Ero sivun ”Latvian sosialistinen neuvostotasavalta (1918–1920)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
p Ajatusviivat, vanhentunut interwikitysmalli poistettu
Rivi 1: Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee vuosina 1918-1919 olemassa ollutta valtiota. 1940-1991 ollutta neuvostotasavaltaa käsittelee artikkeli [[Latvian sosialistinen neuvostotasavalta]].}}
{{Tämä artikkeli|käsittelee vuosina 1918–1919 olemassa ollutta valtiota. 1940–1991 ollutta neuvostotasavaltaa käsittelee artikkeli [[Latvian sosialistinen neuvostotasavalta]].}}
{{Historiallisen_valtion_tiedot
{{Historiallisen_valtion_tiedot
|koko-nimi = Latvian Sosialistinen Neuvostotasavalta<br>Latvijas Sociālistiskā Padomju Republika
|koko-nimi = Latvian Sosialistinen Neuvostotasavalta<br>Latvijas Sociālistiskā Padomju Republika
Rivi 61: Rivi 61:


== Sosialistisen Neuvostotasavallan syntyä edeltävät vaiheet ==
== Sosialistisen Neuvostotasavallan syntyä edeltävät vaiheet ==
[[Tiedosto:Pēteris Stučka at Brest-Litovsk (1918) 2.jpg|thumb|vasen|Pēteris Stučka - Latvian Sosialistisen Neuvostotasavallan kansankomissaarien puhemies.]]
[[Tiedosto:Pēteris Stučka at Brest-Litovsk (1918) 2.jpg|thumb|vasen|Pēteris Stučka – Latvian Sosialistisen Neuvostotasavallan kansankomissaarien puhemies.]]
[[Saksan keisarikunta|Keisarillisen Saksan]] antautumisesta [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisessä maailmansodassa]] oli kulunut vain viikko eli 18. marraskuuta 1918 [[Riika]]ssa julistettiin [[Kārlis Ulmanis]]in ja [[Jānis Čakste]]n johdolla Latvian tasavalta perustetuksi. Samanaikaisesti perustettiin [[Neuvosto-Venäjä]]n vaatimuksesta "sotilasvallankumouksellinen komitea". Riiassa perustettiin 4. joulukuuta "Latvian väliaikainen neuvostohallitus" johtajanaan [[Pēteris Stučka]], joka pyysi välittömästi apua Neuvosto-Venäjältä. Virallisesti Latvian sosialistinen neuvostohallitus perustettiin [[Moskova]]ssa 14. joulukuuta 1918 ja Latvian sosialistinen neuvostotasavalta 17. joulukuuta 1918. Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti hallituksen 22. joulukuuta "avunantolupauksin".<ref>Osmo Jussila: ''Terijoen hallitus 1939-40'', s.92.</ref>
[[Saksan keisarikunta|Keisarillisen Saksan]] antautumisesta [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisessä maailmansodassa]] oli kulunut vain viikko eli 18. marraskuuta 1918 [[Riika]]ssa julistettiin [[Kārlis Ulmanis]]in ja [[Jānis Čakste]]n johdolla Latvian tasavalta perustetuksi. Samanaikaisesti perustettiin [[Neuvosto-Venäjä]]n vaatimuksesta "sotilasvallankumouksellinen komitea". Riiassa perustettiin 4. joulukuuta "Latvian väliaikainen neuvostohallitus" johtajanaan [[Pēteris Stučka]], joka pyysi välittömästi apua Neuvosto-Venäjältä. Virallisesti Latvian sosialistinen neuvostohallitus perustettiin [[Moskova]]ssa 14. joulukuuta 1918 ja Latvian sosialistinen neuvostotasavalta 17. joulukuuta 1918. Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti hallituksen 22. joulukuuta "avunantolupauksin".<ref>Osmo Jussila: ''Terijoen hallitus 1939–40'', s.92.</ref>


== Taistelu vallasta alkaa ==
== Taistelu vallasta alkaa ==
Rivi 68: Rivi 68:
{{Sitaatti|Riian yllä liehuu Neuvosto-Latvian punainen lippu.}}
{{Sitaatti|Riian yllä liehuu Neuvosto-Latvian punainen lippu.}}


[[Compiègnen aselepo|Ensimmäinen maailmansodan aselevon]] mukaan valtaa [[Baltia]]ssa pitäneiden saksalaisten tuli tukea kuitenkin juuri itsenäisytyneitä kansallisia tasavaltoja - siis myös Ulmanisin hallitusta. Riiassa olleet maailmansodan hävinneiden saksalaisten ja itsenäisyyden julistaneiden porvarillisten latvialaisten hallinto ja sotilaat joutuivat pakenemaan puna-armeijaa [[Liepāja]]an.
[[Compiègnen aselepo|Ensimmäinen maailmansodan aselevon]] mukaan valtaa [[Baltia]]ssa pitäneiden saksalaisten tuli tukea kuitenkin juuri itsenäisytyneitä kansallisia tasavaltoja – siis myös Ulmanisin hallitusta. Riiassa olleet maailmansodan hävinneiden saksalaisten ja itsenäisyyden julistaneiden porvarillisten latvialaisten hallinto ja sotilaat joutuivat pakenemaan puna-armeijaa [[Liepāja]]an.
[[Tiedosto:ApproxPositionsWWI-1919.png|thumb|left|Tilanne läntisellä Venäjällä ja Baltiassa. Bolševikeilla oli siis valta Latviassa, joten Baltian alueella oli useita rintamia.]]
[[Tiedosto:ApproxPositionsWWI-1919.png|thumb|left|Tilanne läntisellä Venäjällä ja Baltiassa. Bolševikeilla oli siis valta Latviassa, joten Baltian alueella oli useita rintamia.]]


Rivi 81: Rivi 81:
[[Tiedosto:Latvian ruble 1919.jpg|thumb|Latvian neuvostotasavalta otti käyttöön väliaikaisen oman ruplansa.]]
[[Tiedosto:Latvian ruble 1919.jpg|thumb|Latvian neuvostotasavalta otti käyttöön väliaikaisen oman ruplansa.]]
==Saksalaiset kaatavat bolševikivallan Riiassa==
==Saksalaiset kaatavat bolševikivallan Riiassa==
Eteläisessä Latviassa [[Kuurinmaa]]lla entiset alueen valtaapitäneet saksalaiset muodostivat balttien vapaaehtoisarmeijasta [[Baltian Landeswehr]]istä ja vapaaehtoisesta [[Rautaprikaati]]sta kenraalimajuri [[Rüdiger von der Goltz]] johdolla Latviassa valtaapitäneille bolševikeille vastavoiman. Asiasta sovittiin Ulmanisin kanssa joulukuussa 1918. Maaliskuussa 1919 von der Goltzilla oli aseissa 13 500 miestä, joista oli 1 400 latvialaista Ulmanisin kannattajaa. Joukot valtasivat bolševikijoukoilta [[Tukums|Tukumsin (saks. Tucums)]] ja [[Jelgava|Jelgavan (saks. Mitau)]]. Vaikka saksalaisten tuli taistella kansallisen hallituksen kanssa bolševikejä vastaan, von der Goltz pyrki toteuttamaan edellisenä vuonna kaatunutta [[Baltian herttuakunta|Baltian hertttuakunnan]] ideaa eli saksalaisten määräävän aseman säilyttämistä Baltiassa. Suhteet Ulmanisin ja von der Goltzin välillä heikkenivät. Suhteet katkesivat lopullisesti saksalaisten ja latvialaisten välillä huhtikuussa 1919, kun he nostivat valtaan [[Andrievs Niedra]]n - käytännössä saksalaisten nukkehallituksen korvaamaan Ulmanisin hallitus.
Eteläisessä Latviassa [[Kuurinmaa]]lla entiset alueen valtaapitäneet saksalaiset muodostivat balttien vapaaehtoisarmeijasta [[Baltian Landeswehr]]istä ja vapaaehtoisesta [[Rautaprikaati]]sta kenraalimajuri [[Rüdiger von der Goltz]] johdolla Latviassa valtaapitäneille bolševikeille vastavoiman. Asiasta sovittiin Ulmanisin kanssa joulukuussa 1918. Maaliskuussa 1919 von der Goltzilla oli aseissa 13 500 miestä, joista oli 1 400 latvialaista Ulmanisin kannattajaa. Joukot valtasivat bolševikijoukoilta [[Tukums|Tukumsin (saks. Tucums)]] ja [[Jelgava|Jelgavan (saks. Mitau)]]. Vaikka saksalaisten tuli taistella kansallisen hallituksen kanssa bolševikejä vastaan, von der Goltz pyrki toteuttamaan edellisenä vuonna kaatunutta [[Baltian herttuakunta|Baltian hertttuakunnan]] ideaa eli saksalaisten määräävän aseman säilyttämistä Baltiassa. Suhteet Ulmanisin ja von der Goltzin välillä heikkenivät. Suhteet katkesivat lopullisesti saksalaisten ja latvialaisten välillä huhtikuussa 1919, kun he nostivat valtaan [[Andrievs Niedra]]n – käytännössä saksalaisten nukkehallituksen korvaamaan Ulmanisin hallitus.


Vuoden 1919 vappuna Riiassa bolševikivalta järjesti vallankumousjuhlat, hallituksen suosio latvialaisten silmissä oli pudonnut ratkaisevasti - jopa työläisten keskuudessa. Maan elintarvikehuolto oli romahtanut. Saksalaiset valloittivat bolševikeiltä Riian 22. huhtikuuta, ja Latvian bolševikihallinto joutui siirtymään keskiseen Latviaan Rezekneen.
Vuoden 1919 vappuna Riiassa bolševikivalta järjesti vallankumousjuhlat, hallituksen suosio latvialaisten silmissä oli pudonnut ratkaisevasti – jopa työläisten keskuudessa. Maan elintarvikehuolto oli romahtanut. Saksalaiset valloittivat bolševikeiltä Riian 22. huhtikuuta, ja Latvian bolševikihallinto joutui siirtymään keskiseen Latviaan Rezekneen.


Latvian sosialistinen neuvostotasavalta toimi Latvian itäisessä osassa Latgalessa aina tammikuuhun 1920 asti. Tällöin Latvian tasavallan ja Puolan tasavallan joukot voittivat puna-armeijan yksiköt. [[Riian rauha (1920)|Rauha Latvian tasavallan ja Neuvosto-Venäjän välillä]] solmittin Riiassa elokuussa 1920.
Latvian sosialistinen neuvostotasavalta toimi Latvian itäisessä osassa Latgalessa aina tammikuuhun 1920 asti. Tällöin Latvian tasavallan ja Puolan tasavallan joukot voittivat puna-armeijan yksiköt. [[Riian rauha (1920)|Rauha Latvian tasavallan ja Neuvosto-Venäjän välillä]] solmittin Riiassa elokuussa 1920.
Rivi 90: Rivi 90:


== Lähteet ==
== Lähteet ==


=== Viitteet ===
{{viitteet}}
{{viitteet}}


Rivi 98: Rivi 95:
[[Luokka:Latvian entiset valtiot ja valtiomuodostelmat]]
[[Luokka:Latvian entiset valtiot ja valtiomuodostelmat]]
[[Luokka:Varhaiset neuvostotasavallat]]
[[Luokka:Varhaiset neuvostotasavallat]]

[[be:Латвійская Сацыялістычная Савецкая Рэспубліка]]
[[de:Lettische Sozialistische Sowjetrepublik (1918–1920)]]
[[en:Latvian Socialist Soviet Republic]]
[[es:República Soviética Socialista de Letonia (1918-1920)]]
[[et:Läti Sotsialistlik Nõukogude Vabariik]]
[[fr:République soviétique socialiste de Lettonie]]
[[hu:Lett Szocialista Szovjetköztársaság]]
[[it:Repubblica Socialista Sovietica Lettone (1918-1920)]]
[[ja:ラトビア社会主義ソビエト共和国]]
[[ka:ლატვიის სოციალისტური საბჭოთა რესპუბლიკა]]
[[lt:Latvijos Socialistinė Tarybų Respublika]]
[[lv:Latvijas Sociālistiskā Padomju Republika]]
[[nl:Letse Socialistische Sovjetrepubliek (1918-1920)]]
[[pl:Łotewska Socjalistyczna Republika Radziecka (1918–1920)]]
[[ru:Латвийская социалистическая советская республика]]
[[sq:Republika Socialiste Sovjetike e Letonisë]]
[[tr:Letonya Sosyalist Sovyet Cumhuriyeti]]
[[zh:拉脫維亞社會主義蘇維埃共和國]]

Versio 8. kesäkuuta 2019 kello 09.02

Tämä artikkeli käsittelee vuosina 1918–1919 olemassa ollutta valtiota. 1940–1991 ollutta neuvostotasavaltaa käsittelee artikkeli Latvian sosialistinen neuvostotasavalta.
Latvian Sosialistinen Neuvostotasavalta
Latvijas Sociālistiskā Padomju Republika
lippu vaakuna

Tiedosto:Flag-map of Latvian SSR (1940-1953).svg

Valtiomuoto sosialistinen tasavalta
Kansankomissaarien puhemies Pēteris Stučka
Pääkaupunki Valga (1918)
Riika
Daugavpils
Rēzekne
Historia
– Perustettu 17. joulukuuta 1918
– Lakkasi olemasta 13. tammikuuta 1920
Viralliset kielet lätti eli latvia, venäjä ja Latgalli
Valuutta Venäjän rupla
Latvian rupla
Edeltäjä(t) Baltian herttuakunta
Latvian tasavalta
Seuraaja(t) Latvian tasavalta

Neuvosto-Venäjän nukkevaltio

Latvian Sosialistinen Neuvostotasavalta (Malline:Lan-lv, LSPR) oli Pihkovassa 17. joulukuuta 1918 latvialaisbolševikkien (VKP(b) keskuskomitean Latvian-komiteoiden keskuskomitea) Latvian julistama hallintomuodostelma, tavoitteiltaan neuvostotasavalta, jonka johtaja oli Pēteris Stučka. Sosialistinen Neuvostotasavalta julistettiin perustetuksi Pihkovassa. Virallisesti bolševikihallinto lopetti toimintansa viimeisenä puna-armeijan ja latvialaisbolševikkien menetettyä Latgalen alueen 13. tammikuuta 1920.

Sosialistisen Neuvostotasavallan syntyä edeltävät vaiheet

Pēteris Stučka – Latvian Sosialistisen Neuvostotasavallan kansankomissaarien puhemies.

Keisarillisen Saksan antautumisesta Ensimmäisessä maailmansodassa oli kulunut vain viikko eli 18. marraskuuta 1918 Riikassa julistettiin Kārlis Ulmanisin ja Jānis Čaksten johdolla Latvian tasavalta perustetuksi. Samanaikaisesti perustettiin Neuvosto-Venäjän vaatimuksesta "sotilasvallankumouksellinen komitea". Riiassa perustettiin 4. joulukuuta "Latvian väliaikainen neuvostohallitus" johtajanaan Pēteris Stučka, joka pyysi välittömästi apua Neuvosto-Venäjältä. Virallisesti Latvian sosialistinen neuvostohallitus perustettiin Moskovassa 14. joulukuuta 1918 ja Latvian sosialistinen neuvostotasavalta 17. joulukuuta 1918. Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti hallituksen 22. joulukuuta "avunantolupauksin".[1]

Taistelu vallasta alkaa

Puna-armeija tunkeutui Latviaan jo seuraavana päivänä, 18. joulukuuta 1918 tunkeutuen Valgan kaupunkiin. Puna-armeijan joukot koostuivat venäläisten lisäksi latvialaisista puna-armeijan rykmenteistä, ns. latvialaisista tarkka-ampujista. Valkasta tuli tällöin Latvian neuvostohallituksen sijaintipaikka Riian valtaamiseen asti, joka tapahtui 4. tammikuuta 1919. Ennen Riian valtausta puna-armeijan tukemat latvialaisbolševikit olivat vallanneet Pohjois-Latviassa jo 7. joulukuuta Alūksnen ja Cēsisin 23. joulukuuta sekä etelässä Daugavpilsin 9. joulukuuta sekä Pļaviņasin 17. joulukuuta. Eteneminen pysähtyi vasta Kuurinmaalla Ventajoelle. Näin Latvian neuvostohallitus saattoi sähköttää Moskovaan:

»Riian yllä liehuu Neuvosto-Latvian punainen lippu.»

Ensimmäinen maailmansodan aselevon mukaan valtaa Baltiassa pitäneiden saksalaisten tuli tukea kuitenkin juuri itsenäisytyneitä kansallisia tasavaltoja – siis myös Ulmanisin hallitusta. Riiassa olleet maailmansodan hävinneiden saksalaisten ja itsenäisyyden julistaneiden porvarillisten latvialaisten hallinto ja sotilaat joutuivat pakenemaan puna-armeijaa Liepājaan.

Tilanne läntisellä Venäjällä ja Baltiassa. Bolševikeilla oli siis valta Latviassa, joten Baltian alueella oli useita rintamia.

Latvian bolševikivalta Latvian valtiaana

Latvian kommunistijoukkojen paraati Riikassa toukokuussa 1919.
Latvian kommunistijoukkojen paraati Riiassa toukokuussa 1919.

Virallisesti Latvian sosialistisen neuvostotasavallan 60-jäseninen keskuskomitea nimitti Latvian neuvostohallituksen, jonka puheenjohtajana jatkoi Pēteris Stučka. Muita merkittäviä jäseniä olivat mm. varapuheenjohtaja Jūlijs Daniševskis ja valistusasian kansankomissaari Jānis Bērziņš, joka johti myöhemmin Neuvosto-Venäjän valtuuskuntaa vuonna 1920 Suomen kanssa käydyissä Tarton rauhanneuvotteluissa.[2] Stučkan hallitus kumosi kaikki aiempien hallitusten lait ja julisti 8. tammikuuta 1919, että kaikki Neuvosto-Venäjän hallituksen antamat säädökset ovat lainvoimaisia. Latvian bolševikihallitus oli työväenluokan hallitus, ja vain työläiset saattoivat osallistua vaaleihin. Tammikuun 15. päivänä hyväksyttiin Latvian sosialistisen neuvostotasavallan perustuslaki, joka vahvisti Neuvosto-Venäjän perustuslain mukaiset periaatteet, loi Neuvosto-Venäjän mukaisen hallitomallin ja hyväksyi maan symbolit. Latvian kommunistisen puolueen 6. kongressi järjestettiin Riiassa 6. maaliskuuta. Silloin luotiin maahan nuorisojärjestö komsomol. Latvian bolševikipuolueen jäsenmäärä oli ennen valtaannousua ollut alle 1 000, mutta kongressin aikaan jäsenmäärä oli noussut 8 000:een.

Bolševikihallinto loi maahan terrorijärjestelmän. Stučkan hallitus antoi 30. tammikuuta 1919 asetuksen vallankumouksellisten tuomioistuinten perustamisesta. Sen seurauksena Latviassa tuomittiin ampumalla yli 3 000 ihmistä. Helmikuussa maahan perustettiin kolme keskitysleiriä, joissa oli vangittu tuhansia poliittisia vastustajia. Huhtikuussa Stučkan hallitus antoi käskyn karkottaa baltisaksalaiset Siperiaan. Kun bolševikivalta kaatui keväällä 1919, leireistä vapautettiin kaikkiaan 18 000 porvariston ja saksalaisen väestönosan henkilöä.

Neuvosto-Venäjän ja Latvian bolševikijoukot hyökkäsivät maaliskuun alussa pohjoiseen Viron kansallista armeijaa vastaan, mutta eivät onnistuneet suunnitelmassaan. Seuraavina kuukausina virolaiset ja mukaan tulleet valkoiset venäläiset valloittivat lisää alueita Neuvosto-Venäjältä, mikä pakotti puna-armeijan siirtymään puolustamaan Pietaria. Etelän suunnassa puolalaiset lähestyivät Daugavpilsiä. Tässä tilanteessa latvialaisbolševikijoukot organisoitiin puna-armeijan 15. armeijaksi.

Latvian neuvostotasavalta otti käyttöön väliaikaisen oman ruplansa.

Saksalaiset kaatavat bolševikivallan Riiassa

Eteläisessä Latviassa Kuurinmaalla entiset alueen valtaapitäneet saksalaiset muodostivat balttien vapaaehtoisarmeijasta Baltian Landeswehristä ja vapaaehtoisesta Rautaprikaatista kenraalimajuri Rüdiger von der Goltz johdolla Latviassa valtaapitäneille bolševikeille vastavoiman. Asiasta sovittiin Ulmanisin kanssa joulukuussa 1918. Maaliskuussa 1919 von der Goltzilla oli aseissa 13 500 miestä, joista oli 1 400 latvialaista Ulmanisin kannattajaa. Joukot valtasivat bolševikijoukoilta Tukumsin (saks. Tucums) ja Jelgavan (saks. Mitau). Vaikka saksalaisten tuli taistella kansallisen hallituksen kanssa bolševikejä vastaan, von der Goltz pyrki toteuttamaan edellisenä vuonna kaatunutta Baltian hertttuakunnan ideaa eli saksalaisten määräävän aseman säilyttämistä Baltiassa. Suhteet Ulmanisin ja von der Goltzin välillä heikkenivät. Suhteet katkesivat lopullisesti saksalaisten ja latvialaisten välillä huhtikuussa 1919, kun he nostivat valtaan Andrievs Niedran – käytännössä saksalaisten nukkehallituksen korvaamaan Ulmanisin hallitus.

Vuoden 1919 vappuna Riiassa bolševikivalta järjesti vallankumousjuhlat, hallituksen suosio latvialaisten silmissä oli pudonnut ratkaisevasti – jopa työläisten keskuudessa. Maan elintarvikehuolto oli romahtanut. Saksalaiset valloittivat bolševikeiltä Riian 22. huhtikuuta, ja Latvian bolševikihallinto joutui siirtymään keskiseen Latviaan Rezekneen.

Latvian sosialistinen neuvostotasavalta toimi Latvian itäisessä osassa Latgalessa aina tammikuuhun 1920 asti. Tällöin Latvian tasavallan ja Puolan tasavallan joukot voittivat puna-armeijan yksiköt. Rauha Latvian tasavallan ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittin Riiassa elokuussa 1920.

Neuvosto-Latvian synnyttyä neuvostoliittolainen historiankirjoitus kuvasi vuonna 1940 syntyneen Latvian Sosialistisen Neuvostotasavallan eli Neuvosto-Latvian jatkumona kehitykselle, joka oli käynnistynyt jo Venäjän keisarikunnan kukistuttua. Latvian tasavalta oli siis tämän mukaan vain välivaihe tässä kehityksessä, jossa Neuvosto-Latvia oli varsinainen pääkehitysvaihe. Latvian Sosialistinen Neuvostotasavalta oli sen mukaan lähtökohta Neuvosto-Latvian synnylle.

Lähteet

  1. ↑ Osmo Jussila: Terijoen hallitus 1939–40, s.92.
  2. ↑ Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920 II: toukokuu 1918–joulukuu 1920, s. 353. WSOY, Porvoo–Helsinki 1971.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Latvian_sosialistinen_neuvostotasavalta_(1918–1920)&oldid=18202213”