Ero sivun ”Western” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
vähän lisää ja tarkennusta, pois ylilinkitystä |
historiaa |
||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
Tyypillinen lännenkirjallisuuden sankari on eräänlainen yli-ihminen, joka ilmestyy tarvittaessa taistelemaan rosvoja tai intiaaneja vastaan. Sankarissa kiteytyy idealisoitu kuva valkoisen miehen yritteliäisyydestä ja raivaajahengestä, ja intiaanit kuvataan villeiksi ja verenhimoisiksi. Hyvät ja pahat erottuvat toisistaan selkeästi. Lännenkirjojen miehisessä maailmassa ovat korostetusti esillä miesten välinen ystävyys sekä sankarin suhde ratsuunsa. Tapahtumien näyttömönä toimii usein kaupungin pääkatu, seriffin toimisto sekä saluuna, myöhemmin myös bordelli. Varhaisessa lännenkirjallisuudessa saa luonnonkuvaus runsaasti tilaa, mutta myöhemmissä kirjoissa on toiminnallisuudella pääosa.<ref name=sanakirja /> |
Tyypillinen lännenkirjallisuuden sankari on eräänlainen yli-ihminen, joka ilmestyy tarvittaessa taistelemaan rosvoja tai intiaaneja vastaan. Sankarissa kiteytyy idealisoitu kuva valkoisen miehen yritteliäisyydestä ja raivaajahengestä, ja intiaanit kuvataan villeiksi ja verenhimoisiksi. Hyvät ja pahat erottuvat toisistaan selkeästi. Lännenkirjojen miehisessä maailmassa ovat korostetusti esillä miesten välinen ystävyys sekä sankarin suhde ratsuunsa. Tapahtumien näyttömönä toimii usein kaupungin pääkatu, seriffin toimisto sekä saluuna, myöhemmin myös bordelli. Varhaisessa lännenkirjallisuudessa saa luonnonkuvaus runsaasti tilaa, mutta myöhemmissä kirjoissa on toiminnallisuudella pääosa.<ref name=sanakirja /> |
||
Lännenkirjallisuutta kirjoitettiin runsaasti jo 1840-lukuun mennessä. |
Lännenkirjallisuutta kirjoitettiin runsaasti jo 1840-lukuun mennessä. Vuosisadan alun varhaisista, klassisista lännenkirjailijoista tunnetuin on [[James Fenimore Cooper]]. Ensimmäisen suuren lännensankarin [[Daniel Boone]]n seikkailuista kirjoitettiin useita elämäkerrallisia teoksia. Hänen vaiheensa saavuttivat myyttiset mitat, ja hänestä tuli myöhempien lännenkirjojen sankarimalli. Boonea seuranneita kuuluisia lännentarinoiden sankareita olivat esimerkiksi [[Davy Crockett]], [[Kit Carson]], [[Buffalo Bill]] ja [[Billy the Kid]].<ref name=sanakirja /> |
||
Kun villin lännen aikakausi päättyi 1890-luvulla, lännenkirjailijat saattoivat alkaa kirjoittaa vapaammin, sillä heitä ei enää kahlinnut lähellä olevan todellisuuden paino. [[Cowboy]]sta tuli lännenkirjallisuuden tärkein hahmo. Syntyi niin sanotun vakavan lännenkirjallisuuden laji, jossa käsitellään sivilisaation ja erämaan välistä ristiriitaa. Toisaalta [[Pulp (kirjallisuus)|pulp-lehdet]] julkaisivat 1910-luvulta 1950-luvulle suuren määrän hyvin suosittua mutta kertakäyttöistä lännenkirjallisuutta, jossa kuvattiin rajuja seikkailuja ja väkivaltaisia fantasioita. 1900-luvun alkupuoliskon suosituimpia lännenkirjailijoita olivat esimerkiksi [[Zane Grey]], jonka kirjoista on tehty yli 110 lännenelokuvaa, sekä [[Clarence Mulford]] ja [[Max Brand]]. Osa pulp-kirjallisuudesta oli myös laadukasta, ja klassikon asemaan on nostettu esimerkiksi [[Walt Coburn]] ja [[Frank Gruber]]. Myös [[Edgar Rice Burroughs]]in laajaan tuotantoon mahtuu joitain lännentarinoita.<ref>Nummelin 2005, s. 13–17.</ref> |
|||
Toisen maailmansodan jälkeen pulp-kirjojen suosio laski ja lännentarinat siirtyivät [[Pokkari|pokkareihin]]. Samalla lännenkirjallisuudesta tuli synkempää ja realistisempaa, ja joissain tarinoissa esiintyy yhteiskuntakritiikkiä. Kyynisten [[spagettiwestern]]-elokuvien vaikutuksesta lännenkirjallisuuteen tuli 1960-luvulla lisää väkivaltaa ja seksiä. Myös länkkäriparodioita alkoi ilmestyä, ja lännenmyytit kohtasivat kriittistä käsittelyä. 1980- ja 1990-luvulla lännenkirjallisuuden suosio oli laskussa. 1990-luvun lopun lännenkirjallisuudessa näkyvät nykyajan [[Poliittinen korrektius|poliittisen korrektiuden]] vaatimukset etnisiin vähemmistöihin suhtautumisessa.<ref>Nummelin 2005, s. 17–22.</ref> |
|||
==Lännenelokuva== |
==Lännenelokuva== |
||
Versio 20. heinäkuuta 2018 kello 11.05
Western eli lännenelokuva, -kirjallisuus, -sarjakuva jne. on klassinen elokuvan, kirjallisuuden, sarjakuvan ja osin myös musiikin genre, joka esittää romantisoituja tarinoita Yhdysvaltain lännestä eli alueesta Mississippijoesta länteen. Lännenelokuva kertoo villistä lännestä eli Yhdysvaltain läntisen puolen rauhattomista ja väkivaltaisista seuduista 1800-luvun jälkipuoliskolla. Lännenkirjallisuus on vaihtelevampaa ja kuvaa usein villiä länttä edeltävää pioneeriaikaa.
Westernin tyypillisiä hahmoja ovat seriffit, cowboyt, intiaanit, junarosvot, pankkiryöstäjät, korttihuijarit ja revolverisankarit. Usein tarinoiden taustalla on lännen asuttaminen, rautateiden rakentaminen ja sivistyneen maailman hidas tunkeutuminen käymättömille ja kesyttömille korpimaille.
Lännenkirjallisuus
Lännenkirjallisuus käsittelee Yhdysvaltain villiä länttä eli maan läntisten osien kuten Arizonan, New Mexicon, Kansasin, Oklahoman ja Texasin pioneeriaikaa, erityisesti 1700-luvun viimeisiä vuosia. Tyylilajille on yleensä ominaista romantisointi ja sankarillistaminen sekä rajattoman vapauden illuusio.[1]
Tyypillinen lännenkirjallisuuden sankari on eräänlainen yli-ihminen, joka ilmestyy tarvittaessa taistelemaan rosvoja tai intiaaneja vastaan. Sankarissa kiteytyy idealisoitu kuva valkoisen miehen yritteliäisyydestä ja raivaajahengestä, ja intiaanit kuvataan villeiksi ja verenhimoisiksi. Hyvät ja pahat erottuvat toisistaan selkeästi. Lännenkirjojen miehisessä maailmassa ovat korostetusti esillä miesten välinen ystävyys sekä sankarin suhde ratsuunsa. Tapahtumien näyttömönä toimii usein kaupungin pääkatu, seriffin toimisto sekä saluuna, myöhemmin myös bordelli. Varhaisessa lännenkirjallisuudessa saa luonnonkuvaus runsaasti tilaa, mutta myöhemmissä kirjoissa on toiminnallisuudella pääosa.[1]
Lännenkirjallisuutta kirjoitettiin runsaasti jo 1840-lukuun mennessä. Vuosisadan alun varhaisista, klassisista lännenkirjailijoista tunnetuin on James Fenimore Cooper. Ensimmäisen suuren lännensankarin Daniel Boonen seikkailuista kirjoitettiin useita elämäkerrallisia teoksia. Hänen vaiheensa saavuttivat myyttiset mitat, ja hänestä tuli myöhempien lännenkirjojen sankarimalli. Boonea seuranneita kuuluisia lännentarinoiden sankareita olivat esimerkiksi Davy Crockett, Kit Carson, Buffalo Bill ja Billy the Kid.[1]
Kun villin lännen aikakausi päättyi 1890-luvulla, lännenkirjailijat saattoivat alkaa kirjoittaa vapaammin, sillä heitä ei enää kahlinnut lähellä olevan todellisuuden paino. Cowboysta tuli lännenkirjallisuuden tärkein hahmo. Syntyi niin sanotun vakavan lännenkirjallisuuden laji, jossa käsitellään sivilisaation ja erämaan välistä ristiriitaa. Toisaalta pulp-lehdet julkaisivat 1910-luvulta 1950-luvulle suuren määrän hyvin suosittua mutta kertakäyttöistä lännenkirjallisuutta, jossa kuvattiin rajuja seikkailuja ja väkivaltaisia fantasioita. 1900-luvun alkupuoliskon suosituimpia lännenkirjailijoita olivat esimerkiksi Zane Grey, jonka kirjoista on tehty yli 110 lännenelokuvaa, sekä Clarence Mulford ja Max Brand. Osa pulp-kirjallisuudesta oli myös laadukasta, ja klassikon asemaan on nostettu esimerkiksi Walt Coburn ja Frank Gruber. Myös Edgar Rice Burroughsin laajaan tuotantoon mahtuu joitain lännentarinoita.[2]
Toisen maailmansodan jälkeen pulp-kirjojen suosio laski ja lännentarinat siirtyivät pokkareihin. Samalla lännenkirjallisuudesta tuli synkempää ja realistisempaa, ja joissain tarinoissa esiintyy yhteiskuntakritiikkiä. Kyynisten spagettiwestern-elokuvien vaikutuksesta lännenkirjallisuuteen tuli 1960-luvulla lisää väkivaltaa ja seksiä. Myös länkkäriparodioita alkoi ilmestyä, ja lännenmyytit kohtasivat kriittistä käsittelyä. 1980- ja 1990-luvulla lännenkirjallisuuden suosio oli laskussa. 1990-luvun lopun lännenkirjallisuudessa näkyvät nykyajan poliittisen korrektiuden vaatimukset etnisiin vähemmistöihin suhtautumisessa.[3]
Lännenelokuva
Lännenelokuvan yleisen määritelmän mukaan lännenelokuva sijoittuu vuosiin 1840–1900, ja se tapahtuu tietyllä maantieteellisellä alueella, yleensä Mississippistä länteen.[4]
Tunnetuimpia lännenelokuvien ohjaajia Hollywoodissa ovat olleet muun muassa John Ford ja Howard Hawks ja näyttelijöitä esimerkiksi John Wayne. Erityisesti 1960-luvun lännenelokuvat tavoittelivat usein realistisuutta kuvaamalla 1800-luvun länttä kaunistelematta sen tapahtumia. Kuuluisimpia italialaisten elokuvatudioiden tuottamia niin sanottuja spagettiwesterneitä ovat 1960-luvulla Sergio Leonen ohjaamat ja Clint Eastwoodin tähdittämät elokuvat.
- Katso myös: Luettelo lännenelokuvista
Lännensarjakuva
Tunnettuja lännensarjakuvia ovat esimerkiksi:
- Cocco Bill
- Hopalong Cassidy
- Hopeanuoli
- Jonah Hex
- Kapteeni Miki
- Lucky Luke
- Lännen Korkeajännitys
- Lännentie
- Pecos Bill
- Tex Willer
- Blueberry
Lähteet
- Nummelin, Juri (toim.): Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita. BTJ Kirjastopalvelu, 2005. ISBN 951-692-584-7.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta westernit Wikimedia Commonsissa
