Matti Markkanen

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Volvo Markkanen)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matti Markkanen
Syntynyt 4. joulukuuta 1937
Lapua
Kuollut 2. maaliskuuta 2016 (78 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Lempinimet Volvo-Markkanen
Tämä artikkeli käsittelee rikollista. Matti Markkanen oli myös suomalainen voimistelija.

Matti Vilho Olavi Markkanen eli ”Volvo-Markkanen” (myöh. Martin[1] Edholm[2], 4. joulukuuta 1937 Lapua2. maaliskuuta 2016 Helsinki[3]) oli Suomen tunnetuimpia rikollisia. Hän teki 1960-luvun lopulta aina 1980-luvun alkuun saakka satoja rikoksia lähes kaikissa Pohjoismaissa.

Markkanen tuli tunnetuksi lähinnä pankkiryöstöistä ja siitä, että hän varasti pakoautokseen tavallisesti Volvon, mistä median keksimä lisänimi juontuu.[4] Syyksi juuri Volvon valintaan Markkanen on maininnut sen, että kyseistä automerkkiä mainostettiin 1960-luvun Tanskassa murtovarmaksi, joten hän koki kyseisen auton varastamisen ikään kuin haasteena. Hän tutustui autoon vuokraamalla yhden ja opettelemalla, kuinka se voidaan ottaa käyttöön ilman avaimia.[5] Itse ryöstelyjen motiiveiksi hän kertoi jännityksen kaipuun ja halun vastustaa vallitsevia auktoriteetteja.

Rikollinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkanen ehti tehdä lukuisia rikoksia ja olla pitkään etsintäkuulutettuna, ennen kuin hänet onnistuttiin pidättämään ensimmäisen kerran, Tanskassa maaliskuussa 1968. Siihen mennessä hänen kontollaan oli jo lukuisia aseellisia ryöstöjä, autovarkauksia, salakuljetuksia ja muun muassa hotellin eteisvahtimestarin haavoittaminen ampuma-aseella hotelliryöstön yhteydessä. Syytteet johtivat 16 vuoden vankeusrangaistukseen, josta hän suoritti lopulta seitsemän vuotta.

Vapauduttuaan Markkanen ryhtyi jälleen tekemään ryöstöjä. Kun hän 1. joulukuuta 1975 oli yhdessä Matti Mäki -nimisen rikostoverinsa kanssa ryöstänyt Nurmijärven osuuspankin Röykän konttorin ja paennut paikalta, poliisi käynnisti takaa-ajo-operaation, jonka aikana Markkanen yritti ampuakin häntä etsineen poliisin ja poliisikoiran, Lexin. Häntä kiinniottamaan hälytettiin sotaväkeäkin, ja useita tunteja kestäneen takaa-ajon jälkeen hänet saatiinkin kiinni jo samana iltana Espoon Röylässä.[6] Hänet tuomittiin ryöstöistä jälleen seitsemäksi vuodeksi vankeuteen.

Jouduttuaan näin uudestaan vankilaan hän onnistui kuitenkin karkaamaan peräti kahdesti. Ensimmäinen vankilapako tapahtui vuonna 1977 ja päättyi kuukauden päästä Norjassa siellä tapahtuneen ryöstön jälkeen. Markkanen pakeni uudestaan 7. syyskuuta 1980 kahdesta taposta 16 vuoden rangaistusta kärsineen Mikko Salmisen kanssa Helsingin keskusvankilasta. Pakomatkansa aikana miehet syyllistyivät kymmeniin rikoksiin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Markkanen jäi kiinni 3. marraskuuta 1980 Smålandissa, Etelä-Ruotsissa. Poliisin koirapartio oli saanut vihjeen Markkasen piilopaikasta sen perusteella, että eräästä kesämökistä oli varastettu patja. Markkanen oli aseistautunut vahvasti, mutta antautui poliisille tekemättä vastarintaa.[7] Salminen puolestaan oli palannut jo kuukautta aiemmin Suomeen ja jäänyt kiinni Kajaanissa.

Viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin 1990-luvulle tultaessa Volvo-Markkanen esiintyi usein julkisuudessa, johti muun muassa rakennusyritystä ja oli jopa ehdolla vuoden 1995 eduskuntavaaleissa. Samana vuonna hänet tuomittiin koruliikkeen ryöstösaaliin kätkemisestä. Taavi Kassilan kirja Kameleontti (WSOY 1988) väittää Markkasen toimineen myös vakoojana KGB:ssä ja ranskalaisessa OAS-terroristijärjestössä. Kirjaa on kuitenkin epäilty osittain fiktiiviseksi.kenen mukaan? Toisaalta Markkanen itsekin kertoi Yle Puheen haastattelussa kyseisistä yhteyksistä[8] ja niistä mainitaan myös Matti Simolan toimittamassa suojelupoliisin historiikissa.[9] Markkasen isä Olavi Markkanen toimi sotien aikana saksalaisten ja suomalaisten sotilaiden yhteysupseerina, ja oli yhteyksissä myös venäläisiin, ja Markkasen mukaan sai poikansa näillä yhteyksillä KGB:n palvelukseen.[1] Neuvostoliiton lähetystö ainakin tarjosi lähetystösihteeri Viktor Zegalin kautta 1961 Matille mahdollisuutta opiskella Moskovassa.[9][8]

Markkanen muutti vuonna 2001 Espanjan Fuengirolaan ja asui siellä kevääseen 2008 asti, jolloin hän muutti Helsingin Itäkeskukseen. Markkasen kerrottiin joulukuussa 2008 olevan vakavasti sairas.[10] Hän sai aivohalvauksen ja poti diabetesta[1]. Kuitenkin hän esiintyi julkisuudessa myös 2010-luvulla, muun muassa television ja radion puheohjelmissa.[8][11][12][13]

Markkanen kuoli pitkäaikaiseen sairauteen Meilahden sairaalassa Helsingissä maaliskuussa 2016.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Seiro, Arno: Pankkiryöstäjä lähetteli poliisille terveisiä. Helsingin Sanomat 8.7.2011, s. B 4.
  2. Leino, Piia: Harmaantunut Volvo Markkanen palasi Nokalle muistelemaan 23.10.2010. Verkkouutiset. Viitattu 23.10.2010. [vanhentunut linkki]
  3. Pankkiryöstäjä Volvo Markkanen kuollut
  4. Roselli, Suvi: Konnan koukkuja. Pirkanmaan Sanomat, 17.7.2008, 31. vsk, nro 29. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.5.2014.
  5. Löytöjä Helsingistä: Yö sellissä 213 Matkat Plaza 2009 (Arkistokopio Internet Archivessa)
  6. Aake Jermo, Veikko Ylönen: ”Viimeinen toimintavuosi”, Poliisikoira Lex, s. 91–96. Otava, 1976. ISBN 951-1-04107-X.
  7. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1982, s 30. Helsinki: Otava, 1981.
  8. a b c Suomalainen mies: Matti "Volvo" Markkanen (Yle Puheen aamu) Yle Areena. 14.2.2012. Viitattu 7.5.2014.
  9. a b Simola, Matti (toim.): Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009, s. 44-45. Kun KGB värväili Volvo-Markkasta. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4.
  10. Volvo-Markkanen vakavasti sairas 23.12.2008. Ilta-Sanomat.
  11. Legendaarinen "Volvo" Markkanen palasi Katajanokan vankilaan 2010. Iltalehti. Viitattu 4.11.2012.
  12. Volvo Markkanen Marian haastattelussa
  13. Tositarina: Karkuri
  14. Karjalainen, Tero & Miika Viljakainen: Volvo-Markkanen on kuollut 3.3.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 3.3.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kassila, Taavi: Kameleontti – Volvo-Markkasen tarina 1. WSOY, 1988. ISBN 951-0-15164-5.
  • Kassila, Taavi: Volvo-Rosvo – Volvo-Markkasen tarina 2. WSOY, 1989. ISBN 951-0-15996-4.