Koordinaatit: 12°N, 113°E

Etelä-Kiinan meri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelä-Kiinan meri ja sitä ympäröivät saaret, mantereet ja valtameret.

Etelä-Kiinan meri on Kiinan eteläpuolella sijaitseva Tyynenmeren reunameri. Se rajoittuu idässä Taiwanin saareen ja Filippiineihin, etelässä Borneon saareen ja lännessä Indokiinan ja Malakan niemimaihin. Sen pinta-ala on laskentatavasta riippuen 3 000 000 – 3 500 000 neliökilometriä, ja se on maailman kuudenneksi suurin merialue viiden valtameren jälkeen. Meren keskisyvyys on 1 212 metriä.[1]

Etelä-Kiinan meri on yhteydessä Itä-Kiinan mereen Taiwaninsalmen eli Formosansalmen kautta. Muita salmia ovat muun muassa Luzoninsalmi, Sundasalmi ja merirosvoistaan tunnettu Malakansalmi.

Etelä-Kiinan meren suurimpia lahtia ovat Siaminlahti ja Tonkininlahti. Meren lounaisosassa on suuri Sundan matalikko, joka ulottuu Siaminlahdelta Jaavanmerelle saakka. Matalikon alueella meri on yleisesti alle 60 metriä syvä. Meren syvin alue on Paracelsaarilta ja Luzoniin ulottuvalla alueella oleva laaja syvänmeren tasanne Etelä-Kiinan allas, jonka keskisyvyys on 4 000–5 000 metriä ja syvin kohta 5 560 metriä.[1][2] Meren itäosassa, Luzonin länsipuolella on lisäksi Manilan syvänne, joka yltää 5 400 metrin syvyyteen saakka.[3][4] Alueella on vuosisatojen kuluessa liikkunut merirosvoja.[5][6][7][8]

Suurimmat Etelä-Kiinan mereen laskevat joet ovat Helmijoki, Punainen joki, Mekong ja Chao Phraya.

Etelä-Kiinan meren rantavaltiot kiistelevät merialueidensa rajoista sekä alueen saarten omistusoikeudesta.[9] Etelä-Kiinan meren poikki kulkee valtaosa esimerkiksi Japaniin menevästä öljystä. Aluekiistojen eskaloituminen tavalla, joka vaarantaisi merenkulun turvallisuuden, voisi olla haitaksi koko maailmantaloudelle.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maantieteellisiä tietoja Tilastokeskus. Viitattu 6.1.2009.
  2. South China Sea web.archive.org. Viitattu 6.1.2009. (englanniksi)
  3. Hayes, D.E. & Lewis, S.D.: A geophysical study of the Manila trench, Luzon, Philippines.. J. Geophys. Res., Tammikuu 1984, 89. vsk, nro NB11, s. 9171-9195. Research Gate. DOI 10.1029/JB089iB11p09171. (englanniksi)
  4. Yingchun Liu, Yaolin Shi, Hailing Liu, Shuo M. Wang, David A. Yuen & Hui Lin Xing: Can Tsunami Waves in the South China Sea Be Modeled with Linear Theory? Report. 2007. Minnesota Supercomputing Institute (MSI), University of Minnesota. Viitattu 6.1.2009. (englanniksi)
  5. Vlček, Tomáš: The South China Sea and The Threat of Piracy Clanky. 18.6.2009. Global Politics. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  6. Pirates’ Strategies and Countermeasures in the South China Sea News. 18.6.2018. The Epoch Times. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  7. World´s Most Pirated Waters News. 15.9.2014. CNBC. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  8. Purbrick, Martin: PIRATES OF THE SOUTH CHINA SEAS. Asian Affairs, 15.2.2018, 49. vsk, nro 1, s. 11-26. Taylor & Francis. DOI 10.1080/03068374.2018.1416010. (englanniksi)
  9. Why is the South China Sea contentious? World News - Asia & Pacific. 12.7.2016. BBC. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  10. Kallio, Jyrki: Kiinan meri vai kaikkien meri? Etelä-Kiinan meren sopassa on liikaa mausteita Briefing Paper 115. 9.10.2012. Ulkopoliittinen instituutti (FIIA). Viitattu 5.2.2013.