Grindcore

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Vain yksi lähde, josta ehkä olisi saanut viitteitä enemmmänkin

Grindcore
Alkuperä Extreme metal • thrashcore • thrash metal • crust punk • industrial • hardcore punk
Alkuperämaa Englanti
Kehittymisen
ajankohta		 1980-luvun puoliväli
Tyypillisiä
soittimia		 sähkökitara, bassokitara, rummut, laulu
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia		 Goregrind
Deathgrind
Noisegrind
Electrogrind/Cybergrind
Crustgrind
Pornogrind

Grindcore, usein lyhennetty sanaksi grind, on hardcore punkin tyylilaji, joka syntyi 1980-luvun puolivälissä. Grindcore on saanut vaikutteita monilta muilta merkittäviltä tyylilajeilta, kuten death metalilta, industrial metalilta, noiselta ja monilta hardcore punkin muilta raskailta muunnelmilta.

Grindcoren ominaispiirteitä ovat raskaat ja matalat kitara-osuudet, nopea tempo, blast beatit, kappaleiden lyhyt pituus ja karjuntaan tai huutoon perustuvat lauluosuudet. Sanoitukset ovat väkivaltaisia, brutaaleja ja kertovat sosiaalisista ja poliittisista ongelmista ja ajoittain sisältävät mustaa huumoria.

Grindcoren varhaiset kehittäjät olivat yhtyeet Dirty Rotten Imbeciles, Deep Wound, Siege, Repulsion, mutta nimityksen tyylilajille keksi brittiläinen yhtye Napalm Death. Muita tyylilajin pioneereja olivat muun muassa brittiläiset Heresy, Extreme Noise Terror ja Carcass sekä amerikkalaiset Terrorizer ja Righteous Pigs.

Grindcore-nimitystä käytetään erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grindcoren juuret ovat 1980-luvun puolivälin hardcore punk -yhtyeissä Dirty Rotten Imbeciles, Siege, Deep Wound ja Lärm. Varsinainen grindcore alkoi kehittyä 1980-luvun puolivälissä yhtyeiden alettua sekoittaa thrash metalia ja hardcorea keskenään. Tällaisia yhtyeitä olivat muun muassa Terrorizer, Extreme Noise Terror, Righteous Pigs, Repulsion, Carcass, Bolt Thrower, Sore Throat ja Napalm Death. Varsinkin Napalm Deathia pidetään yleisesti grindcoren pioneerina. Nimityksen "grindcore" keksikin yhtyeen rumpali Mick Harris.[1]

Grindcore oli aluksi hyvin marginaalinen metallimusiikista ja punkista kehittynyt tyylisuunta, mutta 1990-luvulla siitä kehittyi erilaisia alalajeja. Deathgrind ja goregrind (lähempänä death metalia), noisegrind (raakaa ja kaoottista) ja electrogrind (sekoitus elektronisia elementtejä) olivat tyylisuuntia, jotka perustuvat grindcoreen.

Nykyään grindcoreen on sekoitettu kaikenlaista musiikkia, kuten extreme metalia, noise rockia ja elektronista musiikkia. Muita sekoituksia ovat hardcore punk, kuten powerviolence ja suositumpi tyylilaji metalcore, joka on muokannut grindcorea merkittävästi.

Tyylilajin ominaispiirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”I Ate Your Horse” on Anal Cuntin kappale vuoden 1999 albumilta It Just Gets Worse. Kappale edustaa noisecorea.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Monet grindcore-kappaleet ovat aggressiivisia, kaoottisia ja nopeita laulun ja soiton yhdistäviä purkauksia. Ääriesimerkki lyhyydestä ja tiivistyneestä aggressiosta on Napalm Deathin kappale "You Suffer", joka kestää 1,316 sekuntia ja on täten päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan maailman lyhyimpänä kappaleena.

Sanoituksiltaan grindcore on perinteisesti nojannut punk- ja hardcore punk -yhteydestä tuttuun vasemmistolaiseen yhteiskuntakriittisyyteen, jolloin sanoitukset ovat tavallisesti sosiopoliittisia kannanottoja. Tosin nykyään löytyy myös äärioikeistolaisia ja valkoista rasismia ajavia yhtyeitä, jonka tyyliä kutsutaan nimellä hategrind tai hatecore.lähde?

On olemassa myös puhtaasti humoristisia grindcore-yhtyeitä, esimerkkinä yhdysvaltalaiset Anal Cunt, Wehrmacht tai suomalainen Lakupaavi, jonka huumori on hyvin härskiä, alatyylistä ja poliittisesti epäkorrektia. Nykyään genre on pirstaloitunut entisestään, joten myös lyriikoiden pituus, muoto ja aiheet ovat monipuolistuneet.

Alalajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien saatossa grindcore on pirstoutunut erilaisiin alalajeihin tyylin ottaessa vaikutteita eri musiikin ja taiteen lajeista:

  • Goregrind: Musiikillisesti tyyli on lähes identtistä perinteisen grindcoren kanssa mutta mukana on jonkin verran raskaita, metallisia elementtejä. Suurin ero sanoituksissa jotka keskittyvät gore- ja splatter-elokuvien tematiikkaan. Aiheet käsittelevät sarjamurhaajia, patologeja, ruumiinavauksia, kannibalismia, anatomiaa yms. ihmiskehoon liittyviä aiheita. Goregrind on grindin muodoista suosituinta ja on saanut jalansijaa etupäässä metallifanien keskuudessa. Eräs merkittävimmistä goregrind-julkaisuista on Carcassin Reek of Putrefaction.
  • Deathgrind: Death metalin teknisyys yhdistettynä grindcoren nopeuteen ja energiaan. Tyylilajin pioneeriyhtyeitä ovat muun muassa Mortician, Bolt Thrower ja Brutal Truth. Death-grind on suosittua etenkin Yhdysvalloissa, esimerkkeinä yhtyeet Assück, Misery Index ja Brujeria. Eräitä merkittävimpiä deathgrind-julkaisuja ovat muun muassa Napalm Deathin Utopia Banished sekä Harmony Corruption, Carcassin Symphonies of Sickness, Bolt Throwerin Realm of Chaos sekä Warmaster ja Brutal Truthin Extreme Conditions Demand Extreme Responses.
  • Electrogrind/Cybergrind: Grindcorea, jonka soittimet (yleisimmin rummut) tai/ja koko äänimaailma on tehty tietokoneella. Näin musiikista saadaan entistä nopeampaa. Esimerkkeinä australialainen The Berzerker (Levyillä The Berzerker, world Of lies ja Animosity) ja suomalainen Vihaliha.
  • Pornogrind: Kyseessä on lähinnä goregrindin aligenre. Keski-Euroopassa suosittu tyyli, jossa yhtyeet yhdistelevät pornografisia sanoituksia ja visualisoivat niitä kansitaiteessaan. Tästä hyvänä esimerkkinä saksalainen Cock and Ball Torture ja suomalainen Torsofuck.
  • Noisegrind/Noisecore: Grindcoren vähemmän tunnettu alalaji, jonka ominaispiirteenä ovat joko suoranaiset Noise-musiikista otetut vaikutteet, taikka silkka puhdas kaoottisuus musiikissa, ilmaisussa sekä ilmaisun yhteneväisyydessä. Tyylilajin kuuluisimpia edustajia on yhdysvaltalainen Anal Cunt ja sveitsiläinen Fear Of God. Suomalaisista noisecore -yhtyeistä Ristisaatto on tunnetuin.
  • Fusiongrind/Jazzgrind: Kikkailevaa grindcorea, johon yhdistyy "jazzmainen" soitannollinen virtuositeetti sekä nopeat vaihdot tyylilajista toiseen. Esimerkkinä saksalainen Le Scrawl, avant-garde jazzin uranuurtajan John Zornin Naked City ja suomalainen Cause For Effect.
  • Hategrind/Hatecore: Grindcorea, jonka sanoituksissa viitataan useimmiten rasismiin ja vihaan, jonka voi päätellä hyvin alalajin nimestä. Tyylilajille tyypillisiä piirteitä ovat huutava laulu ja hieman punkahtava tyyli. Esimerkkeinä Vaginal Jesus ja Grinded Nig.
  • Blipcore: Käsittää kaikki hyvin lyhyet grindcore-kappaleet. Esimerkkinä Napalm Deathin kappale "You Suffer", joka kestää runsaan sekunnin.
  • Blackgrind on black metallin ja grindcoren fuusio. Lähes samantyylinen kuin deathgrind. Esimerkkeinä Itävaltalainen Belphegor ja suomalainen Khiros.
  • Vomitcore On klassisen rockin pohjautuva fuusio. Alalajin kehittäjiin kuuluu muun muassa suomalainen Pestgore Gluttonsqueeze.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mudrian, Albert & Peel, John: Choosing Death: Deathmetallin ja grindcoren hämmentävä historia. Like, 2006. ISBN 9789524716864

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metallimusiikin tyylilajit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Grindcore&oldid=22542820”