Vatslav Vorovski

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vatslav Vorovski 1920-luvun alussa.

Vatslav Vatslavovitš Vorovski (27. lokakuuta (J: 15. lokakuuta) 1871 Moskova, Venäjän keisarikunta10. toukokuuta 1923 Lausanne, Sveitsi)[1][2] oli venäläinen vallankumouksellinen bolševikki ja yksi Neuvosto-Venäjän ensimmäisistä diplomaateista. Hänet salamurhattiin vuonna 1923 Lausannen konferenssin yhteydessä.

Yläluokkaiseen insinööriperheeseen syntynyt Vorovski opiskeli nuoruudessaan Moskovan yliopistossa ja Moskovan teknillisessä valtionyliopistossa. Hänestä tuli jo opiskeluaikanaan sosialistinen aktivisti ja hän toimi vuodesta 1894 Moskovan työväenliitto -nimisessä varhaisessa sosialistisessa järjestössä. Vuonna 1897 hänet pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi ja vuonna 1899 hänet määrättiin kolmeksi vuodeksi sisäiseen karkotukseen Orloviin. Vuodesta 1902 hän asui maanpaossa Länsi-Euroopassa ja liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen, jonka jakautuessa hänestä tuli bolševikkisiiven kannattaja.[2][1] Vorovski kirjoitti bolševikkien Vperjod-, Iskra- ja Pravda-lehtiin muun muassa marxismin teoriaa käsitelleitä artikkeleita. Vorovski palasi Venäjälle vuoden 1905 vallankumoksen aikana ja oli mukana sekä julkisessa että maanalaisessa poliittisessa toiminnassa.[2] Myöhemmin hän johti bolševikkien maanalaista organisaatiota Odessassa. Hänet vangittiin vuonna 1912, mutta hän onnistui pakenemaan Ruotsiin ja asettui asumaan Tukholmaan.[1] Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen hänet nimettiin bolševikkien keskuskomitean ulkomaantoimiston johtajaksi hänen jäädessään edelleen Tukholmaan.[2]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Vorovskista tehtiin Neuvosto-Venäjän virallinen Ruotsin-lähettiläs.[1] Hän hoiti samalla suhteita myös Tanskaan ja Norjaan. Asemapaikan merkitystä lisäsi se, että Neuvosto-Venäjällä ei ollut vielä diplomaattisuhteita kovinkaan monen valtion kanssa. Palattuaan kotimaahan keväällä 1919 Vorovski oli jonkin aikaa valtion kustannusyhtymä Gosizdatin johdossa.[2] Hän myös edusti Venäjän kommunistista puoletta Kommunistisen internationaalin toimeenpanevassa komiteassa. Vuodesta 1921 hän oli lähettiläänä Roomassa.[1]

Vorovski edusti Neuvosto-Venäjää useissa rauhanneuvotteluissa ja kansainvälisissä konferensseissa. Hän osallistui 1920 Tarton rauhanneuvotteluihin Viron kanssa ja 1922 Genovan konferenssiin sekä myötävaikutti vuoden 1922 Rapallon sopimuksen syntyyn Nevosto-Venäjän ja Saksan välille. Elokuussa 1918 Suomen kanssa käydyissä tuloksettomissa Berliinin rauhanneuvotteluissa Vorovski johti Neuvosto-Venäjän valtuuskuntaa.[2] Hänen viimeisekseen jäi vuoden 1923 Lausannen konferenssi. Äärioikeistolainen valkoinen emigrantti Maurice Conradi salamurhasi Vorovskin Lausannessa 10. toukokuuta 1923 ampumalla häntä hotelli Cecilen ravintolassa, jossa hän oli syömässä. Vorovskin mukaan Sveitsin viranomaiset eivät olleet tosissaan yrittäneet suojella häntä, vaikka hän oli ilmoittanut saaneensa tappouhkauksia. Vaikka murhalla oli useita silminnäkijöitä, sveitsiläinen oikeus vapautti myöhemmin Conradin.[1] Suomalaissyntyisen valkoisen kenraalin Georg Elfvengrenin on väitetty olleen myös yksi Vorovskin murhan taustavoimista.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Vatslav Vorovsky (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 22.1.2017.
  2. a b c d e f Вацлав Вацлавович Воровский (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 22.1.2017.
  3. Max Engman: Raja – Karjalankannas 1918–1920, s. 208, 359. WSOY, Helsinki 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]