Helsingin vankila

Vankila ilmasta.

Helsingin vankila on Helsingin kantakaupungissa, Hermannin kaupunginosassa Hermanninmäen osa-alueella sijaitseva vankila, johon sijoitetaan pääkaupunkiseudun yli vuoden mittaisen rangaistuksen saaneita vankeusvankeja sekä sijoitettiin aiemmin sakkovankeja. Vankila on tällä hetkellä ainoa Helsingissä toimiva vankila, sillä Katajanokalla aiemmin sijainneen Helsingin tutkintavankilan toiminnot on siirretty Vantaan vankilaan. Nykyisen nimensä vankila sai vuoden 2001 alussa. Aiemmin se oli Helsingin keskusvankila. Vankilakiinteistö on nykyisin Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa.

Vuonna 1881 käyttöön otetussa vankilassa on noin 280 vankipaikkaa. Suomen suljetuista laitoksista Helsingin vankilassa on eniten vankipaikkoja. 1990-luvulla aloitettiin mittava peruskorjaus, jonka oli alun perin tarkoitus valmistua 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2015 korjauskohteisiin kuului Pohjoinen sellirakennus sekä Länsisellirakennus. Peruskorjauksen ansiosta vankipaikkojen määräksi tulee noin 320, ja samalla poistetaan viimeisetkin vessattomat sellit, niin sanotut paljusellit.

Historia

Mietelause Raamatusta.

Perustaminen ja rakentaminen

Suomen senaatti teki 1874 päätöksen kuritushuoneen perustamisesta. Sijainniksi valittiin paikka alueelta, joka silloin kuului vielä Sörnäisten kaupunginosaan – tästä johtuvat kansanomaiset nimitykset Sörnäisten tai Sörkän (Sörkan) vankila. Alueella olivat hyvät liikenneyhteydet, vedensaanti sekä viljelyyn hyvin soveltuva maaperä. Alustavat rakennustyöt aloitettiin 1875 ja ensimmäisen vaiheen rakentaminen kesti 15.11.1881 saakka, jolloin uusissa tiloissa oli 100 selliä, 250 makuuselliä, yhteistiloja, työhuoneita, sairaala, kirkko sekä asuintilat päällystölle.

Henkilökunta koostui vankilan johtajasta, kahdesta vahtimestarista, viidestä vartijasta, kirjanpitäjästä, työnjohtajasta, lämmittäjästä, lääkäristä ja saarnaajasta. Vangit olivat pääasiassa 4–5-kertaisia kuritushuonevankeja.

Vankilan rakennustöitä jatkettiin ja vuonna 1915 valmistui itäinen päiväselliosasto ja myöhemmin 1915 läntinen päiväselliosasto. Työtoimintaan ja harrastuksiin soveltuvien tilojen rakennusvaihe kesti vuodesta 1931 vuoteen 1970. Nykyiset liikunta- ja ruokailutilat saatiin käyttöön vuonna 1998. Henkilökunnan käyttöön tarkoitetut asuinrakennukset on rakennettu vuosina 1855–1877.

1940-luku

Jatkosodan jälkeen Helsingin keskusvankilassa oli varattu toinen länsisiivistä asekätkentäasiasta pidätetyille. Heillä oli seuraava päiväjärjestys: herätys oli klo 6 paitsi sunnuntaisin klo 8; päivällinen oli maanantaista perjantaihin klo 17, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 16; nukkumaan mentiin klo 21. Tiistaisin ja perjantaisin vangit ajoivat itse partansa. Maksullista hiusten leikkausta varten kiersi selleissä parturi joka toinen viikko. Lauantaisin vangit pesivät sellinsä. Päivittäistä siivousta varten selleissä oli harja, rikkalapio ja pari rättiä. Selleissä oli pienet jalalliset puutarjottimet, joille ruoka-astiat laitettiin. Ruokalistaan kuului teetä ja ruisjauhovelliä, kaurapuuroa, hernesoppaa, ruispuuroa, liha- tai kalakeittoa, maitoa, perunoita ja silakkaa, margariinia, reikäleipiä ja sokeripaloja. Terveydenhoitoa varten vankilassa oli lääkäri, joka toimi myös vartijana, sekä ajoittain lisäksi palkattu sairaanhoitaja.

1960-luku

1960-luvulle tultaessa Helsingin keskusvankila ylläpiti tiloja yli 800 vangille. Henkilökunta koostui 188 työntekijästä, joista enemmistö koostui vartijoista. Sairaalassa toimi tuolloin myös 20-paikkainen sairaalaosasto sekä leikkaussali.

Vankeinhoidosta aiheutuvat kustannukset korvattiin vankien tekemällä työllä, jonka tarkoitus oli myös edistää vankeinhoidon ominaisia kasvatustavoitteita. Vankien päivittäiseen rutiiniin kuului myös opetustoimintaa sekä pakollista kansakoulua että vapaaehtoista ja harrastusmuotoista koulutusta kuten ruotsia, matematiikkaa ja kirjallisuutta. Vangit ylläpitivät omatoimisesti myös erilaista harrastustoimintaa. Uskonnollisen toiminnan pakollisuudesta luovuttiin.

1970-luku

1970-luvulla korkeampien standardien johdosta vankitilojen määrä oli 550 ja vankien määrä vaihteli 400 ja 600 välillä. Käyttöön otettu armahduslaki vähensi vankien määrää ja pakkolaitoslakia muutettiin siten, että pienistä rikkomuksista tuomitut vapautettiin.

1970-luvulla vankeinhoitojärjestelmää muutettiin ja tilalle astui avolaitostoiminta. Vangeille oli nyt tarjolla poistumislupa, ja uusi rangaistusten täytäntöönpanolainsäädäntö poisti aikaisemmin käytössä olleita lisärangaistuksia, kuten ravinnon vähentämisen ja kovan makuusijan. Myös kuritushuonerangaistus poistettiin.

Työtoiminnan avulla katettiin jopa puolet vankilan toiminnasta aiheutuvista menoista ja esimerkiksi puutyöhuone oli Helsingin suurin alueella toimiva puusepäntehdas, joka toimitti kalusteita muun muassa postikonttoreille. Kirjapainossa suoritettiin vaativaa kirjansidontaa ja valmistettiin vankiloiden, Postin ja Puolustusvoimien lomakkeet.

Leikkaussali lopetti toimintansa ja tilalle perustettiin psykiatrinen yksikkö.

1980-luku

Vankien määrä pysytteli 500 vangissa. Henkilökuntaa oli 270, joista vartijoita oli noin puolet. Vangit olivat rikoksenuusijoita, joista suurin osa oli syyllistynyt omaisuusrikoksiin.

Vangeille tarjottavaa koulutusta, kuntoutusta ja sosiaalitoimintaa kehitettiin ja koulussa opiskelleiden vankien määrä oli 25–35.

1990-luku

Vankiluku laski koko maassa ja vuosikymmenen loppuun tultaessa määrä oli laskea alle 200:n. Väkivalta- tai huumerikoksen tehneiden vankien määrä kasvoi, jonka johdosta otettiin käyttöön huumetestit ja lisättiin henkilökunnan tarkastusvaltuuksia sekä perustettiin osastoja, jotka keskittyivät päihdekuntoutukseen.

Aikaisemmin käytössä ollut elinkautisille lisärangaistuksena määrätty valoisa yksityishuone poistettiin käytöstä. Työpakon sijasta vangeille tarjottiin osallistumisvelvollisuutta, jolloin vangit saivat valita työn, opiskelun tai muun toiminnan välillä.

1990-luvulla tapahtui viimeinen Helsingin vankilassa tapahtunut karkaaminen. Neljä vankia pakeni muurin yli 1993, siksi turvatekniikkaa lisättiin.

Vankilassa tehtiin 1990-luvulla peruskorjauksia. Läntinen selliosasto peruskorjattiin vuonna 1993 ja itäinen selliosasto vuonna 1998. Koko vankilan kattavat peruskorjaukset valmistuivat vuonna 2012.

2000-luku

2000-luvulla vankien määrä on lähtenyt uudestaan nousuun ja Helsingin vankilaan sijoitetaan pääasiassa pääkaupunkiseudun pitkäaikaiset vangit. Väkivalta- ja huumerikolliset ovat hyvin edustettuina. Myös ulkomaalaisten osuus on kasvanut.

Helsingin kaupunki teki päätöksen vankilan lähiympäristön siistimisestä läheisyyteen kasvavaa uutta asutusta varten. Vanhan vankilanmuurin ulkopuolelle rakennettiin uusi, 570 metriä pitkä ja noin kaksi metriä korkea tiilimuuri 2008–2009.

Kirjallisuutta

• Merivirta, Matti: Sörkan muurin varjossa : Sörkan vankilan kirjasto. Helsinki: Avain, 2019. ISBN 978-952-304-182-0.

Aiheesta muualla

• Sörnäisten vankila Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 15.11.2020.
• Palmén, Tiia: Pinna kiristyy vankiloissa: Lomat on peruttu, ostoksia ja urheilua rajoitettu – Sörkan vanki MTV:lle: "Vartija tuli keräämään kaikki veitset pois osastolta" MTV3 Uutiset. 2.5.2020. Viitattu 15.11.2020.
• Sörkan vankilasta tänään savuton – muut vankilat seuraavat perässä Stumppi.fi. Viitattu 15.11.2020.
• Niilola, Merja: Toimittaja vietti vuorokauden Sörkan vankilassa: Tuskallisinta oli sähköisten yhteyksien ja sosiaalisten verkkojen katkaisu Yle Uutiset. 3.7.2018. Viitattu 15.11.2020.