Billy the Kid

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ainoa tunnettu valokuva Billy the Kidistä. Kuva vuodelta 1879 tai 1880.

Billy the Kid, oikealta nimeltään Henry McCarty, myöh. Henry Antrim ja William H. Bonney,[1][2] tunnettiin myös nimillä Kid Antrim ja the Kid (noin 1859[3][4]14. heinäkuuta 1881[5]), oli yksi Villin lännen pahamaineisimmista lainsuojattomista. Hänen kerrotaan legendan mukaan tappaneen 21 ihmistä,[6] kunnes seriffi Pat Garrett ampui hänet. Billy the Kid ampui varmuudella neljä miestä. Lisäksi hän oli osallisena puolen tusinan muun miehen tapoissa Lincolnin piirikunnan sodan aikana.[7][8]

Elämäkerran kirjoittajien mukaan Billy the Kid oli ennemmin vaikeuksiin ajautunut nuorukainen kuin tunnoton tappaja. Kuolemansa jälkeen hänestä tuli myyttinen ja romantisoitu hahmo.

New Mexicon espanjalaista alkuperää olevan väestön keskuudessa häntä kutsuttiin nimellä El Chivato tai El Bilito; he luottivat häneen, kohtelivat häntä kuin perheenjäsentä ja pitivät häntä oman kansansa suojelijana ja sorrettujen puolustajana.[9][10] Toisten mielestä hän oli newmexicolaisten vapauden ja vastarinnan symboli heidän taistelussaan angloamerikkalaista hallintoa vastaan, toisten mielestä hän oli pelkkä roisto.[11][12]

Billy the Kid oli sinisilmäinen, solakka ja pituudeltaan noin 173 cm. Luonteeltaan hänen kerrottiin olleen ystävällinen ja kunnollinen, myös ilkikurinen, kaunainen ja helposti kiivastuva. Aikalaiset kuvailivat hänen pukeutumistaan huolitelluksi, ja hän käytti mielellään meksikolaista sombreroa. Hän puhui espanjaa – tai paremminkin espanjan paikallismurretta – sujuvasti. Nämä ominaisuudet yhdessä taitavan aseen käsittelyn kanssa myötävaikuttivat hänen maineeseensa sekä pahamaineisena lainsuojattomana että kansallissankarina.[13][14]

Sanomalehdet alkoivat kutsua häntä nimellä Billy the Kid joulukuussa 1880.[15]

Lapsuus ja varhaisnuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy the Kidin hauta. Fort Sumner, New Mexico.

Billy syntyi todennäköisesti New Yorkin East Sidessa. Muitakin syntymäpaikkoja on esitetty, kuten Indiana, Kansas, Limerick[16] ja viimeisimpänä Utica[17], mutta kiistatonta todistetta mainittujen paikkakuntien puolesta ei ole löydetty. Syntymäaikaa ei tiedetä tarkkaan; yleisesti hänen oletetaan syntyneen 17. syyskuuta, 20. marraskuuta tai 23. marraskuuta 1859.[18] Äidin nimi oli Catherine McCarty ja isäpuolen William Henry Harrison Antrim. Biologisesta isästä ei ole varmaa tietoa, mutta hän saattoi olla nimeltään Michael tai Patrick McCarty.[19] On arveltu, että Billyn myöhempi nimi Bonney olisi ollut biologisen isän nimi, mahdollisesti John J. Bonney tai Edward Finch Bonney.[20][21] Catherine McCarty oli paennut Irlannin nälkävuosia Yhdysvaltoihin.[22]

Billyn isä kuoli tai poistui Billyn elämästä jo varhain. Äiti Catherine ja kaksi poikaa (Henryn veli tai velipuoli oli nimeltään Joseph) asuivat viimeistään vuonna 1868 Indianapolisissa, jossa Catherine tapasi itseään 12 vuotta nuoremman William Antrimin. Indianapolisin väestöluettelossa ei kuitenkaan ole mainintaa Catherinen lapsista. Vuonna 1871 William Antrim antoi valalla vahvistetun lausunnon, jossa mainitsi tunteneensa Catherine Antrimin viimeiset kuusi vuotta, ja vakuutti, että he olivat tavanneet vuonna 1865 Indianapolisissa.[23]

He muuttivat Wichitan preeriakylään Kansasiin kesällä 1870. Wichitassa Catherine piti kannattavaa pesulapalvelua, ja William elätti perhettä puusepän töillä. Catherine osallistui myös Wichitan kunnallispolitiikkaan.[24] Vuonna 1881 kirjoitetussa paikallisen sanomalehden kolumnissa pojan, josta myöhemmin oli tuleva Billy the Kid, muistellaan kuljeskelleen kaupungin kaduilla. Catherine lapsineen muutti myöhemmin Wichitan levottomasta keskuksesta lähistölle William Antrimin rakentamaan mökkiin, jossa Antrim jo entuudestaan asui. He viljelivät seitsemän eekkerin maapalstaa.[25]

Catherinen terveydentila alkoi huonontua ja hän muutti perheineen Kansasista loppukesällä 1871. Seuraavan puolentoista vuoden ajalta heistä ei ole merkintöjä, mutta he ehkä asettuivat Denveriin. Coloradon alue oli tunnettu parantavasta vuoristoilmastaan. Vuoden 1873 alussa perhe muutti New Mexicoon, jossa Catherine ja William avioituivat Santa Fessä maaliskuussa 1873.[26] Koska heidät vihittiin presbyteriaanisessa kirkossa, Catherine ja hänen poikansa saattoivat jossain vaiheessa kääntyä katolilaisista protestanteiksi.[27] Silver Cityyn, joka oli nuori kaupunki intiaanien (mm. apassien) vanhoilla asuinmailla, he muuttivat kesällä 1873.[28]

New Mexicossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silver City oli hyvin syrjäinen paikka. Sotivat apassit olivat alueella alituisena uhkana. Väkivalta purkautui kaupungin kaduilla silloin tällöin. Latinoväestöä oli asettunut Chihuahua Hillin alueelle, jossa puhuttiin pääasiassa espanjaa.[29]

Perhe asui yhden huoneen vuokramökissä Main Streetin itäpuolella. William Antrim kierteli kaivoksilla ja pelasi rahasta korttia, Catherine pesi vaatteita ja teki leipää myyntiin.[30]

Billy omaksui New Mexicon erilaisen ja hänelle vieraan elämäntavan. Hän oppi paikalliset tavat ja tottumukset. Hän piti kortinpeluusta, tanssimisesta ja laulamisesta. Hänen suosikkilauluikseen on mainittu "Turkey in the Straw" ja "Silver Threads Among the Gold".[31]

Billy osasi lukea ja kirjoittaa. Hänen koulunkäynnistään on niukasti tietoja, mutta Silver Cityssä hänen tiedetään saaneen kouluopetusta.[32] Gale Cooper on kirjassaan Billy the Kid's Writings, Words and Wit analysoinut ja autentisoinut Billyn kirjoittamia kirjeitä, kirjallisia todistajanlausuntoja ja oikeudenkäyntiasiakirjoja sekä Billyn sanomalehtihaastatteluja.[33] Aineistosta käyvät Cooperin mukaan ilmi Billyn luonteenpiirteet: ironinen äly ja itserakas rohkeus poliittisen epäoikeudenmukaisuuden edessä.

Billyn ensimmäinen rikos oli 15-vuotiaana tehty voin näpistys. Hän oli lojaali toveri, joka joskus varasti ystäviltään. Aikalaisten ja eräiden elämäkerran kirjoittajien mukaan laittomuudet olivat seurausta Billyn kiinnostuksesta lukea Police Gazettea ja kirjoja, joissa romantisoitiin rikollisuutta. Mutta hän oli myös fyysisesti pienikokoinen, joka johti kahnauksiin vahvempien ja isompien poikien kanssa.[34][35]

Catherine McCarty kuoli syyskuussa 1874 tuberkuloosiin. Isäpuoli ei enää ollut kiinnostunut Billyn kasvatuksesta. Myös Billyn ja hänen veljensä Joseph McCarty Antrimin tiet erkanivat vuoden 1874 lopulla. Josie hankki elantonsa uhka­pelurina, ja he tapasivat toisiaan aika ajoin.[36]

14-vuotiaana Billy teki töitä hotellia pitävälle Truesdellin perheelle, joka huolehti hänestä äidin kuoleman jälkeen. Syyskuun 4. päivänä 1875 Billyn kumppani Sombrero Jack (oik. George Schaefer) murtautui kiinalaisen pesulanpitäjän Charlie Sunin taloon ja varasti tältä vaatteita ja kaksi revolveria. Billy osallistui saaliin kätkemiseen. Sombrero Jack oli aikalaisten mukaan maaninen varas, ja hänen arvellaan vaikuttaneen Billyn elämään suuresti.[37]

Lainsuojaton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun 23. päivänä 1875 Billy pidätettiin. Hänen oli määrä odottaa oikeudenkäyntiä joulukuun alkuun saakka. Billy kuitenkin pakeni sellistään parin päivän kuluttua savupiipun kautta. Paon jälkeen paikallinen lehti Silver City Herald julkaisi hänestä ensimmäisen artikkelin. Billyn pidättänyt seriffi Harvey Whitehill muisteli Billyä vuonna 1902 antamassaan haastattelussa: "Hänen kasvoillaan oli yksi erityinen piirre, joka kokeneelle tarkkailijalle heti olisi osoittanut hänet pahaksi, ja se oli hänen katseensa. Hänen silmänsä eivät koskaan olleet liikkumatta, vaan pyörivät ja kiertelivät lakkaamatta paljolti samoin kuin hänen kapinoiva luontonsa." [38][39]

Billy vietti hetken aikaa kaiketi "sijaisäitinsä" Clara Truesdellin luona. Truesdell lähetti hänet Ed Moultonin sahalle Bear Mountainiin. Sieltä hän jatkoi Cliftonin kaivosleiriin Arizonaan. Hän halusi tavata isäpuolensa, joka työskenteli kaivoksella. William Antrim lähetti Billyn tiehensä. Seuraavat kaksi vuotta Billy oli viettävä aikaansa kuljeksimalla kaivosleireillä, pelurina, hevosvarkaana ja satunnaisissa töissä.[40][41]

Huhtikuussa 1876 Billy etsi ja sai töitä Camp Grantin lähistön karjatiloilta. Joskus hänelle jouduttiin antamaan kenkää, koska hän ei pärjännyt fyysisesti raskaassa työssä. Billyn ystävä Frank Coe kertoi myöhemmin, että Billy oli mieleltään terävä ja huumorintajuinen, mutta fyysisesti pieni ja hento. Camp Grantissa häntä kiinnostivat kuitenkin erityisesti alueen pelipöydät.[42][43]

Vuoden 1876 syksyyn mennessä Billy oli ottanut lisänimen Kid, ja häntä kutsuttiin nimellä Kid Antrim. Lisänimi ei ollut sattuma. Lännessä, erityisesti New Mexicossa ja Arizonassa, nimestä Kid oli tullut yleinen kutsumanimi nuorista kovanaamoista.[44]

Marraskuussa Billy sai työtä Hotel de Lunan keittiöstä Camp Grantin läheltä. Hän sai työstään palkan lisäksi huoneen ja aterian. Hotellinpitäjä muisteli vuonna 1911, että Billy työskenteli vain muutamia päiviä, mutta sen sijaan alkoi liikkua hevosvarkaiden porukoissa, joiden päämajana hotelli toimi. Hänen seuraava neuvonantajansa oli ex-sotilas ja hevosvaras John R. Mackie. Mackie oli ollut vangittuna murhan yrityksestä syyskuussa 1875.[45]

Vuoden 1877 alkupuolella Billy ja John Mackie kumppaneineen viettivät aikaa Globe Cityssä. Kun Billy kyllästyi pokerin pelaamiseen, hän saattoi ansaita laitonta rahaa näpistämällä satuloita ja hevosia.[46]

Helmikuussa Billy ja Mackie varastivat jälleen sotilaiden hevosia Cottonwood Springin levähdyspaikasta. Armeija sai tarpeekseen, ja hänet pidätettiin. Hänen onnistui ensin välttää lain koura kahdesti ja lopulta paeta Mackien avustuksella vartiotuvasta, minne hänet oli saatu lukittua.[47]

Elokuussa 1877 Billy palasi jälleen Camp Grantin alueelle. Aikalainen Gus Gildea kertoi Billyn saapumisesta Bonitaan, joka sijaitsi Camp Grantin vieressä: "Kid Antrim tuli kaupunkiin kuin 'maalaistollo', pukeutuneena uusiin housuihin ja kenkiin saappaiden sijasta. Hänellä oli kuudestilaukeava housuissaan." Paikallinen seppä Frank "Windy" Cahill alkoi härnätä häntä. Cahill nimitteli Billyä George Atkinsin saluunassa, jossa Billy pelasi pokeria. Riidan ja painimisen päätteeksi Billy ampui Cahillia, ja tämä kuoli seuraavana päivänä.[48][49]

Billy ei tiennyt uudesta käyttäytymissäännöstä, joka noihin aikoihin tuli hyväksyttäväksi osassa kansakuntaa. Kyseinen sääntö (the Code of the West), jota Zane Grey on kuvaillut kirjoissaan, vaikutti ratkaisevasti siihen, että miehen ei tarvinnut perääntyä taistelusta. "Stand your ground" oli suosittu iskulause vuosien ajan. Cahillin tapauksessa Billy oli pitänyt puolensa. Kuitenkin hän oli rikkonut toista tärkeää sääntöä vastaan: hän oli ampunut aseettoman Cahillin, vaikka ei selkään. Hän ei enää ollut pelkkä hevosvaras, vaan hän oli ottanut hengiltä toisen ihmisen.[50]

Billy pakeni New Mexicoon. Hänen kerrottiin palauttaneen hevosen, jolla oli paennut. Muutaman seuraavan viikon aikana hän pysytteli poissa pääteiltä ja yöpyi syrjäisillä tiloilla ja leireillä, missä vieras aina vastaanotettiin ystävällisesti.[51] Billy oleskeli jonkin aikaa ystävänsä Anthony Connorin sisaren Saran ja tämän puolison Richard Knightin omistamalla karjatilalla, joka sijaitsi Burro Mountainsin juurella Silver Citystä lounaaseen.[52]

Koska Billy oli todettu syylliseksi Cahillin kuolemaan, hänen piti etsiä uusia kantapaikkoja. Aiemmin kesäkuussa 1877 Grant County Herald oli kertonut karjaruhtinas John Chisumin palkkaavan miehiä karkottamaan Pecos Valleyn karjavarkaat. Chisumin ei tiedetty utelevan palkollistensa menneisyydestä. Tähän tilaisuuteen Billy ehkä halusi tarttua.[53]

William H. Bonney[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy näyttäytyi seuraavaksi Apache Tejossa, jossa hän liittyi erääseen seudun röyhkeimmistä ja ahneimmista rikollisporukoista (the Boys). Porukan aivot oli John Kinney, jonka karjatila Mesillan lähellä oli tunnettu pahantekijöiden kohtauspaikkana, mutta sen kiistaton johtaja oli Jesse Evans. Evans oli aiemmassa elämässään työskennellyt John Chisumin tilalla. Billy jätti Evansin porukan jo loppusyksyllä 1877.[54]

Erään kertomuksen mukaan apassit olivat varastaneet häneltä hevosen, ja usean mailin kävelyrupeaman jälkeen Pecos Valleyssa hän pääsi suojaan Heiskell Jonesin perheeseen.[55][56]

Vuoden 1877 lopulla Billy alkoi käyttää nimeä William H. Bonney. On esitetty, että Bonney olisi ollut joko hänen isänsä tai äidinisänsä nimi ja että Billy olisi syntyjään Bonney. Billyn oletettu sukulaisuussuhde Lincolnin latinoväestöön on myös ollut tutkimuksen kohteena. Kumpaakaan teoriaa ei ole voitu täysin vahvistaa. Jotkut tutkijat otaksuvat, että Billy olisi lukenut kirjailija Edward Bonneyn seikkailukirjoja ja lainannut kirjailijan sukunimen.[57]

Hänet pidätettiin syksyllä 1877 Lincolnin piirikunnassa paikallisen karjatilallisen John Tunstallin hevosten hallussapidosta. Vapauduttuaan hän ystävystyi Charlie Bowdren, George Coen, Frank Coen ja Ab Saundersin kanssa. Bowdren kanssa hän ratsasti ensin Lincolnin piirikunnan sodan aikana ja myöhemmin lakia paossa.[58]

Lincolnin piirikunnan sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Tunstall palkkasi Billyn, joka vietti jonkin aikaa Tunstallin tiluksilla töissä. Fred Waite, joka oli osaksi chickasaw-intiaani, oli Tunstallin työmiehistä Billyn läheisimpiä ystäviä samoin kuin Henry Brown. Rob Widenmann ja John Middleton kuuluivat hekin joukkoon. Tunstallin ystävä ja tukija Richard "Dick" Brewer oli tilan työnjohtaja.[59]

Kilpailevilla liiketoimillaan lontoolainen Tunstall haastoi irlantilaiset Lawrence G. Murphyn ja James Dolanin.[60]Tunstall liittolaisineen olivat enimmäkseen protestantteja, kun taas Murphy ja Dolan olivat katolilaisia.[61] Heidän keskinäinen vihanpitonsa johti lopulta siihen, että Murphy ja Dolan murhauttivat Tunstallin 18. helmikuuta 1878. Seriffi William J. Brady oli Murphy–Dolan-ryhmän puolella. John Tunstallin kylmäveristä murhaa pidettiin sodanjulistuksena.[62]Jesse Evans, jonka kanssa Billy aiemmin oli ratsastanut, oli osallisena Tunstallin murhaan.

New Mexico oli tuohon aikaan hyvin korruptoitunut. Klikki, the Santa Fe Ring, jonka johdossa oli liittovaltion asiamies Thomas Catron, hallitsi politiikkaa ja taloutta. Väkivalta pyyhkäisi yli alueen, jota asuttivat valkoihoiset karjanomistajat ja liikemiehet, espanjalaisten valloittajien jälkeläiset sekä alkuperäisväestö.[63]

Vuonna 1878 Billy taisteli tässä sodassa (the Lincoln County War). Hän oli aseistautunut rivimies Valvojissa (the Regulators). Valvojat koostui John Tunstallin entisistä työntekijöistä, pientilallisista ja muista paikallisista henkilöistä, jotka vastustivat Murphy–Dolanin Taloa (The House). Talo oli osa kartellia, joka monopolisoi paikallista taloutta ja valtion virkoja. John Tunstallin kumppani Alexander McSween oli onnistunut hankkimaan rauhantuomari John B. Wilsonilta valtuudet Tunstallin murhaajien pidättämiseksi. Valvojien johdossa oli ensin Dick Brewer ja sen ydinryhmä muodostui noin 12 miehestä. Billy oli yksi ryhmän uskollisimmista jäsenistä. Tulevat viisi kuukautta ryhmä piti itseään laillisena järjestyspartiona.[64]

Maaliskuun alussa Valvojat ensin pidättivät ja myöhemmin surmasivat kaksi Tunstallin murhaan osallistunutta miestä.[65]Samassa yhteydessä surmattiin entinen Tunstallin työntekijä William McCloskey, koska häntä ei pidetty luotettavana. Tilanne muuttui kuvernööri Samuel Axtellin vierailun myötä. Axtell muun muassa peruutti rauhantuomarin viran, ja Valvojista oli tullut lainsuojattomia. Yöllä 31. maaliskuuta Billy ja viisi muuta miestä asettuivat väijyksiin odottamaan aamun sarastusta. Aamulla Valvojat ampuivat seriffi William J. Bradyn ja apulaisseriffi George Hindmanin Lincolnin pääkadulla.[66][67] Tapahtuman jälkeen monien suhtautuminen Valvojiin muuttui. Yhteisö oli entistä hajaantuneempi, mutta sota ei ollut ohi.[68]

Kolme päivää seriffin murhan jälkeen Valvojat olivat syömässä Blazer's Millin siirtolan kievarissa, kun raskaasti aseistautunut Andrew "Buckshot" Roberts saapui paikalle. Roberts oli ollut mukana Tunstallin tilalle tehdyssä rynnäkössä sinä päivänä, kun Tunstall surmattiin. Roberts oli Lincolnissa käydessään saanut vahvistuksen sille, että Bradyn ja Hindmanin murhaajien pidättämisestä oli luvattu palkkiot. Samalla hänelle kerrottiin Valvojien mahdollinen olinpaikka. Roberts kieltäytyi luovuttamasta aseitaan. Ankaran taistelun seurauksena useita Valvojia haavoittui. Myös Roberts haavoittui kuolettavasti, mutta onnistui ampumaan Dick Brewerin.[69][70][71]

Huhtikuun 29. päivänä Valvojien uusi päällikkö Frank McNab, Ab Saunders ja Frank Coe olivat matkalla Coen tilalle, kun he joutuivat väijytykseen. McNab ammuttiin, Saunders vangittiin haavoittuneena ja Coe antautui vahingoittumattomana.[72]

Josiah "Doc" Scurlock oli Valvojien kolmas johtaja Frank McNabin jälkeen. Yksi uusista jäsenistä oli alkuaan teksasilainen Thomas O'Folliard, josta pian tuli Billyn hyvä ystävä. Billy ja O'Folliard olivat paljolti toistensa kaltaisia, vaikka Billy olikin kaikin tavoin etevämpi. Billy oli tosiasiallisesti sui generis, omaa lajiaan.[73] Sittemmin O'Folliard uskollisena apurina jopa piteli Billyn hevosta tämän yöllisten naisseikkailujen aikana. O'Folliardin ja muiden Valvojien Billyyn kohdistama ihailu ruokki Billyn itsetuntoa.[74]

Heinäkuussa piirikunnan sota asettui Lincolnin kaupunkiin. Kaupungin asukkaat olivat peloissaan ja lähettivät avunpyyntöjä eversti Nathan Dudleylle. Eversti Dudley esitti puolueetonta, vaikka seriffi George Peppin oli hänen suosiossaan; lisäksi Dudley ei pitänyt Alexander McSweenistä eikä tämän kumppaneista. Seriffi Peppinin ryhmällä oli valtuudet pidättää Valvojat. Taustatukea antoi eversti Dudley ja hänen sotilaansa, joilla oli käytössään haupitsi. Kun Valvojat olivat olleet lähes viisi päivää linnoittautuneina McSweenin talossa, talon yksi nurkka sytytettiin palamaan iltapäivällä 19. heinäkuuta 1878. Billyn porukka pakeni luotisateessa liekkejä saman päivän iltana. Alexander McSween ja neljä muuta miestä kuolivat kahakassa. Yginio Salazar haavoittui vakavasti, mutta selvisi hengissä.[75]

Talon saavuttama voitto ei ollut yksitulkintainen. Toisaalta John Tunstall ja Alexander McSween olivat kuolleet, toisaalta Talo oli vararikossa ja Lawrence Murphy alkoholisoitunut ja vakavasti sairas.[76]Murphy kuoli 20. lokakuuta 1878.

Valvojista erosivat Coen serkukset, Doc Scurlock ja Charlie Bowdre. Billy, Tom O'Folliard ja muutamat muut jatkoivat. He varastivat hevosia ja karjaa ja suuntasivat kohti Teksasia, Tascosaan. Billy ystävystyi lääkäri Henry Hoytin kanssa ja lahjoitti tälle raudikon.[77] Hevonen, Dandy Dick, oli aiemmin kuulunut seriffi William J. Bradylle. Hoytin mukaan Billy oli asiantuntija lähes kaikessa muussa paitsi juomisessa; Billyn ei tiedetä juuri käyttäneen väkeviä. Hoyt oli yrittänyt palauttaa Billyn kaidalle tielle. Billy ei noudattanut neuvoa. Lisäksi Valvojien ryhmä hajosi entisestään. Vain Billy ja Tom O'Folliard palasivat New Mexicon puolelle Fort Sumneriin.[78]

John Tunstallin kuoleman vuosipäivänä helmikuussa 1879 Billy, O'Folliard, Scurlock, Joe Bowers ja Yginio Salazar kohtasivat sovinnonhieronnan merkeissä James Dolanin porukan. Tilanne oli vähällä kehittyä tulitaisteluksi Jesse Evansin ja Billyn välisen sanaharkan jälkeen.[79] He solmivat lopulta keskinäisen rauhan. Sovintoa juhlistettiin juomalla viskiä. Ryypiskely johti siihen, että Dolan ja hänen kaverinsa Billy Campbell ampuivat aseettoman lakimiehen Huston Chapmanin. Billy ja O'Folliard onnistuivat eroamaan Dolanin porukasta ja ratsastivat ulos Lincolnista.[80][81]

Sopimus kuvernöörin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittovaltion presidentti Rutherford B. Hayes yritti palauttaa alueelle järjestyksen ja lähetti paikalle kuvernööri Lew Wallacen, joka saapui Lincolniin 6. maaliskuuta 1879. Wallace kuulusteli ensin yksityiskohtaisesti tuomari Wilsonia ja laati sen jälkeen 35 nimeä käsittävän listan pidätettävistä miehistä. Lew Wallacen suunnitelmat alkoivat kuitenkin hiipua, sillä ihmiset eivät halunneet tai eivät koston pelossa uskaltaneet todistaa asiassa valaehtoisesti.[82][83]

Uusi käänne tapahtui Billyn lähettämän viestin myötä. Billy ja O'Folliard olivat tilanteen tasalla San Patricion lähistöllä. Billy kirjoitti kirjeen 13. maaliskuuta 1879[84]kuvernöörille ja lupasi todistaa Chapmanin tappajia vastaan, jos häntä suojellaan vihollisilta. Billy neuvotteli salaisessa tapaamisessa Wallacen kanssa, ja he pääsivät sopimukseen. Sopimuksen mukaisesti Billy antautui vapaaehtoisesti seriffi George Kimbrellille. Billyä ja O'Folliardia pidettiin harhautusmielessä pidätettyinä Juan Patrónin kotitalossa. Patrón oli tunnettu Lincolnin asukas ja Talon vankka vastustaja. Juan Patrónin luona Billy söi hyvin, poltti parhaita sikareita ja pelasi pokeria niin ystävien kuin tuntemattomien vierailijoiden kanssa. Billyn saamat huomionosoitukset pidätyksen aikana hämmästyttivät Lew Wallacea.[85][86] [87]

Kotiarestin aikana Billy saattoi todistaa valamiehistön edessä. Useiden viikkojen aikana kuultiin yli sataa todistajaa. Kohta Billy sai tietää, että yhteistyöstä huolimatta häntä syytettiin murhasta. Lew Wallacen lupaamaa armahdusta ei kuulunut. Billy livahti turhautuneena tiehensä kesäkuussa 1879. Yhdessä O'Folliardin kanssa he ohjasivat hevosensa kenenkään estämättä kohti Fort Sumnerin asuinsijojaan.[88][89]

New Mexicon Las Vegasissa käydessään Billy kohtasi yllättäen Henry Hoytin, joka nyt työskenteli eräässä kaupungin hotellissa. Hoyt kertoi myöhemmin, että Billy olisi Las Vegasissa tavannut baarissa peitenimellä Mr. Howard liikkuneen Jesse Jamesin.[90][91] Samoihin aikoihin Billy kääntyi karjankasvattaja John Chisumin puoleen ja pyysi tältä rästejä Lincolnin piirikunnan sodan aikana tekemistään palveluksista. Kun Chisum kieltäytyi maksamasta, Billy keksi toisen tavan saada rahansa: hän rosvosi Chisumin karjaa ja myi sitä.[92]

Jälleen vapaana Billy jakoi kortteja Fort Sumnerin ja Puerto de Lunan tanssipaikoissa ja saluunoissa. Seudun lammaspaimenet olivat hänen ystäviään. Fort Sumnerissa olivat myös hänen kaverinsa Charlie Bowdre ja Doc Scurlock. Kerran he rosvosivat John Chisumin tilalta satapäisen karjan, merkitsivät sen polttomerkillä tilalle, jolla Bowdre ja Scurlock työskentelivät ja myivät eteenpäin.[93][94]Scurlock muutti syksyn aikana Teksasiin. Billyn uudet tuttavat olivat Dave Rudabaugh, Billy Wilson ja Tom Pickett.[95]

Bob Hargroven saluunassa juopunut Joe "Texas Red" Grant alkoi haastaa riitaa. Billy oli hetkeä aiemmin pitänyt Grantin asetta kädessään ja saanut kierretyksi revolverin rullaa niin, että iskuvasara löisi seuraavan laukauksen kohdalla tyhjään patruunapesään. Sitten hän antoi aseen takaisin Grantille. Kun Billy käänsi selkänsä, hän kuuli iskuvasaran äänen. Billy kääntyi ja ampui Grantin. Toisin kuin Frank Cahillin kohdalla, tällä kertaa Billy ei ollut huolissaan rangaistuksesta.[96]

Patrick Garrett[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fort Sumnerissa hän tapasi suurella todennäköisyydellä ensimmäisen kerran Pat Garrettin, joka oli muuttanut kaupunkiin 1878. Billyn tapana oli käydä Beaver Smithin saluunassa, jossa Garrett työskenteli. Joidenkin mielestä Garrett oli sankari, toisille hän oli konna. Garrett valittiin seriffiksi marraskuun 2. päivänä 1880 ja hän astui virkaansa tammikuussa 1881.

Billyn porukka oli varastanut hevosia, joista he myivät osan Jim Greathouselle. Garrett kokosi joukkoja, joiden tarkoituksena oli pidättää varkaat. Marraskuun 27. päivänä eräs etsintäpartio jäljitti Billyn ja hänen kaverinsa Greathousen omistamalle tilalle. Joukkojen välille syntyi laukaustenvaihtoa. Tauon aikana aseeton Jim Carlyle meni vapaaehtoisesti taloon neuvottelemaan Billyn porukan antautumisesta. Keskustelu päättyi tuloksettomana. Carlyle pakeni ikkunasta, jolloin hänet ammuttiin. Osapuolet syyttelivät toisiaan. Eniten syyttävä sormi osoitti Billyä, joka kiivaasti kielsi ampuneensa Carlylen. [97]

Joulukuun 3. päivänä 1880 Las Vegas Gazette kutsui häntä nimellä Billy the Kid artikkelissa, jossa hänet kuvailtiin kovaotteiseksi rikollispomoksi. Pyrkiessään palauttamaan suhteensa kuvernööriin Billy protestoi hänestä annettua julkisuuskuvaa vastaan kirjoittamalla kirjeen kuvernööri Wallacelle. Wallace vastasi julkaisemalla etsintäkuulutusilmoituksen New Mexicon lehdissä.[98]

19. joulukuuta 1880 Garrettin joukot olivat odottamassa tilaisuuttaan. Välikohtauksessa Tom O'Folliard ammuttiin, muut pakenivat. Muutama päivä myöhemmin Garrettin joukko piiritti pienen talon Stinking Springsissä. Charlie Bowdre ammuttiin talon ulkopuolelle. Billyn porukalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antautua. Ennen kuljetusta Fort Sumnerista noin sadan mailin päähän Las Vegasiin Billyn kerrotaan hyvästelleen Paulita Maxwellin, jonka sanotaan olleen hänen suurin ihastuksensa.[99]

Las Vegasissa Billyä ja muita pidätettyjä oli vastassa kovaääninen väkijoukko. Billy nautti saamastaan huomiosta. Las Vegas Gazette kirjoitti vankilahaastattelun jälkeen, että "hän näytti todellakin ihmiseltä, mutta hänen olemuksessaan ei ollut mitään miehistä, sillä hän käyttäytyi kuin pelkkä poika". Tukalasta tilanteestaan ja parhaiden ystäviensä kuolemasta huolimatta Billy oli hyvällä tuulella.[100] Las Vegasista matka jatkui junalla Santa Fehen 28. joulukuuta 1880. Samassa vaunussa matkusti eräs Benjamin S. Miller, joka oli lähtenyt New Yorkista etsimään onneaan lännestä. Miller tutkisteli Billyä tarkkaavasti: "Hänen vaatepartensa oli varsin meksikolaisen tapainen, hänen kielensä melko samanlainen. Hänen ruskeat hiuskiharansa ja miellyttävät kasvonsa olisivat herättäneet huomiota missä tahansa, ja katsellessani häntä ja kuunnellessani hänen puhettaan oli vaikea uskoa, että olin sellaisen murhaajan seurassa." Ennen kuin juna saapui territorion pääkaupunkiin, Billy huomautti ohimennen Pat Garrettille: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu."[101]

Santa Fen vankilassa ja oikeudenkäynti Mesillassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santa Fen vankilassa Billyä kävivät tapaamassa ystävät, muiden muassa Miguel Antonio Otero, joka oli Billyn ikätoveri. Hän oli ensimmäisen kerran nähnyt Billyn, kun tämä oli ollut pidätettynä Las Vegasissa jouluna 1880. Otero oli tunnettua newmexicolaista sukua, ja hänet valittiin 1897 New Mexicon territorion kuvernööriksi. Otero kertoi vuonna 1936 julkaisemassaan kirjassa The Real Billy the Kid vieneensä Billylle savukepaperia, tupakkaa, purukumia ja makeisia, joista Billy oli ollut hyvin ilahtunut. Toisin kuin varhaisemmissa Billystä kertovissa kirjoissa, kuten Charles A. Siringon 1885 ilmestyneessä kirjassa A Texas Cow Boy ja Emerson Houghin 1890-luvun taskukirjoissa, Oteron mukaan Billy oli "mies, jota vastaan oli rikottu enemmän kuin hän oli rikkonut". Vaikka myös Otero luotti Pat Garrettin virheellisiin tietoihin, hänen meksikolainen näkökulmansa on erilainen kuin Siringon ja Houghin.[102][103][104]

Uudenvuodenpäivänä 1881 Billy pyysi kirjeessä haluavansa tavata kuvernööri Wallacen, mutta tämä ei ollut edes kaupungissa. Viimeiset kirjeet hän kirjoitti Wallacelle maaliskuussa 1881. Hän oli edelleen Santa Fen vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä. Häntä oli odottava syyte seriffi William J. Bradyn ja Buckshot Robertsin murhista.[105]Kirjeistä käy selville, että hän epätoivoisesti pyysi voivansa keskustella armahduksesta, joka hänelle oli luvattu. Maaliskuun 2. päivänä 1881 päivätty kirje sisältää uhkauksen tehdä tunnetuksi kuvernööri Wallacen kanssa tehty sopimus julkistamalla aiempia kirjeitä. Kirjeillä ei ollut vaikutusta.[106]

Billyn oikeudenkäynti pidettiin Mesillassa. Las Vegas Gazette raportoi matkasta Mesillaan: "Las Crucesissa utelias väkijoukko kerääntyi vaunujen ympärille, ja joku kysyi, kuka on Billy the Kid. Kid asetti kätensä tuomari Ira Leonardin olkapäälle ja vastasi itse kysymykseen: 'hän on se mies'."[107]

Huhtikuun 6. päivänä 1881 Billy todettiin syyttömäksi Buckshot Robertsin murhaan. Kaksi päivää myöhemmin nostettiin syyte seriffi Bradyn murhasta. Santa Fe Ringiä palvelevat sanomalehdet olivat hänet jo tuominneet, ja oikeudenkäynti oli pelkkä muodollisuus. Ira Leonard ei enää saanut puolustaa Billyä. Billy tiesi, että häntä ei armahdeta, eikä hän käyttänyt puheenvuoroja oikeudenistunnossa. Huhtikuun 13. päivänä hänet tuomittiin hirtettäväksi.[108]

Pako Lincolnin vankilasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy vietiin tarkasti vartioituna Lincolniin. Hänen sellinsä oli käräjätalon, entisen Murphy–Dolanin kaupan, toisessa kerroksessa sijainnut huone. Seriffi Pat Garrett määräsi James W. Bellin ja Bob Olingerin vartioimaan Billyä yötä päivää. Bell kohteli Billyä hyvin, mutta Olinger piinasi Billyä, koska piti tätä syyllisenä erään ystävänsä kuolemaan.[109]

Huhtikuun 28. päivänä Billy teki siirtonsa. Garrett oli lähtenyt White Oaksiin hoitamaan asioitaan. Alkuillasta Olinger vei viisi muuta vankia syömään kadun toisella puolella olevaan hotelliin ja jätti Bellin huolehtimaan Billystä. Todennäköisesti Billy pyysi päästä käymään ulkohuoneessa. Paluumatkalla portaita noustessaan hän huitaisi Belliä päähän käsiraudoillaan ja sai käsiinsä Bellin aseen. Bellin yrittäessä paeta Billy ampui hänet.[110] Toisen vaihtoehdon mukaan Billyllä oli avustajia, kuten Sam Corbet, Yginio Salazar ja José María Aguayo, ja Bellin surmaamisessa käytetty ase oli ollut piilotettuna ulkohuoneeseen.[111] Kun Olinger riensi paikalle, Billy ampui hänet kadulle käräjätalon toisen kerroksen ikkunasta. Olinger oli itse ladannut kyseisen haulikon saman päivän aamuna. Kaupungin asukkaat seurasivat kaduilla tapahtumia. Billy vapautti itsensä kahleista Godfrey Gaussin avustuksella. Gauss oli ollut kokkina John Tunstallin tilalla, ja hän tunsi Billyn.[112] Billyn kerrottiin laulaneen paetessaan kaupungista. Hän oli ylittänyt itsensä, ja piirikunnan lehdet villiintyivät. The Daily New Mexican raportoi paosta jopa ihailevaan sävyyn.[113][114][115]

Lincolnin käräjätalo ja vankila (ent. Murphy–Dolanin "Talo"), josta Billy the Kid pakeni 28.4.1881.

Billy ei kuitenkaan lähtenyt New Mexicosta. Hän ratsasti yli Capitan Mountainsin ja pysytteli Yginio Salazarin ja muiden latinoystäviensä parissa.[116]Hänestä oli luvattu toinen 500 dollarin palkkio, mikä olisi nykyrahassa noin 10 000 dollaria.[2]

Yginio Salazar kuvaili Billyä myöhemmin seuraavasti: "Billy the Kid oli rohkein koskaan tuntemani mies. Hän ei tiennyt, mitä pelko tarkoittaa. Kaikki, jotka tunsivat hänet, pitivät hänestä. Hän oli ystävällinen ja hyvä köyhille. Hän oli aina herrasmies. Suuressa vaarassa ollessaan hän oli kylmäverisin näkemäni ihminen – hän toimi kuin aseen suuliekki. Hän oli nopea kuin kissa ja kun hän suuntasi pistoolinsa ja laukaisi, jotain putosi; hän ei koskaan ampunut ohi."[117]

Kuolema Fort Sumnerissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seriffi Pat Garrett sai vihiä siitä, että Billy yhä oleskeli Fort Sumnerissa. Garrett ja hänen kaksi apulaistaan, John W. Poe ja Thomas "Kip" McKinney, saapuivat Billyn ystävän Pete (Pedro) Maxwellin talon lähistölle illan pimeydessä 14. heinäkuuta 1881. He kuulivat espanjankielistä puhetta läheisestä hedelmäpuutarhasta, jossa Billy oli ystäviensä kanssa viettämässä aikaa. Garrett kertoi myöhemmin nähneensä kuunvalossa tunnistamattoman hahmon nousevan maasta ja kadonneen näkyvistä.[118]

Puolenyön aikoihin lainvalvojat saapuivat Maxwellin talon pihalle. Lopulta Garrett meni Maxwellin makuuhuoneeseen kysymään, oliko tämä nähnyt Kidiä. Billy oli riisunut leveäreunaisen hattunsa ja saappaansa ja lähestyi taloa sukkasillaan aikomuksenaan leikata palan kuistilla riippuvasta lihasta. Kun Billy huomasi Poen ja McKinneyn, hän perääntyi verannalta suoraan Maxwellin pimeään huoneeseen ja kysyi tältä, keitä miehet olivat. Hänen täytyi huomata, että huoneessa oli Maxwellin lisäksi toinenkin henkilö, sillä Billy kysyi kahdesti espanjaksi "¿Quién es?". Maxwell tunnisti Billyn, ja Garrett ampui kahdesti. Garrettin mukaan ensimmäinen luoti osui Billyn sydämen yläpuolelle, toinen meni ohi. Garrett arveli kuulleensa kolme laukausta ja oletti, että Billy ehti laukaista aseensa, mutta huoneesta ei löytynyt luodin jälkiä. Billyn revolverin liipaisin lepäsi tyhjän hylsyn päällä, mutta tämä oli normaali käytäntö vahingonlaukauksien estämiseksi. Garrett tutki aseen ja päätteli, että sitä ei ollut laukaistu vähään aikaan.[119]

Laukausten äänet toivat Maxwellin talon asukkaat ja naapurit katsomaan tapahtunutta. Yhden version mukaan Billyn ruumis vietiin heti läheiseen rakennukseen, johon ystävät kerääntyivät viettämään läpi yön kestäneitä ruumiinvalvojaisia. Toisen kertomuksen mukaan ruumis jätettiin paikoilleen seuraavaan aamuun, jolloin Garrettin kokoamat kuolemansyyntutkijat tarkastivat paikan. Aamulla naiset, muun muassa navajo-palvelija Deluvina Maxwell, pesivät ja pukivat ruumiin. Iltapäivällä Billy haudattiin Fort Sumnerin hautausmaahan.[120]

Paikka merkittiin aluksi vaatimattomalla laudan palalla. Hauta sai pysyvän muistomerkin vuonna 1931, jolloin Charles W. Foor pani toimeen keräyksen monumentin saamiseksi. Keräyksen tuotoilla hän hankki hautakiven, johon kaiverrettiin Tom O'Folliardin, Charlie Bowdren ja Billy the Kidin nimet. Hautapaikka jouduttiin pian suojaamaan verkkoaidalla muistoesineiden keräilijöiden aiheuttamien vahinkojen takia. Myöhemmin James N. Warner, joka oli kivenhakkaaja ja Billyn ihailija, halusi lahjoittaa pienemmän hautakiven hieman eri kohtaan. Yhteistyössä Fort Sumnerin kauppakamarin kanssa hankittu yläosastaan kolmikulmainen graniittikivi on varastettu ja palautettu paikoilleen kahdesti. [121]

Oikea- vai vasenkätinen?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen ferrotyyppi Zoom
Pat Garrett

Yleisesti uskottiin Billy the Kidin olleen vasenkätinen. Tämä virheellinen tieto levisi ainoan hänestä otetun kuvan mukana, missä hänen revolverinsa näyttää olevan vasemmalla puolella.[122] Kuvan tarkempi tarkastelu paljastaa kuvan kiväärin olevan Winchester Model 1873, joiden latausportti on aina oikealla puolella, joten "vasenkätinen" kuva on todellisuudessa peilikuva.[123] Vasenkätinen Billy esiintyy myös vuoden 1958 elokuvassa Billy the Kid - Henkipatto (The Left Handed Gun) pääosassa Paul Newman

Vuonna 1954 lännen historioitsijat James D. Horan ja Paul Sann ilmitoivat, että McCarty (Billy the Kid) oli "oikeakätinen ja kantoi asettaan oikealla lonkallaan."[124]

Billyn asusteena olevan liivin napitus myös osoittaa alkuperäisen kuvan olevan peilikuva. Vertaa Pat Garrettin liiviin.[125]

Silver Cityn koulussa opettanut Mary Phillipa Richards kertoi, että kirjoittaessaan Billy oli molempikätinen.[126]

Valokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoan autentisoidun valokuvan Billy the Kidistä on ottanut kiertelevä valokuvaaja otaksuttavasti Fort Sumnerissa vuoden 1879 lopulla tai 1880 alussa. Carte-de-visite-tyyppinen rautapellille kehitetty ferrotyyppi (engl. tintype, ferrotype) on kooltaan noin 2 x 3 tuumaa (noin 5,1 x 7,5 cm). Kamera valmisti neljä lähes samanlaista kuvaa muutamassa minuutissa, ja Billy maksoi niistä ehkä 25 senttiä. Yhden kuvista Billy antoi ystävälleen Dan Dedrickille, jonka suvun hallussa se säilyi. Kuva myytiin huutokaupalla kesäkuussa 2011 floridalaiselle yritysjohtajalle ja tunnetulle taiteen keräilijälle William Kochille 2,3 miljoonalla dollarilla.[127][128][129]

Elokuvat ja muu populaarikulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Billy the Kidistä kertova äänielokuva on King Vidorin vuonna 1930 ohjaama Billy the Kid. Elokuvasovituksista tunnetuimpia ovat Arthur Pennin ohjaama Billy the Kid - Henkipatto (1958) ja Sam Peckinpahin ohjaama Pat Garrett ja Billy the Kid (1973). Merkittäviä sovituksia, joiden kautta monet ovat Kidin tarinan löytäneet, ovat myös Young Guns – nuoret sankarit ja sen jatko-osa Young Guns II. Vuonna 1972 ilmestynyt Dirty Little Billy, jonka Stan Dragoti ohjasi, esittää Billyn puolestaan epäonnisena antisankarina. Vähemmän tunnettu, mutta mielenkiintoinen sovitus on William A. Grahamin ohjaama Billy the Kid – lännen lainsuojaton (1989).[130]

Billy the Kid esiintyy myös Lucky Luke -sarjakuvissa (ensi kerran tarinassa Billy the Kid, pikku nappula) sekä Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa jaksossa Muumipeikko Villissä lännessä.

Yhdysvaltalainen säveltäjä Aaron Copland on tehnyt Billy the Kidistä kertovan baletin Billy the Kid.

Andrew Jenkins sävelsi ja sanoitti yhdessä tytärpuolensa Irene Spainin kanssa Billy the Kidiä käsittelevän balladin vuonna 1927. Teksti kertoo Billyn elämäkerran Walter Noble Burnsin kirjan, The Saga of Billy the Kid, aineiston pohjalta .[131] Laulun levytti Vernon Dalhart vuonna 1927,[132] ja hänen jälkeensä sitä ovat tulkinneet ainakin Ry Cooder, Woody Guthrie, Tex Ritter ja Marty Robbins.

1. I'll sing you a true song of Billy the Kid,
I'll sing of the desperate deeds that he did;
Way out in New Mexico, long long ago
When a man's only chance was an old forty-four.

2. When Billie the Kid was a very young lad
Out in Silver City he went to the bad;
Way out in the West with a gun in his hand–
Altho but twelve years old, he killed his first man.

3. Fair Mexican Maidens play guitars and sing
A song about Billie their boy-bandit king;
How ere his young manhood had reached its sad end
Had a notch on his pistol for twenty-one men.

4. On the very same night when poor Billie had died–
He said to his friends, I am not satisfied
There were twenty-one men I have put bullets through
And Sheriff Pat Garrett must make twenty-two.

     

5. Now this is how Billie the Kid met his fate,
The bright moon was shining, the hour was late–
Shot down by Pat Garrett, who once was his friend
The young outlaw's life had now come to its end.

6. Down in Pecos Valley all covered with green
Out in "Hell's Half-acre" three graves can be seen;
Where Tommie and Charlie and Billie now lie,
Their trail of blood ended, they all had to die.

7. There's many a young man with face fine and fair
Who starts out in life with a chance to be square;
But just like poor Billie he wanders astray
And loses his life in the very same way.

Rev. Andrew Jenkins

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bell, Bob Boze. The Illustrated Life and Times of Billy the Kid. Phoenix: Tri Star-Boze Publications, 1992, 1996.
  • Burns, Walter Noble. The Saga of Billy the Kid. Garden City, N.Y.: Doubleday, Page & Co., 1926.
  • Cooper, Gale. Billy the Kid's Writings, Words, and Wit. Gelcour Books, 2011.
  • Fulton, Maurice G. History of the Lincoln County War. Tucson: University of Arizona Press, 1968.
  • Garcia, Elbert A. Billy the Kid's kid, 1875-1964: The Hispanic connection. Los Products Press, 1999.
  • Gardner, Mark L. To Hell on a Fast Horse. New York: HarperCollins, 2010.
  • Garrett, Pat. The Authentic Life of Billy The Kid. Norman: University of Oklahoma Press, 1954.
  • Hunt, Frazier. The Tragic Days of Billy the Kid. Sunstone Press, 2009, Facsimile of 1956 Edition.
  • Jacobsen, Joel. Such Men as Billy the Kid. Lincoln and London: University of Nebraska Press, 1994.
  • Nolan, Frederick. The West of Billy the Kid. Norman: University of Oklahoma Press, 1998.
  • Otero, Miguel Antonio, Jr. The Real Billy the Kid: With New Light on the Lincoln County War. Houston: Arte Público Press, 1998.
  • Simmons, Marc. Stalking Billy the Kid; Brief Sketches of a Short Life. Sunstone Press, 2006.
  • Thompson, Paul B. Billy the Kid: "It Was a Game of Two and I Got There First". Enslow Publishers Inc., 2010.
  • Tuska, Jon. Billy the Kid: A Handbook. Lincoln and London: University of Nebraska Press, 1983.
  • Utley, Robert M. Billy the Kid: A Short and Violent Life. Lincoln and London: University of Nebraska Press, 1989.
  • Wallis, Michael. Billy the Kid: The Endless Ride. W. W. Norton Company, 2007.
  • Faktaa ja fiktiivistä proosaa yhdistäviä teoksia: Elizabeth Fackler Billy the Kid: The Legend of El Chivato, Michael Ondaatje The Collected Works of Billy the Kid, James L. Smith Catherine's Son sekä John Vernon Lucky Billy.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Villi Länsi - Suomalainen sivusto, joka käsittelee Villin lännen historiaa ja henkilöitä

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007)
  2. Early Life About Billy the Kid. Viitattu 19.8.2013.
  3. Michael Wallis (2007)
  4. http://aboutbillythekid.com/index.html
  5. EyeWitness to History: The Death Of Billy The Kid, 1881
  6. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007)
  7. Michael Wallis (2007)
  8. Robert M. Utley: Billy The Kid: A Short and Violent Life (1989)
  9. Michael Wallis (2007)
  10. Celebrating Latino Folklore: An Encyclopedia of Cultural Traditions / María Herrera-Sobek, editor (2012)
  11. Miguel Antonio Otero Jr.: The Real Billy the Kid. Introduction by John-Michael Rivera (1998)
  12. Miguel Antonio Otero Jr.: The Real Billy the Kid. Preface by Marc Simmons (2006)
  13. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998)
  14. Michael Wallis (2007)
  15. Wallis (2007)
  16. Robert N. Mullin: The Boyhood of Billy the Kid (1967)
  17. Frederick Nolan: "the Birth of an Outlaw." TrueWestMagazine.com, May 2015
  18. Robert M. Utley (1989)
  19. Michael Wallis (2007)
  20. Frederick Nolan (1998)
  21. Frederick Nolan: "The Birth of an Outlaw." TrueWestMagazine.com, May 2015
  22. Michael Wallis (2007)
  23. Michael Wallis (2007)
  24. Michael Wallis (2007)
  25. Michael Wallis (2007)
  26. Michael Wallis (2007)
  27. Ireland and the Americas: Culture, Politics, and History. Editors: Byrne, James P., Coleman, Philip and King, Jason (2008)
  28. Michael Wallis (2007)
  29. Michael Wallis (2007)
  30. Michael Wallis (2007)
  31. Michael Wallis (2007)
  32. Michael Wallis (2007)
  33. Gale Cooper: Billy the Kid's Writings, Words and Wit (2012)
  34. Robert M. Utley (1989)
  35. Michael Wallis (2007)
  36. Michael Wallis (2007)
  37. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998)
  38. Michael Wallis (2007)
  39. Frederick Nolan (1998)
  40. Frederick Nolan (1998)
  41. Michael Wallis (2007)
  42. Frederick Nolan (1998)
  43. Miguel Antonio Otero Jr.:The Real Billy the Kid: With New Light on the Lincoln County War (1998)
  44. Wallis (2007)
  45. Michael Wallis (2007)
  46. Michael Wallis (2007)
  47. Michael Wallis (2007)
  48. Frederick Nolan (1998)
  49. Dan L. Thrapp: Encyclopedia of Frontier Biography (1991)
  50. Michael Wallis (2007)
  51. Frazier Hunt: The Tragic Days of Billy the Kid (1956)
  52. Michel Wallis (2007)
  53. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid (1998)
  54. Michael Wallis (2007)
  55. Frederick Nolan (1998)
  56. Michael Wallis (2007)
  57. Michael Wallis (2007)
  58. Michael Wallis (2007)
  59. Michael Wallis (2007)
  60. Frederick Nolan (1998)
  61. Fintan O'Toole: "The Many Stories of Billy the Kid."The New Yorker (December 28, 1998 - January 4, 1999)
  62. Frederick Nolan (1998)
  63. Michael Wallis (2007)
  64. Michael Wallis (2007)
  65. Paul L. Tsompanas: Juan Patrón: A Fallen Star in the Days of Billy the Kid (2012)
  66. Michael Wallis (2007)
  67. Frederick Nolan: The Lincoln County War: A Documentary History (2009)
  68. Michael Wallis (2007)
  69. Michael Wallis (2007)
  70. Frederick Nolan (1998)
  71. William A. Keleher: Violence in Lincoln County 1869-1881 (facsimile 2008)
  72. Michael Wallis (2007)
  73. Miguel Antonio Otero: The Real Billy the Kid, s. 117
  74. Robert M. Utley: Billy the Kid: A Short and Violent Life, s. 89 (1989)
  75. Robert M. Utley: Billy the Kid: A Short and Violent Life, s. 92-97
  76. http://historyireland.com/18th-19th-century-history/billy-the-kid-and-the-lincoln-county-war-the-irish-connection/
  77. Robert M. Utley (1989)
  78. Michael Wallis (2007)
  79. Robert M. Utley (1989)
  80. Michael Wallis (2007)
  81. Robert M. Utley (1989)
  82. Paul L. Tsompanas: Juan Patrón: A Fallen Star in the Days of Billy the Kid (2012)
  83. Robert M. Utley (1989)
  84. Gale Cooper (2012)
  85. Marc Simmons: Stalking Billy the Kid (2006)
  86. Robert M. Utley (1989)
  87. Michael Wallis (2007)
  88. Michael Wallis (2007)
  89. Paul L. Tsompanas (2012)
  90. Michael Wallis (2007)
  91. Robert M. Utley (1989)
  92. Michael Wallis (2007)
  93. Robert M Utley: Billy the Kid: A Short and Violent Life (1989)
  94. Paul L. Tsompanas: Juan Patrón: A Fallen Star in the Days of Billy the Kid (2012)
  95. Michael Wallis (2007)
  96. Michael Wallis (2007)
  97. Michael Wallis (2007)
  98. Michael Wallis (2007)
  99. Michael Wallis (2007)
  100. Paul B. Thompson: Billy the Kid: "It Was a Game of Two and I Got There First", s. 87 (2010)
  101. Mark L. Gardner: To Hell on a Fast Horse (2010)
  102. Frederick Nolan: The Billy the Kid Reader (2007)
  103. John-Michael Rivera: The Emergence of Mexican America, s. 124-130 (2006)
  104. http://tshaonline.org/handbook/online/articles/fmccd
  105. Michael Wallis (2007)
  106. Gale Cooper: Billy the Kid's Writings, Words, and Wit (2012)
  107. Joel Jacobsen: Such Men as Billy the Kid (1994)
  108. Michael Wallis (2007)
  109. Michael Wallis (2007)
  110. Robert M. Utley (1989)
  111. Frederick Nolan: "How Did the Kid Get the Gun?" True West Magazine, June 2015
  112. William A. Keleher: Violence in Lincoln County 1869-1881, s. 337 (facsimile 2008)
  113. Robert M. Utley (1989)
  114. Frederick Nolan (1998)
  115. Joel Jacobsen: Such Men as Billy the Kid (1994)
  116. Michael Wallis (2007)
  117. Miguel Antonio Otero: The Real Billy the Kid, s. 129
  118. Robert M. Utley: Billy the Kid: A Short and Violent Life (1989)
  119. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride (2007)
  120. Marc Simmons: Stalking Billy the Kid (2006)
  121. Marc Simmons: Stalking Billy the Kid (2006)
  122. Taken outside Beaver Smith's Saloon in Old Fort Sumner, probably in late 1879 or early 1880, the image was published in the first volume of G. B. Anderson's History of New Mexico: Its Resources & People in 1907. The photographer employed a tripod-mounted, box camera with a four-tube lens set that took four identical photographs at the same time. The image shown on this page came from the upper-left hand lens and is known as the 1907 halftone. It had been retouched to eliminate scratches and the original is now lost. The extant unretouched tintype taken by the lower-right hand lens, known as the Upham-Dedrick tintype, contains more detail and shows a hand holding a board to reflect light onto the subjects unlit side and has the thumbprints of the photographer on the bottom edge. Other details not shown clearly in the 1907 halftone include the holster having a strap to prevent the gun from falling out while riding and Billy wearing a "gambler's pinky ring," so called because it could be used as an aid to cheating at three-card monte. His shirt appears to have a design (a nautical anchor?) but it may be a necklace.[1]
  123. Billy the Kid's Famous Photo NewMexico.orgMalline:Spaced ndashTourism Department. Viitattu April 4, 2010.
  124. Horan and Sann (1954), p. 57
  125. Shirt (patent application) 24 July 2003. Free Patents Online. Viitattu 30 June 2011.
  126. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid, s. 29 (1998)
  127. Michael Wallis (2007)
  128. Frederick Nolan (1998)
  129. Reuters 26.6.2011
  130. http://www.truewestmagazine.com/jcontent/history/history/history-features/3448-dreamscape-desperado
  131. Western States Folklore Society. D.K.Wilgus: The Individual Song: "Billy the Kid", s. 226-228 (1971)
  132. http://adp.library.ucsb.edu/index.php

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Billy the Kid.