Herman Grönbärj

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herman Grönbärj.

Herman Viktor Grönbärj (6. helmikuuta 1875 Helsinki10. joulukuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen maisema- ja symbolistimaalarina tunnettu taidemaalari, arkkitehti, teosofi ja kirjailija.

Grönbärjin vanhemmat olivat räätälimestari Victor Valfrid Grönberg ja Adolfina Karolina o.s. Nordström. Kuten nimien kirjoitustavoista näkyy, otti Grönbärj "taiteilijanimekseen" hieman muunnetun nimen.

Puoliso 1901: Mathilda af Hällström s. 5.3.1868 Vihdin Olkkalasta. Lapset: Manus (s. 1905), Susan (s. 1906) ja Rari-Lill (s. 1907). Herman Grönbärjin pojantytär arkkitehti Urda Ranta on tehnyt diplomityönsä alla mainitusta Sunnanlidistä.

Grönbärj opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1892-95 sekä Helsingin yliopiston piirustussalissa 1899–1900.

Teosofia ja tolstoilaisuus vaikuttivat voimakkaasti Grönbärjin maailmankatsomukseen. Jo nuorena hän osallistui radikaaleihin maailmaaparantaviin keskustelupiireihin. Hän toimi aktiivisesti teosofian parissa ollen myös perustamassa Helsingin teosofista kirjastoa ja seuraa. Tätä kautta toteutui myös vilkasta matkustelua ulkomaille. Olipa hän hengenheimolaisineen lähdössä Intiaankin, mutta matka keskeytyi Lontooseen. Kasvissyönti liittyi myös tähän aatemaailmaan.

Arkkitehtuuriuransa nuori rakennusmestari aloitti 1895 (ja lopetti) Lars Sonck'in arkkitehtitoimistossa Helsingissä, joka edusti vahvasti uusia aatteita. Sittemmin freelancerina Grönbärj suunnitteli Sunnanlidin lisäksi mm. Virkkalan työväentalon, Tietolan ja usealle sukulaiselle huviloita. Kaikissa näissä kohteissa toistuivat toiminnalliset pohjaratkaisut ja pelkistetyt pinnat à la shingle style.

Grönbärj rakensi 1902-03 itselleen ja perheelleen puisen, kaksikerroksisen ateljeehuvilan Lohjalle Vohloisiin. Rakennuksen tyylilliset lähtökohdat perustuivat 1800-luvun lopun englantilaisiin aatteisiin (shingle style). Samoihin aikoihin rakennetut Gallen-Kallelan Kalela ja Saarisen Hvitträsk edustivat samaa suuntausta. Sunnanlidin sisustus noudatti samaa tyyliä: rohkeita mutta sopusuhtaisia värejä, uuden ja vanhan yhdistämistä sekä pyrkimys esteettisesti nautittavaan elinympäristöön. Rakentamisessa käytettiin mahdollisimman luonnonmukaisia ja paikallisia rakennusaineita. Tilalle perustettiin myös suuri puutarha, jonka kasvihuoneessa kasvoi jopa viinirypäleitä. Täällä perhe asui vuoteen 1920 asti, jolloin muutettiin Helsinkiin. Tämän jälkeen Sunnanlid toimi lähinnä vapaa-ajan paikkana. Sunnanlid tuhoutui tulipalossa lokakuussa 2006. Palossa tuhoutui myös lähes sata Grönbärjin teosta sekä mm. alkuperäiset uniikkihuonekalut ja Iris-posliinia.

Lohjalla Grönbärjit ystävystyivät toisen tolstoilaisen, Arvid Järnefeltiin ja hänen perheeseensä. Täällä vahvistui usko sosialismiin ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan.

Vuosisadan vaihteessa Grönbärjin kokema hengellinen kriisi etäännytti hänet teosofiasta ja loi pohjan hänen mystillis-uskonnolliselle suuntautumiselleen. Tämä näkyi myös hänen symbolisissa maalauksissaan ja runoissaan. Hänen varsinainen taidemaalariuransa alkoi myös tästä ja kesti noin 30 vuotta. Hänen opettajinaan toimi mm. Väinö Blomstedt. Opettajistaan huolimatta hän toteutti hyvin persoonallista ja itsenäistä linjaa. Hän oli ensimmäisiä kun käytti Suomessa uusimpressionistista tekniikkaa kirkkaine ja puhtaine väreineen. Maalausten aiheet olivat luontoaiheisia Sunanlidin ympäristöstä, aatteellisia henkilösommitelmia sekä kansantaruihin ja mytologiaan perustuvia. Näyttelyitä Grönbärj piti 1915, 1917, 1922, 1938 ja 1955.

Vanhoilla päivillä Grönbärj siirtyi kirjallisten harrastustensa pariin. Teosofikauden ansiosta hän oli saanut monipuolisen kielikylvyn. Tätä osaamista hän hyödynsi syventyessään etymologiaan.

Maalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallista tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sampo: Sankt Gral. Söderström 1935
  • Bryggor slagna: Dikter. Helsingfors 1939

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]