Armeijakunta

Armeijakunta on itsenäisiin sotatoimiin pystyvä sotatoimiyhtymä, johon kuuluu kaikkia sen tehtävään tarvitsemia maavoimien aselajeja. Armeijakuntaa pienempi yksikkö on Suomessa prikaati ja sitä suurempi on ollut suurempi esimerkiksi maanpuolustusalue, suurvalloissa esimerkiksi armeijan esikunta. Nykyään armeijakuntaa Suomen puolustusvoimissa vastaa pysyvä sotilasalue.

Armeijakunta sisältää alayksikköinä Suomessa nykyisin prikaateja, muualla myös divisioonia. Toisen maailmansodan aikainen suomalainen armeijakunta käsitti 2–5 divisioonaa tai prikaatia.

Armeijakunnan vahvuus ei ole kiinteä, toisin kuin sen alayksiköiden, vaan armeijakunnan vahvuus vaihtelee sen tehtävän, vastuualueen ja maaston mukaan. Suomalaisen armeijakunnan miesvahvuus vaihtelee noin 20 000 ja 40 000 miehen välillä.

Esimerkki armeijakunnan kokoonpanosta

Puolustustehtävässä olevaan armeijakuntaan voisi kuulua tyypillisesti esimerkiksi:

• esikunta, joka on jakaantunut operaatio- ja selustaosaan
• kaksi jalkaväkiprikaatia (puolustustehtävä painopistesuunnassa)
• taisteluosasto (puolustustehtävä sivusuunnassa)
• jääkäriprikaati (selustan puolustus ja vastahyökkäykset)
• erillisiä panssarintorjuntayksiköitä (ohjuskomppania jne.)
• tykistöryhmä (raskaita patteristoja ja raketinheitinpatteri)
• ilmatorjuntapatteristo (ilmatorjunnan johtoporras, kevyitä ilmatorjuntapattereita ja lähi- ja kohdeilmatorjuntaohjuspatterit)
• tiedusteluyksiköitä (partiotiedustelu, tekninen tiedustelu, aselajitiedustelu, tulenjohto)
• pioneeriyksiköitä (esimerkiksi taistelupioneeri-, sulutus-, linnoitus- ja vesistöyksiköitä)
• viestipataljoona (esikunta- ja viestikomppanioita)
• huoltoyksiköitä (esimerkiksi kuljetus-, lääkintä- ja kunnossapitoyksiköitä)