Ero sivun ”Luettelo Unkarin hallitsijoista” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Eri hallitsijasukuja: pientä paikkailua |
|||
Rivi 73: | Rivi 73: | ||
:Keisari [[Kaarle I (Itävalta)|Kaarle IV]], 1916–1918, Frans Joosef I:n veljenpojanpoika |
:Keisari [[Kaarle I (Itävalta)|Kaarle IV]], 1916–1918, Frans Joosef I:n veljenpojanpoika |
||
==Muodollinen kuningaskunta== |
|||
16. marraskuuta 1918 Unkari julistautui tasavallaksi<ref>Unkari: maa, kansa, historia s. 195.</ref>, mutta palasi myöhemmin muodollisesti kuningaskunnaksi. Poliittisista syistä maahan ei kuitenkaan enää valittu kuningasta, vaan [[Miklós Horthy]] valittiin [[valtionhoitaja]]ksi 1. maaliskuuta 1920.<ref>Unkari: maa, kansa, historia s. 202.</ref> |
16. marraskuuta 1918 Unkari julistautui tasavallaksi<ref>Unkari: maa, kansa, historia s. 195.</ref>, mutta palasi myöhemmin muodollisesti kuningaskunnaksi. Poliittisista syistä maahan ei kuitenkaan enää valittu kuningasta, vaan [[Miklós Horthy]] valittiin [[valtionhoitaja]]ksi 1. maaliskuuta 1920.<ref>Unkari: maa, kansa, historia s. 202.</ref> |
||
Versio 19. heinäkuuta 2009 kello 22.56
Tämä on kronologinen luettelo Unkarin hallitsijoista[1][2]
Árpádien hallitsijasuku
- Ruhtinas Árpád 890–907, myyttinen hallitsija, joka johdatti madjaarit Unkariin n. 895
- Ruhtinas Solt 907–945
- Ruhtinas Fajsz 945–950 (Árpádin Jutas-pojan poika)
- Ruhtinas Taksony 950–970 (Árpádin Zolta-pojan poika)
- Ruhtinas Géza (Décse) 972–997 (Taksonyn poika)
Vuodesta 1001 Unkarin kuningas
- Kuningas Tapani I Pyhä (István, Vajk) 997–1038, kruunattiin kuninkaaksi 1001 (Gézan poika)
- Kuningas Pietari (Péter Orseolo) 1038–1041 (Gézan 1. tyttären poika)
- Kuningas Sámuel Aba 1041–1044 (Gézan 2. tyttären poika)
- Kuningas Pietari 1044–1046, palasi valtaan
- Kuningas Andreas I (Endre) 1046–1060, Gézan veljenpojan poika
- Kuningas Béla I 1060–1063 (Andreas I:n veli)
- Kuningas Salamon 1063–1074 (Andreas I:n poika), syrjäytettiin, kuoli 1087
- Kuningas Géza I 1074–1077 (Béla I:n poika)
- Kuningas Ladislaus I Pyhä 1077–1095 (Géza I:n veli)
- Kuningas Kálmán 1095–1116 (Géza I:n poika)
- Kuningas Tapani II 1116–1131 (Kálmánin poika)
- Kuningas Béla II "Sokea" 1131–1141 (Kálmánin veljenpoika)
- Kuningas Géza II 1141–1161 (Béla II:n poika)
- Kuningas Tapani III 1161–1172 (Géza II:n poika)
- Kuningas Ladislaus II 1162-1163 (vastakuningas)
- Kuningas Tapani IV 1163-1172 (vastakuningas)
- Kuningas Béla III 1172–1196 (Géza II:n poika)
- Kuningas Imre 1196–1205 (Béla III:n poika)
- Kuningas Ladislaus III 1205 (Imren poika)
- Kuningas Andreas II 1205–1235 (Béla III:n poika)
- Kuningas Béla IV 1235–1270 (Andreas II:n poika)
- Kuningas Tapani V 1270–1272 (Béla IV:n poika)
- Kuningas Ladislaus IV (László Kun]1272–1290 (Tapani V:n poika)
- Kuningas Andreas III 1290–1301 (Andreas II:n pojanpoika)
Eri hallitsijasukuja
- Kuningas Venceslaus Přemysl 1301-1304, Béla III:n tyttären neljäs lapsenlapsi, Böömin kuningas Venceslaus III
- Kuningas Otto Wittelsbach 1305-1308, Baijerin herttua, Béla IV:n tyttären Elisabetin ja Baijerin Henrik XIII:n poika.
- Kuningas Kaarle Robert I Anjou (Karoly Robert) 1308-1342, Tapani V:n tyttären Marian ja Napolin Kaarle II:n lapsenlapsi
- Kuningas Ludvig I Suuri (Nagy Lajos) 1342-1382, Kaarle Robertin poika, myös Puolan kuningas 1370–1382
- Kuningatar Maria 1382-1385
- Kuningas Kaarle II "Pieni" 1385-1386, Napolin Kaarle II:n lapsenlapsi, Napolin kuningas
- Kuningas Sigismund Luxemburgilainen, 1387–1437, nai kuningatar Marian, myös Böömin kuningas 1419–1437 ja Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari 1411–1437
- Keisari Albrekt Habsburgilainen 1438–1439, nai Elisabetin, Sigismundin tyttären, Böömin kuningas
- Kuningas Vladislaus I Jagello, 1440–1444, myös Puolan kuningas 1434–1444
- Interregnum 1444−1453
- Valtionhoitaja János Hunyadi 1446−1453
- Kuningas Ladislaus V 1453–1457, Albertin poika, Böömin kuningas 1453–1457
- Kuningas Matias I Hunyadi (Matias Corvinus) 1458–1490, valtionhoitaja János Hunyadin poika
- Kuningas Vladislaus II Jagello 1490–1516, Albertin tyttären Elisabetin ja Puolan Kasimir IV:n poika, myös Böömin kuningas 1471–1516
- Kuningas Ludvig II Jagello 1516–1526, Vladislav II:n poika, kanssahallitsija 1508, Böömin kuningas
- Kuningas János Szapolyai, 1526–1540, vastakuningas
Habsburgien ja Habsburg-Lothringenien hallitsijasuku
Vuodesta 1558 vuoteen 1806 Unkaria hallitsi Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija
- Keisari Ferdinand I Habsburg 1526−1564, nai Vladislas II:n tyttären Annen, Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija 1558–
- Keisari Maksimilian, 1564–1576, Ferdinand I:n poika
- Keisari Rudolf 1576–1608, Maksimilianin poika
- Keisari Matias II 1608–1619, Rudolfin veli
- Keisari Ferdinand II 1619–1637, Ferdinand I:n pojanpoika
- Keisari Ferdinand III 1637–1657, Ferdinand II:n poika
- Keisari Leopold I 1657–1705, Ferdinand III:n poika
- Keisari Joosef I, 1705–1711, Leopold I:n poika
- Keisari Kaarle III, 1711–1740, Joosef I:n veli
- Keisarinna Maria Teresia 1740–1780, Kaarle III:n tytär
- Keisari Joosef II 1780–1790, Maria Teresian ja keisari Frans I:n poika
- Keisari Leopold II 1790–1792, Joosef II:n veli
Vuodesta 1804 vuoteen 1918 Unkaria hallitsi Itävallan keisari
- Keisari Frans I 1792–1835, Leopold II:n poika, Itävallan keisari 1804–1835
- Keisari Ferdinand V, 1835–1848, Frans I:n poika
- Keisari Frans Joosef I, 1848–1916, Ferdinand V:n veljenpoika, kruunattiin Unkarin kuninkaaksi 1867
- Keisari Kaarle IV, 1916–1918, Frans Joosef I:n veljenpojanpoika
Muodollinen kuningaskunta
16. marraskuuta 1918 Unkari julistautui tasavallaksi[3], mutta palasi myöhemmin muodollisesti kuningaskunnaksi. Poliittisista syistä maahan ei kuitenkaan enää valittu kuningasta, vaan Miklós Horthy valittiin valtionhoitajaksi 1. maaliskuuta 1920.[4]
Horthy toimi valtionhoitajana, kunnes nuoliristiläiset kaappasivat vallan 16. lokakuuta 1944 Natsi-Saksan tuella [5]. Unkarin valtionpäämieheksi nousi nuoliristin johtaja Ferenc Szálasi, joka vannoi uskollisuuttaan Pyhän Tapanin kruunulle perinteisin seremonioin Budan linnassa[6]. Szálasin hallitus joutui vetäytymään Puna-armeijan tieltä ensin Länsi-Unkariin ja lopulta Itävallan puolelle 29. maaliskuuta 1945[7].
Unkarin kuningaskunta julistettiin virallisesti lakkautetuksi 1. helmikuuta 1946[8].
Lähteet
- Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.
- Nyyssönen, Heino: Kruunu - Unkarin tuhatvuotinen arvoitus. Jyväskylä: Atena, 2001. ISBN 951-796-259-2.