Koordinaatit: 12°N, 113°E

Etelä-Kiinan meri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelä-Kiinan meri ja sitä ympäröivät saaret, mantereet ja valtameret.

Etelä-Kiinan meri on Kiinan eteläpuolella sijaitseva Tyynenmeren reunameri. Se rajoittuu idässä Taiwanin saareen ja Filippiineihin, etelässä Borneon saareen ja lännessä Indokiinan ja Malakan niemimaihin. Sen pinta-ala on laskentatavasta riippuen 3 000 000 – 3 500 000 neliökilometriä, ja se on maailman kuudenneksi suurin merialue viiden valtameren jälkeen. Meren keskisyvyys on 1 212 metriä.[1]

Etelä-Kiinan meri on yhteydessä Itä-Kiinan mereen Taiwaninsalmen eli Formosansalmen kautta. Muita salmia ovat muun muassa Luzoninsalmi, Sundasalmi ja merirosvoistaan tunnettu Malakansalmi.

Etelä-Kiinan meren keskisin osa on sen itäinen alue, jossa on sekä monia matalikkoja että laaja syvänmeren tasanne Etelä-Kiinan allas.[2] Altaan keskisyvyys on 4 000–5 000 metriä ja syvin kohta 5 560 metriä. Se ulottuu Paracelsaarilta Luzoniin.[1][3] Paracelsaarten lisäksi alueella on muitakin riuttoja ja särkkiä, jotka kohoavat jyrkästi merenpohjasta osittain merenpinnan päälle. Tällaisia matalikkoja ovat Spratlysaarten ympäristö sekä Reedin, Tizardin ja Macclesfieldin matalikot.[2] Meren itäosassa, Luzonin länsipuolella on Manilan syvänne, joka yltää 5 400 metrin syvyyteen saakka.[4][5]

Etelä-Kiinan meren luoteisosassa mannerjalusta ulottuu pitkälle, ja matalan meren alueeseen kuuluvat muun muassa Tonkininlahti, Taiwaninsalmi ja Hainanin saari. Vietnamin eteläpuolella jalusta kapenee ja yhdistyy lopulta laajaan Sundan mannerjalustaan, joka käsittää Etelä-Kiinan meren lounaisosan lisäksi Jaavanmeren. Sundan mannerjalusta on keskeisimmissä osissaankin vain noin sata metriä syvää, ja sen pohjassa on vanhoja jokilaaksoja.[2]

Suurimmat Etelä-Kiinan mereen laskevat joet ovat Helmijoki, Punainenjoki, Mekong ja Chao Phraya.

Etelä-Kiinan meren rantavaltiot kiistelevät merialueidensa rajoista sekä alueen saarten omistusoikeudesta.[6] Etelä-Kiinan meren poikki kulkee valtaosa esimerkiksi Japaniin menevästä öljystä. Aluekiistojen eskaloituminen tavalla, joka vaarantaisi merenkulun turvallisuuden, voisi olla haitaksi koko maailmantaloudelle.[7]

Etelä-Kiinan merellä on vuosisatojen kuluessa liikkunut merirosvoja.[8][9][10][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maantieteellisiä tietoja Tilastokeskus. Viitattu 6.1.2009.
  2. a b c LaFond, Eugene C: South China Sea Encyclopædia Britannica. 18.5.2018. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  3. South China Sea web.archive.org. Viitattu 6.1.2009. (englanniksi)
  4. Hayes, D.E. & Lewis, S.D.: A geophysical study of the Manila trench, Luzon, Philippines.. J. Geophys. Res., Tammikuu 1984, 89. vsk, nro NB11, s. 9171-9195. Research Gate. DOI 10.1029/JB089iB11p09171. (englanniksi)
  5. Yingchun Liu, Yaolin Shi, Hailing Liu, Shuo M. Wang, David A. Yuen & Hui Lin Xing: Can Tsunami Waves in the South China Sea Be Modeled with Linear Theory? Report. 2007. Minnesota Supercomputing Institute (MSI), University of Minnesota. Viitattu 6.1.2009. (englanniksi)
  6. Why is the South China Sea contentious? World News - Asia & Pacific. 12.7.2016. BBC. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  7. Kallio, Jyrki: Kiinan meri vai kaikkien meri? Etelä-Kiinan meren sopassa on liikaa mausteita Briefing Paper 115. 9.10.2012. Ulkopoliittinen instituutti (FIIA). Viitattu 5.2.2013.
  8. Vlček, Tomáš: The South China Sea and The Threat of Piracy Clanky. 18.6.2009. Global Politics. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  9. Pirates’ Strategies and Countermeasures in the South China Sea News. 18.6.2018. The Epoch Times. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  10. World´s Most Pirated Waters News. 15.9.2014. CNBC. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  11. Purbrick, Martin: PIRATES OF THE SOUTH CHINA SEAS. Asian Affairs, 15.2.2018, 49. vsk, nro 1, s. 11-26. Taylor & Francis. DOI 10.1080/03068374.2018.1416010. (englanniksi)