellaan vihollisilta. Billy neuvotteli salaisessa tapaamisessa Wallacen kanssa, ja he pääsivät sopimukseen. Billyä ja O'Folliardia pidettiin harhautusmielessä pidätettyinä Juan Patrónin kodissa. Kotiarestin aikana Billy saattoi todistaa valamiehistön edessä. Useiden viikkojen aikana kuultiin yli sataa todistajaa. Kohta Billy sai tietää, että yhteistyöstä huolimatta häntä syytettiin murhasta.[73][74]

Billy livahti turhautuneena tiehensä kesäkuussa 1879 ja suuntasi New Mexicon Las Vegasiin, jossa hän kohtasi yllättäen Henry Hoytin. Hoyt kertoi myöhemmin, että Billy olisi Las Vegasissa tavannut baarissa peitenimellä liikkuneen Jesse Jamesin.[75][76]

Jälleen vapaana hän jakoi kortteja Fort Sumnerin ja Puerto de Lunan tanssipaikoissa ja saluunoissa. Seudun lammaspaimenet olivat hänen ystäviään. Fort Sumnerissa olivat myös hänen kaverinsa Bowdre ja O'Folliard. Kerran he rosvosivat John Chisumin tilalta satapäisen karjan, merkitsivät sen polttomerkillä tilalle, jolla Bowdre ja Doc Scurlock työskentelivät ja myivät eteenpäin.[77][78]Scurlock muutti syksyn aikana Teksasiin. Billyn uudet tuttavat olivat Dave Rudabaugh, Billy Wilson ja Tom Pickett.[79]

Bob Hargroven saluunassa juopunut Joe "Texas Red" Grant alkoi haastaa riitaa. Billy oli hetkeä aiemmin pitänyt Grantin asetta kädessään ja saanut kierretyksi revolverin rullaa niin, että iskuvasara löisi seuraavan laukauksen kohdalla tyhjään patruunapesään. Sitten hän antoi aseen takaisin Grantille. Kun Billy käänsi selkänsä, hän kuuli iskuvasaran äänen. Billy kääntyi ja ampui Grantin. Toisin kuin Frank Cahillin kohdalla, tällä kertaa Billy ei ollut huolissaan rangaistuksesta.[80]

Patrick Garrett[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fort Sumnerissa hän tapasi suurella todennäköisyydellä ensimmäisen kerran Pat Garrettin, joka oli muuttanut kaupunkiin 1878. Joidenkin mielestä Garrett oli sankari, toisille hän oli konna. Garrett valittiin seriffiksi marraskuun 2. päivänä 1880 ja hän astui virkaansa tammikuussa 1881.

Billyn porukka oli varastanut hevosia, joista he myivät osan Jim Greathouselle. Garrett kokosi joukkoja, joiden tarkoituksena oli pidättää varkaat. Marraskuun 27. päivänä eräs etsintäpartio jäljitti Billyn ja hänen kaverinsa Greathousen omistamalle tilalle. Joukkojen välille syntyi laukaustenvaihtoa. Tauon aikana aseeton Jim Carlyle meni vapaaehtoisesti taloon neuvottelemaan Billyn porukan antautumisesta. Keskustelu päättyi tuloksettomana. Carlyle pakeni ikkunasta, jolloin hänet ammuttiin. Osapuolet syyttelivät toisiaan. Eniten syyttävä sormi osoitti Billyä, joka kiivaasti kielsi ampuneensa Carlylen.[81]

Joulukuun 3. päivänä 1880 Las Vegas Gazette kutsui häntä nimellä Billy the Kid artikkelissa, jossa hänet kuvailtiin kovaotteiseksi rikollispomoksi. Pyrkiessään palauttamaan suhteensa kuvernööriin Billy protestoi hänestä annettua julkisuuskuvaa vastaan kirjoittamalla kirjeen kuvernööri Wallacelle. Wallace vastasi julkaisemalla etsintäkuulutusilmoituksen New Mexicon lehdissä.[82]

19. joulukuuta 1880 Garrettin joukot olivat odottamassa tilaisuuttaan. Välikohtauksessa Tom O'Folliard ammuttiin, muut pakenivat. Muutama päivä myöhemmin Garrettin joukko piiritti pienen talon Stinking Springsissä. Charlie Bowdre ammuttiin talon ulkopuolelle. Billyn porukalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antautua. Ennen kuljetusta Fort Sumnerista noin sadan mailin päähän Las Vegasiin Billyn kerrotaan hyvästelleen Paulita Maxwellin, jonka sanotaan olleen hänen suurin ihastuksensa.[83]

Santa Fen vankilassa ja oikeudenkäynti Mesillassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santa Fen vankilassa Billyä kävivät tapaamassa reportterit ja ystävät, muiden muassa Miguel Antonio Otero, joka oli Billyn ikätoveri. Otero oli tunnettua newmexicolaista sukua, ja hänet valittiin 1897 New Mexicon territorion kuvernööriksi. Otero kertoi vuonna 1936 julkaisemassaan kirjassa[84] vieneensä Billylle savukepaperia, tupakkaa, purukumia ja makeisia, joista Billy oli ollut hyvin ilahtunut. Toisin kuin varhaisemmissa Billystä kertovissa kirjoissa, kuten Charles A. Siringon 1885 ilmestyneessä kirjassa A Texas Cow Boy ja Emerson Houghin 1890-luvun taskukirjoissa, Oteron mukaan Billy oli "mies, jota vastaan oli rikottu enemmän kuin hän oli rikkonut". Vaikka myös Otero luotti Pat Garrettin virheellisiin tietoihin, hänen meksikolainen näkökulmansa on selkeästi erilainen kuin Siringon ja Houghin.[85][86][87]

Las Vegas Gazette kertoi, että "hän näytti todellakin ihmiseltä, mutta hänen olemuksessaan ei ollut mitään miehistä, sillä hän käyttäytyi kuin pelkkä poika". Tukalasta tilanteestaan ja parhaiden ystäviensä kuolemasta huolimatta Billy oli hyvällä tuulella.[88]

Viimeiset kirjeet hän kirjoitti kuvernööri Wallacelle maaliskuussa 1881. Hän oli edelleen Santa Fen vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä. Häntä oli odottava syyte seriffi William J. Bradyn ja Buckshot Robertsin murhista.[89]Kirjeistä käy selville, että hän epätoivoisesti pyysi voivansa keskustella armahduksesta, joka hänelle oli luvattu. Maaliskuun 2. päivänä 1881 päivätty kirje sisältää uhkauksen tehdä tunnetuksi kuvernööri Wallacen kanssa tehty sopimus julkistamalla aiempia kirjeitä. Kirjeillä ei ollut vaikutusta.[90]

Billyn oikeudenkäynti pidettiin Mesillassa. Las Vegas Gazette raportoi matkasta Mesillaan: "Las Crucesissa utelias väkijoukko kerääntyi vaunujen ympärille, ja joku kysyi, kuka on Billy the Kid. Kid asetti kätensä tuomari Ira Leonardin olkapäälle ja vastasi itse kysymykseen: 'hän on se mies'."[91]

Huhtikuun 6. päivänä 1881 Billy todettiin syyttömäksi Buckshot Robertsin murhaan. Kaksi päivää myöhemmin nostettiin syyte seriffi Bradyn murhasta. Santa Fe Ringiä palvelevat sanomalehdet olivat hänet jo tuominneet, ja oikeudenkäynti oli pelkkä muodollisuus. Ira Leonard ei enää saanut puolustaa Billyä. Billy tiesi, että häntä ei armahdeta, eikä hän käyttänyt puheenvuoroja oikeudenistunnossa. Huhtikuun 13. päivänä hänet tuomittiin hirtettäväksi.[92]

Pako Lincolnin vankilasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy vietiin tarkasti vartioituna Lincolniin. Hänen sellinsä oli käräjätalon, entisen Murphy-Dolanin kaupan, toisessa kerroksessa sijainnut huone. Seriffi Pat Garrett määräsi James W. Bellin ja Bob Olingerin vartioimaan Billyä yötä päivää. Bell kohteli Billyä hyvin, mutta Olinger piinasi Billyä, koska piti tätä syyllisenä erään ystävänsä kuolemaan.[93]

Huhtikuun 28. päivänä Billy teki siirtonsa. Garrett oli lähtenyt White Oaksiin hoitamaan asioitaan. Alkuillasta Olinger vei viisi muuta vankia syömään hotelliin ja jätti Bellin huolehtimaan Billystä. Todennäköisesti Billy pyysi päästä käymään ulkohuoneessa, ja käynnin aikana hän sai käsiinsä aseen. Paluumatkalla portaita noustessaan hän tönäisi Belliä. Bellin yrittäessä paeta Billy ampui hänet. Kun Olinger riensi paikalle, Billy ampui hänet kadulle käräjätalon toisen kerroksen ikkunasta. Kaupungin asukkaat seurasivat kaduilla tapahtumia. Billy vapautti itsensä kahleista Godfrey Gaussin avustuksella. Hänen kerrottiin laulaneen paetessaan kaupungista. Billy oli ylittänyt itsensä, ja piirikunnan lehdet villiintyivät. The Daily New Mexican raportoi paosta jopa ihailevaan sävyyn.[94][95][96]

Lincolnin käräjätalo ja vankila (ent. Murphy-Dolanin "Talo"), josta Billy the Kid pakeni 28.4.1881.

Billy ei kuitenkaan lähtenyt New Mexicosta. Hän ratsasti yli Capitan Mountainsin ja pysytteli Yginio Salazarin ja muiden latinoystäviensä parissa.[97]Hänestä oli luvattu toinen 500 dollarin palkkio, mikä olisi nykyrahassa noin 10 000 dollaria.[2]

Kuolema Fort Sumnerissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seriffi Pat Garrett sai vihiä siitä, että Billy yhä oleskeli Fort Sumnerissa. Garrett ja hänen kaksi apulaistaan, John W. Poe ja Thomas "Kip" McKinney, saapuivat Billyn ystävän Pete (Pedro) Maxwellin talolle illan pimeydessä 14. heinäkuuta 1881. Lopulta Garrett meni Maxwellin makuuhuoneeseen kysymään, oliko tämä nähnyt Kidiä. Billy lähestyi taloa sukkasillaan aikomuksenaan leikata palan kuistilla riippuvasta lihasta. Kun Billy huomasi Poen ja McKinneyn, hän perääntyi verannalta suoraan Maxwellin pimeään huoneeseen ja kysyi tältä, keitä miehet olivat. Maxwell tunnisti Billyn, ja Garrett ampui kuolettavasti kahdesti.[98]

Oikea- vai vasenkätinen?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen ferrotype
Pat Garrett

Yleisesti uskottiin Billy the Kidin olleen vasenkätinen. Tämä virheellinen tieto levisi ainoan hänestä otetun kuvan mukana, missä hänen revolverinsa näyttää olevan vasemmalla puolella,[99] mutta kuvan tarkempi tarkastelu paljastaa kuvan kiväärin olevan Winchester Model 1873, joiden latausportti on aina oikealla puolella, joten "vasenkätinen" kuva on todellisuudessa peilikuva.[100] Vasenkätinen Billy esiintyy myös vuoden 1958 elokuvassa Billy the Kid - Henkipatto (The Left Handed Gun) pääosassa Paul Newman.

Vuonna 1954 lännen historioitsijat James D. Horan ja Paul Sann ilmitoivat, että McCarty (Billy the Kid) oli "oikeakätinen ja kantoi asettaan oikealla lonkallaan."[101]

Billyn asusteena olevan liivin napitus myös osoittaa alkuperäisen kuvan olevan peilikuva. Vertaa Pat Garrettin liiviin.[102]

Silver Cityn koulussa opettanut Mary Phillipa Richards kertoi, että kirjoittaessaan Billy oli molempikätinen.[103]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bell, Bob Boze. The Illustrated Life and Times of Billy the Kid. Phoenix: Tri Star-Boze Publications, 1992, 1996.
  • Burns, Walter Noble. The Saga of Billy the Kid. Garden City, N.Y.: Doubleday, Page & Co., 1926.
  • Cooper, Gale. Billy the Kid's Writings, Words, and Wit. Gelcour Books, 2011.
  • Fulton, Maurice G. History of the Lincoln County War. Tucson: University of Arizona Press, 1968.
  • Elbert A. Garcian kirja Billy the Kid's Kid: The Hispanic Connection käsittelee Kidin suvun espanjalaista puolta ja sen historiaa suoraan alenevassa polvessa Billy the Kidistä lähtien. Kirjan pääasiallinen aihe on yksi Billy the Kidin pojista, kirjailijan isoisä. Elbert A. Garcian kirjasta on saatavilla hyvin vähän kirjallisuusarvosteluja, mikä vaikeuttaa kirjan todenperäisyyden arviointia.
  • Pat Garrett kirjoitti pian Kidin kuoleman jälkeen kirjan Billy the Kidistä; oikeastaan haamukirjailija Marshall Ashmun Upson kirjoitti sen Garrettin toimeksiannosta. Kirjan nimi on The Authentic Life of Billy the Kid. Kirjaa ei ole suomennettu. Nimestään huolimatta sen todenmukaisuutta on epäilty ja sitä pidetään Garrettin maineen kiillotuksena.[104]
  • Hunt, Frazier. The Tragic Days of Billy the Kid. Sunstone Press, 2009, Facsimile of 1956 Edition. Hunt käytti aineistonaan Maurice G. Fultonin ja J. Evetts Haleyn materiaalia. Fulton ja Haley olivat ahkeria tutkijoita, jotka haastattelivat 1920- ja 1930-luvuilla ihmisiä, jotka saattoivat vielä antaa ensikäden tietoa Billy the Kidin päivistä.
  • Jacobsen, Joel. Such Men as Billy the Kid. Lincoln and London: University of Nebraska Press, 1994.
  • Nolan, Frederick. The West of Billy the Kid. Norman: University of Oklahoma Press, 1998.
  • Otero, Miguel Antonio, Jr. The Real Billy the Kid: With New Light on the Lincoln County War. Houston: Arte Público Press, 1998.
  • Thompson, Paul B. Billy the Kid: "It Was a Game of Two and I Got There First". Enslow Publishers Inc., 2010.
  • Tuska, Jon. Billy the Kid: A Handbook. Lincoln and London: University of Nebraska Press, 1983.
  • Utley, Robert M. Billy the Kid: A Short and Violent Life. Lincoln and London: University of Nebraska Press, 1989.
  • Wallis, Michael. Billy the Kid: The Endless Ride. W. W. Norton Company, 2007.
  • Faktaa ja fiktiivistä proosaa yhdistävistä teoksista mainittakoon Elizabeth Facklerin Billy the Kid: The Legend of El Chivato, Michael Ondaatjen The Collected Works of Billy the Kid sekä John Vernonin Lucky Billy.

Elokuvat ja muu populaarikulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasovituksista tunnetuimpia ovat Arthur Pennin ohjaama Billy the Kid – henkipatto (1958) ja Sam Peckinpahin ohjaama Pat Garrett ja Billy the Kid (1973). Merkittäviä sovituksia, joiden kautta monet ovat Kidin tarinan löytäneet, ovat myös Young Guns – nuoret sankarit ja sen jatko-osa Young Guns II. Vuonna 1972 ilmestynyt Dirty Little Billy esittää Billyn puolestaan epäonnisena antisankarina.

Billy the Kid esiintyy myös Lucky Luke -sarjakuvissa (ensi kerran tarinassa Billy the Kid, pikku nappula) sekä Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa jaksossa Muumipeikko Villissä lännessä.

Yhdysvaltalainen säveltäjä Aaron Copland on tehnyt Billy the Kidistä kertovan baletin Billy the Kid.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Villi Länsi - Suomalainen sivusto, joka käsittelee Villin lännen historiaa ja henkilöitä

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007)
  2. Early Life About Billy the Kid. Viitattu 19.8.2013.
  3. Michael Wallis (2007)
  4. http://aboutbillythekid.com/index.html
  5. EyeWitness to History: The Death Of Billy The Kid, 1881
  6. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007)
  7. Michael Wallis (2007)
  8. Robert M. Utley: Billy The Kid: A Short and Violent Life (1989)
  9. Michael Wallis (2007)
  10. Celebrating Latino Folklore: An Encyclopedia of Cultural Traditions / María Herrera-Sobek, editor (2012)
  11. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998)
  12. Michael Wallis (2007)
  13. Wallis (2007)
  14. Robert M. Utley (1989)
  15. Michael Wallis (2007)
  16. Frederick Nolan (1998)
  17. Michael Wallis (2007)
  18. Michael Wallis (2007)
  19. Michael Wallis (2007)
  20. Michael Wallis (2007)
  21. Ireland and the Americas: Culture, Politics, and History. Editors: Byrne, James P., Coleman, Philip and King, Jason (2008)
  22. Michael Wallis (2007)
  23. Michael Wallis (2007)
  24. Michael Wallis (2007)
  25. Michael Wallis (2007)
  26. Michael Wallis (2007)
  27. Billy the Kid's Writings, Words, and Wit (2012)
  28. Robert M. Utley (1989)
  29. Michael Wallis (2007)
  30. Michael Wallis (2007)
  31. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998)
  32. Michael Wallis (2007)
  33. Frederick Nolan (1998)
  34. Frederick Nolan (1998)
  35. Michael Wallis (2007)
  36. Frederick Nolan (1998)
  37. Miguel Antonio Otero Jr.:The Real Billy the Kid: With New Light on the Lincoln County War (1998)
  38. Wallis (2007)
  39. Michael Wallis (2007)
  40. Michael Wallis (2007)
  41. Michael Wallis (2007)
  42. Frederick Nolan (1998)
  43. Frazier Hunt: The Tragic Days of Billy the Kid (1956)
  44. Michel Wallis (2007)
  45. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998)
  46. Michael Wallis (2007)
  47. Frederick Nolan (1998)
  48. Michael Wallis (2007)
  49. Michael Wallis (2007)
  50. Michael Wallis (2007)
  51. Frederick Nolan (1998)
  52. Fintan O'Toole: "The Many Stories of Billy the Kid."The New Yorker (December 28, 1998 - January 4, 1999)
  53. Frederick Nolan (1998)
  54. Michael Wallis (2007)
  55. Michael Wallis (2007)
  56. Paul L. Tsompanas: Juan Patrón: A Fallen Star in the Days of Billy the Kid (2012)
  57. Michael Wallis (2007)
  58. Frederick Nolan: The Lincoln County War: A Documentary History (2009)
  59. Michael Wallis (2007)
  60. Michael Wallis (2007)
  61. Frederick Nolan (1998)
  62. William A. Keleher: Violence in Lincoln County 1869-1881 (facsimile 2008)
  63. Michael Wallis (2007)
  64. Robert M. Utley (1989)
  65. Michael Wallis (2007)
  66. http://historyireland.com/18th-19th-century-history/billy-the-kid-and-the-lincoln-county-war-the-irish-connection/
  67. Robert M. Utley (1989)
  68. Michael Wallis (2007)
  69. Robert M. Utley (1989)
  70. Michael Wallis (2007)
  71. Robert M. Utley (1989)
  72. Gale Cooper (2012)
  73. Michael Wallis (2007)
  74. Robert M. Utley (1989)
  75. Michael Wallis (2007)
  76. Robert M. Utley (1989)
  77. Robert M Utley: Billy the Kid: A Short and Violent Life (1989)
  78. Paul L. Tsompanas: Juan Patrón: A Fallen Star in the Days of Billy the Kid (2012)
  79. Michael Wallis (2007)
  80. Michael Wallis (2007)
  81. Michael Wallis (2007)
  82. Michael Wallis (2007)
  83. Michael Wallis (2007)
  84. The Real Billy the Kid: With New Light on the Lincoln County War
  85. Frederick Nolan: The Billy the Kid Reader (2007)
  86. John-Michael Rivera: The Emergence of Mexican America, s. 124-130 (2006)
  87. http://tshaonline.org/handbook/online/articles/fmccd
  88. Paul B. Thompson: Billy the Kid: "It Was a Game of Two and I Got There First", s. 87 (2010)
  89. Michael Wallis (2007)
  90. Gale Cooper: Billy the Kid's Writings, Words, and Wit (2012)
  91. Joel Jacobsen: Such Men as Billy the Kid (1994)
  92. Michael Wallis (2007)
  93. Michael Wallis (2007)
  94. Robert M. Utley (1989)
  95. Frederick Nolan (1998)
  96. Joel Jacobsen: Such Men as Billy the Kid (1994)
  97. Michael Wallis (2007)
  98. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007)
  99. Taken outside Beaver Smith's Saloon in Old Fort Sumner, probably in late 1879 or early 1880, the image was published in the first volume of G. B. Anderson's History of New Mexico: Its Resources & People in 1907. The photographer employed a tripod-mounted, box camera with a four-tube lens set that took four identical photographs at the same time. The image shown on this page came from the upper-left hand lens and is known as the 1907 halftone. It had been retouched to eliminate scratches and the original is now lost. The extant unretouched tintype taken by the lower-right hand lens, known as the Upham-Dedrick tintype, contains more detail and shows a hand holding a board to reflect light onto the subjects unlit side and has the thumbprints of the photographer on the bottom edge. Other details not shown clearly in the 1907 halftone include the holster having a strap to prevent the gun from falling out while riding and Billy wearing a "gambler's pinky ring," so called because it could be used as an aid to cheating at three-card monte. His shirt appears to have a design (a nautical anchor?) but it may be a necklace.[1]
  100. Billy the Kid's Famous Photo NewMexico.orgMalline:Spaced ndashTourism Department. Viitattu April 4, 2010.
  101. Horan and Sann (1954), p. 57
  102. Shirt (patent application) 24 July 2003. Free Patents Online. Viitattu 30 June 2011.
  103. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid, s. 29 (1998)
  104. Michael Wallis (2007)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Billy the Kid.