Billy the Kid

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ainoa tunnettu valokuva Billy the Kidistä. Kuva vuodelta 1880 tai 1879.

Billy the Kid (oikealta nimeltään Henry McCarty, myöh. Henry Antrim ja William H. Bonney)[1][2], tunnettiin myös nimillä Kid Antrim ja the Kid, (23. marraskuuta 185914. heinäkuuta 1881[3]) oli yksi Villin lännen pahamaineisimmista lainsuojattomista. Hänen kerrotaan legendan mukaan tappaneen 21 ihmistä [4] kunnes sheriffi Pat Garrett ampui hänet. Billy the Kid ampui varmuudella neljä miestä. Lisäksi hän oli osallisena puolen tusinan muun miehen tapoissa Lincolnin piirikunnan sodan aikana.[5][6]

Elämäkerran kirjoittajien mukaan Billy the Kid oli ennemmin vaikeuksiin ajautunut nuorukainen kuin tunnoton tappaja. Kuolemansa jälkeen hänestä tuli myyttinen ja romantisoitu hahmo.

Uuden-Meksikon espanjalaista alkuperää olevan väestön keskuudessa häntä kutsuttiin nimellä El Chivato tai El Bilito; he luottivat häneen, kohtelivat häntä kuin perheenjäsentä ja pitivät häntä oman kansansa suojelijana ja sorrettujen puolustajana.[7][8]

Billy the Kid oli sinisilmäinen, solakka ja pituudeltaan noin 173 cm. Luonteeltaan hänen kerrottiin olleen ystävällinen ja kunnollinen, myös ilkikurinen ja kaunainen. Aikalaiset kuvailivat hänen pukeutumistaan huolitelluksi, ja hän käytti mielellään meksikolaista sombreroa. Hän puhui espanjaa - tai paremminkin espanjan paikallismurretta - sujuvasti. Nämä ominaisuudet yhdessä taitavan aseen käsittelyn kanssa myötävaikuttivat hänen maineeseensa sekä pahamaineisena lainsuojattomana että kansallissankarina.[9][10]

Sanomalehdet alkoivat kutsua häntä nimellä Billy the Kid joulukuussa 1880.[11]

Lapsuus ja varhaisnuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy the Kid.jpg
Billy the Kidin hauta. Fort Sumner, New Mexico.

Billy syntyi todennäköisesti New Yorkin East Sidessa. Äidin nimi oli Catherine McCarty ja isäpuolen William Antrim.[2] Biologisesta isästä ei ole varmaa tietoa, mutta hän saattoi olla nimeltään Michael McCarty. On arveltu, että Billyn myöhempi nimi Bonney olisi ollut biologisen isän nimi, mutta tästä ei ole olemassa todisteita. Catherine McCarty oli paennut Irlannin nälkävuosia Yhdysvaltoihin.[12]

Billyn isä kuoli jo varhain. Äiti Catherine ja kaksi poikaa (Henryn veli oli nimeltään Joseph) asuivat viimeistään vuonna 1868 Indianapolisissa, jossa Catherine tapasi itseään 12 vuotta nuoremman William Antrimin. He muuttivat Wichitan preeriakylään Kansasiin kesällä 1870. Wichitassa Catherine piti kannattavaa pesulapalvelua, ja William elätti perhettä puusepän töillä. Vuonna 1881 kirjoitetussa kolumnissa pojan, josta myöhemmin oli tuleva Billy the Kid, muistellaan kuljeskelleen kylän kaduilla. Perhe muutti myöhemmin Wichitan levottomasta keskuksesta lähistölle, jossa he viljelivät seitsemän eekkerin maapalstaa.[13]

Catherinen terveydentila alkoi huonontua ja hän muutti perheineen Kansasista loppukesällä 1871. Seuraavan puolentoista vuoden ajalta heistä ei ole merkintöjä, mutta he ehkä asettuivat Denveriin. Coloradon alue oli tunnettu parantavasta vuoristoilmastaan. Vuoden 1873 alussa perhe muutti Uuteen-Meksikoon, jossa Catherine ja William avioituivat Santa Fessä maaliskuussa 1873. Silver Cityyn, joka oli nuori kaupunki intiaanien (mm. apassien) vanhoilla asuinmailla, he muuttivat kesällä 1873.[14]

Uudessa-Meksikossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy omaksui Uuden-Meksikon erilaisen ja hänelle vieraan elämäntavan. Hän oppi paikalliset tavat ja tottumukset. Hän piti kortinpeluusta, tanssimisesta ja laulamisesta. Hänen suosikkilauluikseen on mainittu "Turkey in the Straw" ja "Silver Threads Among the Gold".[15]

Billy osasi lukea ja kirjoittaa. Hänen koulunkäynnistään on niukasti tietoja, mutta Silver Cityssä hänen tiedetään saaneen kouluopetusta.[16]Gale Cooper on kirjassaan[17] analysoinut ja autentisoinut Billyn kirjoittamia kirjeitä, kirjallisia todistajanlausuntoja ja oikeudenkäyntiasiakirjoja sekä Billyn sanomalehtihaastatteluja. Aineistosta käyvät Cooperin mukaan ilmi Billyn luonteenpiirteet: ironinen äly ja itserakas rohkeus poliittisen epäoikeudenmukaisuuden edessä.

Billyn ensimmäinen rikos oli 15-vuotiaana tehty voin näpistys. Hän oli lojaali toveri, joka joskus varasti ystäviltään. Aikalaisten ja eräiden elämäkerran kirjoittajien mukaan laittomuudet olivat seurausta Billyn kiinnostuksesta lukea Police Gazettea ja kirjoja, joissa romantisoitiin rikollisuutta. Mutta hän oli myös fyysisesti pienikokoinen, joka johti kahnauksiin vahvempien ja isompien poikien kanssa.[18][19]

Catherine McCarty kuoli syyskuussa 1874 tuberkuloosiin. Isäpuoli ei enää ollut kiinnostunut Billyn kasvatuksesta. Myös Billyn ja hänen veljensä Joseph McCarty Antrimin tiet erkanivat vuoden 1874 lopulla. Josie hankki elantonsa uhkapelurina, ja he tapasivat toisiaan aika ajoin.[20]

14-vuotiaana Billy teki töitä hotellia pitävälle Truesdellin perheelle, joka huolehti hänestä äidin kuoleman jälkeen. Syyskuun 4. päivänä 1875 Billyn kumppani Sombrero Jack (oik. George Schaefer) murtautui kiinalaisen pesulanpitäjän Charlie Sunin taloon ja varasti tältä vaatteita ja kaksi revolveria. Billy osallistui saaliin kätkemiseen. Sombrero Jack oli aikalaisten mukaan maaninen varas, ja hänen arvellaan vaikuttaneen Billyn elämään suuresti.[21]

Lainsuojaton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun 23. päivänä 1875 Billy pidätettiin. Hänen oli määrä odottaa oikeudenkäyntiä joulukuun alkuun saakka. Billy kuitenkin pakeni sellistään parin päivän kuluttua savupiipun kautta. Paon jälkeen paikallinen lehti Silver City Herald julkaisi hänestä ensimmäisen artikkelin.[22][23]

Billy vietti hetken aikaa kaiketi "sijaisäitinsä" Clara Truesdellin luona. Truesdell lähetti hänet Ed Moultonin sahalle Bear Mountainiin. Sieltä hän jatkoi Cliftonin kaivosleiriin Arizonaan. Hän halusi tavata isäpuolensa, joka työskenteli kaivoksella. William Antrim lähetti Billyn tiehensä. Seuraavat kaksi vuotta Billy oli viettävä aikaansa kuljeksimalla kaivosleireillä, pelurina, hevosvarkaana ja satunnaisissa töissä.[24][25]

Huhtikuussa 1876 Billy etsi ja sai töitä Camp Grantin lähistön karjatiloilta. Joskus hänelle jouduttiin antamaan kenkää, koska hän ei pärjännyt fyysisesti raskaassa työssä. Billyn ystävä Frank Coe kertoi myöhemmin, että Billy oli mieleltään terävä ja huumorintajuinen, mutta fyysisesti pieni ja hento. Camp Grantissa häntä kiinnostivat kuitenkin erityisesti alueen pelipöydät.[26][27]

Vuoden 1876 syksyyn mennessä Billy oli ottanut lisänimen Kid, ja häntä kutsuttiin nimellä Kid Antrim. Lisänimi ei ollut sattuma. Lännessä, erityisesti Uudessa-Meksikossa ja Arizonassa, nimestä Kid oli tullut yleinen kutsumanimi nuorista rikollisista.[28]

Marraskuussa Billy sai työtä Hotel de Lunan keittiöstä Camp Grantin läheltä. Hän sai työstään palkan lisäksi huoneen ja aterian. Hotellinpitäjä muisteli vuonna 1911, että Billy työskenteli vain muutamia päiviä, mutta sen sijaan alkoi liikkua hevosvarkaiden porukoissa, joiden päämajana hotelli toimi. Hänen seuraava neuvonantajansa oli ex-sotilas ja hevosvaras John R. Mackie. Mackie oli ollut vangittuna murhan yrityksestä syyskuussa 1875.[29]

Vuoden 1877 alkupuolella Billy ja John Mackie kumppaneineen viettivät aikaa Globe Cityssä. Kun Billy kyllästyi pokerin pelaamiseen, hän saattoi ansaita laitonta rahaa näpistämällä satuloita ja hevosia.[30]

Helmikuussa Billy ja Mackie varastivat jälleen sotilaiden hevosia Cottonwood Springin levähdyspaikasta. Armeija sai tarpeekseen, ja hänet pidätettiin. Hänen onnistui ensin välttää lain koura kahdesti ja lopulta paeta Mackien avustuksella vartiotuvasta, minne hänet oli saatu lukittua.[31]

Elokuussa 1877 Billy palasi jälleen Camp Grantin alueelle. Aikalainen Gus Gildea kertoi seuraavasti: "Kid Antrim tuli kaupunkiin kuin 'maalaistollo', pukeutuneena uusiin housuihin ja kenkiin saappaiden sijasta. Hänellä oli kuudestilaukeava housuissaan." Paikallinen seppä Frank "Windy" Cahill alkoi härnätä häntä. Cahill nimitteli Billyä George Atkinin saluunassa, jossa Billy pelasi pokeria. Riidan päätteeksi Billy ampui Cahillia, ja tämä kuoli seuraavana päivänä.[32] Billy pakeni Uuteen-Meksikoon. Muutaman seuraavan viikon aikana hän pysytteli poissa pääteiltä ja yöpyi syrjäisillä rancheilla ja leireillä, missä vieras aina vastaanotettiin ystävällisesti. Hänen kerrottiin palauttaneen hevosen, jolla oli paennut.[33]

Koska Billy oli todettu syylliseksi Cahillin kuolemaan, hänen piti etsiä uusia kantapaikkoja. Aiemmin kesäkuussa 1877 Grant County Herald oli kertonut karjaruhtinas John Chisumin palkkaavan miehiä karkottamaan Pecos Valleyn karjavarkaat. Chisumin ei tiedetty utelevan palkollistensa menneisyydestä. Tähän tilaisuuteen Billy ehkä halusi tarttua.[34]

William H. Bonney[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy näyttäytyi seuraavaksi Apache Tejossa, jossa hän liittyi erääseen seudun röyhkeimmistä ja ahneimmista rikollisporukoista (the Boys), jonka johdossa oli Jesse Evans. Evans oli aiemmassa elämässään työskennellyt John Chisumin tilalla. Billy jätti Evansin porukan syksyllä 1877. Apassit olivat varastaneet häneltä hevosen, ja usean mailin kävelyrupeaman jälkeen Pecos Valleyssa hän pääsi suojaan Heiskell Jonesin perheeseen.[35][36]

Vuoden 1877 lopulla Billy alkoi käyttää nimeä William H. Bonney. On esitetty, että Bonney olisi ollut joko hänen isänsä tai äidinisänsä nimi ja että Billy olisi syntyjään Bonney. Billyn oletettu sukulaisuussuhde Lincolnin latinoväestöön on myös ollut tutkimuksen kohteena. Kumpaakaan teoriaa ei ole voitu täysin vahvistaa. Jotkut tutkijat otaksuvat, että Billy olisi lukenut kirjailija Edward Bonneyn seikkailukirjoja ja lainannut kirjailijan sukunimen.[37]

Hänet pidätettiin syksyllä 1877 Lincolnin piirikunnassa paikallisen karjatilallisen John Tunstallin hevosten hallussapidosta. Vapauduttuaan hän ystävystyi Charlie Bowdren, George Coen, Frank Coen ja Ab Saundersin kanssa. Bowdren kanssa hän ratsasti ensin Lincolnin piirikunnan sodan aikana ja myöhemmin lakia paossa.[38]

Lincolnin piirikunnan sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Tunstall palkkasi Billyn, joka vietti jonkin aikaa John Tunstallin tiluksilla töissä. Kilpailevilla liiketoimillaan lontoolainen Tunstall haastoi irlantilaiset Lawrence G. Murphyn ja James Dolanin.[39] Heidän keskinäinen vihanpitonsa johti lopulta siihen, että Murphy ja Dolan murhauttivat Tunstallin 18. helmikuuta 1878. Seriffi William J. Brady oli Murphy-Dolan -ryhmän puolella. John Tunstallin kylmäveristä murhaa pidettiin sodanjulistuksena.[40]Jesse Evans, jonka kanssa Billy aiemmin oli ratsastanut, oli osallisena Tunstallin murhaan.

Uusi-Meksiko oli tuohon aikaan hyvin korruptoitunut. Klikki, the Santa Fe Ring, jonka johdossa oli liittovaltion asiamies Thomas Catron, hallitsi politiikkaa ja taloutta. Väkivalta pyyhkäisi yli alueen, jota asuttivat valkoihoiset karjanomistajat ja liikemiehet, espanjalaisten valloittajien jälkeläiset sekä alkuperäisväestö. [41]

Vuonna 1878 Billy taisteli tässä sodassa (the Lincoln County War). Hän oli aseistautunut rivimies Valvojissa (the Regulators), joka vastusti Murphy-Dolanin Taloa (The House). Talo oli osa klikkiä, joka monopolisoi paikallista taloutta ja valtion virkoja. John Tunstallin kumppani Alexander McSween oli onnistunut hankkimaan rauhantuomari Wilsonilta valtuudet Tunstallin murhaajien pidättämiseksi. Valvojien johdossa oli ensin Dick Brewer, ja sen ydinryhmä muodostui noin 12 miehestä. Billy oli yksi ryhmän uskollisimmista jäsenistä. Tulevat viisi kuukautta ryhmä piti itseään laillisena järjestyspartiona.[42]

Tilanne muuttui kuvernööri Samuel Axtellin vierailun myötä. Axtell peruutti rauhantuomarin viran, ja Valvojista oli tullut lainsuojattomia. Muutamien seuraavien viikkojen aikana ei sattunut vakavia välikohtauksia. Yöllä 31. maaliskuuta Billy ja viisi muuta miestä asettuivat väijyksiin odottamaan aamun sarastusta. Aamulla Valvojat ampuivat seriffi William J. Bradyn. Tapahtuman jälkeen monien suhtautuminen Valvojiin muuttui. Yhteisö oli entistä hajaantuneempi, mutta sota ei ollut ohi.[43]

Doc Scurlock oli Valvojien kolmas johtaja Frank McNabin jälkeen. Yksi uusista jäsenistä oli Thomas O'Folliard, josta pian tuli Billyn hyvä ystävä. Sota huipentui viiden päivän taisteluun Lincolnin kaupungissa heinäkuussa 1878. Kun Talon taistelijat viimeisen kerran tulittivat Kidin tukikohdan joukkoja, Billyn porukka pakeni. Talon saavuttama voitto vain pahensi anarkiaa.[44]

Valvojista erosivat Coen serkukset, Doc Scurlock ja Charlie Bowdre. Billy, Tom O'Folliard ja muutamat muut jatkoivat. He varastivat hevosia ja karjaa ja suuntasivat kohti Tascosaa. Billy ystävystyi lääkäri Henry Hoytin kanssa ja lahjoitti tälle raudikon.[45] Hoytin mukaan Billy oli asiantuntija lähes kaikessa muussa paitsi juomisessa; Billyn ei tiedetä juuri käyttäneen väkeviä. Hoyt oli yrittänyt palauttaa Billyn kaidalle tielle. Billy ei noudattanut neuvoa. Lisäksi Valvojien ryhmä hajosi entisestään, vain Billy ja Tom O'Folliard jatkoivat matkaa Fort Sumneriin.[46]

Helmikuussa 1879 Billy, O'Folliard, Scurlock, Joe Bowers ja Yginio Salazar kohtasivat sovinnonhieronnan merkeissä James Dolanin porukan. Tilanne oli vähällä kehittyä tulitaisteluksi. He solmivat lopulta keskinäisen rauhan. Sovintoa juhlistettiin juomalla viskiä. Ryypiskely johti siihen, että Dolan ja hänen kaverinsa ampuivat aseettoman lakimiehen Huston Chapmanin. Billy ja O'Folliard onnistuivat eroamaan Dolanin porukasta ja ratsastivat ulos Lincolnista.[47][48]

Sopimus kuvernöörin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittovaltion presidentti Rutherford B. Hayes yritti palauttaa alueelle järjestyksen ja lähetti paikalle kuvernööri Lew Wallacen. Billy kirjoitti kirjeen maaliskuussa 1879[49]kuvernöörille ja lupasi todistaa Chapmanin tappajia vastaan, jos häntä suojellaan vihollisilta. Billy neuvotteli salaisessa tapaamisessa Wallacen kanssa, ja he pääsivät sopimukseen. Kohta hän sai tietää, että yhteistyöstä huolimatta häntä syytettiin murhasta.[50]

Billy livahti turhautuneena tiehensä kesäkuussa 1879 ja suuntasi Uuden-Meksikon Las Vegasiin, jossa hän kohtasi yllättäen Henry Hoytin. Hoyt kertoi myöhemmin, että Billy olisi Las Vegasissa tavannut baarissa peitenimellä liikkuneen Jesse Jamesin.[51][52]

Jälleen vapaana hän jakoi kortteja Fort Sumnerin ja Puerto de Lunan tanssipaikoissa ja saluunoissa. Seudun lammaspaimenet olivat hänen ystäviään. Fort Sumnerissa olivat myös hänen kaverinsa Bowdre ja O'Folliard. Kerran he rosvosivat John Chisumin tilalta satapäisen karjan, merkitsivät sen polttomerkillä tilalle, jolla Bowdre ja Doc Scurlock työskentelivät ja myivät eteenpäin.[53][54]Scurlock muutti syksyn aikana Teksasiin. Billyn uudet tuttavat olivat Dave Rudabaugh, Billy Wilson ja Tom Pickett.[55]

Bob Hargroven saluunassa juopunut Joe "Texas Red" Grant alkoi haastaa riitaa. Billy oli hetkeä aiemmin pitänyt Grantin asetta kädessään ja saanut kierretyksi revolverin rullaa niin, että iskuvasara löisi seuraavan laukauksen kohdalla tyhjään patruunapesään. Sitten hän antoi aseen takaisin Grantille. Kun Billy käänsi selkänsä, hän kuuli iskuvasaran äänen. Billy kääntyi ja ampui Grantin. Toisin kuin Frank Cahillin kohdalla, tällä kertaa Billy ei ollut huolissaan rangaistuksesta.[56]

Patrick Garrett[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fort Sumnerissa hän tapasi suurella todennäköisyydellä ensimmäisen kerran Pat Garrettin, joka oli muuttanut kaupunkiin 1878. Joidenkin mielestä Garrett oli sankari, toisille hän oli konna. Garrett valittiin seriffiksi marraskuun 2. päivänä 1880 ja hän astui virkaansa tammikuussa 1881. Billyn porukka oli varastanut hevosia, jotka he myivät. Garrett kokosi joukon, jonka tarkoitus oli pidättää varkaat. Pidätyksen yhteydessä ammuttiin kuoliaaksi Garrettin apulainen Jim Carlyle. Syyttävä sormi osoitti Billyä, joka kiivaasti kielsi ampuneensa Carlylen.[57]

Joulukuun 3. päivänä 1880 Las Vegas Gazette kutsui häntä nimellä Billy the Kid artikkelissa, jossa hänet kuvailtiin kovaotteiseksi rikollispomoksi. Pyrkiessään palauttamaan suhteensa kuvernööriin Billy protestoi hänestä annettua julkisuuskuvaa vastaan kirjoittamalla kirjeen kuvernööri Wallacelle. Wallace vastasi julkaisemalla etsintäkuulutusilmoituksen Uuden-Meksikon lehdissä.[58]

19. joulukuuta 1880 Garrettin joukot olivat odottamassa tilaisuuttaan. Välikohtauksessa Tom O'Folliard ammuttiin, muut pakenivat. Muutama päivä myöhemmin Garrettin joukko piiritti pienen talon Stinking Springsissä. Charlie Bowdre ammuttiin talon ulkopuolelle. Billyn porukalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antautua. Ennen kuljetusta Fort Sumnerista noin sadan mailin päähän Las Vegasiin Billyn kerrotaan hyvästelleen Paulita Maxwellin, jonka sanotaan olleen hänen suurin ihastuksensa.[59]

Pako Lincolnin vankilasta ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeiset kirjeet hän kirjoitti kuvernööri Wallacelle maaliskuussa 1881. Tuolloin hän oli Uudessa-Meksikossa Santa Fen vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä. Häntä oli odottava syyte seriffi William J. Bradyn murhasta.[60] Kirjeistä käy selville, että hän epätoivoisesti pyysi voivansa keskustella armahduksesta, joka hänelle oli luvattu. Maaliskuun 2. päivänä 1881 päivätty kirje sisältää uhkauksen tehdä tunnetuksi kuvernööri Wallacen kanssa tehty sopimus julkistamalla aiempia kirjeitä. Kirjeillä ei ollut vaikutusta.[61]

Las Vegas Gazette raportoi matkasta oikeudenkäyntiin Mesillaan: "Las Crucesissa utelias väkijoukko kerääntyi vaunujen ympärille, ja joku kysyi, kuka on Billy the Kid. Kid asetti kätensä tuomari Ira Leonardin olkapäälle ja vastasi itse kysymykseen: 'hän on se mies'."[62]

Billy tiesi, että häntä ei armahdeta, eikä hän käyttänyt puheenvuoroja oikeudessa.[63] 13. huhtikuuta 1881 Billy tuomittiin hirtettäväksi, ja hänet vietiin Lincolniin, jossa hän pääsi kuitenkin pakenemaan. Paon yhteydessä hän ampui kuoliaaksi häntä vartioineet James W. Bellin ja Bob Olingerin. Hänen kerrottiin laulaneen paetessaan kaupungista.[64][65]

Lincolnin käräjätalo ja vankila (ent. Murphy-Dolanin "Talo"), josta Billy the Kid pakeni 28.4.1881

Billy ei kuitenkaan lähtenyt Uudesta-Meksikosta. Hän ratsasti yli Capitan Mountainsin ja pysytteli Yginio Salazarin ja muiden latinoystäviensä parissa.[66] Hänestä oli luvattu toinen 500 dollarin palkkio, mikä olisi nykyrahassa noin 10 000 dollaria.[2]

Seriffi Pat Garrett sai vihiä siitä, että Billy yhä oleskeli Fort Sumnerissa. Garrett ja hänen kaksi apulaistaan, John W. Poe ja Thomas "Kip" McKinney, saapuivat Billyn ystävän Pete (Pedro) Maxwellin talolle illan pimeydessä 14. heinäkuuta 1881. Lopulta Garrett meni Maxwellin makuuhuoneeseen kysymään, oliko tämä nähnyt Kidiä. Billy lähestyi taloa sukkasillaan aikomuksenaan leikata palan kuistilla riippuvasta lihasta. Kun Billy huomasi Poen ja McKinneyn, hän perääntyi verannalta suoraan Maxwellin pimeään huoneeseen ja kysyi tältä, keitä miehet olivat. Maxwell tunnisti Billyn, ja Garrett ampui kuolettavasti kahdesti.[67]

Oikea- vai vasenkätinen?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen ferrotype.
Pat Garrett.

Yleisesti uskottiin Billy the Kidin olleen vasenkätinen. Tämä virheellinen tieto levisi ainoan hänestä otetun kuvan mukana, missä hänen revolverinsa näyttää olevan vasemmalla puolella,[68] mutta kuvan tarkempi tarkastelu paljastaa kuvan kiväärin olevan Winchester Model 1873, joiden latausportti on aina oikealla puolella, joten "vasenkätinen" kuva on todellisuudessa peilikuva.[69] Vasenkätinen Billy esiintyy myös vuoden 1958 elokuvassa Billy the Kid - Henkipatto (The Left Handed Gun) pääosassa Paul Newman.

Vuonna 1954 lännen historioitsijat James D. Horan ja Paul Sann ilmitoivat, että McCarty (Billy the Kid) oli "oikeakätinen ja kantoi asettaan oikealla lonkallaan."[70]

Billyn asusteena olevan liivin napitus myös osoittaa alkuperäisen kuvan olevan peilikuva. Vertaa Pat Garretin liiviin.[71]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pat Garrett kirjoitti pian Kidin kuoleman jälkeen kirjan Billy the Kidistä; oikeastaan haamukirjailija Marshall Ashmun Upson kirjoitti sen Garrettin toimeksiannosta. Kirjan nimi on The Authentic Life of Billy the Kid. Kirjaa ei ole suomennettu. Nimestään huolimatta sen todenmukaisuutta on epäilty ja sitä pidetään Garrettin maineen kiillotuksena.[72]

Toinen merkittävä teos on Elbert A. Garcian kirja Billy the Kid's Kid: The Hispanic Connection. Kirja käsittelee Kidin suvun espanjalaista puolta ja sen historiaa suoraan alenevassa polvessa Billy the Kidistä lähtien. Kirjan pääasiallinen aihe on yksi Billy the Kidin pojista, kirjailijan isoisä. Huomionarvoista on kuitenkin, että Elbert A. Garcian kirjasta on saatavilla hyvin vähän kirjallisuusarvosteluja, mikä vaikeuttaa kirjan todenperäisyyden arviointia.

Frazier Hunt: The Tragic Days of Billy the Kid (1956). Hunt käytti aineistonaan Maurice G. Fultonin ja J. Evetts Haleyn materiaalia. Fulton ja Haley olivat ahkeria tutkijoita, jotka haastattelivat 1920- ja 1930-luvuilla ihmisiä, jotka saattoivat vielä antaa ensikäden tietoa Billy the Kidin päivistä.

Paljon kiitosta on saanut Robert M. Utleyn kirjoittama Billy the Kid: A Short and Violent Life (1989).

Joel Jacobsen: Such Men as Billy the Kid (1994)

Bob Boze Bell: The Illustrated Life and Times of Billy the Kid (1996)

Parhaaksi ja todenmukaisimmaksi uskottu ja kehuttu Billy the Kidiä koskeva teos on kuitenkin Frederick W. Nolanin kirjoittama The West of Billy the Kid (1998).

Vuonna 2007 ilmestyi journalisti ja populaarihistorioitsija Michael Wallisin kirjoittama Billy the Kid: The Endless Ride.

Gale Cooper: Billy the Kid's Writings, Words, and Wit (2012)

Faktaa ja fiktiivistä proosaa yhdistävistä teoksista mainittakoon Michael Ondaatjen The Collected Works of Billy the Kid, Elizabeth Facklerin Billy the Kid: The Legend of El Chivato sekä John Vernonin Lucky Billy.

Elokuvat ja muu populaarikulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasovituksista tunnetuimpia ovat Arthur Pennin ohjaama Billy the Kid – henkipatto (1958) ja Sam Peckinpahin ohjaama Pat Garrett ja Billy the Kid (1973). Merkittäviä sovituksia, joiden kautta monet ovat Kidin tarinan löytäneet, ovat myös Young Guns – nuoret sankarit ja sen jatko-osa Young Guns II. Vuonna 1972 ilmestynyt Dirty Little Billy esittää Billyn puolestaan epäonnisena antisankarina.

Billy the Kid esiintyy myös Lucky Luke -sarjakuvissa sekä Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa jaksossa Muumipeikko Villissä lännessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Villi Länsi - Suomalainen sivusto, joka käsittelee Villin lännen historiaa ja henkilöitä

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007)
  2. a b Early Life About Billy the Kid. Viitattu 19.8.2013.
  3. EyeWitness to History: The Death Of Billy The Kid, 1881
  4. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007)
  5. Michael Wallis (2007)
  6. Robert M. Utley: Billy The Kid: A Short and Violent Life (1989)
  7. Michael Wallis (2007)
  8. Celebrating Latino Folklore: An Encyclopedia of Cultural Traditions
  9. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998)
  10. Michael Wallis (2007)
  11. Wallis (2007)
  12. Michael Wallis (2007)
  13. Michael Wallis (2007)
  14. Michael Wallis (2007)
  15. Michael Wallis (2007)
  16. Michael Wallis (2007)
  17. Billy the Kid's Writings, Words, and Wit (2012)
  18. Robert M. Utley (1989)
  19. Michael Wallis (2007)
  20. Michael Wallis (2007)
  21. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998)
  22. Michael Wallis (2007)
  23. Frederick Nolan (1998)
  24. Frederick Nolan (1998)
  25. Michael Wallis (2007)
  26. Frederick Nolan (1998)
  27. Miguel Antonio Otero Jr.:The Real Billy the Kid: With New Light on the Lincoln County War (1998)
  28. Wallis (2007)
  29. Michael Wallis (2007)
  30. Michael Wallis (2007)
  31. Michael Wallis (2007)
  32. Frederick Nolan (1998)
  33. Frazier Hunt: The Tragic Days of Billy the Kid (1956)
  34. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998)
  35. Frederick Nolan (1998)
  36. Michael Wallis (2007)
  37. Michael Wallis (2007)
  38. Michael Wallis (2007)
  39. Frederick Nolan (1998)
  40. Frederick Nolan (1998)
  41. Michael Wallis (2007)
  42. Michael Wallis (2007)
  43. Michael Wallis (2007)
  44. Michael Wallis (2007)
  45. Robert M. Utley (1989)
  46. Michael Wallis (2007)
  47. Michael Wallis (2007)
  48. Robert M. Utley (1989)
  49. Gale Cooper (2012)
  50. Michael Wallis (2007)
  51. Michael Wallis (2007)
  52. Robert M. Utley (1989)
  53. Robert M Utley: Billy the Kid: A Short and Violent Life (1989)
  54. Paul L. Tsompanas: Juan Patrón: A Fallen Star in the Days of Billy the Kid (2012)
  55. Michael Wallis (2007)
  56. Michael Wallis (2007)
  57. Michael Wallis (2007)
  58. Michael Wallis (2007)
  59. Michael Wallis (2007)
  60. Michael Wallis (2007)
  61. Gale Cooper: Billy the Kid's Writings, Words, and Wit (2012)
  62. Joel Jacobsen: Such Men as Billy the Kid (1994)
  63. Michael Wallis (2007)
  64. Robert M. Utley (1989)
  65. Frederick Nolan (1998)
  66. Michael Wallis (2007)
  67. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007)
  68. Taken outside Beaver Smith's Saloon in Old Fort Sumner, probably in late 1879 or early 1880, the image was published in the first volume of G. B. Anderson's History of New Mexico: Its Resources & People in 1907. The photographer employed a tripod-mounted, box camera with a four-tube lens set that took four identical photographs at the same time. The image shown on this page came from the upper-left hand lens and is known as the 1907 halftone. It had been retouched to eliminate scratches and the original is now lost. The extant unretouched tintype taken by the lower-right hand lens, known as the Upham-Dedrick tintype, contains more detail and shows a hand holding a board to reflect light onto the subjects unlit side and has the thumbprints of the photographer on the bottom edge. Other details not shown clearly in the 1907 halftone include the holster having a strap to prevent the gun from falling out while riding and Billy wearing a "gambler's pinky ring," so called because it could be used as an aid to cheating at three-card monte. His shirt appears to have a design (a nautical anchor?) but it may be a necklace.[1]
  69. Billy the Kid's Famous Photo NewMexico.orgMalline:Spaced ndashTourism Department. Viitattu April 4, 2010.
  70. Horan and Sann (1954), p. 57
  71. Shirt (patent application) 24 July 2003. Free Patents Online. Viitattu 30 June 2011.
  72. Michael Wallis (2007)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Billy the Kid.