Ero sivun ”Rory Gallagher” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 22: Rivi 22:
}}
}}


'''Rory Gallagher''' ([[2. maaliskuuta]] [[1948]] Ballyshannon, [[Donegalin kreivikunta]] – [[14. kesäkuuta]] [[1995]] [[Lontoo]]) oli [[irlanti]]lainen [[blues]]- ja [[rock]]kitaristi, jonka ura käynnistyi 1960-luvulla yhtyeessä [[Taste]]. Gallagher oli kitaristi ja laulusolisti, John Wilson jazzsävyinen rumpali ja Richard McCracken monitahoinen basisti. Gallagherin soittotaito kehittyi Tasten aikana huomattavasti. Yhtye teki kaksi studiolevyä, ''Taste'' ja ''On the Boards'', ja kaksi rajun esiintymisen todistanutta livelevyä ''Live at Montreux'' ja ''Live at the Isle of Wight'', joista jälkimmäinen ilmestyi kauan sen jälkeen, kun yhtye oli hajonnut samalla festivaalilla.
'''Rory Gallagher''' ([[2. maaliskuuta]] [[1948]] [[Ballyshannon]], [[Donegalin kreivikunta]] – [[14. kesäkuuta]] [[1995]] [[Lontoo]]) oli [[irlanti]]lainen [[blues]]- ja [[rock]]kitaristi, jonka ura käynnistyi 1960-luvulla yhtyeessä [[Taste]]. Gallagher oli kitaristi ja laulusolisti, John Wilson jazzsävyinen rumpali ja Richard McCracken monitahoinen basisti. Gallagherin soittotaito kehittyi Tasten aikana huomattavasti. Yhtye teki kaksi studiolevyä, ''Taste'' ja ''On the Boards'', ja kaksi rajun esiintymisen todistanutta livelevyä ''Live at Montreux'' ja ''Live at the Isle of Wight'', joista jälkimmäinen ilmestyi kauan sen jälkeen, kun yhtye oli hajonnut samalla festivaalilla.


Gallagher siirtyi soolouralle ja palkkasi basistiksi Gerry McAvoyn ja vaihtuvia rumpaleita, joista mainittavin on Rod De'Ath. Hän teki toistakymmentä albumia, kuten ''Rory Gallagher'' ja ''Deuce'' [[1971]], ''Blueprint'' ja ''Tattoo'' [[1973]], ''Irish Tour'' [[1974]], [[1975]] ''Against the Grain'', jonka kannessa oli hänen vanha ja kuluneen näköinen [[Fender]] Stratocasterinsa vuodelta 1961, ja ''Calling Card'' [[1976]].
Gallagher siirtyi soolouralle ja palkkasi basistiksi Gerry McAvoyn ja vaihtuvia rumpaleita, joista mainittavin on Rod De'Ath. Hän teki toistakymmentä albumia, kuten ''Rory Gallagher'' ja ''Deuce'' 1971, ''Blueprint'' ja ''Tattoo'' 1973, ''Irish Tour'' 1974, 1975 ''Against the Grain'', jonka kannessa oli hänen vanha ja kuluneen näköinen [[Fender]] Stratocasterinsa vuodelta 1961, ja ''Calling Card'' 1976.


Gallagher esiintyi kolme kertaa Suomessa: [[Ruisrock]]issa 1975, Helsingin [[Kulttuuritalo]]lla 1976<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Mikael Huhtamäki | Nimike=Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979 | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=2013 | Tunniste=ISBN 978-951-20-8730-3}}</ref> ja Provinssirockissa 1984.
Gallagher esiintyi kolme kertaa Suomessa: [[Ruisrock]]issa 1975, Helsingin [[Kulttuuritalo]]lla 1976<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Mikael Huhtamäki | Nimike=Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979 | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=2013 | Tunniste=ISBN 978-951-20-8730-3}}</ref> ja Provinssirockissa 1984.


[[1972]] Gallagher äänestettiin [[Melody Maker]]in vuoden muusikoksi, ja [[Eric Clapton]] tuli toiseksi. Hänen albuminsa ''Live in Europe'' on ollut myyntimenestys ympäri maailmaa.
Vuonna 1972 Gallagher äänestettiin [[Melody Maker]]in vuoden muusikoksi, ja [[Eric Clapton]] tuli toiseksi. Hänen albuminsa ''Live in Europe'' on ollut myyntimenestys ympäri maailmaa.


Rory Gallagher kuoli [[1995]] maksansiirron komplikaatioihin. Nykyään Fender on kunnioittanut tätä loistavaa kitaristia omalla nimikko-Stratocaster-mallilla.
Rory Gallagher kuoli 1995 maksansiirron komplikaatioihin. Fender on kunnioittanut Gallagheria omalla nimikko-Stratocaster-mallilla.


==Diskografia==
==Diskografia==
Rivi 42: Rivi 42:
*''[[Rory Gallagher (albumi)|Rory Gallagher]]'' 1971
*''[[Rory Gallagher (albumi)|Rory Gallagher]]'' 1971
*''[[Deuce (albumi)|Deuce ]]'' 1971
*''[[Deuce (albumi)|Deuce ]]'' 1971
*''[[Live In Europe]]'' 1972
*''[[Live in Europe (Rory Gallagherin albumi)|Live in Europe]]'' 1972
*''[[Blueprint]]'' 1973
*''[[Blueprint]]'' 1973
*''[[Tattoo]]'' 1973
*''[[Tattoo]]'' 1973
*''[[Irish Tour '74]]'' 1974
*''[[Irish Tour ’74]]'' 1974
*''[[Against the Grain (Rory Gallagherin albumi)|Against the Grain]]'' 1975
*''[[Against the Grain (Rory Gallagherin albumi)|Against the Grain]]'' 1975
*''[[Calling Card]]'' 1976
*''[[Calling Card]]'' 1976
Rivi 52: Rivi 52:
*''[[Stage Struck]]'' 1980
*''[[Stage Struck]]'' 1980
*''[[Jinx]]'' 1982
*''[[Jinx]]'' 1982
*''[[Defender (Rory Gallagherin albumi)|Defender]]'' 1987
*''[[Defender (albumi)|Defender]]'' 1987
*''[[Fresh Evidence]]'' 1990
*''[[Fresh Evidence]]'' 1990
*''The G-Man Bootleg Series Vol.1 '' 1992
*''The G-Man Bootleg Series Vol.1 '' 1992

Versio 18. huhtikuuta 2015 kello 16.22

Rory Gallagher
[[Tiedosto:|250px|Rory Gallagher esiintymässä Manchesterissa 1982.]]
Rory Gallagher esiintymässä Manchesterissa 1982.
Henkilötiedot
Syntynyt2. maaliskuuta 1948
Ballyshannon, Donegalin kreivikunta, Irlanti
Kuollut14. kesäkuuta 1995 (47 vuotta)
Lontoo, Britannia
Ammatti muusikko, lauluntekijä, musiikkituottaja
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1963–1995
Tyylilajit blues, blues rock, hard rock, rhythm and blues, rock and roll, jazz, folk, skiffle
Soittimet laulu, kitara, basso, mandoliini, saksofoni, sitar, huuliharppu, banjo, dobro
Yhtyeet Taste
Levy-yhtiöt Polydor Records
Chrysalis Records
Buddah Records
Castle Records
Aiheesta muualla
www.rorygallagher.com

Rory Gallagher (2. maaliskuuta 1948 Ballyshannon, Donegalin kreivikunta – 14. kesäkuuta 1995 Lontoo) oli irlantilainen blues- ja rockkitaristi, jonka ura käynnistyi 1960-luvulla yhtyeessä Taste. Gallagher oli kitaristi ja laulusolisti, John Wilson jazzsävyinen rumpali ja Richard McCracken monitahoinen basisti. Gallagherin soittotaito kehittyi Tasten aikana huomattavasti. Yhtye teki kaksi studiolevyä, Taste ja On the Boards, ja kaksi rajun esiintymisen todistanutta livelevyä Live at Montreux ja Live at the Isle of Wight, joista jälkimmäinen ilmestyi kauan sen jälkeen, kun yhtye oli hajonnut samalla festivaalilla.

Gallagher siirtyi soolouralle ja palkkasi basistiksi Gerry McAvoyn ja vaihtuvia rumpaleita, joista mainittavin on Rod De'Ath. Hän teki toistakymmentä albumia, kuten Rory Gallagher ja Deuce 1971, Blueprint ja Tattoo 1973, Irish Tour 1974, 1975 Against the Grain, jonka kannessa oli hänen vanha ja kuluneen näköinen Fender Stratocasterinsa vuodelta 1961, ja Calling Card 1976.

Gallagher esiintyi kolme kertaa Suomessa: Ruisrockissa 1975, Helsingin Kulttuuritalolla 1976[1] ja Provinssirockissa 1984.

Vuonna 1972 Gallagher äänestettiin Melody Makerin vuoden muusikoksi, ja Eric Clapton tuli toiseksi. Hänen albuminsa Live in Europe on ollut myyntimenestys ympäri maailmaa.

Rory Gallagher kuoli 1995 maksansiirron komplikaatioihin. Fender on kunnioittanut Gallagheria omalla nimikko-Stratocaster-mallilla.

Diskografia

Ei tiedostoa

Rory Gallagher Kulttuuritalolla 1976. (Yleisradion äänitys)

Näyte kappaleesta "Let Me In".

Äänitiedostojen kuunteluohjeet


Lähteet

  1. ↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.

Aiheesta muualla

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rory_Gallagher&oldid=14864143”