Kannukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kouluratsastuksessa käytettävät kannukset, joissa on pieni rissa.
Vanhat lännenratsastustyyliset kannukset, joissa on tähtimäiset rissat.
Kannus ratsastajan saappaaseen kiinnitettynä.

Kannukset ovat metalliset lisävarusteet, joiden avulla tehostetaan ratsastajan hevoselle jaloillaan antamia ohjeita eli pohjeapuja. Kannukset ovat kouluratsastuskilpailuissa pikkukilpailutasoa korkeammalla pakolliset ja yleisessä käytössä myös este- ja lännenratsastuksessa. Niiden tarkoitus on tehostaa pohjeapuja niin, että ratsastajan pohkeiden käyttö voi pysyä hyvin hienovaraisena ja huomaamattomana. Kankikuolainten tapaan niiden oikea ja tarkoituksenmukainen käyttö edellyttää ratsastajalta taitoa ja ennen kaikkea vakaata pohjetta, jolloin kannus vaikuttaa vain silloin ja sen verran kun sitä tarvitaan eikä sillä aiheuteta hevoselle kipua.

Kannus kiinnitetään ratsastajan saappaan tai kengän nilkkaan: U-kirjaimen muotoinen osa tulee nilkan ympärille kantapään yläpuolelle ja kiinnitetään jalkaterän ympäri kengän koron edestä kulkevalla hihnalla (jalustinremmi), joka kiinnittyy U-kaaren molempiin päihin. Varsinkin ratsastussaappaissa on nilkan takaosassa yleensä pieni kieleke, joka kannattelee kannusta oikealla paikallaan.

Eurooppalaistyyppisessä ratsastuksessa kannukset ovat yleensä tylppäpäiset. Mahdollisesti kaareutuvaa kannusta (joutsenkannus) ei saa kilpailuissa käyttää sillä tavoin jalkoihin kiinnitettynä, että kärki (piikki) kaareutuu hevosta kohti tai ylöspäin. Kannuksessa voi olla pyörivä kiekko eli rissa, joka voi olla muodoltaan tähtimäinen; nykyisten rissakannusten mahdolliset sakarat ovat yleensä pieniä ja hyvin tylppiä. Poniratsastajat eivät saa kilpailuissa käyttää yli 15 mm pitkiä kannuksia tai rissakannuksia. Hevosen kylkeä repivät kannukset ovat kilpailusäännöissä yleensä selvästi kiellettyjä, ja haavoja aiheuttavaan kannusten käyttöön ylipäätään suhtaudutaan eläinrääkkäyksenä.