Ero sivun ”Yhtiömuoto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Yhteisetuudet ja yhtymät
Rivi 50: Rivi 50:


=== Yhteisetuudet ===
=== Yhteisetuudet ===
Yhteisetuus on verotuskäsite. Yhteisetuuksia ovat [[yhteismetsä]], [[tiekunta]] ja osakaskunta ([[kalastuskunta]] ja [[jakokunta]]) sekä muut niihin verrattavat yhteenliittymät. Yhteisetuutta verotetaan erillisenä verovelvollisena. Se voi harjoittaa elinkeinotoimintaa.<ref>Tuloverolaki 2:5</ref><ref>Taloustaito 2/2014: Yhteisetuus on erillinen verovelvollinen, s. 62</ref>
Yhteisetuus on verotuskäsite. Yhteisetuuksia ovat [[yhteismetsä]], [[tiekunta]] ja [[osakaskunta]] ([[kalastuskunta]] ja [[jakokunta]]) sekä muut niihin verrattavat yhteenliittymät. Yhteisetuutta verotetaan erillisenä verovelvollisena. Se voi harjoittaa elinkeinotoimintaa.<ref>Tuloverolaki 2:5</ref><ref>Taloustaito 2/2014: Yhteisetuus on erillinen verovelvollinen, s. 62</ref>


=== Yhtymät ===
=== Yhtymät ===

Versio 10. lokakuuta 2014 kello 19.08

Yhtiömuoto eli yritysmuoto on oikeudellinen muoto, jolla harjoitetaan yritystoimintaa. Yhtiömuoto käy tavallisesti ilmi yhtiön toiminimestä.

Yhtiömuodon valintaan vaikuttavat mm. osallistujat, päätöksentekojärjestelmä ja -vapaus, riski, verotus, joustavuus, voitonjako ja sukupolvenvaihdosmahdollisuudet.[1]

Yhtiömuodot Suomessa

Suomessa yhtiöiden tulee rekisteröityä Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään kaupparekisteriin.

Yleiset yhtiömuodot

Yleisiä yhtiömuotoja Suomessa ovat:

  • yksityinen osakeyhtiö
  • julkinen osakeyhtiö

Henkilöyhtiöksi kutsutaan yhtiötä, jossa ainakin yksi omistajista vastaa yhtiön mahdollisista veloista omalla omaisuudellaan[2]. Henkilöyhtiömuotoja ovat kommandiittiyhtiö ja avoin yhtiö. Henkilöyhtiön vastakohta on pääomayhtiö (kuten osakeyhtiö).

Erityiset yhtiömuodot

Erityisiä (erityislaeilla säänneltyjä) yhtiö- ja yritysmuotoja Suomessa ovat muun muassa:

Muut yritystoimintaa harjoittavat yhteisöt

Myös sellaiset yhteisöt kuin taloudellinen yhdistys, aatteellinen yhdistys, hypoteekkiyhdistys ja säätiö saattavat harjoittaa yritystoimintaa.

Seuraavienkin yhteisöjen toiminnan tarkoitus on taloudellinen: asumisoikeusyhdistys, sijoitusrahasto, lainajyvästö ja siemenrahasto.

Yhteisetuudet

Yhteisetuus on verotuskäsite. Yhteisetuuksia ovat yhteismetsä, tiekunta ja osakaskunta (kalastuskunta ja jakokunta) sekä muut niihin verrattavat yhteenliittymät. Yhteisetuutta verotetaan erillisenä verovelvollisena. Se voi harjoittaa elinkeinotoimintaa.[3][4]

Yhtymät

Yhtymä on verotuskäsite, kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön yhteenliittymä. Verotuksessa yhtymän tulot lasketaan ja jaetaan yhtymän osakkaille.[5]

Yhtymiä ovat elinkeinoyhtymä, verotusyhtymä sekä ulkomainen yhtymä ja eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä[6].

  • Elinkeinoyhtymiä ovat mm. avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö ja laivanisännistöyhtiö.[7]
  • Verotusyhtymiä ovat kiinteistöyhtymä, maatalousyhtymä ja metsäyhtymä. Verotusyhtymät eivät ole oikeussubjekteja.[8] Esimerkiksi kiinteistöyhtymä muodostuu tietyissä tilanteissa, kun kaksi tai useampi henkilö omistavat yhdessä kiinteistön. Kiinteistöyhtymä ei voi hankkia omaisuutta tai velkaa.[9]

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ja maatalousyrittäjä

Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli ns. "toiminimiyrittäjä" ei ole yhtiö, vaan luonnollinen henkilö eli ihminen. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi halutessaan käyttää erityistä toiminimeä. Tällöinkään kyseessä ei ole yhtiö. Toiminimi ei siis ole yhtiömuoto.

Maatalousyrittäjä on luonnollinen henkilö, joka harjoittaa maataloutta, kalastusta tai poronhoitoa. Maatalousyrittäjä voi toimia tavanomaisen yhtiön kautta tai ilman yhtiötä.[10]

Yhtiömuotoja ulkomailla

Muualla yleinen, mutta Suomesta puuttuva yhtiömuoto on rajavastuuyhtiö.

Yhtiömuodon valinta Suomessa

Yritystä perustettaessa on valittava sille sopivin ja tarkoituksenmukaisin yhtiömuoto. Valintaan vaikuttavia tekijöitä on useita.[11]

Perustajien lukumäärä. Kun perustajia on vain yksi, voi toimia yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö vaativat vähintään kaksi yhtiömiestä. Suurelle joukolle sopivia ovat osakeyhtiö ja osuuskunta. Osakeyhtiö voi olla myös ns. yhden miehen yhtiö; tosin hallitukseen on saatava toinenkin henkilö vähintään varajäseneksi.

Pääomatarve. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen tulee kysymykseen lähinnä, jos pääomaa tarvitaan on suhteellisen vähän. Runsaasti pääomaa tarvitsevilla aloilla osakeyhtiö on tavallinen.

Vastuu. Yksityinen elinkeinonharjoittaja vastaa koko omaisuudellaan yritystoiminnasta syntyneistä velvoitteista. Avoimen yhtiön yhtiömiehillä ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisilla yhtiömiehillä on vastaavanlainen vastuu. Osakeyhtiössä ja osuuskunnassa osakkaan tai jäsenen vastuu rajoittuu sijoitettuun pääomaan. Tosin käytännössä yrityksen luottojen vakuudeksi saatetaan vaatia osakkaiden tai jäsenten omaisuutta tai takauksia.

Joustavuus. Yrittäjä itse tekee päätökset yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiessaan. Osakeyhtiössä on tietty pakollinen byrokratia. Osuuskunnassa päätökset tehdään jäsen ja ääni -periaatteella. Juoksevia asioita hoitamaan voidaan kaikissa yhtiömuodoissa valita toimitusjohtaja, ei kuitenkaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiessa.

Jatkuvuus ja laajeneminen. Jatkuvuuden kannalta yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen on kaikkein haavoittuvinta. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen osuus on yleensä luovutettavissa, mutta edellyttää lupaa yhtiösopimuksessa tai muilta yhtiömiehiltä. Osakeyhtiössä osakkaat voivat vaihtua, samoin osuuskunnassa jäsenet.

Voitonjako ja tappion kattaminen. Yksityinen elinkeinonharjoittaja saa koko voiton oman käyttöönsä, mutta vastaa yksin myös mahdollisesta tappiosta. Avoimessa yhtiössä ja kommandiittiyhtiössä yhtiömiehet sopivat voiton ja tappion perusteista. Tavallisesti kommandiittiyhtiön äänettömille yhtiömiehille maksetaan korko tilikauden alussa maksettuna olleelle panokselle, minkä jälkeen loppuosa jaetaan vastuunalaisille yhtiömiehille. Nämä jakavat myös mahdollisen tappion keskenään. Osakeyhtiön voitonjako tapahtuu tavallisesti osinkoina, tosin muitakin tapoja on. Mahdollisisia tappioita ei peritä osakkailta. Osuuskunnassa voiton eli ylijäämän käyttäminen riippuu osuuskunnan säännöistä. Voittoa voidaan jakaa esimerkiksi osuuspääoman korkona, ylijäämän palautuksena tai palkkana.

Verotus. Verotus on erilainen eri yhtiömuodoissa. Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia.

Viitteet

  1. ↑ Taloustiedon taloussanasto. Taloustieto r.y. 1987
  2. ↑ Agenda, Lukion taloustieto, Tammi 2004, s.150
  3. ↑ Tuloverolaki 2:5
  4. ↑ Taloustaito 2/2014: Yhteisetuus on erillinen verovelvollinen, s. 62
  5. ↑ Verohallinto: Yhtymä
  6. ↑ Verohallinto: Ulkomainen yhtymä ja eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä
  7. ↑ Tuloverolaki 2:4
  8. ↑ Verohallinto: Verotusyhtymä
  9. ↑ Taloustaito 2/2014: Kiinteistöyhtymä antaa yhtymäselvityksen, s. 61
  10. ↑ Maatalousyrittäjän eläkelaki (22.12.2006/1280) 1:3–5
  11. ↑ Yrityksen perustamisopas – Käytännön perustamistoimet. 18. p. Edita Publishing Oy, 2009. s. 20–22

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhtiömuoto&oldid=14365851”