Rikosseuraamuslaitos
| Rikosseuraamuslaitos Brottspåföljdsmyndigheten |
|
|---|---|
| RISE | |
 |
|
 RISEn päätoimipaikka Helsingissä. |
|
| Perustettu | 2010 |
| Edeltävät virastot |
Rikosseuraamusvirasto (2001–2009) Kriminaalihuoltolaitos (2001–2009) |
| Ministeriö | Oikeusministeriö |
| Sijainti |
Lintulahdenkatu 5 Helsinki |
| Valtio | Suomi |
| Pääjohtaja | Anna Arola-Järvi |
| Työntekijöitä | 2 583 (2023)[1] |
| Vuosibudjetti | 233,5 milj. € (2023)[2] |
| Alaisvirastot | RSKK |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Rikosseuraamuslaitos (lyhenne Rise, ruots. Brottspåföljdsmyndigheten) on Suomen valtionhallinnon organisaatio, joka vastaa vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta. Laitos toimii oikeusministeriön ohjauksessa ja toteuttaa ministeriön linjausten mukaista kriminaalipolitiikkaa. Rikosseuraamuslaitoksen ensisijainen tehtävä on huolehtia, että tuomioistuimien määräämät rangaistukset pannaan täytäntöön lainmukaisesti ja turvallisesti. Laitoksen erityisenä tavoitteena on parantaa yhteiskunnan turvallisuutta vähentämällä tuomittujen riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Rikosseuraamuslaitoksen toiminta on säädetty laissa.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rikosseuraamuslaitosta edelsi Rikosseuraamusvirasto, joka johti sekä Vankeinhoitolaitoksen että Kriminaalihuoltolaitoksen toimintaa. Vuonna 2010 Vankeinhoitolaitos ja Kriminaalihuoltolaitos yhdistyivät yhdeksi virastoksi: Rikosseuraamuslaitokseksi. Rikosseuraamusviraston edeltäjinä toimivat vankeinhoitohallitus vuosina 1881–1923, oikeusministeriön vankeinhoito-osasto 1923–1937 ja 1950–2001 sekä vankeinhoitovirasto 1937–1950.[4]
Suomen vankeinhoidon lasketaan alkaneen vuonna 1867, jolloin Adolf Grotenfelt (1828–1892) nimitettiin Suomen vankiloiden tarkastajaksi. Se oli ensiaskel kohti keskitettyä vankeinhoitohallintoa. Aiemmin, autonomian ajan alkuvuosikymmeninä, vastuu vankeinhoitoasioista jakautui usean eri viranomaisen kesken. Vankiloiden tarkastajien virkaa seurasi vankeinhoitohallituksen perustaminen. 25. tammikuuta 1881 annettiin vankeinhoitohallitusta koskeva johtosääntö, jossa muun muassa määrättiin vankeinhoitohallituksen tehtäväksi pitää "waaria siitä, että wankihuoneita ja ojennuslaitoksia ylläpidetään woimassa olevien lakien ja asetusten mukaan sekä että wankeinkuljetusta asianmukaisesti toimitetaan". Toimintansa vankeinhoitohallitus aloitti 1. marraskuuta 1881. Siihen kuului aluksi vain seitsemän henkilöä: ylitirehtööri, sihteeri, kamreeri, apukamreeri, kanslisti, kamarikirjuri ja vahtimestari. Ylitirehtöörinä toimi Adolf Grotenfelt.[5]
Taloudelliset säästöt ja virkajärjestelmien yksinkertaistaminen johtivat vankeinhoitohallituksen lakkauttamiseen vuonna 1922. Sen seuraajaksi perustettiin oikeusministeriöön vankeinhoitoasiainosasto, joka aloitti toimintansa 1.1.1923. Vuoden 1937 alusta alkaen se muutettiin oikeusministeriön osastona toimivaksi vankeinhoitovirastoksi, jolle myönnettiin laaja itsenäinen toimivalta. Uudistuksen taustalla oli pyrkimys asioiden nopeampaan käsittelyyn ja joustavampaan päätöksentekoon.[6] Sotien jälkeen vankeinhoitoviraston laajat itsenäiset toimivaltuudet joutuivat kritiikin kohteeksi, koska vankien oikeusturvaan liittyneisiin epäkohtiin ei ollut kyetty puuttumaan. Teuvo Auran johtaman komitean jättämän kriittisen mietinnön pohjalta virasto lakkautettiin toistamiseen 17.2.1950 annetulla asetuksella ja oikeusministeriön vankeinhoito-osasto perustettiin uudelleen. Sen yhteydessä toimi vuosina 1975–2001 julkisoikeudellinen Kriminaalihuoltoyhdistys. Osasto lakkautettiin 1.8.2001, jolloin silloinen Rikosseuraamusvirasto perustettiin.[4]
Vankeinhoitohallinnon pääjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoteen 1881 vankeinhoidon tarkastaja, 1881–1918 ylitirehtööri, 1918–1969 ylijohtaja, 1970 alkaen pääjohtaja
|
|
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa säätelevät Laki Rikosseuraamuslaitoksesta (953/2009) ja Valtioneuvoston asetus Rikosseuraamuslaitoksesta (1730/2015).[8][9]
Oikeusministeriön alainen Kriminaalipoliittinen osasto ohjaa Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa. Rikosseuraamuslaitos jakautuu kolmeen rikosseuraamusalueeseen, joissa on yhteensä 26 vankilaa ja 14 yhdyskuntaseuraamustoimistoa. Jokaisella rikosseuraamusalueella on oma aluehallinto, joka koostuu aluekeskuksesta ja arviointikeskuksesta. Arviointikeskus vastaa laitoksiin sijoittamisesta sekä tutkintavankeuden kautta vankilaan tulevien tuomittujen arvioinnista ja sen perusteella tehtävästä rangaistusajan suunnittelusta. Hallintotyö on keskitetty aluekeskuksiin. Itä- ja Pohjois-Suomen alueen päätoimipaikka sijaitsee Kuopiossa, Länsi-Suomen alueen Tampereella ja Etelä-Suomen alueen Helsingissä.
Lisäksi organisaatioon kuuluu keskushallintoyksikkö Helsingissä ja Rikosseuraamusalan koulutuskeskus Vantaalla. Rangaistusten muodollisesta täytäntöönpanosta vastaa valtakunnallinen täytäntöönpanoyksikkö. Vankiterveydenhuolto siirtyi vuoden 2016 alusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alaisuuteen.
Rikosseuraamusalueet ja vankilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi on jaettu kolmeen rikosseuraamusalueeseen, joissa jokaisessa on suljettuja vankiloita, avolaitoksia ja yhdyskuntaseuraamustoimistoja.
Etelä-Suomen rikosseuraamusalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vankilat:
- Helsingin vankila
- Jokelan vankila
- Keravan vankila
- Riihimäen vankila
- Suomenlinnan vankila
- Vantaan vankila
Yhdyskuntaseuraamustoimistot:
- Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimisto
- Uudenmaan yhdyskuntaseuraamustoimisto
Länsi-Suomen rikosseuraamusalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vankilat:
- Hämeenlinnan vankila
- Kylmäkosken vankila
- Käyrän vankila
- Satakunnan vankila (Huittinen ja Köyliö)
- Turun vankila
- Vaasan vankila
- Vanajan vankila (Vanaja ja Ojoinen)
- Vilppulan vankila
Yhdyskuntaseuraamustoimistot:
- Hämeen yhdyskuntaseuraamustoimisto (Hämeenlinna ja Lahti)
- Porin yhdyskuntaseuraamustoimisto
- Tampereen yhdyskuntaseuraamustoimisto
- Turun yhdyskuntaseuraamustoimisto (Turku ja Ahvenanmaa)
- Vaasan yhdyskuntaseuraamustoimisto (Vaasa ja Seinäjoki)
Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vankilat:
- Juuan vankila
- Kestilän vankila
- Kuopion vankila
- Laukaan vankila
- Mikkelin vankila
- Naarajärven vankila
- Oulun vankila
- Pelson vankila[6]
- Pyhäselän vankila
- Sukevan vankila
- Sulkavan vankila
- Ylitornion vankila
Yhdyskuntaseuraamustoimistot:
- Joensuun yhdyskuntaseuraamustoimisto
- Jyväskylän yhdyskuntaseuraamustoimisto
- Kouvolan yhdyskuntaseuraamustoimisto (Kouvola ja Lappeenranta)
- Kuopion yhdyskuntaseuraamustoimisto (Kuopio, Iisalmi ja Kajaani)
- Mikkelin yhdyskuntaseuraamustoimisto (Mikkeli ja Savonlinna)
- Oulun yhdyskuntaseuraamustoimisto (Oulu ja Kokkola)
- Rovaniemen yhdyskuntaseuraamustoimisto (Rovaniemi, Kemi ja Kuusamo) [10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Henkilöstötiedot Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Valtion talousarviomenot kirjanpitoyksiköittäin Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Rikosseuraamuslaitos - Rikosseuraamuslaitos www.rikosseuraamus.fi. Viitattu 2.3.2017.
- ↑ a b c Pääjohtajakunta, s. 202–205. SKS, Helsinki 2005.
- ↑ Historiaa - Rikosseuraamuslaitos www.rikosseuraamus.fi. Viitattu 3.3.2017.
- ↑ a b Yhdyskuntaseuraamustoimistot - Rikosseuraamuslaitos www.rikosseuraamus.fi. Viitattu 3.3.2017.
- ↑ Nuorteva, Jussi: Suomen vankeinhoidon matrikkeli 1881–1988. Suomen vankeinhoidon historiaa, osa 2, s. 37–55. Helsinki: Valtion painatuskeskus., 1989.
- ↑ Laki Rikosseuraamuslaitoksesta – Ajantasainen lainsäädäntö Finlex. Viitattu 5.3.2022.
- ↑ Valtioneuvoston asetus Rikosseuraamuslaitoksesta – Ajantasainen lainsäädäntö Finlex. Viitattu 5.3.2022.
- ↑ Vankilat - Rikosseuraamuslaitos www.rikosseuraamus.fi. Viitattu 3.3.2017.
.svg){kind=small}
