Valkohai

Valkohai
Uhanalaisuusluokitus
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka:	Leveäsuiset Elasmobranchii
Lahko:	Sillihaikalat Lamniformes
Heimo:	Sillihait Lamnidae
Suku:	Carcharodon
Laji:	carcharias
Kaksiosainen nimi
Carcharodon carcharias (Linnaeus, 1758)
Valkohain levinneisyys
Katso myös
Valkohai Wikispeciesissä   Valkohai Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Valkohai (Carcharodon carcharias) on Karibianmeressä, Tyynessämeressä ja Intian valtameressä elävä suurikokoinen hai. Jopa 6 metrin pituiseksi ja 2 tonnin painoiseksi kasvava valkohai on maailman kookkain petokala ja yksi suurikokoisimmista rustokaloista. Valkohait saattavat elää jopa 70-vuotiaiksi. Valkohai on pääasiallisesti yksineläjä: tiettyjen hyljeyhdyskuntien läheisyydessä voi väliaikaisesti elää useita yksilöitä.^lähde?

Levinneisyys ja elinalue

Valkohaiden elinympäristöihin kuuluvat maailmanlaajuisesti kaikki trooppisten ja lauhkeiden ilmastovyöhykkeiden meret, joissa veden lämpötila on 12–24 celsiusasteen välillä. Niitä on tavattu erityisesti Australian, Etelä-Afrikan, Floridan, Kalifornian ja Meksikon rannikoilla ja niiden läheisyydessä. Suurin osa valkohaista elää avomerellä Karibianmeressä, Tyynessämeressä ja Intian valtameressä, mutta niitä on havaittu myös Etelä-Kiinan meressä, Japaninmeressä ja Välimeressä. Valkohait liikkuvat useimmiten pinnan läheisyydessä, mutta niiden tiedetään kykenevän sukeltamaan 1 280 metrin syvyyteen.

Tieteellisten tutkimusten perusteella valkohait voivat tehdä erittäin pitkiä matkoja elinalueiltaan. Vuonna 2003 käynnistetyssä tutkimuksessa eteläafrikkalaiset meritieteilijät kiinnittivät naaraspuoliseen valkohaihin seurantalaitteen, jonka antamat tiedot kertoivat hain tehneen seuraavan yhdeksän kuukauden aikana matkan Etelä-Afrikasta Australiaan ja takaisin – matka oli 20 000 kilometrin pituinen. Poikkeustilanteissa muutamat Tyynestämerestä kotoisin olleet valkohait ovat saattaneet matkustaa jopa Alaskan rannikolle saakka.

Ravinto

Useimpien muiden hailajien tavoin valkohai on lihansyöjä. Sen ravinto koostuu enimmäkseen rauskuista, pyöriäisistä, merinorsuista, turkishylkeistä, merileijonista, merisaukoista, merikilpikonnista ja erilaisista luukaloista. Valkohait ovat kuitenkin tunnettuja tavastaan syödä myös ihmisten mereen heittämiä syömäkelvottomia esineitä, ja kuolleiden yksilöiden mahalaukusta onkin löydetty esimerkiksi peltitölkkejä, autonrenkaita, rannekelloja ja jopa moottoriveneen moottorin osia. Toisinaan kookkaiden valkohaiden on nähty saalistavan jopa pienikokoisempia hailajeja.

Vaikka useimmat ihmiset pitävät valkohaita äkkipikaisena saalistajana, todellisuudessa valkohait ovat saalistaessaan hyvin valikoivia ja voivat seurata saaliikseen valitsemaansa eläintä jopa kahden tunnin ajan. Hyökätessään valkohai syöksyy valtavalla voimalla kohti saalistaan ja kirjaimellisesti repii sen kappaleiksi terävillä hampaillaan. Koska valkohailla ei ole silmäluomia, se joutuu kääntämään molemmat silmänsä iskiessään pinnalla uivien saaliiden kimppuun.

Valkohait saalistavat yleensä vedenpinnalla tai sen läheisyydessä uivia eläimiä, jolloin hai voi hyökätä niiden kimppuun alhaalta. Kalojen ja hylkeiden kimppuun hyökätessään valkohai pyrkii osumaan kohteensa evään, jolloin saalis usein menettää uimakykynsä ja menehtyy nopeasti šokkiin tai verenhukkaan. Valkohaiden näköaisti on heikko, joten saalistaessaan ne hyödyntävät herkkää haju- ja kuuloaistiaan. Niiden ja tuntokarvojensa avulla hai havaitsee uivan saaliin kaukaakin.

Lisääntyminen

Valkohain lisääntymisväli on noin yksi vuosi. Sen tiineysaika on 2–2½ vuotta ja se saa 7–10 jälkeläistä.^lähde? Lisääntymisaika ulottuu keväästä myöhäiskesään. Uros on sukukypsä 9–10-vuotiaana ja naaras 12–15-vuotiaana.

Valkohai ja ihminen

Hyökkäykset ihmisen kimppuun

Valkohai on toisinaan hyökännyt uimarien kimppuun. Valkohai on tiikerihain ja härkähain ohella ainoa toistuvasti ihmisen kimppuun hyökännyt hailaji, mutta 75 prosenttia hain hyökkäyksen kohteeksi joutuneista ihmisistä on selvinnyt hengissä. Useimmissa hyökkäyksissä ihmisen selviäminen on johtunut ruokailutottumuksista, koska tutkimusten perusteella hait eivät itse asiassa pidä ihmislihan mausta. Heinäkuussa 1916 ilmeisesti yksi valkohai-yksilö hyökkäsi New Jerseyn rannikolla kahden viikon aikana viiden uimarin kimppuun surmaten heistä neljä. Hyökkäykset synnyttivät laajan paniikin, joka autioitti rannat lomailijoista. 16. heinäkuuta saatiin pyydystettyä 2,5-metrinen valkohai, jonka vatsasta löytyi ihmisen jäänteitä ja hyökkäykset loppuivat vuosiksi. Vuosien 1926 ja 1991 välisenä aikana arkistoitiin yhteensä vain 115 valkohain hyökkäystä ympäri maailmaa, ja tutkijoiden mukaan ainoastaan 12 prosenttia haiden hyökkäyksistä on varmuudella tunnistettu valkohain aiheuttamiksi.

Valkohaiden hyökkäykset johtuvat siitä, että hai on erehtynyt luulemaan ihmistä hylkeeksi tai kilpikonnaksi (heidän maatessa surffilaudalla raajat vedessä). Valkohailla on heikko näköaisti, joten se ei kykene erottamaan ihmistä ja hyljettä toisistaan. Kehittyneen kuuloaistinsa avulla se havaitsee helposti vedessä kantautuvat äänet, ja ihmisten uimarannalla aikaansaama voimakas ääni houkuttelee haita rannan läheisyyteen. Monilla uimarannoilla haiden hyökkäyksiä on pyritty ehkäisemään esimerkiksi laittamalla uimarannan läheisyyteen turvaverkkoja, joiden tarkoituksena on estää haiden pääsy uimarien joukkoon.

Populaarikulttuurissa

Valkohai tuli tunnetuksi populaarikulttuurissa Peter Benchleyn kirjoittamaan samannimiseen romaaniin pohjautuvan kauhuelokuvan Tappajahai ilmestymisen myötä. Elokuvassa hain suurikokoisuutta (7 m) ja aggressiivista käyttäytymistä on kuitenkin liioiteltu, mutta vuoden 1975 menestyneimpiin elokuviin kuuluneen Tappajahain julkaisun jälkeen valkohai on usein esitetty älykkäänä ja verenhimoisena ihmissyöjänä. Valkohai on kuitenkin toisinaan esitetty ”hyvänä”, esimerkiksi elokuvassa Nemoa etsimässä Pomo-niminen valkohai on kavereidensa mako- ja vasarahain kanssa ryhtynyt kasvissyöjäksi.

Elokuvissa

Elokuvat haista:

• Sharkwater, dokumenttielokuva vuodelta 2006
• 12 Days of Terror – kauhu nousee syvyyksistä, vuodelta 2004, perustuu vuonna 1916 sattuneisiin tositapahtumiin
• Deep Blue Sea, Renny Harlinin elokuva vuodelta 1999
• Bait(elokuva)
• Open Water, elokuva vuodelta 2003
• Hain tarina, animaatioelokuva vuodelta 2004
• Nemoa etsimässä, animaatioelokuva vuodelta 2003
• Tappajahai-sarja
  • Tappajahai (Jaws, 1975)
  • Tappajahai 2 (Jaws 2, 1978)
  • Tappajahai 3 (Jaws 3-D, 1983)
  • Tappajahain kosto (Jaws: The Revenge, 1987)
  • The shallows (The shallows, 2016)

Purentavoima

Valkohain purentavoimaa on mitattu tietokonemallinnuksella, ja tutkimusta on johtanut Steve Wroe New South Walesin yliopistosta. Kalojen kallon ja lihasten anatomiaa ja biomekaniikkaa analysoitiin, ja purentavoimaksi saatiin 1,8 tonnia, jota pidetään voimakkaimpana mitä nykyeläimillä on.

Aiheesta muualla

• Carcharodon carcharias (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
• White Shark Florida Museum of Natural History Ichthyology Department. (englanniksi)
• The White Shark Conservation South African White Shark Research Institute. (englanniksi)