Ero sivun ”Syväri” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lähde Laatokan vedenpinnan keskikorkeudelle 4,8 m
valuma-alueelle tuoreempi lähde
Rivi 14: Rivi 14:
| vesistö_nimi = [[Nevan vesistö]]
| vesistö_nimi = [[Nevan vesistö]]
| valuma-alue_nimi = Syvärin valuma-alue
| valuma-alue_nimi = Syvärin valuma-alue
| valuma-alue = 84400
| valuma-alue = 83200 <ref name=encyklopedia_lake/>
| järvisyys =
| järvisyys =
| pääuoma =
| pääuoma =
Rivi 86: Rivi 86:
{{viitteet|viitteet=
{{viitteet|viitteet=
* <ref name=vesitalous_2006_5>{{Lehtiviite | Tekijä = Kuusisto, Esko | Otsikko = Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä | Julkaisu = Vesitalous | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 47 | Numero = 5 | Sivut = 7–10 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Ympäristöviestintä YVT Oy | Issn = 0505-3838 | www = https://vesitalous.fi/wp-content/uploads/2013/07/Vesitalous_5_2006_taitto.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 8.1.2022 }}</ref>
* <ref name=vesitalous_2006_5>{{Lehtiviite | Tekijä = Kuusisto, Esko | Otsikko = Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä | Julkaisu = Vesitalous | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 47 | Numero = 5 | Sivut = 7–10 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Ympäristöviestintä YVT Oy | Issn = 0505-3838 | www = https://vesitalous.fi/wp-content/uploads/2013/07/Vesitalous_5_2006_taitto.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 8.1.2022 }}</ref>
* <ref name=encyklopedia_lake>{{Kirjaviite | Tekijä = Filatov, Nikolai & al. | Nimeke = Ladoga Lake and Onego Lake (Lakes Ladozhskoye and Onezhskoye) | Vuosi = 2012 | Luku = | Sivu = 429–432 | Selite = Bengtsson L., Herschy R.W., & Fairbridge R.W. (toimittajat): ''Encyclopedia of Lakes and Reservoirs'' | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Springer, Dordrecht | Doi = http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4020-4410-6_197 | Isbn = 978-1-4020-4410-6 | www = https://www.researchgate.net/publication/278640735_Ladoga_Lake_and_Onego_Lake_Lakes_Ladozhskoye_and_Onezhskoye | www-teksti = (Laatokan ja Äänisen tekstiosuus) | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 9.1.2022 | Kieli = {{en}} }}</ref>
}}
}}


Versio 9. tammikuuta 2022 kello 12.03

Tämä artikkeli käsittelee jokea Venäjällä. Syväri on myös järvi Pohjois-Savossa.
Syväri
ven. Свирь, Svir
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Olhava, Lotinanpelto, Koskenala
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Syvärin valuma-alue
Pinta-ala 83 200 km² [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Ääninen, Voznesenje
  61.0082°N, 35.4917°E
Laskupaikka Laatokka, Sviritsa
  60.5187°N, 32.7466°E
Sivu-uomat Paksujoki, Ojatti, Vazhinka, Ivina
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 33,3 m mpy.
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [2]
Korkeusero 28,5 m
Pituus 224 km
Kaltevuus 0,13 m/km
Keskivirtaama 790 m³/s (MQ)
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Syvärin valuma-alue ja sen tärkeimmät sivujoet

Syväri (vepsäksi Süvär' , ven. Свирь, Svir) on 224 kilometrin pituinen joki, joka laskee Euroopan toiseksi suurimmasta järvestä Äänisestä Euroopan suurimpaan järveen Laatokkaan. Se muodostaa osan Vienanmeren-Itämeren vesitiestä sekä suuremmasta Volgan–Itämeren vesitiestä, joka myös yhdistää Moskovan ja Pietarin kaupungit. Joki on osa Marian ja Stalinin kanavistoa.[3] Reitti on talvella noin viisi kuukautta jäässä.[4]

Korkeusero joen niskan ja suiston välillä on 28 metriä. Joessa on kaksi vesivoimalaitosta, vuonna 1933 käyttöön otettu Ala-Syvärin voimalaitos ja 1952 käyttöön otettu Ylä-Syvärin voimalaitos, jotka jakavat joen kolmeen jaksoon, Ala-Syväriin (80 kilometriä), Keski-Syväriin (45 km) ja Ylä-Syväriin (95 km). Patoamisen seurauksena joen yläjuoksulle on muodostunut suuri mutta matala Ylä-Syvärin tekojärvi eli Iivinän tulva-alue. Suurimmat sivujoet ovat Iivinä, Vaašen ja Ojatti.[4]

Joki sijaitsee kokonaisuudessaan Venäjän Leningradin alueella. Rantamien asutus on täysin venäläistynyt.[4] Joki kulkee Koskenalan piirin ja Lotinapellon piirin alueiden halki. Yläjuoksulta alajuoksulle lueteltuna sen varrella sijaitsevia asutuskeskuksia ovat muun muassa Syvärinniska, Koskenala, Niiniselkä, Vaaseni, Svirstroi ja Lotinapelto.

Jatkosodan aikana suomalaisen Karjalan armeijan joukot saavuttivat Syvärin Lotinapellossa 7. syyskuuta 1941 ja etenenivät jonkin matkaa joen yli, jossa pitivät asemansa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamiseen asti. Kenraalimajuri Paavo Talvelan johtaman armeijakunnan oli tarkoitus kohdata saksalaiset alueella, mutta saksalaisten eteneminen oli juuttunut paikoilleen Tihvinässä.[5]

Syvärin sillat

Silta Syvärin yli.

Asemasodan aikana suomalaiset pioneerit rakensivat kaksi uutta ja korjasivat kolme vanhaa joen ylittävää siltaa. Syvärinniskaan eli Voznesenjaan rakennetun sillan pituus oli 392,15 metriä ja kantavuus 12 tonnia, se vihittiin käyttöön 5. huhtikuuta 1942. Rovskojen uuden sillan pituus oli 507 metriä ja se valmistui kesäkuussa 1944.

Vanha rautatiesilta korjattiin syksyllä 1941 ja muutettiin samalla maantiesillaksi. Syvärin voimalaitoksen silta ja Nishin proomusilta valmistuivat 23. maaliskuuta 1942.[6]

  • Syvärin ylittävä silta lähellä Lotinapeltoa.
    Syvärin ylittävä silta lähellä Lotinapeltoa.
  • Syvärin silta jatkosodan aikana.
    Syvärin silta jatkosodan aikana.
  • Vesivoimalaitos yläjuoksulla.
    Vesivoimalaitos yläjuoksulla.
  • Sulku Syvärin yläjuoksulla.
    Sulku Syvärin yläjuoksulla.
  • Sulku alajuoksulla Syvärinvoimalan lähistöllä.
    Sulku alajuoksulla Syvärinvoimalan lähistöllä.
  • Nykyisin Syvärinniskalla on lauttayhteys jatkosodassa rakennetun sillan tilalla.
    Nykyisin Syvärinniskalla on lauttayhteys jatkosodassa rakennetun sillan tilalla.

Lähteet

  1. ↑ Filatov, Nikolai & al.: Ladoga Lake and Onego Lake (Lakes Ladozhskoye and Onezhskoye), s. 429–432. Bengtsson L., Herschy R.W., & Fairbridge R.W. (toimittajat): Encyclopedia of Lakes and Reservoirs. Springer, Dordrecht, 2012. ISBN 978-1-4020-4410-6. (Laatokan ja Äänisen tekstiosuus) (PDF) (viitattu 9.1.2022). doi:http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4020-4410-6_197. (englanniksi)
  2. ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 8.1.2022.
  3. ↑ ”Syväri”, Pieni tietosanakirja IV, s. 297. Helsinki: Otava, 1952.
  4. ↑ a b c ”Syväri”, Otavan Iso Tietosanakirja 8. p. 828. Helsinki: Otava, 1966.
  5. ↑ Antti Laine: ”Suomi sodassa”, Suomen historian pikkujättiläinen, s. 720. Jatkosota. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-0-14253-0.
  6. ↑ Jukka L. Mäkelä, Helge Seppälä: ”Pioneeriemme uusin suurtyö - Syvärin niskan silta”, Suomi taisteli 4, s. 87–88. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-03956-X.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syväri.
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syväri&oldid=20220362”