Ero sivun ”Lohjanjärvi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
p Botti poisti 3 Wikidatan sivulle d:q1329118 siirrettyä kielilinkkiä |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 53: | Rivi 53: | ||
[[Luokka:Karjaa]] |
[[Luokka:Karjaa]] |
||
[[Luokka:Karjalohja]] |
[[Luokka:Karjalohja]] |
||
[[Luokka:Lohjan |
[[Luokka:Lohjan järvet]] |
||
[[Luokka:Suomen järvet]] |
|||
[[Luokka:Karjaanjoen vesistö]] |
[[Luokka:Karjaanjoen vesistö]] |
||
[[Luokka:Raaseporin luonto]] |
[[Luokka:Raaseporin luonto]] |
||
Versio 17. elokuuta 2013 kello 15.36
| Lohjanjärvi | |
|---|---|
 |
|
| Koordinaatit | |
| Sijainti | Uusimaa |
| Pinta-ala | 88,22[1] km² |
| Pinnankorkeus | 31,6[1] m |
| Rantaviiva | 331,8[1] km |
| Suurin syvyys | 54,88[1] m |
| Keskisyvyys | 12,68[1] m |
| Tilavuus | 1,12[1] km³ |
| Järvinumero | 23.021.1.001 |
Lohjanjärvi (ruots. Lojo sjö) on Uudenmaan maakunnan suurin järvi. Lohjanjärven pinta-ala on 122 km², josta 31 km² on saaria. Sen korkeus merenpinnasta on 32 metriä. Järvi on suhteellisen syvä ja sen syvin kohta Isollaselällä on lähes 55 metriä syvä.[2] Järven keskisyvyys on 12,7 metriä.[2] Lohjanjärvi laskee Mustionjoen kautta mereen.
Lohjanjärven seutu muistuttaa Järvi-Suomea, sillä järvessä on kymmeniä lahtia ja noin 250 saarta ja luotoa. Lohjanjärven rannoilla ja saarissa on yhteensä lähes 3000 kesämökkiä ja huvilaa. Järvi on ollut 1800-luvulta lähtien suosittu huvila- ja mökkeilyalue myös pääkaupungin asukkaille. Järven rannoilla ovat asuneet tai viettäneet kesiä myös monet Suomen kulttuurihistorialle tärkeät henkilöt, kuten Saima Harmaja, Rolf Nevanlinna, I. K. Inha, Arvid Järnefelt, Herman Grönbärj ja Ruben Lagus.
Maantiede
Lohjanjärvi oli aikoinaan eräs Itämeren lahdista, kunnes kuroutui siitä maankohoamisen myötä erilleen. Järviallas on muodostunut kahden reunamuodostuman, Lohjanharjun ja Karjalohjanharjun väliselle alueelle. Nimenomaan Lohjanharju on se tekijä, joka on synnyttänyt järvialueen. Ilman sitä Länsi-Uusimaa olisi yhtä köyhä järvistä kuin Keski- ja Itä-Uusimaa.
Hiidenvesi ja Hormajärvi laskevat Lohjanjärveen. Lohjanjärvi ulottuu Lohjan, Karjalohjan ja Raaseporin alueille. Sen suurin saari Lohjansaari (1995 ha) on Suomen sisävesien saaritilastossa 24. sijalla. Muita merkittäviä saaria ovat Jalassaari (360 ha), Pensaari (114 ha), Huhtasaari (76 ha) ja Seppälänsaari (68 ha). Niihin kaikkiin on tieyhteys. Virkistysarvoltaan tärkeässä Liessaaressa on muun muassa yleinen uimaranta, luontopolku sekä laavu.[3][4]
Suomen järvien pinta-alatilastossa Lohjanjärven sijoitus on 49. Valuma-alue on järvi mukaan lukien 1930 km2 ja keskisyvyys 12,7 m. Valuma-alueesta noin neljä viidesosaa muodostaa Väänteenjoki, jonka kautta Hiidenvesi laskee Lohjanjärveen. Lohjanjärvi on melko syvä, keskisyvyys on 12,7 metriä. Koska järven keskipinta on vain vajaan 32 metrin korkeudella, isonselän syvin kohta (55 m) ulottuu siis 23 metriä merenpinnan alapuolelle. Lohjanjärven 1120 milj. m3 vesitilavuudesta noin 85 milj. m3 on merenpintaa syvempänä. Tämä on Suomen järvien suurin kryptodepressio.lähde?
Lohjanjärven kaksi suurinta selkää ovat Isoselkä ja Karjalohjanselkä. Järvi on vesityypiltään tummavetinen. 1970-luvulla järvi kärsi yhteiskunta- ja teollisuusjätevesistä, mutta päästöjen rajoitus- ja puhdistustoimien ansioista vedenlaatu on nykyisin hyvä. Haja-asutuksen ja maatalouden päästöt ovat edelleen ajoittain ongelma. Erityisesti Väänteenjoen reittiä pitkin tulee Hiidenveden liian ravinteikasta vettä.
Lohjanjärveltä on yhteys Väänteenjoen kautta pohjoisempana sijaitsevaan Hiidenveteen. Nämä kaksi Uudenmaan suurinta järveä muodostavat siis yhtenäisen vesireitin. Järvien välissä on Väänteenjoella pato, jossa on veneliikennettä varten kesällä 2009 avattu sulkuportti. Pato tarvitaan, koska Hiidenvesi toimii pääkaupunkiseudun varavesialtaana ja sen pinta on tämän vuoksi säännelty.
Lohjanjärvi oli 2011 ehdolla Uudenmaan maakuntajärveksi, mutta hävisi yleisöäänestyksen Tuusulanjärvelle.
Luonto
Lohjanjärvelle ovat tyypillisiä hyvin rehevät ja tiheät lehtokasvillisuuden peittämät rannat. Alueella on runsaasti lehtoja kalkkipitoisen maaperän ja eteläisen sijainnin vuoksi. Alueella tavataan useita eteläisiä kasvi- ja eläinlajeja, joita ei esiinny muualla Suomessa. Lohjanjärven rannoilla on myös havaittavissa vanhan rantaviivan muistona ns. terassi- ja vesijättömaata, sillä järven pintaa laskettiin 1800-luvun lopussa 1,5 metriä uuden viljelysmaan hankkimiseksi louhimalla Mustion koskea kahteen otteeseen.
Karkalin niemellä sijaitsee Suomen suurin luonnon itsensä muodostama luola, kalkkikiveen muinaisen puron syövyttämä Torholan luola ja Karkalin luonnonpuisto, joka on Suomen laajin lehtometsälähde?. Karkalin nähtävyyksiin kuuluvat jalopuut, kuten tammet, saarnet ja lehmukset, runsaat pähkinäpensaskasvustot, kevätkukat, kuten sini-, valko-, kelta- ja kangasvuokko sekä harvinaiset kasvit kuten punavalkku ja pesäjuuri. Pähkinäpensaslehtoja on järven rannalla erityisen runsaasti myös esimerkiksi Virkkalan Pähkinäniemessä. Lohjansaaressa ja Jalassaaressa tavataan harvinaista kynäjalavaa. Alueen useilla kalkkikivikallioilla tavataan maaperälle erikoistuneita kasveja, joita ei muualla Suomessa juuri esiinny. Lohjanjärven luonto kuuluu Suomen eteläisimpään kasvivyöhykkeeseen eli ns. tammivyöhykkeeseen. Tammen luontainen kasvualue seuraa Lohjanjärven pohjoisrantaa.
Lohjanjärvestä kalastetaan muun muassa kuhaa, haukea, ahventa ja muikkua. Järveen on istutettu myös taimenta. Lohjanjärvellä järjestetään säännöllisesti uistelu- ja pilkkikilpailuja.
Lähteet
- Lohjanjärvi Lohjanjärven suojeluyhdistys ry. Viitattu 17.5.2009.
Viitteet
- ↑ a b c d e f OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 10.12.2010.
- ↑ a b Lohjanjärvi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Viitattu 10.12.2010.
- ↑ Tervetuloa Liessaaren luontopolulle! Lohjan kaupunki. Viitattu 18.10.2011.
- ↑ Tutustu Lohjaan luontopoluilla Lohjan matkailupalvelukeskus. Viitattu 18.10.2011.