Toomas Hendrik Ilves

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toomas Hendrik Ilves
Toomas Hendrik Ilves.jpg
Presidentti Ilves Helsingin kirjamessuilla 2011
Viron 4. presidentti
9.10.2006–10.10.2016
Pääministeri Andrus Ansip
Taavi Rõivas
Edeltäjä Arnold Rüütel
Seuraaja Kersti Kaljulaid
Viron ulkoministeri
Vähin III hallitus
2.12.1996–17.3.1997
Siimannin hallitus
17.3.1997–14.10.1998
Laarin II hallitus
25.3.1999–28.1.2002
Edeltäjä Siim Kallas
Raul Mälk
Seuraaja Raul Mälk
Kristiina Ojuland
Euroopan parlamentin jäsen
1.5.2004–8.10.2006
Seuraaja Katrin Saks
Tiedot
Syntynyt 26. joulukuuta 1953 (ikä 63)
Tukholma, Ruotsi
Puolue Sosiaalidemokraattinen puolue
Ammatti diplomaatti, toimittaja
Allekirjoitus Toomas Hendrik Ilves Signature.svg

Toomas Hendrik Ilves (s. 26. joulukuuta 1953 Tukholma, Ruotsi)[1] oli Viron presidentti vuosina 2006–2016. Ennen valintaansa presidentiksi hän toimi Euroopan parlamentin jäsenenä. Aiemmin Ilves on ollut Viron ulkoministerinä ja maan suurlähettiläänä Yhdysvalloissa. Puoluetaustaltaan hän on sosiaalidemokraatti.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen vanhemmat olivat virolaisia pakolaisia, jotka pakenivat Virosta vuonna 1944 Neuvostoliiton miehitettyä maan. Perhe menetti 81-hehtaarisen tilansa, jota heidän sukunsa oli asuttanut jo vuodesta 1763 lähtien. Toomas Hendrik Ilves syntyi tapaninpäivänä 1953 Tukholmassa, jonne hänen vanhempansa olivat ensin päätyneet. Myöhemmin perhe muutti New York Cityyn Yhdysvaltoihin.[2] Ilves varttui nuoruutensa New Jerseyssä. Hän suoritti psykologian kandidaatin tutkinnon Columbian yliopistossa vuonna 1976 ja opiskeli psykologian maisteriksi Pennsylvanian yliopistossa vuonna 1978.[3][4]

Vuosina 1984–1993 Ilves työskenteli Radio Free Europen toimittajana Saksassa, jossa hänen tehtävänsä oli tutkia ja analysoida Baltian maiden tapahtumia.[3] Ilves palasi Viroon vuonna 1993 maan palautettua itsenäisyytensä Neuvostoliiton hajottua.[5] Hän luopui Yhdysvaltain kansalaisuudesta samana vuonna voidakseen ottaa vastaan Viron Yhdysvaltain-suurlähettilään viran.[2] Ilves toimi Viron suurlähettiläänä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Meksikossa vuosina 1993–1996.[4]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurlähettilään pestin jälkeen Ilves nimitettiin ulkoministeriksi 28. marraskuuta 1996. Ilves tiedotti syyskuun lopulla 1998 eroavansa ulkoministerin tehtävistä vedoten häneen ja johtamaansa kansanpuolueeseen kohdistuvaan painostukseen muiden poliitikkojen taholta. Erityisesti hallituksen maaseutupuolueet olivat vaatineet hänen eroaan. Mielipidemittauksien mukaan Ilves oli Viron suosituimpia poliitikkoja, mutta hänen oltiin väitetty tekevän hallituksessa kansanpuolueen johtajana sekä oppositio- että vaalipolitiikkaa. Ilves itse oli aikonut erota jo kuukautta aiemmin, mutta Venäjän poliittisesti epävakaan tilanteen vuoksi päätös lykkääntyi.[6]

Uudelleen Ilves toimi ulkoministerinä vuosina 1999–2002,[4] jolloin neuvottelut Viron EU-jäsenyydestä olivat käynnissä. Ilves arvioi kesällä 1999 Viron suurimpien haasteiden EU-jäsenyyden edellytyksenä liittyvän lähinnä ympäristöasioihin. Muut ongelmat olivat hänen mukaansa luonteeltaan teknisiä.[7]

Vuonna 2003 Ilves valittiin Euroopan parlamenttiin ja 1. toukokuuta 2004 hänestä tuli parlamentin täysjäsen. Parlamentissa hän istui Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmässä. Hän oli muun muassa ulkoasiainvaliokunnan ja Yhdysvaltain suhteista vastaavan valtuuskunnan jäsenenä.[8] Ilves luopui paikastaan 8. lokakuuta 2006 tultuaan valituksi presidentiksi. Hänen tilalleen parlamenttiin nousi Katrin Saks.[9]

Presidentinvaali 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksikään vuoden 2006 Viron presidentinvaalien ehdokkaista ei onnistunut saamaan taakseen voittoon vaadittavaa kahden kolmanneksen enemmistöä parlamentin äänistä, joten presidentin valinta siirtyi valitsijamiesneuvostolle,[10] joka valitsi presidentiksi Toomas Hendrik Ilveksen 23. syyskuuta 2006. Ilves sai äänestyksessä 174 ääntä ja hänen kilpailijansa, istuva presidentti Arnold Rüütel 162 ääntä. Voittoon tarvittiin 173 ääntä. Äänestyksessä hylättiin yksi ääni ja kahdeksan äänesti tyhjää. Kyselyjen perusteella noin 70 % kansasta olisi halunnut Ilveksen presidentiksi.[5]

Presidentinvaali 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron parlamentti valitsi Toomas Hendrik Ilveksen toiselle presidenttikaudelle 29. elokuuta 2011. Ilves oli hallituspuolueiden Reformipuolueen ja Isänmaan ja Res Publican liiton sekä oppositiopuolue sosiaalidemokraattien yhteinen ehdokas. Ilves sai 73 ääntä 101:stä ja hänen haastajansa, keskustapuolueen ehdokas europarlamentaarikko Indrek Tarand 25 ääntä. Kolme ääntä hylättiin.[11]

Tarand arvosteli presidentti Ilvestä presidentin roolin minimoinnista ja päätöksenteon keskittymisestä pieniin piireihin. Ilves puolestaan korosti, että perustuslain mukaan Viro on parlamentaarinen maa, jossa presidentin rooli on pieni.[11] Ilves on arvostellut äänekkäästi Venäjän demokratiakehitystä sekä maan toimintaa Ukrainassa.

Presidenttiyden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen toinen presidenttikausi päättyi lokakuussa 2016. Hän aloitti vierailevana tutkijana Stanfordin yliopiston kansainväliseen turvallisuuteen ja yhteistyöhön keskittyvässä CISAC-keskuksessa vuonna 2017.[12] Huhtikuussa 2017 suomalainen Libera-säätiö valitsi Ilveksen hallituksensa jäseneksi[13].

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilves nykyisen puolisonsa Ievan kanssa tammikuussa 2016

Ilves tapasi ensimmäisen vaimonsa, tohtori Merry Bullockin, molempien opiskellessa psykologiaa Pennsylvanian yliopistossa. Ilves ja Bullock menivät myöhemmin naimisiin ja liitosta syntyi kaksi lasta, vuonna 1987 poika Luukas Kristjan ja vuonna 1992 tytär Juulia Kristiine. Avioliitto päättyi eroon Ilveksen alettua tapailla Evelin Int-Lambotia. Pari ehti saada yhdessä tyttären Kadri Keiun vuonna 2003, mutta Ilveksen ja Bullockin avioero astui voimaan vasta vuonna 2004, minkä jälkeen Ilves solmi toisen avioliittonsa Evelin Int-Lambotin kanssa.[14][1]

Viron presidentin kanslia tiedotti huhtikuussa 2015 presidentti Toomas Hendrik Ilveksen ja hänen vaimonsa Evelin Ilveksen eroavan. Avioeron kerrottiin astuvan voimaan 30. huhtikuuta ja päätöksen olleen parin yhteinen. Avioliiton oltiin arveltu jo aiemmin olleen vaikeuksissa. Kroonika-lehti oli julkaissut elokuussa 2014 videon, jossa Evelin Ilves suuteli vierasta miestä ja poistui tämän kanssa yhdessä tallinnalaisesta kahvilasta. Myöhemmin Evelin Ilves pyysi anteeksi toimintaansa.[15]

Ilves ensin kihlautui marraskuussa 2015 ja sitten avioitui kolmannen kerran 2. tammikuuta 2016 itseään 24 vuotta nuoremman, Latvian puolustusministeriön kyberosaston johtajan Ieva Kupcen kanssa.[16] Facebook-päivityksessään 20. toukokuuta 2016 presidentti Ilves kertoi pariskunnan odottavan yhteistä lasta, jonka on määrä syntyä syksyllä. Ieva Ilveksellä on jo ennestään kaksi lasta, poika ja tytär.[17] Pariskunta tiedotti ensimmäisen yhteisen lapsensa, Hans Hendrikin, syntyneen 28. marraskuuta 2016.[18]

Ilves tunnetaan tavastaan pitää rusettia julkisesti. Hän sanoo tekevänsä niin, koska hänen isällään oli samanlainen tapa.[19]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Biography president.ee. Viron presidentin sivusto. Viitattu 22.6.2012. (englanniksi)
  2. a b Kitman, Jamie: President Ilves: the man who made E-stonia guardian.co.uk. 3.11.2011. The Guardian. Viitattu 21.6.2012. (englanniksi)
  3. a b Niiranen, Matti: "Miksi virolaisten ja suomalaisten pitäisi olla aina asioista samaa mieltä?" Pro Estonia. 2008. Viitattu 21.12.2008.
  4. a b c Toomas Hendrik Ilves World Leaders Forum. Columbian yliopisto. Viitattu 20.6.2012. (englanniksi)
  5. a b Viron presidentiksi nousi sosiaalidemokraattien Ilves yle.fi. 23.9.2006. Yle Uutiset. Viitattu 21.12.2008.
  6. Viron suosittu ulkoministeri erosi mtv.fi. 30.9.1998. MTV Uutiset. Viitattu 16.9.2017.
  7. Ilves: Ympäristöasiat Viron suurin EU-haaste yle.fi. 14.7.1999. Yle Uutiset. Viitattu 17.9.2017.
  8. Parlamentin jäsenet: Toomas Hendrik Ilves europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 14.4.2014.
  9. Katrin Saks pürib taas europarlamenti 29.9.2008. Delfi. Viitattu 19.4.2014. (viroksi)
  10. Lappalainen, Tuomo: ”Uutiskatsaus – syyskuu 2006”, Mitä missä milloin 2008, s. 18. Keuruu: Otava, 2007.
  11. a b Toomas Hendrik Ilves valittiin toistamiseen Viron presidentiksi hs.fi. 29.8.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.8.2011.
  12. Biography: Toomas Ilves (PDF) Libera. Viitattu 16.9.2017.
  13. Viron entinen presidentti Toomas Ilves liittyy Liberan hallitukseen 26.4.2017. Libera. Viitattu 16.9.2017.
  14. Pauts, Katrin: Merry Bullock: olulisim pärand Toomaselt, peale laste, oli see, et ta tõi mind Eestisse 21.2.2008. Õhtuleht. Viitattu 22.6.2012. (viroksi)
  15. Halonen, Antti: Viron presidenttipari eroaa – kesällä ihmeteltiin, mitä vaimo teki vieraan miehen kanssa Ilta-Sanomat. 17.4.2015. Viitattu 24.9.2015.
  16. Valtiollista saippuaoopperaa Virossa - Presidentti Ilves kolmatta kertaa naimisiin Iltalehti. 3.1.2016. Viitattu 6.1.2016.
  17. Vatka, Miia: Viron presidentti Toomas Ilves, 62, jälleen isäksi: lapsi syntyy syksyllä Iltalehti. 20.5.2016. Viitattu 22.5.2016.
  18. Viron entinen presidentti Ilves on saanut pojan Tallinna24. Viitattu 6.12.2016.
  19. Online intervjuu: Toomas Hendrik Ilves Eesti Päevaleht. 3.9.2002. Eesti Päevaleht. Viitattu 21.12.2008. (viroksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toomas Hendrik Ilves.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Toomas Hendrik Ilves.