Ero sivun ”Venäjän liittokokous” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p kh, ref-trim |
||
Rivi 31: | Rivi 31: | ||
'''Liittokokous''' ({{k-ru|Федеральное собрание|Federalnoje sobranije}}) on [[Venäjä]]n kaksikamarinen [[parlamentti]]. |
'''Liittokokous''' ({{k-ru|Федеральное собрание|Federalnoje sobranije}}) on [[Venäjä]]n kaksikamarinen [[parlamentti]]. |
||
Liittokokouksen ylähuone on ''liittoneuvosto'' ({{k-ru|Совет федерации|Sovet federatsii}}), jossa ovat edustettuna [[Venäjän aluejako|Venäjän subjektit]] eli 22 tasavaltaa, kahdeksan aluepiiriä, 47 aluetta, kolme liittokaupunkia, kuusi autonomista piirikuntaa ja yksi autonominen alue. Jokainen subjekti lähettää kaksi senaattoria 170 |
Liittokokouksen ylähuone on ''liittoneuvosto'' ({{k-ru|Совет федерации|Sovet federatsii}}), jossa ovat edustettuna [[Venäjän aluejako|Venäjän subjektit]] eli 22 tasavaltaa, kahdeksan aluepiiriä, 47 aluetta, kolme liittokaupunkia, kuusi autonomista piirikuntaa ja yksi autonominen alue. Jokainen subjekti lähettää kaksi senaattoria 170-paikkaiseen liittoneuvostoon. |
||
Liittokokouksen alahuone on ''[[valtioduuma]]'' ({{k-ru|Государственная дума|Gosudarstvennaja duma}}), lyhyemmin '''duuma''' (venäläisissä tiedotusvälineissä {{k-ru|Госду́ма|Gosduma}}), jossa on 450 edustajaa, jotka valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Edustajan pitää olla Venäjän kansalainen ja vähintään 21-vuotias. |
Liittokokouksen alahuone on ''[[valtioduuma]]'' ({{k-ru|Государственная дума|Gosudarstvennaja duma}}), lyhyemmin '''duuma''' (venäläisissä tiedotusvälineissä {{k-ru|Госду́ма|Gosduma}}), jossa on 450 edustajaa, jotka valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Edustajan pitää olla Venäjän kansalainen ja vähintään 21-vuotias. |
||
Rivi 40: | Rivi 40: | ||
=== Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma (1906–1917) === |
=== Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma (1906–1917) === |
||
{{Pääartikkeli|[[Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma]]}} |
{{Pääartikkeli|[[Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma]]}} |
||
[[Verisunnuntai]] ja vuoden 1905 [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|muut levottomuudet]] aiheuttivat kaaosta ympäri Venäjän keisarikunnan ja vallassa pysyäkseen tsaari [[Nikolai II]]:n oli annettava pääministeri [[Sergei Witte]]n luonnostelema [[lokakuun manifesti]], joka antoi oikeuden [[sananvapaus|sananvapauteen]] ja jolla duuman valtuuksia laajennettiin. Tätä aikaisemmin oli duuman perustamisesta mainittu elokuussa 1905 hallitsijan manifestilla, mikä ei ollut riittänyt patoamaan tyytymättömyyttä [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän-Japanin sodan]] tappioon ja muihin Venäjän pääasiassa autoritäärisestä pysähtyneisyydestä johtuneisiin vastoinkäymisiin. |
[[Verisunnuntai]] ja vuoden 1905 [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|muut levottomuudet]] aiheuttivat kaaosta ympäri Venäjän keisarikunnan, ja vallassa pysyäkseen tsaari [[Nikolai II]]:n oli annettava pääministeri [[Sergei Witte]]n luonnostelema [[lokakuun manifesti]], joka antoi oikeuden [[sananvapaus|sananvapauteen]] ja jolla duuman valtuuksia laajennettiin. Tätä aikaisemmin oli duuman perustamisesta mainittu elokuussa 1905 hallitsijan manifestilla, mikä ei ollut riittänyt patoamaan tyytymättömyyttä [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän-Japanin sodan]] tappioon ja muihin Venäjän pääasiassa autoritäärisestä pysähtyneisyydestä johtuneisiin vastoinkäymisiin. |
||
Käytännössä tämä merkitsi periaatteessa siirtymistä itsevallasta [[perustuslaillinen monarkia|perustuslailliseen monarkiaan]]. Vaikka muutos jäikin vain periaatteelliseksi, levottomuuksia 1905 on kutsuttu niin neuvostoaikana kuin myös sen jälkeisellä Venäjällä [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|vuoden 1905 vallankumoukseksi]]. |
Käytännössä tämä merkitsi periaatteessa siirtymistä itsevallasta [[perustuslaillinen monarkia|perustuslailliseen monarkiaan]]. Vaikka muutos jäikin vain periaatteelliseksi, levottomuuksia 1905 on kutsuttu niin neuvostoaikana kuin myös sen jälkeisellä Venäjällä [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|vuoden 1905 vallankumoukseksi]]. |
||
Joulukuussa 1905 julkaistiin vaalilaki. Sen mukaan äänestäjät jaettiin maanomistajiin, kaupunkilaisiin, talonpoikiin ja työläisiin. Viimeksi mainituista äänioikeus oli niillä, joiden työnantajan yrityksessä oli vähintään 50 työntekijää. Erona yleiseen äänioikeuteen tällä säännöksellä äänioikeuden ulkopuolelle jäi |
Joulukuussa 1905 julkaistiin vaalilaki. Sen mukaan äänestäjät jaettiin maanomistajiin, kaupunkilaisiin, talonpoikiin ja työläisiin. Viimeksi mainituista äänioikeus oli niillä, joiden työnantajan yrityksessä oli vähintään 50 työntekijää. Erona yleiseen äänioikeuteen tällä säännöksellä äänioikeuden ulkopuolelle jäi {{luku|2000000}} työläismiestä. Äänioikeutta ei myöskään ollut naisilla, alle 25-vuotiailla, asepalveluksessa olevilla eikä suurella joukolla kansallisia vähemmistöjä. Äänioikeus ei ollut yleinen, mutta ei myöskään äänestäjäryhmissä yhtäläinen. Maanomistajan valitsemiseen tarvittiin 2 000, kaupunkilaisen 4 000, talonpojan 30 000 ja työläisen 90 000 ääntä äänestäjäluokkansa sisällä. Valtioduuman edustajamäärä vaihteli 480:stä 520:een. |
||
Nikolai II halusi kuitenkin säilyttää itsevaltaisen hallintotavan rajoittamalla duumalle julistettuja oikeuksia. Juuri ennen duuman perustamista toukokuussa 1906 hän laati lait, jotka olivat Lokakuun manifestin vastaisia. Laeissa määrättiin, että duuma ei voi valita tsaarin ministereitä ja että nämä eivät ole vastuussa duumalle. Huhtikuussa 1906 säädettiin perustuslait, joita duuma ei voinut muuttaa kuin hallitsijan itsensä aloitteesta. Hallitsijan [[veto-oikeus]] oli rajoittamaton ja koko toimeenpanovalta kuului hänen alaisuuteensa. Hallitsija nimitti ministerit, säilytti oikeuden julistaa sota ja solmia rauha, hänellä oli oikeus rajoittamatta |
Nikolai II halusi kuitenkin säilyttää itsevaltaisen hallintotavan rajoittamalla duumalle julistettuja oikeuksia. Juuri ennen duuman perustamista toukokuussa 1906 hän laati lait, jotka olivat Lokakuun manifestin vastaisia. Laeissa määrättiin, että duuma ei voi valita tsaarin ministereitä ja että nämä eivät ole vastuussa duumalle. Huhtikuussa 1906 säädettiin perustuslait, joita duuma ei voinut muuttaa kuin hallitsijan itsensä aloitteesta. Hallitsijan [[veto-oikeus]] oli rajoittamaton ja koko toimeenpanovalta kuului hänen alaisuuteensa. Hallitsija nimitti ministerit, säilytti oikeuden julistaa sota ja solmia rauha, hänellä oli oikeus rajoittamatta julistaa jollekin alueelle poikkeus- tai sotatila. Perustuslakien 87. pykälän mukaan duuman istuntokausien välillä hallitsija saattoi antaa omissa nimissään lakeja. Kolmatta duumaa lukuun ottamatta duuma työskenteli vain muutamia kuukausia. Näin ollen todellinen valta säilyi tsaarilla eikä siirtynyt duumalle. Tsaarilla oli myös oikeus hajottaa duuma milloin tahansa ja julistaa uudet vaalit. |
||
Valtakunnanduuma muodosti keisarikunnan aikana parlamentin alahuoneen. Ylähuoneena toimi [[Venäjän valtakunnanneuvosto|valtakunnanneuvosto]], jonka jäsenistä puolet |
Valtakunnanduuma muodosti keisarikunnan aikana parlamentin alahuoneen. Ylähuoneena toimi [[Venäjän valtakunnanneuvosto|valtakunnanneuvosto]], jonka jäsenistä puolet oli tsaarin nimittämiä ja puolet erilaisten korporaatioiden keskuudestaan valitsemia. Lakien oli tultava hyväksytyiksi molemmissa kamareissa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Alfred von Hedenström | Nimeke = Venäjän historia 1878–1918| Vuosi = 1922| Luku = 11. Tsaari ja duuma 1906–1907, 12. Taantumus 1907–1914| Sivu = 228–272| Selite = suom. V. Malinen| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 7.8.2014 | Kieli = }}</ref> |
||
=== Venäjän federaation duuma (vuodesta 1993) === |
=== Venäjän federaation duuma (vuodesta 1993) === |
Versio 23. lokakuuta 2019 kello 09.15
Venäjän liittokokous | |
---|---|
Tyyppi | |
Tyyppi | kaksikamarinen |
Johto | |
Liittoneuvoston puhemies |
Valentina Matvijenko 21. syyskuuta 2011 lähtien |
Valtioduuman puhemies |
Vjatšeslav Volodin Yhtenäinen Venäjä 5. lokakuuta 2016 lähtien |
Kokoonpano | |
Edustajia |
620 170 (liittoneuvosto) 450 (valtioduuma) |
Puolueet |
Other (2)
|
Liittokokous (ven. Федеральное собрание, Federalnoje sobranije) on Venäjän kaksikamarinen parlamentti.
Liittokokouksen ylähuone on liittoneuvosto (ven. Совет федерации, Sovet federatsii), jossa ovat edustettuna Venäjän subjektit eli 22 tasavaltaa, kahdeksan aluepiiriä, 47 aluetta, kolme liittokaupunkia, kuusi autonomista piirikuntaa ja yksi autonominen alue. Jokainen subjekti lähettää kaksi senaattoria 170-paikkaiseen liittoneuvostoon.
Liittokokouksen alahuone on valtioduuma (ven. Государственная дума, Gosudarstvennaja duma), lyhyemmin duuma (venäläisissä tiedotusvälineissä ven. Госду́ма, Gosduma), jossa on 450 edustajaa, jotka valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Edustajan pitää olla Venäjän kansalainen ja vähintään 21-vuotias.
Nimi duuma tulee venäjän kielen sanasta думать (dumat: ajatella, olla mieltä, tuumata). Alun perin sanalla on tarkoitettu Venäjän itsevaltaisten hallitsijoiden neuvoa-antavaa elintä, jollainen oli olemassa jo Kiovan rusien aikana.
Historia
Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma (1906–1917)
- Pääartikkeli: Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma
Verisunnuntai ja vuoden 1905 muut levottomuudet aiheuttivat kaaosta ympäri Venäjän keisarikunnan, ja vallassa pysyäkseen tsaari Nikolai II:n oli annettava pääministeri Sergei Witten luonnostelema lokakuun manifesti, joka antoi oikeuden sananvapauteen ja jolla duuman valtuuksia laajennettiin. Tätä aikaisemmin oli duuman perustamisesta mainittu elokuussa 1905 hallitsijan manifestilla, mikä ei ollut riittänyt patoamaan tyytymättömyyttä Venäjän-Japanin sodan tappioon ja muihin Venäjän pääasiassa autoritäärisestä pysähtyneisyydestä johtuneisiin vastoinkäymisiin.
Käytännössä tämä merkitsi periaatteessa siirtymistä itsevallasta perustuslailliseen monarkiaan. Vaikka muutos jäikin vain periaatteelliseksi, levottomuuksia 1905 on kutsuttu niin neuvostoaikana kuin myös sen jälkeisellä Venäjällä vuoden 1905 vallankumoukseksi.
Joulukuussa 1905 julkaistiin vaalilaki. Sen mukaan äänestäjät jaettiin maanomistajiin, kaupunkilaisiin, talonpoikiin ja työläisiin. Viimeksi mainituista äänioikeus oli niillä, joiden työnantajan yrityksessä oli vähintään 50 työntekijää. Erona yleiseen äänioikeuteen tällä säännöksellä äänioikeuden ulkopuolelle jäi 2 000 000 työläismiestä. Äänioikeutta ei myöskään ollut naisilla, alle 25-vuotiailla, asepalveluksessa olevilla eikä suurella joukolla kansallisia vähemmistöjä. Äänioikeus ei ollut yleinen, mutta ei myöskään äänestäjäryhmissä yhtäläinen. Maanomistajan valitsemiseen tarvittiin 2 000, kaupunkilaisen 4 000, talonpojan 30 000 ja työläisen 90 000 ääntä äänestäjäluokkansa sisällä. Valtioduuman edustajamäärä vaihteli 480:stä 520:een.
Nikolai II halusi kuitenkin säilyttää itsevaltaisen hallintotavan rajoittamalla duumalle julistettuja oikeuksia. Juuri ennen duuman perustamista toukokuussa 1906 hän laati lait, jotka olivat Lokakuun manifestin vastaisia. Laeissa määrättiin, että duuma ei voi valita tsaarin ministereitä ja että nämä eivät ole vastuussa duumalle. Huhtikuussa 1906 säädettiin perustuslait, joita duuma ei voinut muuttaa kuin hallitsijan itsensä aloitteesta. Hallitsijan veto-oikeus oli rajoittamaton ja koko toimeenpanovalta kuului hänen alaisuuteensa. Hallitsija nimitti ministerit, säilytti oikeuden julistaa sota ja solmia rauha, hänellä oli oikeus rajoittamatta julistaa jollekin alueelle poikkeus- tai sotatila. Perustuslakien 87. pykälän mukaan duuman istuntokausien välillä hallitsija saattoi antaa omissa nimissään lakeja. Kolmatta duumaa lukuun ottamatta duuma työskenteli vain muutamia kuukausia. Näin ollen todellinen valta säilyi tsaarilla eikä siirtynyt duumalle. Tsaarilla oli myös oikeus hajottaa duuma milloin tahansa ja julistaa uudet vaalit.
Valtakunnanduuma muodosti keisarikunnan aikana parlamentin alahuoneen. Ylähuoneena toimi valtakunnanneuvosto, jonka jäsenistä puolet oli tsaarin nimittämiä ja puolet erilaisten korporaatioiden keskuudestaan valitsemia. Lakien oli tultava hyväksytyiksi molemmissa kamareissa.[1]
Venäjän federaation duuma (vuodesta 1993)
Venäjän federaation duuma aloitti toimintansa 1993 sen jälkeen, kun Venäjän perustuslaki oli tullut voimaan. Tätä ennen Venäjän kansanedustuslaitos oli korkein neuvosto.
Liittokokousedustajat puolueittain ja vaaleittain
Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma
puolue | edustajapaikat | |||
1906 | helmikuu 1907 | lokakuu 1907 | 1912 | |
Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue[2] | - | 65 | 14 | 14 |
Sosialistivallankumouksellinen puolue | - | 34 | - | - |
Perustuslaillisdemokraattinen puolue | 179 | 92 | 52 | 57 |
Lokakuun 17:nnen liitto[3] | 17 | 32 | 120 | 99 |
Keskustapuolue | - | - | - | 33 |
trudovikit | 94 | 101 | 14 | 10 |
progressistit | - | - | 39 | 47 |
ei-venäläiset kansallisryhmät | 121 | - | 26 | 21 |
nationalistit | - | - | 76 | 88 |
äärioikeisto | 15 | 63 | 53 | 64 |
yhteensä | 426 | 387 | 394 | 433 |
Lähteet
- ↑ Alfred von Hedenström: ”11. Tsaari ja duuma 1906–1907, 12. Taantumus 1907–1914”, Venäjän historia 1878–1918, s. 228–272. suom. V. Malinen. Helsinki: Otava, 1922.
- ↑ Bolševikit muodostivat oman puolueen 1912.
- ↑ Lokakuun 17:nnen liitto yhdistyi Perustuslaillisdemokraattiseen puolueeseen 1915.
Aiheesta muualla
- Venäjän liittokokous (venäjäksi)
- Russia, 1904-1914 (englanniksi)
- Kuvia duumasta (1906-17)
|