Prikaati

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Prikaati (lyhenne prik.[1] tai sotilaskäytössä PR) on nykyaikaisissa asevoimissa pienin perusyhtymä, joka kykenee itsenäiseen taisteluun eli suorittamaan sotatoimia. Toisin sanoen se on sotatoimiyhtymä.

Prikaatin kokoonpanoon kuuluu kaikki itsenäiseen toimintaan tarvittavat joukot. Prikaatin varsinaiset taistelevat osat ovat jalkaväkipataljoonat. Niiden taistelua tukevat tykistö, ilmatorjunta, pioneerit, panssarintorjunta ja viestijoukot. Tämän lisäksi huollosta vastaavat huoltojoukot. Prikaati on yleensä kiinteästi organisoitu, eli sille on olemassa teoreettinen vakiokokoonpano henkilöstömäärän ja kaluston suhteen, ja se on esimerkiksi Suomessa suurin määrävahvuinen organisaatio. Tästä seuraa, että myös prikaatin osat on määritelty tarkkaan. Prikaatia suurempi yksikkö, armeijakunta, joka voi koostua 3–4 prikaatista, ei ole tarkasti määrävahvuinen, vaan sen kokoonpano riippuu tilanteesta.

Prikaati koostuu noin 3 000–7 000 sotilaasta. Prikaatityyppejä on maailmalla useita erilaisia. Henkilömäärältään kaikkein suurimpia ovat kivääriaseistuksella varustetut jalkaväkiprikaatit. Näitä pienempiä yksiköitä ovat eri ajoneuvoilla varustetut yksiköt, ja kaikkein pienimpiä ovat erikoisyksiköt, jotka käyttävät esimerkiksi ydinaseita.

Prikaatia pienempi sotilasorganisaatio on rykmentti tai pataljoona ja tykistössä patteristo. Prikaatia suurempi sotatoimiyhtymä on asevoimista riippuen joko divisioona tai armeijakunta, ja se muodostuu prikaateista sekä sitä tukevista erillisistä joukkoyksiköistä tai erillisistä perusyksiköistä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassisessa eli perinteisessä kolmijaossa ei prikaateja ollut, vaan pienin sotatoimiyhtymä oli divisioona, joka koostui kolmesta rykmentistä, jotka puolestaan koostuivat kolmesta pataljoonasta. Ensimmäisen maailmansodan aikaiset jalkaväkidivisioonat saattoivat olla organisoidut kahdeksi prikaatiksi, jotka taas koostuivat kahdesta rykmentistä ja nämä edelleen kolmesta pataljoonasta, jotka koostuivat kolmesta komppaniasta.

Sodan kuluessa organisaatiota kevennettiin poistamalla prikaatiporras ja yksi rykmenteistä, jolloin muodostui kolmijakoon perustuva divisioona.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maavoimien peruskokoonpanot ovat jalkaväkiprikaati (jalkaväkiprikaati-80), jääkäriprikaati (jääkäriprikaati-90), panssariprikaati (PsPr) sekä valmiusprikaati (JPr M05), jonka lopullinen kokoonpano täsmentyy tulevaisuudessa.

Prikaatien suunnittelu toisen maailmansodan jälkeen, kun divisioonaa pienemmäksi sotatoimiyhtymäksi alettiin kehittää niiden sijaan prikaateja, olivat jalkaväkiprikaati-55, jalkaväkiprikaati-63 ,jalkaväkiprikaati-70.

Jalkaväkiprikaati liikkuu pyörätraktorin lavoilla, jääkäriprikaati kuljetuspanssariajoneuvoilla tai telakuorma-autoilla, kuten valmiusprikaatikin sitä uudemmalla kalustolla varustettuna.

Mitä uudempi, moottoroidumpi ja teknisempi prikaati on kysymyksessä, sitä pienempi henkilövahvuus prikaatilla on suuremman liikkuvuuden ja tulivoiman ansiosta. Se tarvitsee siksi suhteellisesti suuremmat huolto-osat ja myös joustavamman viestijoukon tuekseen.

Prikaatia johtaa prikaatin komentaja, joka voi olla sotilasarvoltaan everstiluutnantti, eversti tai prikaatikenraali. Häntä avustaa johtamistoiminnassa prikaatin esikunta.

Muu merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prikaati-nimikettä käytetään myös esimerkiksi terrorismin yhteydessä, vertaa esimerkiksi Punaiset prikaatit. Tällöin on kyse paljon pienemmistä henkilöstömääristä. Myös joissain totalitaarisissä yhteiskunnissa suuren henkilömäärän käsittävää työyhteisöä on kutsuttu työprikaatiksi ja sen johtajaa brigadööriksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 28.6.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.