Ero sivun ”Usko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Usko vuoden 38 Raamatussa?
relevantti lisäys, kun ollaan Uskonto-luokassa
Rivi 94: Rivi 94:
* [http://www.evl.fi/kkh/ktk/2004_07_29altorstaivieras.htm Usko muuttuu iän mukana]
* [http://www.evl.fi/kkh/ktk/2004_07_29altorstaivieras.htm Usko muuttuu iän mukana]
* Mikko Välimaa: [http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Brittiprofessori+%C3%84lykk%C3%A4%C3%A4t+ihmiset+ovat+muita+harvemmin+uskossa/1135237125805?ref=rss Brittiprofessori: Älykkäät ihmiset ovat muita harvemmin uskossa]. Helsingin sanomat 12.6.2008.
* Mikko Välimaa: [http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Brittiprofessori+%C3%84lykk%C3%A4%C3%A4t+ihmiset+ovat+muita+harvemmin+uskossa/1135237125805?ref=rss Brittiprofessori: Älykkäät ihmiset ovat muita harvemmin uskossa]. Helsingin sanomat 12.6.2008.
* [http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku-html?kirjat=ut&hakuehto=\busko Raamattuhaku hakusanalla ''usko'' (suomenkielinen käännös vuodelta 1938)]


[[Luokka:Tietoteoria]]
[[Luokka:Tietoteoria]]

Versio 13. syyskuuta 2008 kello 21.45

Tämä artikkeli käsittelee uskoa yleisesti. Uskomuksesta tietoteorian käsitteenä on erillinen artikkeli.

Usko tarkoittaa 1) tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, 2) luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, 3) uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista[1].

Englannin kielessä sanaa ”usko” vastaa kaksi sanaa: belief (uskomus, vakaumus, käsitys, uskonnollinen usko) ja faith (luottamus, uskonnollinen usko).[2]

Antiikin kreikkalaisessa retoriikassa usko merkitsi sitä, että kuulija vakuuttui puhujasta joko tiedollisin tai ei-tiedollisin perustein. Vakuuttuessaan kuulija piti puhujan esittämiä näkemyksiä oikeaksi todistettuina. Uskonnonfilosofiassa käsitystä, jonka mukaan usko merkitsee ei-järkiperäistä vakuuttumista jonkin asian totuudesta, kutsutaan nimellä fideismi. Tästä tulkintavasta poikkeaa näkemys, jonka mukaan myös uskonnollinen usko perustuu todisteisiin. Näkökantaa kutsutaan nimellä evidentialismi.[3]


Uskon kehittyminen

Uskontotietelijä Pascal Boyerin mukaan oppijärjestelmät joita kutsutaan uskoksi ovat muodostuneet sellaisiksi kuin ovat uskonnollisten organisaatioiden järjestäytymisen vaikutuksesta. Oppijärjestelmä eli usko ei siis vaikuta siihen millainen on uskonnollinen organisaatio vaan päinvastoin.[4]

Patricia S. Churchlandin mukaan ei ole olemassa vakuuttavia lapsen kehityksen tutkimuksesta saatuja näyttöjä, joiden mukaan uskoa voitaisiin pitää synnynnäisenä. Lisäksi monet täysin normaalit ihmiset eivät usko jumalolentoihin. Kiinalaisilla kansanuskonnoilla ja buddhalaisuudella on yhdessä yli miljardi seuraajaa. Heidän uskonnostaan ei kuitenkaan löydy fysiikan ylittävää lokeroa kristittyjen Jumalan kaltaiselle olennolle. Tämän lisäksi on olemassa panteisteja, agnostikkoja ja ateisteja, jotka myöskään eivät usko Jumalaan. Teismi ei siis näyttäisi olevan universaalia.[5] Richard Dawkinsin mukaan lapsi ei synny "kristityksi" tai "hinduksi", vaan hänet indoktrinoidaan uskontoon.[6]

Uskonnolliset käsitteet

Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan yksinkertaistaen selittää siten, että niiden intuition vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen ontologisten kategorioiden jäsenten ominaisuuksia. Intuition vastaisuus tarkoittaa sitä, ettei piirre vastaa arkiajattelua. Tällainen piirre voi olla esimerkiksi kuollut esi-isä, joka vaeltaa näkymättömänä keskuudessamme. Intuition vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian intuition vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa määrin intuition vastaiset käsitykset loisivat aivoissa myötäsyntyisten ontologisten kategorioiden loukkauksina.[7]

Kristinusko

Pääartikkeli: Kristinusko

Kristinuskon sisällä esiintyy eroavia tulkintoja siitä, mitä uskolla tarkoitetaan.[8]

Giotto di Bondone, Usko.

Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin kreikan kielisissä käännöksissä uskosta käytetään kreikan kielen sanaa πιστις (pistis), joka tarkoittaa vakuuttumista, uskoa (jumalaan) ja luottamusta (toisiin ihmisiin). Raamatussa uskosta käytetty kreikan kielen sana on etymologisesti johdettu verbistä πειθω (peithō), joka tarkoittaa suostutella ja vakuuttaa.[9]

James Swindalin näkemyksiä kristinuskosta

Uskonnonfilosofi James Swindalin mukaan erilaisille lähestymistavoille uskon luonteesta löytyy esikuva apostoli Paavalin kirjoituksista. Roomalaiskirjeissä Paavali toteaa, että ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”[10]. Toisaalta ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali katsoo, että Jumalan ilmoitus on hulluutta viisautta etsiville kreikkalaisille ja maailma ei oppinut tuntemaan Jumalaa järjen avulla vaan ”Hän paljastaa itsensä puhtaan uskon kautta”.[11][12]

James Swindalin mukaan usko on järjen ohella vakaumusten lähtökohta. Järki käsitetään tavallisesti älyllisen, esteettisen, moraalisen tai uskonnollisen tutkimuksen periaatteeksi, joka sisältää jonkinlaisen algoritmisen todistuksen ajatuksen. Usko puolestaan ilmenee vakaumuksena, joka ei ainakaan sillä hetkellä ole todistettavissa järjellä ja on siten eräänlainen luottamuksen ja hyväksymisen asenne. Uskon katsotaan tavanomaisesti olevan tahdonalaista. Uskonnolliseen uskoon liittyy joko julkilausuttu tai lausumaton näkemys ilmoituksesta ja sen tuonpuoleisesta, ylimaallisesta eli transendenssista lähteestä.[12]

Swindalin mukaan uskonnollinen usko voi ottaa huomioon todisteita tai jättää ne huomiotta. Näistä jälkimmäinen pitää uskoa vain henkilön tahdon alaisena asiana kun taas ensimmäinen pyrkii sovittamaan uskon yhteen todisteiden, kuten muiden uskovien todistusten ja teosten, kanssa. On myös mahdollista, että henkilöllä on uskonnollinen vakaumus, joka perustuu vain joko järkeen tai uskoon ja lisäksi on mahdollista, että henkilö ei usko jumalaan, mutta kokee silti uskonnon harjoittamisen lohduttavana.[12]

Swindalin mielestä keskeisin filosofinen kysymys uskon ja järjen suhteessa on sen määrittäminen, miten uskon ja järjen vaikutus vuorovaikuttavat siinä prosessissa, jolla uskonnollista uskoa pidetään oikeana tai perusteltuna.[12]

Alister McGrathin näkemyksiä kristinuskosta

Alister McGrathin mukaan kysymystä uskosta voidaan lähestyä joko filosofisesta tai uskonnollisesta näkökulmasta. Filosofista näkökulmaa edusti Tuomas Akvinolainen, jonka mukaan uskon kysymykset ovat rationaalisesti todistettavissa olevia propositioita. Tuomaan mukaan usko sijaitsee tiedon ja mielipiteen välimaastossa. Uskon näkökulmaa edusti McGrathin mukaan Martti Luther. Tällöin uskon merkityksen katsotaan avautuvan henkilökohtaisen elämän kautta ja siinä on kysymys luottamuksesta Jumalan lupauksiin. Uskon näkökulmaan liittyy myös näkemys, että usko liittää uskovan Kristukseen.[13] Alister McGrathin mukaan uskoon liittyy aina tieto-opillisia ja soteriologisia eli pelastusoppiin liittyviä kysymyksiä.[14]

Uskon arvostelua

Immanuel Kantin mukaan usko on sitoutumista uskomukseen, jonka perusteet ovat subjektiivisisesti riittäviä, mutta objektiivisesti riittämättömiä.[15]

W. K. Cliffordin tunnetun lausuman mukaan on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein.[16]

Karl Marxin mukaan uskonto on pelkkää haavemaailmaa, ihmisen luomaa kuvitelmaa, eikä ole ihmisessä myötäsyntyistä, vaan on kärsivän ihmisen yritys paeta todellisuutta.[17]

Filosofi Bertrand Russell arvosteli uskon (engl. faith) käsitettä. Russell kirjoitti sekä kristittyjen että kommunistien pitävän omaa uskoaan hyvänä. Hänen mukaansa usko on kuitenkin aina vahingollista, jos se on lujaa uskoa johonkin, josta ei ole todisteita. Russellin mukaan uskosta puhutaan silloin, kun todisteita ei ole. Tällöin todisteet korvataan hänen mukaansa tunteella.[18]

UUT:n mukaan uskonnollisissa yhteisöissä elää usein vahva käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea ja muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin. Yhteisön jäsenet ajattelevat, että ulkopuolisten ihmisten elämä on vailla päämäärää ja johtaa kadotukseen. Sellaisen ilmapiirin vallitessa kiusaus levittää omaa uskoa keinoja kaihtamatta voi käydä suureksi.[19]

Sam Harrisin mukaan uskonnollinen usko on ongelmallinen. Jotkut uskomukset ovat luonnostaan vaarallisempia kuin toiset – toiset ideologiat esimerkiksi oikeuttavat väkivallan, toiset eivät. Vaarallisista uskomuksista kaikkein vaarallisimpia ovat kuitenkin sellaiset, jotka asetetaan järjellisen keskustelun ulottumattomiin. Harrisin mukaan tämän suojamekanismin tarjoaa ”uskon dogmi”.[20]

Sigmund Freudin mukaan uskonnollinen usko on illuusiota, joka on viettipohjaisen halun tai toiveen naamiota. Uskonnolliset uskomukset messiaan tulosta lähentyvät hänen mukaansa harhaluuloja ja ovat lapsenomaista toivekuvitelmaa.[21][22] Freudin mukaan uskonto estää monia ihmisiä olemasta onnellisia kulttuurissaan.[23]

Lähteet

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ ”Baggini erottaa käsitteet usko (=faith) ja käsitys (=belief = käsitys, vakaumus). Englantilaissuomalaiset sanakirjat eivät valitettavasti erota näitä sanoja riittävästi toisistaan. Ateisteja ei voida sanoa uskovaisiksi. Muutoinkin käsite 'usko' (=faith) on Bagginin mielestä tarpeeton. Tällä alalla olisi kielipoliisille töitä! Valtion kielenkääntäjät kääntävät nykyään mielivaltaisesti kansainvälisten sopimusten sanan 'belief' sanaksi 'usko'. Aikaisemmin se käännettiin jokseenkin oikein sanaksi 'vakaumus'.” Erkki Hartikainen: Erehtymätön ateisti. Vapaa Ajattelija, 2005, nro 4. ”Religious faith is a non-rational belief in some proposition.” (”Uskonnollinen usko on ei-järkiperäinen käsitys jonkin väitteen todellisuudesta.”) Robert Todd Carroll: ”Faith” Skeptic's Dictionary. Viitattu 23.8.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Raamattu.uskonkirjat.net Skeptic's Dictionary. Viitattu 23.8.2007.
  4. ↑ http://74.125.39.104/search?q=cache:o-sLSg7E1y0J:ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/330/293+intuition+vastainen+usko&hl=fi&ct=clnk&cd=19&gl=fi
  5. ↑ Patricia S. Churchland: Neurofilosofia, s. 445. Helsinki: Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-x.
  6. ↑ http://64.233.183.104/search?q=cache:Cwrvp6asnFYJ:www.sooli.fi/sjoberg.doc+%22oman+uskonnon+opetus+%22&hl=fi&ct=clnk&cd=4&gl=fi
  7. ↑ Niemelä, Jussi: Jumalat loisivat aivoissa. Vapaa-ajattelija, 2008, 64. vsk, nro 1, s. 26. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.
  8. ↑ Raamattu.uskonkirjat.net Skeptic's Dictionary. Viitattu 23.8.2007.
  9. ↑ Raamattu.uskonkirjat.net Skeptic's Dictionary. Viitattu 23.8.2007.
  10. ↑ Room 1:19-20
  11. ↑ 1. Kor. 1:18-31
  12. ↑ a b c d James Swindal: Faith and Reason The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 23.8.2007. (englanniksi)
  13. ↑ Alister McGrath, Kristillisen uskon perusteet, Jyväskylä 1999, 162-166.
  14. ↑ Alister McGrath, Kristillisen uskon perusteet, Jyväskylä 1999, 162.
  15. ↑ Alister McGrath, Kristillisen uskon perusteet, Jyväskylä 1999, 162.
  16. ↑ William Kingdon Clifford: The Ethics of Belief ajburger.homestead.com. 1877. (englanniksi)
  17. ↑ http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KukaloEK.html
  18. ↑ ” Christians hold that their faith does good, but other faiths do harm. At any rate, they hold this about the Communist faith. What I wish to maintain is that all faiths do harm. We may define 'faith' as a firm belief in something for which there is no evidence. When there is evidence, no one speaks of 'faith.' We do not speak of faith that two and two are four or that the earth is round. We only speak of faith when we wish to substitute emotion for evidence.” Suomeksi teoksessa Bertrand Russell: Etiikka ja politiikka. (Human Society in Ethics and Politics, 1954.) Suomentanut Kai Kaila. Porvoo: WSOY, 1955.
  19. ↑ Usko ja manipulaatio Uskontojen uhrien tuki ry. Viitattu 16.4.2008.
  20. ↑ Ketola, Kimmo: Usko pahan alkujuurena Uskonnontutkija. Viitattu 16.4.2008.
  21. ↑ http://64.233.183.104/search?q=cache:Wjvg2d0Ul_4J:www.evl.fi/kkh/to/kk/pihmiskasitys.pdf+usko+illuusio&hl=fi&ct=clnk&cd=36&gl=fi
  22. ↑ http://64.233.183.104/search?q=cache:KphXLj_6tugJ:personal.inet.fi/business/molari/Freud.pdf+usko+illuusio&hl=fi&ct=clnk&cd=58&gl=fi
  23. ↑ http://64.233.183.104/search?q=cache:KphXLj_6tugJ:personal.inet.fi/business/molari/Freud.pdf+usko+illuusio&hl=fi&ct=clnk&cd=58&gl=fi

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat: Kuinka uskonto selitetään. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  • Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. (Brain-wise: Studies in neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X.
  • Harris, Sam: Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. (The end of faith: Religion, terror, and the future of reason, 2004.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-99-1.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Usko&oldid=5450004”