Billy the Kid

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Billy the Kid
Valokuva Billy the Kidistä (noin 1880)
Valokuva Billy the Kidistä (noin 1880)
Syntynyt noin 1859
Kuollut 14. heinäkuuta 1881
Fort Sumner, New Mexico
Ammatti hevos- ja karjavaras, cowboy, uhkapeluri, lainsuojaton
Muut nimet Henry Antrim, Kid Antrim, Kid, William H. Bonney[1]

Billy the Kid, oikealta nimeltään Henry McCarty,[2][3][4] eräiden lähteiden mukaan William Henry McCarty,[5][6][7] alias William H. Bonney[8] (noin 1859[9]14. heinäkuuta 1881[10]), oli yksi Villin lännen pahamaineisimmista lainsuojattomista. Hänen kerrotaan legendan mukaan tappaneen 21 ihmistä,[11][12] kunnes seriffi Pat Garrett ampui hänet. Billy the Kid ampui varmuudella neljä miestä. Lisäksi hän oli osallisena puolen tusinan muun miehen tapoissa Lincolnin piirikunnan sodan aikana.[13][14]

Billy the Kidiä on kutsuttu vaihtelevasti nuorisorikolliseksi, psykoottiseksi tappajaksi tai nuoreksi kapinalliseksi. Kuolemansa jälkeen hänestä tuli myyttinen ja romantisoitu hahmo.[15][16]

New Mexicon espanjalaista alkuperää olevan väestön keskuudessa häntä kutsuttiin nimellä el Chavito tai el Bilito; he luottivat häneen, kohtelivat häntä kuin perheenjäsentä ja pitivät häntä oman kansansa suojelijana ja sorrettujen puolustajana.[17][18][19] Toisten mielestä hän oli newmexicolaisten vapauden ja vastarinnan symboli heidän taistelussaan angloamerikkalaista hallintoa vastaan, toisten mielestä hän oli pelkkä roisto.[20][21]

Billy the Kid oli sinisilmäinen ja noin 173 cm. Luonteeltaan hänen kerrottiin olleen ystävällinen ja kunnollinen, myös ilkikurinen, kaunainen ja helposti kiivastuva. Aikalaiset kuvailivat hänen pukeutumistaan huolitelluksi, ja hän käytti mielellään meksikolaista sombreroa. Hän puhui espanjaa – tai paremminkin espanjan paikallismurretta – sujuvasti. Nämä ominaisuudet yhdessä taitavan aseen käsittelyn kanssa myötävaikuttivat hänen maineeseensa sekä pahamaineisena lainsuojattomana että kansallissankarina.[22][11][23][24]

Sanomalehdet alkoivat kutsua häntä nimellä Billy the Kid joulukuussa 1880.[25]

Lapsuus ja varhaisnuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy syntyi todennäköisesti New Yorkin Lower East Sidessa. Muitakin syntymäpaikkoja on esitetty, kuten Indiana, Missouri, Limerick[26] ja viimeisimpänä Utica.[27] Syntymäaikaa ei tiedetä tarkkaan; yleisesti hänen oletetaan syntyneen 17. syyskuuta, 20. marraskuuta tai 23. marraskuuta 1859.[28] Äidin nimi oli Catherine McCarty ja isäpuolen William Henry Harrison Antrim. Biologisesta isästä ei ole varmaa tietoa, mutta hän saattoi olla nimeltään Michael tai Patrick McCarty.[29] On arveltu, että Billyn myöhempi nimi Bonney olisi ollut biologisen isän nimi, mahdollisesti John J. Bonney tai Edward Finch Bonney.[30] Catherine McCarty oli saapunut Yhdysvaltoihin Irlannin suuren nälänhädän aikana.[31]

Billyn isä kuoli tai poistui Billyn elämästä jo varhain. Billyn veli tai velipuoli oli nimeltään Joseph.[32] Catherine McCarty ja häntä kaksitoista vuotta nuorempi William Antrim olivat tavanneet vuonna 1865 Indianapolisissa.[33][34]

He muuttivat Wichitan preeriakylään Kansasiin kesällä 1870. Wichitassa Catherine piti kannattavaa pesulapalvelua ja Antrim elätti perhettä baaritarjoilijan ja kirvesmiehen töillä. He ostivat vapaita tontteja ja kiinteistöjä. Catherine osallistui myös Wichitan kunnallispolitiikkaan allekirjoittamalla ainoana naisena anomuksen kunnallisen itsehallinnon puolesta. Catherine lapsineen muutti maaliskuussa 1871 Wichitan levottomasta keskuksesta lähistölle Antrimin rakentamaan mökkiin, jossa Antrim jo entuudestaan asui. He olivat molemmat hankkineet muutamia eekkereitä maata, jota he alkoivat viljellä.[35]

Catherinen terveydentila alkoi huonontua, ja hän muutti perheineen Kansasista loppukesällä 1871. Seuraavan puolentoista vuoden ajalta heistä ei ole kirjallisia merkintöjä, mutta he ehkä asettuivat Denveriin. Coloradon alue oli tunnettu parantavasta vuoristoilmastaan. Vuoden 1873 alussa perhe muutti New Mexicoon, jossa Catherine ja William Antrim avioituivat Santa Fessä maaliskuussa 1873.[36] Koska heidät vihittiin presbyteerisessä kirkossa, Catherine ja hänen poikansa saattoivat jossain vaiheessa kääntyä katolilaisista protestanteiksi, vaikkakaan se ei ole varmaa.[37] Kesällä 1873 he muuttivat Silver Cityyn, joka oli nuori kaupunki intiaanien, muun muassa apassien, vanhoilla asuinmailla.[38]

New Mexicossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silver City oli syrjäinen paikka. Sotivat apassit olivat siihen aikaan alueella alituisena uhkana. Latinoväestöä oli asettunut Chihuahua Hillin alueelle, jossa puhuttiin pääasiassa espanjaa.[39] Perhe asui yhden huoneen vuokramökissä. William Antrim kierteli kaivoksilla ja pelasi rahasta korttia, Catherine pesi vaatteita ja teki leipää myyntiin.[40]

Billy omaksui New Mexicon erilaisen ja hänelle vieraan elämäntavan. Hän oppi paikalliset tavat ja tottumukset. Hän piti kortinpeluusta, tanssimisesta ja laulamisesta. Ystävä Frank Coe kertoi haastattelussa 1920-luvun lopulla, että Billyn suosikkilaulu oli "Turkey in the Straw".[41][42] Billy osasi lukea ja kirjoittaa. On epäselvää, kävikö hän koulua tai saiko hän kotiopetusta, mutta Silver Cityssä hänen tiedetään käyneen koulua vähän aikaa.[43] Gale Cooper on kirjassaan Billy the Kid's Writings, Words and Wit analysoinut Billyn kirjoittamia kirjeitä, kirjallisia todistajanlausuntoja ja oikeudenkäyntiasiakirjoja sekä Billyn sanomalehtihaastatteluja.[44][45] Aineistosta käyvät Cooperin mukaan ilmi Billyn luonteenpiirteet: ironinen äly ja itserakas rohkeus poliittisen epäoikeudenmukaisuuden edessä.

Catherine McCarty kuoli syyskuussa 1874 tuberkuloosiin. Isäpuoli ei enää ollut kiinnostunut Billyn kasvatuksesta. Myös Billyn ja hänen veljensä Joseph McCarty Antrimin tiet erosivat vuoden 1874 lopulla. Joseph hankki elantonsa uhka­pelurina, ja he tapasivat toisiaan silloin tällöin. 15-vuotiaana Billy teki töitä hotellia pitävälle Truesdellin perheelle.[46] Mahdollisesti joko Police Gazetten tarinoiden yllyttämänä tai ilman vanhempien rajoitustoimenpiteitä Billy ajautui pikkuvarkauksiin. Billyn ensimmäinen rikkomus oli 15-vuotiaana tehty voivarkaus myyntitarkoituksessa.[47]

Lainsuojaton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun 4. päivänä 1875 Billyn kumppani Sombrero Jack (oik. George Schaefer) murtautui kiinalaisen pesulanpitäjän Charlie Sunin taloon ja varasti tältä vaatteita ja kaksi revolveria. Billy osallistui saaliin kätkemiseen. Sombrero Jack oli seriffi Harvey Whitehillin mukaan maaninen varas, ja hänen arvellaan vaikuttaneen Billyn elämään suuresti.[48] Syyskuun 23. päivänä Billy pidätettiin. Seriffi Whitehillin tarkoituksena ei ollut pitää häntä vangittuna pitkään. Billy pakeni sellistään parin päivän kuluttua savupiipun kautta. Paon jälkeen paikallinen lehti Grant County Herald julkaisi hänestä ensimmäisen artikkelin:[49]

Henry McCarty, joka pidätettiin torstaina ja passitettiin vankilaan odottamaan suuren valamiehistön toimia Charley Sunin ja Sam Chungin, kiinalaisia ilman niskapalmikkoa, ilman suitsutuspuikkoja, vaatteiden varastamisesta, pakeni vankilasta eilen savupiipun kautta. Uskotaan, että Henry oli vain varkauden suorittaneen 'Sombrero Jackin' työkalu, kun taas Henry piilotti. Jack on livistänyt tiehensä.[50]

Billyn pidättänyt Whitehill muisteli häntä vuonna 1902 antamassaan haastattelussa: "Hänen kasvoillaan oli yksi erityinen piirre, joka kokeneelle metsästäjälle heti olisi osoittanut hänet pahaksi, ja se oli hänen katseensa. Hänen silmänsä eivät koskaan olleet liikkumatta, vaan pyörivät ja kiertelivät lakkaamatta paljolti samoin kuin hänen kapinoiva luontonsa." [51]

Pian vankilasta paettuaan Billy lähti Cliftonin kaivosleiriin Arizonaan. Hän halusi tavata isäpuolensa, joka työskenteli kaivoksella. William Antrim lähetti Billyn tiehensä. Seuraavat kaksi vuotta Billy oli viettävä aikaansa kuljeksimalla kaivosleireillä, pelurina, hevosvarkaana ja satunnaisissa töissä.[52][53]

Billyn liikkeistä tähän aikaan on vähän tietoja. Hän oleskeli enimmäkseen Camp Grantin alueella Arizonassa. Häntä kiinnostivat erityisesti seudun pelipöydät. Billy saattoi työskennellä lyhyen aikaa eri karjatiloilla, kuten Henry C. Hookerin tilalla, mutta hänet erotettiin, koska hän ei pärjännyt fyysisesti raskaassa työssä. Frank Coe muisteli paljon myöhemmin, että Billy oli mieleltään terävä ja huumorintajuinen, mutta fyysisesti pieni ja hento.[54][55][56]

Vuoden 1876 syksyllä Billy sai työtä Hotel de Lunan keittiöstä Camp Grantin läheltä. Hän oli ottanut lisänimen Kid. Lisänimi ei ollut sattuma. Lännessä, erityisesti New Mexicossa ja Arizonassa, nimestä Kid oli tullut yleinen kutsumanimi nuorista kovanaamoista. Hotellinpitäjä Miles L. Wood muisteli vuonna 1911, että Billy työskenteli vain muutamia päiviä, mutta sen sijaan alkoi liikkua hevosvarkaiden porukoissa, joiden päämajana hotelli toimi. Hänen seuraava neuvonantajansa oli entinen sotilas John R. Mackie.[57][58]

Billy ja John Mackie viettivät aikaa Camp Grantissa ja Globe Cityssä. Kun Billy kyllästyi pokerin pelaamiseen, hän saattoi ansaita laitonta rahaa varastamalla satuloita ja hevosia.[59][60] Helmikuussa 1877 Billy ja Mackie varastivat jälleen sotilaiden hevosia. Armeija sai tarpeekseen, ja hänet pidätettiin. Hänen onnistui ensin välttää lain koura kahdesti ja lopulta paeta vartiotuvasta, minne hänet oli saatu lukittua.[61]

Elokuussa Billy palasi Camp Grantin alueelle. Augustus "Gus" Gildea kertoi Billyn saapumisesta Bonitaan[62], joka sijaitsi Camp Grantin vieressä: "Kid Antrim tuli kaupunkiin kuin 'maalaistollo', pukeutuneena uusiin housuihin ja kenkiin saappaiden sijasta. Hänellä oli kuudestilaukeava housuissaan." Paikallinen seppä Francis "Windy" Cahill alkoi härnätä häntä. Frank Cahill ja Billy nimittelivät toisiaan George Atkinsin saluunassa. Riidan lopuksi Billy ampui Cahillia, joka kuoli seuraavana päivänä.[63]

Uusi käyttäytymissääntö tuli noihin aikoihin hyväksyttäväksi osassa kansakuntaa. Code of the West, jota Zane Grey on kuvaillut kirjoissaan, vaikutti ratkaisevasti siihen, että miehen ei tarvinnut perääntyä taistelusta. "Stand your ground" oli suosittu iskulause vuosien ajan. Cahillin tapauksessa Billy oli pitänyt puolensa. Kuitenkin hän oli rikkonut toista tärkeää sääntöä vastaan: hän oli ampunut aseettoman Cahillin, vaikka ei selkään. Kuolemansyyntutkinta totesi ampumisen olleen rikollinen ja tuomittava teko ja Kidin siitä syystä syyllinen. Billy ei jäänyt odottamaan suuren valamiehistön päätöstä. Hän pakeni New Mexicoon.[64]

William H. Bonney[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy liittyi erääseen seudun röyhkeimmistä rikollisporukoista (the Boys). Porukan aivot oli John Kinney, jonka karjatila Mesillan lähellä oli tunnettu pahantekijöiden kohtauspaikkana, mutta sen kiistaton johtaja oli Jesse Evans. Evans oli aiemmassa elämässään työskennellyt John Chisumin tilalla. Billyn ystävyys Jesse Evansin kanssa päättyi, ja hän jätti Evansin porukan jo loppusyksyllä 1877.[65][66]

Eräiden kertomusten mukaan Billy seikkaili Tom O'Keefe -nimisen miehen kanssa, kun he joutuivat apassien hyökkäyksen kohteeksi. Menetettyään hevosensa Billy joutui kävelemään pitkän matkan, kunnes pääsi suojaan Heiskell ja Barbara Jonesin perheeseen. Tiedetään, että Billy oleskeli Jonesin perheen luona syksyllä 1877, mutta on epävarmaa, tapahtuiko välikohtausta intiaanien kanssa todellisuudessa.[67][68][69]

Vuoden 1877 lopulla Billy alkoi käyttää nimeä William H. Bonney. On esitetty, että Bonney olisi ollut joko hänen isänsä tai äidinisänsä nimi ja että Billy olisi syntyjään Bonney. Billyn oletettu sukulaisuussuhde Lincolnin latinoväestöön on myös ollut tutkimuksen kohteena. Kumpaakaan teoriaa ei ole voitu täysin vahvistaa. Jotkut tutkijat otaksuvat, että Billy olisi lukenut kirjailija Edward Bonneyn seikkailukirjoja ja lainannut kirjailijan sukunimen.[70]

Billy antoi väestönlaskijalle Fort Sumnerissa kesällä 1880 tietoja itsestään. Hän ilmoitti, että hänen nimensä on William Bonney, että hän on 25-vuotias (joka tarkoittaa, että hän olisi syntynyt 1855) ja että hän on syntynyt Missourissa, kuten hänen vanhempansa. Jos tietojen antaja oli todella Billy, hän kertoi henkilöllisyydestään tekaistun sepitelmän.[71]

Lincolnin piirikunnan sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Tunstall (noin 1872)
Dick Brewer (noin 1870)
Tom O'Folliard (noin 1875)

Syksyllä 1877 Billy pidätettiin karjatilallisen ja kauppiaan John Henry Tunstallin hevosten varastamisesta. Hän vietti jonkun aikaa Lincolnin maanalaisessa sellissä. Billy todennäköisesti ehdotti tapaamista Tunstallin kanssa. Heidän keskustelunsa sujui nähtävästi hyvin, sillä Tunstall järjesti Billyn vapaaksi ja palkkasi hänet työhön Rio Felizin tilalleen. Billy ystävystyi Charles "Charlie" Bowdren, George Coen, Frank Coen ja James Albert "Ab" Saundersin kanssa. Bowdren kanssa hän ratsasti ensin Lincolnin piirikunnan sodan aikana ja myöhemmin lakia paossa. Fred Waite oli Tunstallin työmiehistä Billyn läheisimpiä ystäviä, samoin kuin Henry Brown. Robert Widenmann ja John Middleton olivat myös jokapäiväisiä seuralaisia. Tunstallin ystävä ja tukija Richard "Dick" Brewer oli tilan työnjohtaja.[72][73][74][75]

Kilpailevilla liiketoimillaan lontoolainen Tunstall haastoi irlantilaiset Lawrence G. Murphyn ja James "Jimmy" Dolanin. Tunstall liittolaisineen olivat enimmäkseen protestantteja, kun taas Murphy ja Dolan olivat katolilaisia. Heidän keskinäinen vihanpitonsa johti lopulta siihen, että Murphy ja Dolan murhauttivat Tunstallin 18. helmikuuta 1878. Seriffi William J. Brady oli Murphy–Dolan-ryhmän puolella. Brady oli pohjimmiltaan Murphyn ja Dolanin taipuisa työkalu. John Tunstallin kylmäveristä murhaa pidettiin sodanjulistuksena. Jesse Evans, jonka kanssa Billy aiemmin oli ratsastanut, oli osallisena Tunstallin murhaan. Vaikka Billy oli tuntenut Tunstallin alle kolme kuukautta, hän myöhemmin myönsi tuttavalleen, että Tunstall oli ainoa, joka oli kohdellut häntä arvokkaasti.[76][77][78][79][80][81]

New Mexicon territorio oli paitsi suurten etäisyyksien maa myös kulttuurien sekoitus, jossa latinot, angloamerikkalaiset ja intiaanit eivät aina tulleet hyvin toimeen keskenään. New Mexico oli 1870-luvun puolivälissä hyvin korruptoitunut. Hallinto oli tehotonta ja yhteiskunnalliset instituutiot alkuasteellaan. Santa Fe Ring, jonka johdossa oli liittovaltion asiamies Thomas Catron, hallitsi politiikkaa ja taloutta. [82][83]

Vuonna 1878 Billy taisteli Lincolnin piirikunnan sodassa (the Lincoln County War). Hän oli aseistautunut rivimies valvojissa (the Regulators). Valvojat koostui John Tunstallin entisistä työntekijöistä, pientilallisista ja muista paikallisista henkilöistä, jotka vastustivat Murphy–Dolanin Taloa (The House). Talo oli osa kartellia, joka monopolisoi paikallista taloutta ja valtion virkoja. John Tunstallin liikekumppani ja lakimies Alexander McSween oli onnistunut hankkimaan rauhantuomari John B. Wilsonilta valtuudet Tunstallin murhaajien pidättämiseksi. Valvojien johdossa oli ensin Dick Brewer, ja sen ydinryhmä muodostui noin 12 miehestä. Billy oli yksi ryhmän uskollisimmista jäsenistä. Tulevat viisi kuukautta ryhmä piti itseään laillisena järjestyspartiona.[84][85]

Maaliskuun alussa valvojat ensin pidättivät ja myöhemmin surmasivat kaksi Tunstallin murhaan osallistunutta miestä, William "Buck" Mortonin ja Frank Bakerin. Samassa yhteydessä surmattiin entinen Tunstallin työntekijä William McCloskey, koska häntä ei pidetty luotettavana.[86] Tilanne muuttui kuvernööri Samuel Axtellin vierailun myötä. Axtell muun muassa peruutti rauhantuomarin viran, ja valvojista oli tullut lainsuojattomia. Yöllä 31. maaliskuuta Billy ja ainakin viisi muuta miestä asettuivat väijyksiin odottamaan. Aamulla valvojat ampuivat seriffi William J. Bradyn ja apulaisseriffi George Hindmanin Lincolnin pääkadulla.[87][88] Tapahtuman jälkeen monien suhtautuminen valvojiin muuttui. Molempia sodan osapuolia pidettiin yhtä pahoina.[89]

Kolme päivää seriffin murhan jälkeen valvojat olivat syömässä Blazer's Millin siirtolan kievarissa Tularosa Creekissa, kun Andrew L. Roberts saapui paikalle. Roberts oli ollut mukana Tunstallin tilalle tehdyssä rynnäkössä sinä päivänä, kun Tunstall ammuttiin. Robertsilla oli hyvä syy pelätä pahinta. Blazer's Millin siirtolaan hän odotti saavansa rahakirjeen maksuna myymästään tilasta. Kirjeen sijasta Roberts kohtasi valvojat. Roberts kieltäytyi luovuttamasta aseitaan. Ankaran taistelun seurauksena useita valvojia haavoittui. Myös Roberts haavoittui kuolettavasti, mutta onnistui ampumaan Dick Brewerin.[90][91][92]

Huhtikuun 29. päivänä valvojien uusi päällikkö Frank McNab, Ab Saunders ja Frank Coe olivat matkalla Coen tilalle, kun he joutuivat väijytykseen. McNab ammuttiin, Saunders vangittiin haavoittuneena ja Coe antautui vahingoittumattomana.[93]

Josiah "Doc" Scurlock oli valvojien kolmas johtaja Frank McNabin jälkeen.[94] Yksi uusista jäsenistä oli alkuaan teksasilainen Thomas O'Folliard (oik. Thomas Folliard)[95], josta pian tuli Billyn hyvä ystävä. Erään aikalaiskuvauksen mukaan Billy ja O'Folliard olivat paljolti toistensa kaltaisia, vaikka Billy olikin kaikin tavoin etevämpi. Billy oli sui generis, omaa lajiaan.[96] Billyn itsetuntoa ruokki O'Folliardin ja muiden valvojien häneen kohdistama ihailu.[97]

Heinäkuussa piirikunnan sota asettui Lincolnin kaupunkiin. Kaupungin asukkaat lähettivät avunpyyntöjä eversti Nathan Dudleylle. Eversti Dudley esitti puolueetonta, vaikka seriffi George Peppin oli hänen suosiossaan. Seriffi Peppinin ryhmällä oli valtuudet pidättää valvojat. Taustatukea antoi eversti Dudley ja hänen sotilaansa, joilla oli mukanaan haupitsi. Kun valvojat olivat olleet lähes viisi päivää linnoittautuneina McSweenin talossa, talon yksi nurkka sytytettiin palamaan iltapäivällä 19. heinäkuuta 1878. Billyn porukka pakeni luotisateessa liekkejä saman päivän iltana. Alexander McSween ja neljä muuta miestä kuolivat kahakassa. 15-vuotias Yginio Salazar haavoittui vakavasti, mutta selvisi hengissä.[98][99]

Talon saavuttama voitto ei ollut yksitulkintainen. Toisaalta John Tunstall ja Alexander McSween olivat kuolleet, toisaalta Talo oli vararikossa ja Lawrence Murphy alkoholisoitunut ja vakavasti sairas. Murphy kuoli lokakuussa 1878.[100][101]

Coen serkukset, Doc Scurlock ja Charlie Bowdre erosivat valvojista. Billy, O'Folliard, Brown, Waite ja Middleton jatkoivat. He varastivat hevosia ja suuntasivat kohti Teksasia Tascosaan, jossa hevoset oli helppo myydä. Billy ystävystyi lääkäri Henry Hoytin kanssa. He ottivat osaa Tascosan seuraelämään. Hoytin mukaan Billy oli asiantuntija lähes kaikessa muussa paitsi juomisessa. Hoyt oli yrittänyt palauttaa Billyn kaidalle tielle. Billy ei noudattanut neuvoa. Ennen lähtöään Tascosasta lokakuun lopussa 1878 Billy tekaisi kauppakirjan ja lahjoitti Hoytille raudikon. Hoyt sai paljon myöhemmin tietää, että hevonen oli kuulunut seriffi William J. Bradylle. Valvojien ryhmä hajosi entisestään. Vain Billy ja Tom O'Folliard palasivat New Mexicon puolelle Fort Sumneriin.[102][103]

John Tunstallin kuoleman vuosipäivänä helmikuussa 1879 Billy, O'Folliard, Scurlock, Joe Bowers ja Yginio Salazar kohtasivat Lincolnissa sovinnonhieronnan merkeissä James Dolanin porukan. Tapaaminen oli järjestynyt Billyn pyynnöstä. Tilanne oli vähällä kehittyä tulitaisteluksi Jesse Evansin ja Billyn välisen sanaharkan jälkeen. He solmivat lopulta keskinäisen rauhan. Sovintoa juhlistettiin juomalla viskiä. Ryypiskely johti siihen, että Dolan ja hänen kaverinsa Billy Campbell ampuivat aseettoman lakimiehen Huston Chapmanin.[104][105]

Sopimus kuvernöörin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lew Wallace (1893)
John Chisum (noin 1870-luku)

Liittovaltion presidentti Rutherford B. Hayes yritti palauttaa alueelle järjestyksen ja lähetti paikalle uuden kuvernöörin Lew Wallacen, joka saapui Lincolniin 6. maaliskuuta 1879. Wallace kuulusteli ensin yksityiskohtaisesti tuomari Wilsonia ja laati sen jälkeen listan pidätettävistä miehistä. Lew Wallacen suunnitelmat alkoivat kuitenkin hiipua, sillä ihmiset eivät halunneet tai eivät koston pelossa uskaltaneet todistaa asiassa valaehtoisesti.[106][107]

Uusi käänne tapahtui Billyn lähettämän viestin myötä. Billy ja O'Folliard olivat tilanteen tasalla San Patricion lähistöllä. Billy kirjoitti kirjeen 13. maaliskuuta 1879 kuvernöörille ja lupasi todistaa Chapmanin tappajia vastaan, jos häntä suojellaan vihollisilta. Billy neuvotteli salaisessa tapaamisessa Wallacen kanssa, ja he pääsivät sopimukseen. Sopimuksen mukaisesti Billy antautui vapaaehtoisesti seriffi George Kimbrellille. Billyä ja neljää muuta miestä pidettiin harhautusmielessä pidätettyinä Juan Patrónin kotitalossa. Patrón oli tunnettu Lincolnin asukas ja Talon vastustaja. Pat Garrett kirjoitti myöhemmin kirjassaan, että Patrónin luona "he söivät hyvin, polttivat parhaita sikareita ja pelasivat pokeria satunnaisten vierailijoiden kanssa". Billyn saamat huomionosoitukset pidätyksen aikana hämmästyttivät Lew Wallacea.[108][109][110][111][112]

Billy todisti suuren valamiehistön edessä, että Jimmy Dolan ja Billy Campbell olivat surmanneet Chapmanin Jesse Evansin avulla. Viikon kuluttua oikeus kokoontui käsittelemään eversti Dudleyn menettelyä McSweenin talolle tehdyn hyökkäyksen aikana. Muun muassa Billy todisti asiassa. Hän vannoi valan alla, että kolme armeijan sotilasta oli tulittanut häntä ja José Chavez y Chavezia kohti, kun he olivat paenneet palavasta talosta. Billyn todistajanlausunto on kuitenkin pettymys, sillä sotilaat eivät osallistuneet taisteluun. Epäilemättä Susan McSweenin kehotuksesta hän oli lausunnossaan enemmän keskittynyt McSweenin ja tämän asianajajan väitteeseen, jonka mukaan sotilaat osallistuivat taisteluun, kuin kuvaamaan tosiasiallisia tapahtumia. Piirisyyttäjä ja Santa Fe Ringin jäsen William Rynerson ei aikonut päästää Billyä rangaistuksetta, eikä Lew Wallacen lupaamaa armahdusta kuulunut. Billy livahti turhautuneena tiehensä 17. kesäkuuta 1879. Billy, O'Folliard ja Scurlock ohjasivat hevosensa kenenkään estämättä kohti Fort Sumnerin asuinsijojaan.[113][114][115]

New Mexicon Las Vegasissa käydessään Billy kohtasi sattumalta Henry Hoytin. Hoyt kertoi myöhemmin, että Billy oli tavannut Las Vegasin lähellä sijainneen hotellin ravintolassa peitenimellä Mr. Howard liikkuneen Jesse Jamesin.[116][117] Samoihin aikoihin Billy kääntyi karjankasvattaja John Chisumin puoleen. Chisum oli merkittävä tilallinen ja persoona Pecos Valleyssa. Hänen hienovarainen mutta voimakas tukensa Alexander McSweenin ryhmälle oli tärkeä tekijä Lincolnin piirikunnan sodassa. Vaikka Chisum ei ollut koskaan antanut ymmärtää, että hän olisi rahoittanut ketään McSweenin puolella taistelleista, Billy pyysi rästejä sodan aikana tekemistään palveluksista. Kun Chisum kieltäytyi maksamasta, Billy keksi toisen tavan saada rahansa: hän rosvosi Chisumin karjaa ja myi sitä. Billy syytti Chisumia kaikista vaikeuksistaan.[118][119][120]

Jälleen vapaana Billy jakoi kortteja Fort Sumnerin ja Puerto de Lunan tanssipaikoissa ja saluunoissa. Seudun lammaspaimenet olivat hänen luotettavia ystäviään. Fort Sumnerissa olivat myös hänen kaverinsa Charlie Bowdre ja Doc Scurlock.[121]Scurlock muutti syksyn aikana Teksasiin. Billyn uudet tuttavat olivat Dave Rudabaugh (oik. Rodenbaugh), Billy Wilson ja Tom Pickett.[122][123]

Tammikuussa 1880 Hargroven saluunassa Fort Sumnerissa Joe Grant alkoi haastaa riitaa. Pat Garrettin kirjassa Authentic Life kerrotaan, että Billy oli hetkeä aiemmin pitänyt ankarassa humalassa olleen Grantin asetta kädessään ja saanut kierretyksi revolverin rullaa niin, että iskuvasara löisi seuraavan laukauksen kohdalla tyhjään patruunapesään. Sitten hän antoi aseen takaisin Grantille. Grant uhkasi tappaa John Chisumin ja uhkaili tämän veljeä James Chisumia, joka oli saluunassa. Tapahtumien kulusta on olemassa pari hieman toisistaan eroavaa versiota. Yhden version mukaan Billy poistui ovelle, kun hän kuuli iskuvasaran äänen. Billy kääntyi ja ampui Grantin. Sanomalehdet kertoivat tapahtuneesta hyvin lyhyesti, eikä kannetta nostettu, mikä osoittaa sen olleen tavallinen saluunatappelu, joka päättyi kuolettavasti. Myöhemmin Billy vähätteli tapahtumaa.[124][125][126]

Pat Garrett[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pat Garrett (noin 1903)

Fort Sumnerissa hän tapasi todennäköisesti ensimmäisen kerran Patrick "Pat" Garrettin, joka oli muuttanut kaupunkiin 1878. Joidenkin mielestä Garrett oli sankari, toisille hän oli konna. Garrett valittiin seriffiksi marraskuun 2. päivänä 1880, ja hän astui virkaansa tammikuussa 1881.[127]

Lämpimät suhteet eivät aina estäneet Billyä varastamasta niiltä, joita hän piti ystävinään. Billy ja hänen kaverinsa varastivat useita hevosia Puerto de Lunassa myymälänhoitaja Alexander Grzelachowskilta, jonka luona Billyllä usein oli tapana poiketa.[128] He myivät osan hevosista James Greathouselle. Garrett kokosi joukkoja, joiden tarkoituksena oli pidättää varkaat. Marraskuun 27. päivänä 1880 eräs etsintäpartio jäljitti lainsuojattomat Greathousen omistamalle tilalle. Apulaisseriffi Hudgens miehineen piiritti talon. Partio lähetti taloon viestin, jossa kehotettiin antautumaan. Greathouse tarjoutui Hudgensin panttivangiksi sillä aikaa kun James Carlyle meni vapaaehtoisesti taloon neuvottelemaan Billyn porukan antautumisesta. Keskustelu päättyi tuloksettomana. Carlyle pakeni ikkunasta, jolloin hänet ammuttiin. Osapuolet syyttelivät toisiaan. Eniten syyttävä sormi osoitti Billyä, joka kiivaasti kielsi ampuneensa Carlylen. [129][130]

Marraskuuhun mennessä Billy oli saavuttanut maineen, joka teki hänestä kahden eri ajojahdin pääkohteen. Hän ansaitsi uuden maineensa vain osittain. Sikäli kuin tiedetään, hän ei koskaan ryöstänyt pankkia tai vankkureita, ei koskaan murtautunut kauppaan eikä hyökännyt tiellä kulkijan kimppuun. Billy keskittyi lähinnä karjavarkauksiin.[131]

Joulukuun 3. päivänä 1880 Las Vegas Gazette kutsui häntä nimellä Billy the Kid artikkelissa, jossa hänet kuvailtiin kovaotteiseksi rikollispomoksi. Pyrkiessään palauttamaan suhteensa kuvernööriin Billy protestoi hänestä annettua julkisuuskuvaa vastaan kirjoittamalla kirjeen[132] kuvernööri Wallacelle: "Huomasin Las Vegas Gazettessa artikkelin, jossa todettiin, että Billy the Kid, nimi jolla minut tunnetaan seudulla, johtaa lainsuojattomien joukkiota, joka pitää tukikohtaa Portalesissa. Sellaista järjestöä ei ole olemassa." Wallace vastasi julkaisemalla etsintäkuulutusilmoituksen New Mexicon lehdissä.[133]

19. joulukuuta 1880 Garrettin joukot olivat Fort Sumnerissa odottamassa tilaisuuttaan. Välikohtauksessa Tom O'Folliard ammuttiin, muut pakenivat. Muutama päivä myöhemmin Garrettin partio piiritti pienen talon Stinking Springsissä, jossa Billy tovereineen piileskeli. Charlie Bowdre ammuttiin talon ulkopuolelle. Billyn porukalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antautua. Olosuhteet Stinking Springsissä vahvistavat helposti epäilyä, että myös O'Folliard kuoli väijytyksessä, ilman varoitusta.[134][135]

Ennen kuljetusta Fort Sumnerista Las Vegasiin Billy hyvästeli 16-vuotiaan Paulita Maxwellin, jonka sanotaan olleen hänen suurin ihastuksensa. Tapaamisen ajan Billy oli ollut kahlittuna yhteen Dave Rudabaughin kanssa.[136][137]

Las Vegasissa Billyä ja muita pidätettyjä oli vastassa kovaääninen väkijoukko. Las Vegas Gazette kirjoitti vankilahaastattelun jälkeen, että "hän näytti todellakin ihmiseltä, mutta hänen olemuksessaan ei ollut mitään miehistä, sillä hän käyttäytyi kuin pelkkä poika". Tukalasta tilanteestaan ja parhaiden ystäviensä kuolemasta huolimatta Billy oli hyvällä tuulella. Las Vegasista matka jatkui junalla Santa Fehen 28. joulukuuta 1880. Samassa vaunussa matkusti eräs Benjamin S. Miller, joka oli lähtenyt New Yorkista etsimään onneaan lännestä. Miller kuvasi Billyä kirjassaan vuonna 1896: "Hänen vaatepartensa oli varsin meksikolaisen tapainen, hänen kielensä melko samanlainen. Hänen ruskeat hiuskiharansa ja miellyttävät kasvonsa olisivat herättäneet huomiota missä tahansa, ja katsellessani häntä ja kuunnellessani hänen puhettaan oli vaikea uskoa, että olin sellaisen murhaajan seurassa." Ennen kuin juna saapui territorion pääkaupunkiin, Billy huomautti Pat Garrettille: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu."[138]

Santa Fen vankilassa ja oikeudenkäynti Mesillassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy the Kidin kirje kuvernööri Wallacelle 2. maaliskuuta 1881.
Billy lahjoitti Henry Hoytille hevosen 24. lokakuuta 1878. Raha ei vaihtanut omistajaa, mutta Billy kirjoitti kauppakirjan, jotta hevosen omistajasta ei ole epäselvyyttä.
Lincolnin käräjätalo ja vankila (ent. Murphy–Dolanin "Talo"), josta Billy the Kid pakeni 28. huhtikuuta 1881.

Santa Fen vankilassa Billyä kävivät tapaamassa ystävät, muiden muassa Miguel Antonio Otero, joka oli Billyn ikätoveri. Hän oli ensimmäisen kerran nähnyt Billyn, kun tämä oli ollut pidätettynä Las Vegasissa jouluna 1880. Otero oli tunnettua newmexicolaista sukua, ja hänet valittiin 1897 New Mexicon territorion kuvernööriksi. Otero kertoi vuonna 1936 julkaisemassaan kirjassa The Real Billy the Kid vieneensä Billylle savukepaperia, tupakkaa, purukumia, pähkinöitä ja makeisia, joista Billy oli ollut hyvin ilahtunut. Otero puolestaan säilytti Billyn lahjoittamat kannukset ja puukon. Toisin kuin varhaisemmissa Billystä kertovissa kirjoissa, kuten Charles A. Siringon 1885 ilmestyneessä kirjassa A Texas Cow Boy ja myöhemmin 1897 Emerson Houghin teoksessa The Story of the Cowboy, Oteron mukaan Billy oli "mies, jota vastaan oli rikottu enemmän kuin hän oli rikkonut". Vaikka myös Otero luotti Pat Garrettin virheellisiin tietoihin, hänen meksikolainen näkökulmansa on erilainen kuin Siringon ja Houghin.[139][140]

Uudenvuodenpäivänä 1881 Billy pyysi kirjeessä[141] haluavansa tavata kuvernööri Wallacen. Helmikuussa Billy, Rudabaugh ja Wilson alkoivat kaivaa aukkoa sellin seinän alta kadulle, mutta pakoyritys huomattiin. Billy sijoitettiin yksinäishuoneeseen, josta käsin hän kirjoitti lisää kirjeitä yrittäen saada kuvernöörin kiinnostumaan ahdingostaan. Häntä odotti syyte seriffi William J. Bradyn ja Andrew L. Robertsin murhista.[142][143] Maaliskuun 2. päivänä 1881 päivätty kirje sisältää uhkauksen tehdä tunnetuksi kuvernööri Wallacen kanssa tehty sopimus julkistamalla Billyn hallussa olevia pari vuotta vanhoja kirjeitä. Wallace ei vastannut.[144][145]

Billyn oikeudenkäynti pidettiin Mesillassa Doña Anan piirikunnassa. Las Vegas Gazette raportoi matkasta Mesillaan: "Las Crucesissa utelias väkijoukko kerääntyi vaunujen ympärille ja joku kysyi, kuka on Billy the Kid. Kid asetti kätensä tuomari Ira Leonardin olkapäälle ja vastasi itse kysymykseen: 'Hän on se mies'."[146]

Billy ilmoitti oikeuden puheenjohtajalle, että hänellä ei ollut rahaa lakimiehen palkkaamiseen, joten Ira Leonard nimitettiin puolustusasianajajaksi. Huhtikuun 6. päivänä 1881 Billy todettiin syyttömäksi Andrew L. Robertsin murhaan. Kaksi päivää myöhemmin nostettiin syyte seriffi Bradyn murhasta. Albert J. Fountain ja John B. Bail korvasivat Ira Leonardin puolustusasianajajina. Valamiehistön aition kaksitoista jäsentä eivät tienneet mitään Lincolnin piirikunnan sodan vääryyksistä, Billyn kahakoista ja tulitaisteluista, hänen ystäviensä verisistä kuolemista eivätkä kuvernöörin rikotusta lupauksesta. Suurinta osaa oikeudenistunnon tapahtumista ei tiedetä. Tuomari Bristol kuitenkin ohjeisti valamiehistöä tavalla, joka jätti vähän pelivaraa: jos Billy oli ollut läsnä ja sekaantunut seriffi Bradyn kuolemaan millä tahansa tavalla, häntä oli pidettävä yhtä syyllisenä, kuin jos hän olisi ampunut kuolettavan laukauksen. Billy tuomittiin kuolemaan hirttämällä ensimmäisen asteen murhasta.[147][148]Billy oli ainoa Lincolnin piirikunnan sotaan osallistuneista yli viidestäkymmenestä rikkomuksesta syytetystä, joka tuomittiin syylliseksi.[149]

Pako Lincolnin vankilasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Billy vietiin tarkasti vartioituna Lincolniin. Hänen sellinsä oli käräjätalon, entisen Murphy–Dolanin kaupan, toisessa kerroksessa sijainnut huone. Seriffi Pat Garrett määräsi James W. Bellin ja Ameridith Robert "Bob" Olingerin vartioimaan Billyä yötä päivää. Billy ja Olinger eivät tulleet toimeen keskenään. Elokuussa 1879 Olinger oli tappanut Jonesin perheen pojan Johnin, joka oli ollut Billyn ystävä.[150][151]

Huhtikuun 28. päivänä Billy teki siirtonsa. Garrett oli lähtenyt White Oaksiin hoitamaan asioitaan. Bob Olinger vei viisi muuta vankia syömään kadun toisella puolella olevaan hotelliin ja jätti Bellin huolehtimaan Billystä. Todennäköisesti Billy pyysi päästä käymään ulkohuoneessa. Paluumatkalla portaita noustessaan hän huitaisi Belliä päähän käsiraudoillaan ja sai käsiinsä Bellin aseen. Bellin yrittäessä paeta Billy ampui hänet.[152] Toisen vaihtoehdon mukaan Billyllä oli avustajia, kuten Sam Corbet ja Yginio Salazar, ja Bellin surmaamisessa käytetty ase oli ollut piilotettuna ulkohuoneeseen.[153] Kun Olinger riensi paikalle, Billy ampui hänet kadulle käräjätalon toisen kerroksen ikkunasta. Olinger oli itse ladannut kyseisen haulikon saman päivän aamuna. Kaupungin asukkaat seurasivat kadulla tapahtumia. Billy vapautti itsensä osittain kahleista Gottfried "Godfrey" Gaussin avustuksella. Gauss oli ollut kokkina John Tunstallin tilalla ja tunsi Billyn. Billy oli ylittänyt itsensä, ja piirikunnan lehdet villiintyivät. The Daily New Mexican raportoi paosta jopa ihailevaan sävyyn.[154][155][156]

Hänestä oli luvattu toinen 500 dollarin palkkio,[157] mikä olisi nykyrahassa noin 10 000 dollaria. [2] Billy ei kuitenkaan lähtenyt New Mexicosta. Hän pysytteli Yginio Salazarin ja muiden latinoystäviensä parissa. Ystäviä olivat myös mainitun Paulita Maxwellin lisäksi muun muassa Abrana García ja Celsa Gutiérrez sekä Celsan puoliso Sabal. Celsa oli Pat Garrettin vaimon sisar. Abrana Garcían jälkeläisten keskuudessa on elänyt pitkään perimätieto, että Abrana sai pojan Billyn kanssa.[158][159][160]

Yginio Salazar kuvaili Billyä myöhemmin seuraavasti:

Billy the Kid oli rohkein koskaan tuntemani mies. Hän ei tiennyt, mitä pelko tarkoittaa. Kaikki, jotka tunsivat hänet, pitivät hänestä. Hän oli ystävällinen ja hyvä köyhille. Hän oli aina herrasmies. Suuressa vaarassa ollessaan hän oli kylmäverisin näkemäni ihminen – hän toimi kuin aseen suuliekki. Hän oli nopea kuin kissa ja kun hän suuntasi pistoolinsa ja laukaisi, jotain putosi; hän ei koskaan ampunut ohi.[161]

Kuolema Fort Sumnerissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seriffi Pat Garrett sai vihiä siitä, että Billy yhä oleskeli Fort Sumnerissa. Garrett ja hänen kaksi apulaistaan, John W. Poe ja Thomas "Kip" McKinney, saapuivat Billyn ystävän Peter "Pete" Maxwellin talon lähistölle illan pimeydessä 14. heinäkuuta 1881. He kuulivat espanjankielistä puhetta läheiseltä hedelmäpuuviljelmältä, jossa Billy oli ystäviensä kanssa viettämässä aikaa. Garrett kertoi myöhemmin kirjassaan nähneensä kuunvalossa tunnistamattoman hahmon nousevan maasta ja kadonneen näkyvistä.[162]

Puolenyön aikoihin lainvalvojat saapuivat Maxwellin talon pihalle. Lopulta Garrett meni Maxwellin makuuhuoneeseen kysymään, oliko tämä nähnyt Kidiä. Billy lähestyi taloa aikomuksenaan leikata palan kuistilla riippuvasta ruhosta. Kun Billy huomasi Poen ja McKinneyn, hän perääntyi verannalta suoraan Maxwellin pimeään huoneeseen ja kysyi tältä, keitä miehet olivat. Hänen täytyi huomata, että huoneessa oli Maxwellin lisäksi toinenkin henkilö, sillä hän kysyi espanjaksi "¿Quién es?" ("Kuka siellä?" tai "Kuka olet?"). Garrett ampui kahdesti.[163] Garrettin mukaan ensimmäinen luoti osui Billyn sydämen yläpuolelle, toinen meni ohi. Garrett arveli kuulleensa kolme laukausta ja oletti, että Billy ehti laukaista aseensa, mutta huoneesta ei löytynyt luodin jälkiä. Billyn revolverin liipaisin lepäsi tyhjän hylsyn päällä, mutta tämä oli normaali käytäntö vahingonlaukauksien estämiseksi. Garrett tutki aseen ja päätteli, että sitä ei ollut laukaistu vähään aikaan.[164]

Laukausten äänet toivat Maxwellin talon asukkaat ja naapurit katsomaan tapahtunutta. Yhden version mukaan Billyn ruumis vietiin heti läheiseen verstaaseen, johon ystävät kerääntyivät viettämään läpi yön kestäneitä ruumiinvalvojaisia. Toisen kertomuksen mukaan ruumis jätettiin paikoilleen seuraavaan aamuun ja siirrettiin sen jälkeen työpajaan. Aamulla rauhantuomari Alejandro Segura pyysi Milnor Rudulphia, joka oli järkevä ja suuresti arvostettu, kokoamaan viisijäsenisen kuolemansyyntutkijalautakunnan. He tarkastivat ruumiin ja tapahtumapaikan sekä kuulivat Garrettin ja Maxwellin todistajanlausunnot. Iltapäivällä Billy haudattiin Fort Sumnerin hautausmaahan.[165][166][167]

Hauta merkittiin aluksi vaatimattomalla laudan palalla, joka myöhemmin katosi. Syyskuussa 1904 Pecosjoen tulva peitti hautausmaan veden alle. Vuonna 1906 sotilaiden ruumiit, jotka oli haudattu 1863–1868, kaivettiin haudoista ja siirrettiin Santa Fen hautausmaahan. Ei ole täysin mahdotonta, että Billy the Kidin jäänteet siirrettiin samalla, mutta se ei ole varmaa. Hautapaikka Fort Sumnerissa sai pysyvän muistomerkin vuonna 1931, jolloin Charles W. Foor pani toimeen keräyksen monumentin saamiseksi. Keräyksen tuotoilla hän hankki hautakiven, johon kaiverrettiin Tom O'Folliardin, Charlie Bowdren ja Billy the Kidin nimet. Hautapaikka jouduttiin myöhemmin suojaamaan verkkoaidalla muistoesineiden keräilijöiden aiheuttamien vahinkojen takia. Vuonna 1940 J.N. Warner, joka oli kivenhakkaaja ja Billyn ihailija, halusi lahjoittaa pienemmän hautakiven ainoastaan Billyn muistoksi. Tämä yläosastaan kolmikulmainen graniittikivi on varastettu ja palautettu paikoilleen kahdesti.[168][169]

Mahdollinen selviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suositun myytin mukaan Billy the Kidiä ei ollutkaan ammuttu, vaan hän olisi jotenkuten selviytynyt.[170]

Vuonna 1948 William Henry Roberts, oikealta nimeltään Oliver P. Roberts,[171] väitti olevansa Billy the Kid. Roberts kuoli 27. joulukuuta 1950 sydänkohtaukseen. Hän osasi muun muassa kertoa jo purettujen rakennusten sisustuksia ja oli samanpituinen ja samanlainen ruumiinrakenteeltaan kuin Billy the Kid.[172] Roberts anoi armahdusta New Mexicon kuvernööriltä, koska oli lakimiehensä mukaan väsynyt pakoiluun. Kuvernööri Thomas J. Mabry kuuli Robertsia, mutta ei uskonut tämän kertomukseen. Robertsin perheraamatussa olleen merkinnän mukaan hän oli syntynyt vuonna 1879, eivätkä sukulaiset antaneet tukea hänen väitteelleen, että hän oli Kid. Todennäköisesti Roberts oli teeskentelijä, ja hänellä oli yhteistä Billy the Kidin kanssa vain hyvä mielikuvitus.[173][174][171] Teksasissa sijaitsevan Hicon asukkaat pitävät edelleen tunteenomaisesti "Brushy Bill" Robertsia oikeana Billy the Kidinä, jota Pat Garrett ei ampunutkaan, vaan päästi pakenemaan toiseen elämään.[175]

Armahdusanomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Mexicon kuvernöörille Bill Richardsonille toimitettiin vuonna 2010 Billy the Kidiä koskeva armahdusanomus. Richardson keskusteli seriffi Pat Garrettin jälkeläisten kanssa, jotka vastustivat armahdusta, kuten myös kuvernööri Lew Wallacen jälkeläinen. Richardsonin mukaan kuvernööri Wallace oli luvannut armahduksen, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi todistusaineistoa siitä, miksi Wallace oli kuitenkin päättänyt toisin. Richardson otti myös huomioon, että Billy the Kid oli tappanut kaksi oikeudenpalvelijaa sen jälkeen, kun kuvernöörin sopimus oli rauennut ja että Billy oli paennut vankilasta. Kuvernööri Richardson päätti, että hän ei armahda Billy the Kidiä.[176]

Legendoja ja liioiteltuja kertomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Billy the Kidin kuoleman jälkeen lasvegasilainen sanomalehti Optic kertoi, että Billyn etusormi oli alkoholiin säilöttynä esillä lehden toimituksessa. Myöhemmin syyskuussa 1881 Optic väitti, että Kidin ruumis oli kaivettu ylös haudasta ja kiillotettua pääkalloa pidettiin pyhäinjäännöksenä.[177]

Eräiden kertomusten mukaan Billy tekeytyi joskus naiseksi pukeutumalla naisten vaatteisiin, jotta olisi voinut huijata lakia. Grant County Heraldin muistokirjoituksessa 28. heinäkuuta 1881 mainittiin, että paettuaan Lincolnin vankilasta hän oli antanut partansa kasvaa ja oli värjännyt ihonsa meksikolaisen näköiseksi.[178]

Pat Garrettin kirjassa Authentic Life Billyn kerrottiin tappaneen ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, kun muuan mies oli solvannut hänen äitiään. Ennen Lincolnin piirikunnan sotaa hän oli tappanut lisäksi kolme chiricahua-apassia, sepän, yhden kortinjakajan Sonorassa ja toisen Chihuahuassa, neljätoista mescalero-apassia ja tuntemattoman joukon muita intiaaneja. Emerson Houghin kirjassa The Story of the Cowboy Billyn kerrottiin tappaneen muun muassa seitsemän meksikolaista.[179]

Oikea- vai vasenkätinen?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen ferrotyyppi Zoom
Vuonna 2015 julkaistu valokuva, jossa Billyn (vas.) väitetään pelaavan krokettia joukkionsa kanssa New Mexicossa 1878 (osasuurennos).
Andrew Thomas: Dick Brewer, Billy the Kid ja Valvojat
Billy the Kidin hauta. Fort Sumner, New Mexico.

Yleisesti uskottiin Billy the Kidin olleen vasenkätinen. Tämä virheellinen tieto levisi hänestä otetun kuvan mukana, missä hänen revolverinsa näyttää olevan vasemmalla puolella. Kuvan tarkempi tarkastelu paljastaa kuvan kiväärin olevan Winchester Model 1873, jonka latausportti on aina oikealla puolella, joten "vasenkätinen" kuva on todellisuudessa peilikuva.[180] Vasenkätinen Billy esiintyy myös vuoden 1958 elokuvassa Billy the Kid - Henkipatto (The Left Handed Gun), pääosassa Paul Newman.

Vuonna 1954 lännen historioitsijat James D. Horan ja Paul Sann ilmitoivat, että McCarty (Billy the Kid) oli "oikeakätinen ja kantoi asettaan oikealla lonkallaan."[181] Billyn asusteena olevan liivin napitus myös osoittaa alkuperäisen kuvan olevan peilikuva; vertaa Pat Garrettin liiviin.

Useat Billyn aikalaiset, kuten Silver Cityn koulun opettaja, muistelivat hänen olleen molempikätinen.[182][183]

Valokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetun kuvan Billy the Kidistä otti kiertelevä valokuvaaja ilmeisesti Fort Sumnerissa vuonna 1879 tai 1880. Visiittikortin tyyppinen rautapellille kehitetty ferrotyyppi (engl. tintype, ferrotype) on kooltaan noin 2 x 3 tuumaa (noin 5,1 x 7,5 cm). Kuvan toisessa reunassa on nähtävissä heijastinkangasta pitelevän kuvausavustajan sormet. Puseron etumuksessa on kuviointi, joka saattaa olla ankkuri, ja pikkusormessa hänellä on sormus. Billy pitelee Winchester Model 1873 -karbiinia ja pitää pistoolikotelossa Colt Model 1873 Single Action Army -revolveria. Kamera valmisti neljä samanlaista kuvaa muutamassa minuutissa, ja Billy maksoi niistä ehkä 25 senttiä. Yhden kuvista hän antoi ystävälleen Dan Dedrickille, jonka suvun hallussa se säilyi. Kuva myytiin huutokaupalla kesäkuussa 2011 floridalaiselle yritysjohtajalle ja tunnetulle taiteen keräilijälle William Kochille 2,3 miljoonalla dollarilla.[184][185][186][187][188][189]

Vuosien mittaan esiin on tullut useita valokuvia, joiden väitetään esittävän Billy the Kidiä.[190][191]Eräs oikeaksi väitetty valokuva Billysta julkaistiin vuonna 2015: siinä hän pelaa krokettia joukkionsa kanssa New Mexicossa 1878.[192]Kuvan löysi Randy Guijarro vanhoja valokuvia sisältäneestä laatikosta vanhan tavaran kaupasta Fresnossa vuonna 2010. Guijarro piti kuvassa olevaa henkilöä Billy the Kidinä ja pyysi siitä arvioita eri asiantuntijoilta. Kagin'sin toimitusjohtaja Don Kagin ja numismaatikko David McCarthy ovat vahvistaneet kuvan esittävän Kidiä. Billy the Kidin elämään perehtyneet historioitsijat, kuten Frederick Nolan ja Robert M. Utley, ovat puolestaan esittäneet vahvaa kritiikkiä. Heidän mielestään kuvan alkuperästä ei ole todisteita.[193][194]

Billy the Kid populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Billy the Kidistä kertova äänielokuva on King Vidorin vuonna 1930 ohjaama Billy the Kid. Arthur Penn ohjasi elokuvan Billy the Kid - Henkipatto (1958) ja Sam Peckinpah elokuvan Pat Garrett ja Billy the Kid (1973). Marlon Brando ohjasi elokuvan Vihan riivaama (1961), joka perustuu Charles Neiderin romaaniin The Authentic Death of Hendry Jones (1956). Christopher Cainin ohjaustyö Young Guns – nuoret sankarit valmistui 1988 ja sen jatko-osa, Geoff Murphyn Young Guns II 1990. Vuonna 1972 ilmestynyt Dirty Little Billy, jonka Stan Dragoti ohjasi, esittää Billyn puolestaan epäonnisena antisankarina. Vuonna 1989 valmistui William A. Grahamin Billy the Kid – lännen lainsuojaton. Lincolnin piirikunnan sotaa kuvataan Andrew V. McLaglenin ohjaamassa elokuvassa Chisum (1970). Julio Buchs ohjasi spagettiwesternin Minä ammuin Billy the Kidin vuonna 1967.[195][196][197]

Pulitzer-palkinnon saaneet kirjailijat Larry McMurtry ja N. Scott Momaday ovat kuvanneet Billy the Kidiä teoksissaan Anything for Billy (1988) ja The Ancient Child (1989).[198][199] Rudolfo Anaya on kirjoittanut näytelmän Billy the Kid (1994).[200] Michael Ondaatjen palkittu runoteos The Collected Works of Billy the Kid ilmestyi vuonna 1970.[201] Elizabeth Facklerin Billy the Kid, The Legend of El Chivato (2003) ja John Vernonin Lucky Billy (2008) yhdistävät faktaa ja fiktiota.[202][203] Billy the Kid esiintyy myös Lucky Luke -sarjakuvissa (ensi kerran tarinassa Billy the Kid, pikku nappula) sekä Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa jaksossa Muumipeikko Villissä lännessä.

Yhdysvaltalainen säveltäjä Aaron Copland sävelsi partituurin tanssija ja koreografi Eugene Loringin Ballet Caravan -ryhmälle tekemään balettiteokseen Billy the Kid (1938).[204] Pat Garrett & Billy the Kid on albumi, jonka Bob Dylan julkaisi vuonna 1973; albumin musiikkia käytettiin samannimisessä elokuvassa. Blaze of Glory (1990) on Jon Bon Jovin ensimmäinen soololevy. Two Gallantsin kappale "Las Cruces Jail" (2005) näyttää viittaavan Billy the Kidin vankeuteen Las Crucesissa (Mesilla).[205]

Andrew Jenkins sävelsi ja sanoitti yhdessä tytärpuolensa Irene Spainin kanssa Billy the Kidiä käsittelevän balladin vuonna 1927. Teksti kertoo Billyn elämäkerran Walter Noble Burnsin kirjan, The Saga of Billy the Kid (1926), pohjalta. Laulun levytti Vernon Dalhart 15. helmikuuta 1927 ensin Brunswick Recordsille ja myöhemmin kolmelle muulle levy-yhtiölle. Hänen jälkeensä sitä ovat tulkinneet ainakin Ry Cooder, Woody Guthrie, Burl Ives, Tex Ritter ja Marty Robbins.[206][207]

1. I'll sing you a true song of Billy the Kid,
I'll sing of the desperate deeds that he did;
Way out in New Mexico, long long ago
When a man's only chance was an old forty-four.

2. When Billie the Kid was a very young lad
Out in Silver City he went to the bad;
Way out in the West with a gun in his hand–
Altho but twelve years old, he killed his first man.

3. Fair Mexican Maidens play guitars and sing
A song about Billie their boy-bandit king;
How ere his young manhood had reached its sad end
Had a notch on his pistol for twenty-one men.

4. On the very same night when poor Billie had died–
He said to his friends, I am not satisfied
There were twenty-one men I have put bullets through
And Sheriff Pat Garrett must make twenty-two.

     

5. Now this is how Billie the Kid met his fate,
The bright moon was shining, the hour was late–
Shot down by Pat Garrett, who once was his friend
The young outlaw's life had now come to its end.

6. Down in Pecos Valley all covered with green
Out in "Hell's Half-acre" three graves can be seen;
Where Tommie and Charlie and Billie now lie,
Their trail of blood ended, they all had to die.

7. There's many a young man with face fine and fair
Who starts out in life with a chance to be square;
But just like poor Billie he wanders astray
And loses his life in the very same way.

Rev. Andrew Jenkins [208]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Wallis: Billy the Kid: The Endless Ride, 2007, s. 7, 86, 105-06, 151
  2. Robert M. Utley: Billy the Kid: A Short and Violent Life, 1989, s. 1
  3. Wallis, 2007, s. 5
  4. Mark Lee Gardner: To Hell on a Fast Horse: The Untold Story of Billy the Kid and Pat Garrett, 2011, s. 35
  5. Frederick Nolan: The Birth of an Outlaw True West Magazine. 17.5.2015. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  6. David G. Thomas: Billy the Kid's Grave: A History of the Wild West's Most Famous Death Marker, 2017, s. 100
  7. Early Life About Billy the Kid. Viitattu 19.8.2013.
  8. Wallis, 2007, s. 151
  9. Wallis, 2007, s. 7
  10. Wallis, 2007, s. 246
  11. a b Wallis 2007. s. 244
  12. Utley, 1989, s. 203
  13. Utley, 1989, s. 204
  14. Bill O'Neal: Encyclopedia of Western Gunfighters, 1979, s. 5
  15. Eugene Cunningham: Triggernometry: A Gallery of Gunfighters; johdanto Joseph G. Rosa, 1996, s. xxiv
  16. Utley, 1989, s. 201-207
  17. Alfonso Domingo: Billy el Niño 'vive' en Nuevo México el Periódico. 10.8.2016. Viitattu 20.6.2017. (espanjaksi)
  18. Wallis, 2007, s. 244-45
  19. María Herrera-Sobek (toim.): Celebrating Latino Folklore: An Encyclopedia of Cultural Traditions, 2012, s. 112-13
  20. Miguel Antonio Otero, Jr.: The Real Billy the Kid; johdanto John-Michael Rivera, 1998, s. xxxv
  21. Wallis, 2007, s. 184-85
  22. Frederick Nolan: The West of Billy the Kid, 1998, s. 92-93
  23. William C. Davis: The American Frontier: Pioneers, Settlers, and Cowboys, 1800-1899, 1999, s. 176
  24. Utley, 1989, s. 15-16
  25. Wallis, 2007, s. 237
  26. Wallis, 2007, s. 6
  27. Frederick Nolan: The Birth of an Outlaw True West Magazine. 17.5.2015. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  28. Utley, 1989, s. 2, 210
  29. Wallis, 2007, s. 6
  30. Frederick Nolan: The Birth of an Outlaw True West Magazine. 17.5.2015. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  31. Wallis, 2007, s. 6
  32. Nolan, 1998, s. 5
  33. Wallis, 2007, s. 16
  34. Utley, 1989, s. 1
  35. Wallis, 2007, s. 17, 22-23, 35
  36. Wallis, 2007, s. 36, 38, 41-42, 52
  37. James P. Byrne, Philip Coleman ja Jason King (toim.): Ireland and the Americas: Culture, Politics, and History, 2008, s. 101
  38. Wallis, 2007, s. 60
  39. Wallis, 2007, s. 60, 62
  40. Wallis, 2007, s. 59, 63-64
  41. Wallis, 2007, s. 68, 74, 81
  42. Utley, 1989, s. 35, 221
  43. Wallis, 2007, s. 65
  44. Gale Cooper: Billy the Kid's Writings, Words and Wit, 2012
  45. Indiana Historical Society: A Billy the Kid Mystery Solved Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  46. Wallis, 2007, s. 78, 84-85
  47. Utley, 1989, s. 7
  48. Nolan, 1998, s. 33
  49. Nolan, 1998, s. 33-35
  50. Nolan, 1998, s. 33
  51. Wallis, 2007, s. 84
  52. Nolan, 1998, s. 34
  53. Wallis, 2007, s. 92-95
  54. Wallis, 2007, s. 183
  55. Utley, 1989, s. 10-11
  56. Nolan, 1998, s. 49, 51
  57. Wallis, 2007, s. 105-07
  58. Nolan, 1998, s. 52
  59. Wallis, 2007, s. 112
  60. Utley, 1989, s. 11-12
  61. Wallis, 2007, s. 112-13
  62. Frederick Nolan: The Lincoln County War; A Documentary History, 1994, 2009, s. 148
  63. Wallis, 2007, s. 114-16
  64. Wallis, 2007, s. 116, 120-21
  65. Wallis, 2007, s. 124, 127-28
  66. Paul L. Tsompanas: Juan Patrón: A Fallen Star in the Days of Billy the Kid, 2013, s. 55
  67. Nolan, 1998, s. 77-78
  68. Wallis, 2007, 144-45
  69. Utley, 1989, s. 216-17
  70. Wallis, 2007, s. 151-56
  71. Gardner, 2011, s. 36
  72. Nolan, 1998, s. 87
  73. Gardner, 2011, s. 58
  74. Wallis, 2007, 181-82, 195-96
  75. Utley, 1989, s. 37-38
  76. Nolan, 1998
  77. Fintan O'Toole: "The Many Stories of Billy the Kid." The New Yorker (28. joulukuu 1998 – 4. tammikuu 1999)
  78. David G. Thomas, 2017, s. 9
  79. Nolan, 1998, s. 106
  80. Wallis, 2007, s. 197
  81. Tsompanas, 2013, s. 79
  82. Wallis, 2007, s. 186-87, 198
  83. Utley, 1989, s. 3-5
  84. Wallis, 2007, s. 175, 198-200
  85. John-Michael Rivera: The Emergence of Mexican America: Recovering Stories of Mexican Peoplehood in U.S. Culture, 2006, s. 121
  86. Tsompanas, 2013, s. 81
  87. Wallis, 2007, s. 201-02
  88. Nolan: The Lincoln County War: A Documentary History, 2009, s. 233-34
  89. Wallis, 2007, s. 202
  90. Wallis, 2007, s. 202-03
  91. Nolan, 1998, s. 127-29
  92. Gardner, 2011, s. 70-73
  93. Wallis, 2007, s. 205-06
  94. Wallis, 2007, s. 209
  95. Gardner, 2011, s. 275
  96. Otero, 1998, s. 91
  97. Utley, 1989, s. 89
  98. Utley, 1989, s. 90-97
  99. Wallis, 2007, s. 213-15
  100. Pat Murphy: Billy the Kid and the Lincoln County War: the Irish connection History Ireland. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  101. Tsompanas, 2013, s. 52, 73
  102. Wallis, 2007, s. 223-24
  103. Utley, 1989, s. 108-09, 202
  104. Wallis, 2007, s. 225-26
  105. Utley, 1989, s. 113-14
  106. Tsompanas, 2013, s. 111-13
  107. Utley, 1989, s. 115-17
  108. Marc Simmons: Stalking Billy the Kid, 2006, s. 98-99
  109. Utley, 1989, s. 117-119
  110. Wallis, 2007, s. 227-28
  111. Tsompanas, 2013, s. 116-17, 122
  112. Frederick Nolan (toim.): Pat F. Garrett's The Authentic Life of Billy, the Kid, 2000, s. 105
  113. Wallis, 2007, s. 228-229
  114. Tsompanas, 2013, s. 120-21
  115. Utley, 1989, s. 241
  116. Wallis, 2007, s. 229
  117. Utley, 1989, s. 123-24
  118. Wallis, 2007, s. 230
  119. Maurice G. Fulton: History of the Lincoln County War, 1968, s. 32
  120. Utley, 1989, s. 133, kuvaliite
  121. Utley, 1989, s. 126
  122. Wallis, 2007, s. 230, 234
  123. Nolan (toim.), 2000, s. 127
  124. Wallis, 2007, s. 233-34
  125. Utley, 1989, s. 131-32, 249-50
  126. Nolan (toim.), 2000, s. 109
  127. Wallis, 2007, s. 234-35
  128. Utley, 1989, s. 140-41
  129. Wallis, 2007, s. 236
  130. Utley, 1989, s. 142-43
  131. Utley, 1989, s. 136-137
  132. Letter, 12 December 1880, William Bonney to Lew Wallace Indiana Historical Society. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  133. Wallis, 2007, s. 236-37
  134. Wallis, 2007, s. 238
  135. Joel Jacobsen: Such Men as Billy the Kid, 1994, s. 225-26
  136. Wallis, 2007, s. 240
  137. Gardner, 2011, s. 135
  138. Gardner, 2011, s. 5-6, 12, 263
  139. Frederick Nolan: The Billy the Kid Reader, 2007, s. 61
  140. John-Michael Rivera: The Emergence of Mexican America: Recovering Stories of Mexican Peoplehood in U.S. Culture, 2006, s. 110-13
  141. Letter, 1 January 1881, W. H. Bonney to Lew Wallce Indiana Historical Society. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  142. Wallis, 2007, s. 241
  143. Nolan (toim.), 2000, s. 158
  144. Cooper, 2012
  145. Frederick Nolan: The Lincoln County War, A Documentary History, 1994, 2009, s. 411-12
  146. Jacobsen, 1994, s. 229
  147. Wallis, 2007, s. 242
  148. Gardner, 2011, s. 20-22
  149. Utley, 1989, s. 175
  150. Wallis, 2007, s. 243
  151. Gardner, 2011, s. 141
  152. Utley, 1989, s. 180
  153. Frederick Nolan: "How Did the Kid Get the Gun?" True West Magazine, kesäkuu 2015, s. 30
  154. Utley, 1989, s. 181-83
  155. Nolan, 1998
  156. Jacobsen, 1994, s. 230-32
  157. Utley, 1989, s. 188
  158. Wallis, 2007, s. 245
  159. Gardner, 2011, s. 161, 169 285
  160. David G. Thomas, 2017, s. 11-12
  161. Otero, 1998, s. 98
  162. Utley, 1989, s. 189-91
  163. Wallis, 2007, s. 2, 246-47
  164. Gardner, 2011, s. 172
  165. Simmons, 2006, s. 140-42
  166. Nolan, 1998, s. 287
  167. Utley, 1989, s. 194-95
  168. Nolan, 1998, s. 288
  169. Simmons, 2006, s. 148, 152-54, 161-62, 164-67
  170. Gardner, 2011, s. 253
  171. a b [1] Pleading of Dr. Robert Stahl Viitattu 9.7.2017
  172. Pelastuiko Billy the Kid? 28. marraskuuta 2012. Viitattu 10.7.2015.
  173. Gardner, 2011, s. 254
  174. Simmons, 2006, s. 127
  175. Utley, 1989, s. 201
  176. Marc Lacey: No Pardon for Billy the Kid nytimes.com. 31.12.2010. Viitattu 26.04.2017. (englanniksi)
  177. John LeMay: Tall Tales and Half Truths of Billy the Kid, 2015, s. 17-18
  178. LeMay, 2015, s. 107-08
  179. LeMay, 2015, s. 81, 88
  180. Mark Boardman: The Holy Grail for Sale True West Magazine. 24.05.2011. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  181. Horan ja Sann, 1954, s. 57
  182. Nolan ,1998, s. 29
  183. Gardner, 2011, s. 91, 277
  184. Wallis, 2007, s. 235
  185. Nolan, 1998
  186. Mark Boardman: The Holy Grail for Sale True West Magazine. 24.05.2011. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  187. Robert G. McCubbin: The Many Faces of Billy the Kid True West Magazine. 02.05.2007. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  188. Reuters 26.6.2011
  189. Clifford R. Caldwell: Guns of the Lincoln County War, 2011, s. 82
  190. True West Magazine, kesäkuu 2015, s. 26
  191. Ashley Collman: Not so Wild West after all? Billy the Kid looks like respectable young man in latest picture to emerge of the infamous outlaw MailOnline. 18.09.2014. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  192. Peter Walker: Multimillion-dollar photo of Billy the Kid playing croquet was $2 junk shop find The Guardian. 13.10.2015. Viitattu 16.10.2015.
  193. http://kagins.com/
  194. True West, toimittajat: Billy the Kid Experts Weigh in on the Croquet Photo True West Magazine. 14.10.2015. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  195. Paul Andrew Hutton: Dreamscape Desperado – Who remembers Billy the Kid? True West Magazine. 01.04.2007. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  196. Hombre que mató a Billy el Niño, El The Spaghetti Western Database. Viitattu 20.02.2017. (englanniksi)
  197. Simon Petch: Shadowing Billy the Kid Sydney Review of Books. 14.3.2017. Viitattu 5.7.2017. (englanniksi)
  198. Anything for Billy kirkusreviews.com. 30.9.2011. Viitattu 24.9.2017. (englanniksi)
  199. The Ancient Child kirkusreviews.com. Viitattu 24.9.2017. (englanniksi)
  200. Cecilia J. Aragón: Los Corridos de Billy the Kid – El Bilito: Contemporary Ballads and Songs about Billy the Kid from Native New Mexicans, Rudolfo Anaya and Simón Álvarez Camino Real. Viitattu 01.02.2017. (englanniksi)
  201. Anton Wagner: The Collected Works of Billy the Kid thecanadianencyclopedia.ca. 02.06.2006. Viitattu 22.03.2017. (englanniksi)
  202. Billy the Kid: The Legend of El Chivato publishersweekly.com. Viitattu 24.9.2017. (englanniksi)
  203. Ben MacIntyre: Gunsmoke nytimes.com. 28.11.2008. Viitattu 24.9.2017. (englanniksi)
  204. http://www.abt.org/education/archive/ballets/billy_kid.html
  205. Chris: Two Gallants: What the Toll Tells scenepointblank.com. 3.8.2006. Viitattu 24.9.2017. (englanniksi)
  206. D. K. Wilgus: "The Individual Song: 'Billy the Kid'". Western Folklore 30: 3. Commercialized Folk Music, heinäkuu 1971, s. 226-234
  207. Discography of American Historical Recordings (englanniksi)
  208. D. K. Wilgus: "The Individual Song: 'Billy the Kid'". Western Folklore 30: 3. Commercialized Folk Music, heinäkuu 1971, s. 227-228

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burns, Walter Noble: The Saga of Billy the Kid. University of New Mexico Press, 1999. ISBN 978-0826321534. (englanniksi)
  • Cooper, Gale: Billy the Kid's Writings, Words, and Wit. Gelcour Books, 2011. ISBN 978-0-9845054-2-5. (englanniksi)
  • Domingo, Alfonso: La balada de Billy el Niño. Algaida Editores, 2014. ISBN 978-8490671023. (espanjaksi)
  • Gardner, Mark Lee: To Hell on a Fast Horse: The Untold Story of Billy the Kid and Pat Garrett. New York: HarperCollins, 2011. ISBN 978-0-06-136829-5. (englanniksi)
  • Jacobsen, Joel: Such Men as Billy the Kid: The Lincoln County War Reconsidered. Lincoln and London: University of Nebraska Press, 1994. ISBN 978-0803225763. (englanniksi)
  • Nolan, Frederick: The West of Billy the Kid. Norman: University of Oklahoma Press, 1998. ISBN 0-8061-3082-2. (englanniksi)
  • Otero, Miguel Antonio, Jr.: The Real Billy the Kid: With New Light on the Lincoln County War. Houston: Arte Público Press, 1998. ISBN 1-55885-234-4. (englanniksi)
  • Simmons, Marc: Stalking Billy the Kid; Brief Sketches of a Short Life. Sunstone Press, 2006. ISBN 0-86534-525-2. (englanniksi)
  • Tatum, Stephen: Inventing Billy the Kid: Visions of the Outlaw in America. University of Arizona Press, 1997. ISBN 978-0816517190. (englanniksi)
  • Thompson, Paul B.: Billy the Kid: "It Was a Game of Two and I Got There First". Enslow Publishers Inc., 2010. ISBN 978-0-7660-3480-8. (englanniksi)
  • Tuska, Jon: Billy the Kid: His Life and Legend. University of New Mexico Press, 1997. (englanniksi)
  • Utley, Robert: Billy the Kid: A Short and Violent Life. Lincoln and London: University of Nebraska Press, 1989. ISBN 0-8032-9558-8. (englanniksi)
  • Wallis, Michael: Billy the Kid: The Endless Ride. W. W. Norton & Company Ltd., 2007. ISBN 978-0-393-33063-2. (englanniksi)
  • Weddle, Jerry: Antrim Is My Stepfather's Name: The Boyhood of Billy the Kid. Arizona Historical Society, 1993. ISBN 978-0910037310. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Billy the Kid.