Urho Muroma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urho Muroma
Henkilötiedot
Syntynyt10. toukokuuta 1890
Helsinki
Kuollut25. kesäkuuta 1966 (76 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Ura
Uskontokunta ev.lut.
Koulukunta Viides herätysliike
Kirkollinen arvonimi rovasti

Urho Rafael Muroma (vuoteen 1919 Murén; 10. toukokuuta 1890 Helsinki25. kesäkuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen herätysliikejohtaja, Suomen Raamattuopiston perustaja ja rovasti.[1]

Muroman isä Emil Murén oli tunnettu evankeliseen liikkeeseen lukeutunut pappi. Perhe asui Helsingissä.[2]

Muroma valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1909.[3] Hän tuli uskoon Albert Lunden evankelioimiskokouksessa syksyllä 1912 ja vihittiin papiksi vuonna 1917. Muroma toimi ensin Helsingin Kaupunkilähetyksessä ja myöhemmin useissa eri kristillisissä yhdistyksissä.[3] Puhujana Muroma keräsi paljon kuulijoita ja monet tulivat uskoon hänen kokouksissaan. Toimiessaan Suomen kirkon seurakuntatoiminnan keskusliiton palveluksessa 1920- ja 1930-luvun taitteessa, Muroman on kuvattu olleen eräänlainen Suomen kirkon puolivirallinen evankelista. Muroma perusti Herää valvomaan -lehden syntyneen hengellisen liikkeen yhdyssiteeksi.[1]

Hengellinen elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oman kertomansa mukaan Muroma oli vieraantunut uskosta opiskeluaikaan mennessä. Muroma koki voimakkaan hengellisen herätyksen norjalaisen Albert Lunden evankelioimiskokouksessa Helsingissä syksyllä 1912.[1] Tuohon aikaan Suomen kirkossa vieroksuttiin herätyskokoustoimintaa. Tällaisiin kokouksiin kuitenkin turvauduttiin, kun etsittiin apua kirkosta vieraantuneiden, kuten työläisväestön, tavoittamiseen. Muromakin sai ensimmäiset kokemuksensa kiertävän evankelistan työstä nimenomaan tehdasseutujen evankelioimisessa, johon hän pian papiksi valmistumisensa jälkeen (1917) osallistui.lähde?

Muroma tuli 1910- ja 1920-lukujen taitteessa vakuuttuneeksi siitä, että vapaakirkollisten herätyskokoustoiminta saattoi paremmin auttaa ihmisiä kääntymykseen ja uskoon kuin luterilainen kirkko perinteisine jumalanpalveluksineen. Tästä lähti liikkeelle Muroman laaja evankelioimistoiminta vuosina 1921–1939, jolloin hän piti laajoja kokoussarjoja eri puolilla Suomea. Muroma alkoi julkaista Herää valvomaan -nimistä lehteä vuonna 1929. Lehden nimi muutettiin vuonna 1999 Elämään-nimiseksi ja vuonna 2015 Elämä-nimiseksi.[4][5] Muroman toiminta veti puoleensa suuria kansanjoukkoja – varovaistenkin arvioiden mukaan kokouksiin osallistui runsaasti yli 100 000 kuulijaalähde?. Noihin aikoihin Muroma toimi eri kristillisten järjestöjen palveluksessa, mutta vuonna 1940 hänen evankelioimistoimintaansa tukemaan perustettiin Suomen ev.lut. Sisälähetyssäätiö (nyk. Suomen Raamattuopiston säätiö), ja tältä pohjalta Kauniaisiin Suomen Raamattuopisto vuonna 1945.lähde?

Muroma sai rovastin arvonimen vuonna 1940.[3]

76-vuotiaana kuollut Urho Muroma on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[6]

Urho Muroman puoliso vuodesta 1920 oli Eva Johanna Topelius. Heille syntyi viisi lasta.[3]

Kristinuskon oppi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muroman evankelioimistyön sisällössä korostui henkilökohtaisen kääntymyksen ja uskoon tulon välttämättömyys. Muroma itse määritteli sananjulistustyön seuraavasti:

»Sen kautta pyritään määrätietoisesti herättämään Herralle vieraina olevia vakavasti huolehtimaan sielunsa pelastuksesta, luopumaan synnistä ja ottamaan vastaan vapaana lahjana heillekin jo valmistettu pelastus Jeesuksessa Kristuksessa.»

Opillisesti Muroma kävi rajankäyntiä suhteessa sekä helluntailaisuuteen että evankelisen liikkeen edustamaan luterilaisuuteen. Muromalla oli hyviä ystäviä helluntailiikkeessä, mutta samaan aikaan hän kritisoi ankarasti helluntailaista oppia uskovien kasteesta ja henkikasteesta. Yhtä voimakkaasti hän kritisoi evankelisten edustaman luterilaisuuden oppia kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Muroman kastenäkemys korostaa sekä vesikasteen että henkikasteen merkitystä mutta voimakkaasti myös näiden kahden välistä eroa. Muroman kastenäkemys selviää parhaiten hänen kirjassaan "Kristuskaste". Henkikasteesta ja Hengellä täyttymisestä Muroma opetti paljon, mikä näkyy hänen kirjoissaan ja äänitetyissä raamattuopetuksissaan.lähde?

Muroma suhtautui myönteisesti 1930-luvun fasistiseen liikehdintään Saksassa ja Suomessa, minkä hän toi esille IKL:n päivälehdessä Ajan Suunnassa. Hän tervehti ilolla "niitä jyrkkiäkin otteita, joiden kautta pyydetään lyödä maahan väärä ja turmiollinen vapaamielisyys." Berliinin kirjarovioita toukokuussa 1933 hän piti esimerkillisenä toimintana: "Olisiko se nyt niin hirveä tappio, jos kaikki huonot kirjat kaikissa maailman maissa jonakin määrättynä päivänä yhteisesti julkisesti poltettaisiin?"[7]

Kirjallisuus
  • Tottelin taivaallista näkyä
  • Uudestisyntynyt ihminen
  • Herran sanan ääressä (1925)
  • Mestarin kanssa kahden (1931)
  • Kuinka vaellat (1943)
  • Oletko pelastettu? (1943)
  • Elämä Hengessä (1944)
  • Kilvoituksen tiellä (1950)
  • Mestarin jalkain juuressa (1953)
  • Mestarin jalkain juuressa II (1954)
  • Vartija, Mikä Hetki Yöstä on? (1956)
  • Onnellisen elämän salaisuus (1957)
  • Sanoma suuresta ilosta (1958)
  • Lohdutuksen Jumala (1958)
  • Suuren ratkaisun edessä (1962)
  • Kuka on kristitty (1969, 12. painos. 1974, 16. painos ISBN 951-619-041-3 )
  • Salattu Elämä Herrassa ( 1972, uudistettu painos ISBN 951-619-008-1 )
  • Katso, Hän tulee (1975)
  • Oi jospa olisit palava, (1978) ISBN 9519038590
  • Sanoma suuresta ilosta, (1978) ISBN 9519038604
  • Herra tuntee omansa (1983) ISBN 951-9038-88-4
  • Kansanherätys (1989)
  • Hetkiä Sanan Ääressä: Vuoden Jokaiselle Päivälle ( 1990, ISBN 951-619-218-1 )
  • Aamun ensimmäinen (uudelleen julkaistu 2002, ISBN 9789518883213 )
  • Iltavartio[vanhentunut linkki] (uudelleen julkaistu 2009, ISBN 9789518883480 )
  • Israel historian polttopisteessä
  • Että he yhtä olisivat (1958, uudelleen julkaistu 1979)
  • Urho Muroma: Jumalan hoidossa. (Koostuu Herää valvomaan -lehdessä vuosina 1932-1966 julkaistuista kirjoituksista, jotka Heikki Haataja on valinnut ja koonnut kirjaksi 1987) Kauniainen: Perussanoma, 1988. ISBN 951-888-107-3
  • Urho Muroma: Taivaat avoinna. (Koostuu Herää valvomaan! -lehdessä vuosina 1928-66 julkaistuista kirjoituksista, jotka Uolevi Muroma on valinnut ja koonnut) Helsinki: Uusi tie, 1992. ISBN 951-619-256-4
  • Urho Muroma: Jumalan hoidossa. (Koostuu Herää valvomaan -lehdessä vuosina 1932-1966 julkaistuista kirjoituksista, jotka Heikki Haataja on valinnut ja koonnut kirjaksi 1987) Kauniainen: Perussanoma, 1999. ISBN 951-888-258-4
  • Urho Muroma: Aamun ensimmäinen. (Herää valvomaan -lehden varhaisvuosikerroista koonnut Marja-Terttu Tolamo, jonka kirjoittamia tai kääntämiä ovat tekstien alla olevat runosäkeet) Kauniainen: Perussanoma, 2002. ISBN 951-888-321-1 Julkaistu uudelleen 2014.
  • Urho Muroma ; Herää valvomaan -lehden varhaisvuosikerroista koonnut Marja-Terttu Tolamo: Iltavartio. Saarijärvi: Perussanoma, 2003. ISBN 951-888-348-3
  1. a b c Historia Suomen Raamattuopisto. Viitattu 1.11.2021.
  2. Junkkaala, Timo: Muroma, Urho (1890–1966) (Maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia. 28.2.2001 (päivitetty 2.2.2012). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 18.12.2015.
  3. a b c d Suomen kirkon matrikkeli 1963, s. 278. Helsinki: Suomen Kirkon Pappisliitto, 1963.
  4. Voiko luterilaisessa kirkossa tulla uskoon? Tammikuu 2009, Timo Junkkaala
  5. Herää Valvomaan -lehden nimeksi Elämään (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Voitto Viro: Vanha hautausmaa (2. painos), s. 71. Helsinki: Otava, 1993.
  7. Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius: Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-40132-3. S. 252–253, jossa viitataan Muroman kirjoitukseen Ajan Suunnassa 16.5.1933.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuus
  • Urho Muroma - Herätyssaarnaaja, Timo Junkkaala, Karisto Oy, Hämeenlinna 1990, ISBN 951-888-126-X
  • Tottelin taivaallista näkyä: Urho Muroma muistokirja, Eino Sares, 1967
Linkkejä