Ero sivun ”Aspergerin oireyhtymä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 27: Rivi 27:


Aspergerin syndrooma on sijoitettu tautiluokituksessa kohtaan "laaja-alaiset kehityshäiriöt”<ref>ICD|kansainvälinen tautiluokitus</ref>. Osa tutkijoista yhtyy kuitenkin professori [[Simon Baron-Cohen]]in näkemyksen siitä, ettei Aspergerin syndroomaa voida nimittää arvottavasti häiriöksi, koska kyse on pohjimmiltaan puhtaasti neurobiologisesta erilaisuudesta ja monet Aspergerin oireyhtymän tunnusmerkit voidaan kokea myös hyödyllisiksi<ref>Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Invited submission for Special Millennium Issue of Developmental and Psychopathology Draft: 5th January 2000. http://www.larry-arnold.net/Neurodiversity/Mission/disability.htm</ref><ref>Laurent Mottron: Changing perceptions: The power of autism. nature 479, 33–35 (3.11.2011).</ref>. Esimerkiksi aspergerien kykyä käsitellä aistimuksia ei voida pitää sinänsä viallisena, koska aspergerien aistimukset ovat yleensä tarkempia kuin valtaväestön edustajilla. Herkistä aisteista voi olla myös suurta hyötyä, vaikka ne hankaloittavatkin usein elämää. Eläminen neurotyypillisiä ihmisiä varten suunnitellussa yhteiskunnassa aiheuttaa kuitenkin erityistarpeita, jotka tulisi ottaa huomioon<ref>[http://www.larry-arnold.net/Neurodiversity/Mission/disability.htm Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Development and Psychopathology (2000), 12 : pp 489-500. Cambridge University Press.]</ref>. Lisäksi aspergerit ovat tyypillisesti varsin itsenäisiä ajattelussaan ja toiminnassaan, koska heillä on valtaväestöä heikompi taipumus omaksua automaattisesti enemmistön käyttäytymis- ja ajattelumalleja.
Aspergerin syndrooma on sijoitettu tautiluokituksessa kohtaan "laaja-alaiset kehityshäiriöt”<ref>ICD|kansainvälinen tautiluokitus</ref>. Osa tutkijoista yhtyy kuitenkin professori [[Simon Baron-Cohen]]in näkemyksen siitä, ettei Aspergerin syndroomaa voida nimittää arvottavasti häiriöksi, koska kyse on pohjimmiltaan puhtaasti neurobiologisesta erilaisuudesta ja monet Aspergerin oireyhtymän tunnusmerkit voidaan kokea myös hyödyllisiksi<ref>Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Invited submission for Special Millennium Issue of Developmental and Psychopathology Draft: 5th January 2000. http://www.larry-arnold.net/Neurodiversity/Mission/disability.htm</ref><ref>Laurent Mottron: Changing perceptions: The power of autism. nature 479, 33–35 (3.11.2011).</ref>. Esimerkiksi aspergerien kykyä käsitellä aistimuksia ei voida pitää sinänsä viallisena, koska aspergerien aistimukset ovat yleensä tarkempia kuin valtaväestön edustajilla. Herkistä aisteista voi olla myös suurta hyötyä, vaikka ne hankaloittavatkin usein elämää. Eläminen neurotyypillisiä ihmisiä varten suunnitellussa yhteiskunnassa aiheuttaa kuitenkin erityistarpeita, jotka tulisi ottaa huomioon<ref>[http://www.larry-arnold.net/Neurodiversity/Mission/disability.htm Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Development and Psychopathology (2000), 12 : pp 489-500. Cambridge University Press.]</ref>. Lisäksi aspergerit ovat tyypillisesti varsin itsenäisiä ajattelussaan ja toiminnassaan, koska heillä on valtaväestöä heikompi taipumus omaksua automaattisesti enemmistön käyttäytymis- ja ajattelumalleja.

Aspergerin oireyhtymä ei ole sairaus eikä vamma, vaikka monet luulevat niin.


==Esiintyvyys==
==Esiintyvyys==

Versio 2. heinäkuuta 2013 kello 22.44

Aspergerin oireyhtymä
Luokitus
ICD-10 F84.5
ICD-9 299.80
OMIM 608638
MedlinePlus 001549
MeSH F03.550.325.100
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Aspergerin oireyhtymä eli Aspergerin syndrooma (AS)[1] on autismin kirjoon kuuluvaa synnynnäistä kehityksellistä eli lapsuudesta asti ilmenevää neurobiologista poikkeavuutta, joka aiheuttaa neurobiologisia ja neuropsykologisia erityispiirteitä.

Aspergerin syndrooman tunnusmerkkien esiintyvyys ja voimakkuus ovat tapauskohtaisia. Etenkin laadulliset ja usein myös määrälliset poikkeavuudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ei-kielellisessä viestinnässä ovat ominaisia aspergereille[2]. Tavallista on myös intensiivinen uppoaminen yhteen tai muutamaan erityiskiinnostuksen kohteeseen. Lisäksi aspergereilla saattaa ilmetä itsestimulaatiota (engl. stimming) eli tahatonta liikehdintää (esimerkiksi käsien räpyttely) tai ääntelyä. Etenkin lapsuudessa saattaa esiintyä tarvetta päivittäisten rutiinien toistumiseen täsmälleen samalla tavalla.

Aspergerin oireyhtymään liittyy yleensä myös poikkeuksellista aistiyliherkkyyttä,[3] joka saattaa aiheuttaa huomattavia käytännön ongelmia.[4] Lisäksi aspergereilla esiintyy usein yhdellä tai useammalla muistin osa-alueella poikkeuksellista lahjakkuutta tai muistihäiriöitä tai molempia. Aspergereilla esiintyy yleisesti jonkinasteista kasvosokeutta[5] ja noin neljälläkymmenellä prosentilla Asperger-lapsista esiintyy merkittävässä määrin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:n oireita[6]. Myös hermovärve- eli tic-oireet ovat yleisiä[7], vaikka stimmien ja ticsien väliin onkin vaikea vetää rajaa.

Aspergerin syndrooma on sijoitettu tautiluokituksessa kohtaan "laaja-alaiset kehityshäiriöt”[8]. Osa tutkijoista yhtyy kuitenkin professori Simon Baron-Cohenin näkemyksen siitä, ettei Aspergerin syndroomaa voida nimittää arvottavasti häiriöksi, koska kyse on pohjimmiltaan puhtaasti neurobiologisesta erilaisuudesta ja monet Aspergerin oireyhtymän tunnusmerkit voidaan kokea myös hyödyllisiksi[9][10]. Esimerkiksi aspergerien kykyä käsitellä aistimuksia ei voida pitää sinänsä viallisena, koska aspergerien aistimukset ovat yleensä tarkempia kuin valtaväestön edustajilla. Herkistä aisteista voi olla myös suurta hyötyä, vaikka ne hankaloittavatkin usein elämää. Eläminen neurotyypillisiä ihmisiä varten suunnitellussa yhteiskunnassa aiheuttaa kuitenkin erityistarpeita, jotka tulisi ottaa huomioon[11]. Lisäksi aspergerit ovat tyypillisesti varsin itsenäisiä ajattelussaan ja toiminnassaan, koska heillä on valtaväestöä heikompi taipumus omaksua automaattisesti enemmistön käyttäytymis- ja ajattelumalleja.

Aspergerin oireyhtymä ei ole sairaus eikä vamma, vaikka monet luulevat niin.

Esiintyvyys

Arviot Aspergerin syndrooman yleisyydestä ovat nousseet sitä mukaa, kun on julkaistu yhä tarkempia tutkimuksia. Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan Aspergerin syndroomaa esiintyisi noin 0,8 prosentilla väestöstä[12], mutta vuonna 2011 valmistuneen Yalen and George Washingtonin yliopistojen laajan tutkimuksen mukaan aspergerien väestöosuus olisi jopa 1,7 prosenttia[13]. Suomessa saattaa olla siten jopa 90 000 henkilöä, joilla on Aspergerin oireyhtymä.

Aspergerin oireyhtymää esiintyy miehillä yli kaksi kertaa useammin kuin naisilla[14]. Lisäksi miehet saavat naisia useammin diagnoosin, sillä vain noin viidesosa henkilöistä, joille tehdään AS-diagnoosi, on naispuolisia. Miesten ja naisten erot diagnoosien määrissä ovat suuret etenkin kouluiässä, mutta myöhemmin ero pienentyy[15]. Miespuoliset aspergerit ohjataan naispuolisia useammin diagnosoitaviksi, koska Asperger-piirteet ovat heillä näkyvämpiä. Esimerkiksi ulospäin näkyvät sosiaaliset vaikeudet ovat miehillä tavallisempia[16]. AS-naiset puolestaan kärsivät miehiä enemmän aistiyliherkkyyksien tuomista ongelmista[17]. AS-naisille on lisäksi tyypillistä, että heidän lapsena havaitut ulospäin näkyvät sosiaaliset vaikeutensa lievenevät tai katoavat aikuisikään mennessä huomattavasti useammin kuin AS-miehillä[18]. Lisäksi erityiskiinnostuksen kohteet ovat lapsuudessa ja nuoruudessa tytöillä poikia harvemmin epätavallisia ja tytöt luennoivat niistä poikia harvemmin.

Syndrooman geneettinen ja fysiologinen pohja

Jo oireyhtymän ensimmäisenä kuvaillut Grunja Suhareva havaitsi, että aspergerien vanhemmilla ja muilla sukulaisilla esiintyi yleensä runsaasti Asperger-piirteitä[19]. Myös Hans Asperger piti Asperger-piirteiden periytyvyyttä toteen näytettynä[20].

Useammat geenit näyttäisivät liittyvän Aspergerin oireyhtymään[21]. Uusimmissa tutkimuksissa on huomattu lisäksi, että raskaudenaikaisilla ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta Aspergerin oireyhtymän syntyyn. Esimerkiksi äidin raskaudenaikainen tupakointi lisää 40 prosentilla riskiä, että lapsella diagnosoidaan myöhemmin Aspergerin oireyhtymä tai lievä autismi[22]. Myös äidin kohdun tavanomaista suuremmat testosteronipitoisuudet[23] saattavat lisätä Aspergerin syndrooman todennäköisyyttä.

Keskushermosto toimii aspergereilla usein hieman poikkeavasti, mikä saattaa liittyä siihen, että monilla Asperger-henkilöillä esiintyy luontaisesti poikkeuksellisia hormonipitoisuuksia. Tutkimuksissa on havaittu, että tavanomainen kouluympäristö nostaa stressi- ja vireyshormoni kortisolin pitoisuuksia aspergereilla enemmän kuin muilla lapsilla[24]. Lisäksi on viitteitä siitä, ettei aspergereiden elimistössä tapahtuisi heräämisen jälkeistä kortisolitason nousua (CAR)[25], minkä on todettu korreloivan unihäiriöiden kanssa[26]. Aspergerien aivoissa on lisäksi tavallista vähemmän elimistön vuorokausirytmiä sääteleviä RORA-geenejä (retinoic acid-related orphan receptor-alpha gene)[27][28].

Joka kolmannella Asperger-henkilöllä on normaalia korkeampi elimistön serotoniinitaso[29]. Tämän vuoksi pitäisi noudattaa varovaisuutta pohdittaessa Asperger-ihmisen hoitoa keskushermoston serotoniinitasoa nostavilla lääkkeillä. Sama pätee kaikkien aivoihin ja muuhun keskushermostoon vaikuttavien lääkeaineiden käyttöön, sillä autismin kirjolaiset ovat usein yliherkkiä kyseiseen lääkeaineryhmään kuuluvien lääkkeiden vaikutuksille[30].

On havaittu myös viitteitä siitä, että Asperger-naisten testosteronipitoisuudet saattavat olla keskimääräistä suurempia[31].

Lievästi autististen autismin kirjon diagnoosin omaavien lasten keskushermoston on havaittu reagoivan valtaväestöstä poikkeavalla tavalla katsekontaktiin: suora katsekontakti rauhoittaa valtaväestöllä keskushermoston toimintaa, mutta kiihdyttää sitä lievästi autistisilla lapsilla[32].

Diagnostiset kriteerit

Suomessa on käytössä Maailman terveysjärjestö WHO:n kehittämä kansainvälinen tautiluokitusjärjestelmä ICD, jonka tuoreimmassa eli kymmenennessä versiossa Aspergerin oireyhtymä ilmaistaan koodinumerolla F84.5.

Aspergerin oireyhtymän diagnosoimiseksi vaaditaan karkeasti ilmaistuna toteutuviksi seuraavat kohdat:

  1. Esiintyy laadullisia poikkeavuuksia keskinäisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä; vaaditaan kaksi neljästä kriteereissä tarkemmin eritellystä piirteestä.
  2. Esiintyy kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan mielenkiinnon kohteeseen (yleisin tapaus) tai pakonomainen tarve noudattaa epätarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja tai kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja tai lapsuudenaikainen alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin kuten tuoksuun, pintamateriaaliin, ääneen tai värinään.
  3. Kielellisessä tai kognitiivisessa kehityksessä ei ole merkittävää yleistä viivästyneisyyttä. Motorinen kömpelyys on yleistä, mutta ei ole diagnoosin edellytys.
  4. Yksittäiset erityistaidot ovat yleisiä, mutta eivät ole diagnoosin edellytys.
  5. Poikkeavaa käyttäytymistä ei voida pitää seurauksena seuraavista psyykkisistä tai kehityksellisistä häiriöistä:
    1. Erityisosatekijätön skitsofrenia (F20.6)
    2. Skitsotyyppinen häiriö (F21)
    3. Pakko-oireinen häiriö (F42)
    4. Vaativa persoonallisuus (F60.5)
    5. Muu laaja-alainen kehityshäiriö (F84.0-F84.4)
    6. Lapsuusiän reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö (F94.1)
    7. Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus (F94.2).

Ulospäin havaittavat poikkeavuudet viestinnässä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ovat tyypillisesti suurimmillaan ennen kouluikää ja vähenevät aikuisikään mennessä[33].

Yhdysvalloissa ja Ruotsissa käytetään ICD:n sijaan Yhdysvaltain psykiatriayhdistyksen kehittämää mielenterveydellisten ongelmien referenssiopasta DSM-IV. DSM-IV:n diagnoosikriteeristö poikkeaa Aspergerin syndrooman osalta ICD 10 kriteeristöstä. Suomalaisten autismin kirjon tutkijoiden mukaan ICD-10 ja DSM-IV eivät ole erityisen yhteismitallisia[34]. Suurin osa maailmalla tehtävästä Asperger-tutkimuksesta tehdään kuitenkin henkilöillä, joille on annettu DSM-IV:n mukainen Asperger-diagnoosi. Näitä tutkimustuloksia ei voida siksi yleistää sellaisinaan suomalaiseen Asperger-väestöön.

Sekä ICD- että DSM-luokitusta ollaan parhaillaan uudistamassa[35][36]. DSM:n viides versio on tarkoitus julkaista toukokuussa 2013[37]. DSM-kriteeristöä suunnitellaan uudistettavaksi siten, että nimike autismin kirjon häiriö korvaisi sekä Aspergerin että Kannerin oireyhtymän[38][39][40].

Tällä hetkellä voimassa oleva DSM-IV määrittää osassa 299.80 Aspergerin oireyhtymän seuraavasti:[41]

  1. Laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:
    1. Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan
    2. Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin
    3. Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille
    4. Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute
  2. Rajoitettuja toistuvia tai stereotyyppisiä käyttäytymisen malleja, mielenkiinnon kohteita tai aktiviteetteja, joihin kuuluu ainakin yksi seuraavista:
    1. Kiinnostus ja uppoutuminen yhteen tai useampaan stereotyyppiseen ja rajoittuneeseen kiinnostuksen kohteeseen, kiinnostus on epänormaali joko intensiteetiltään tai kohteeltaan
    2. Ilmeisen joustamaton pitäytyminen erityisissä, ei-funktionaalisissa rutiineissa tai rituaaleissa
    3. Stereotyyppisiä ja toistuvia motorisia liikkeitä, kuten käsien tai sormien taputtelu tai heiluttelu, tai monimutkaiset koko vartalon liikkeet
    4. Hellittämätön kiinnostus esineiden osia kohtaan
  3. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittäviä haittoja sosiaalisella, ammatillisella tai muilla merkittävillä toiminnan osa-alueilla
  4. Kielen oppimisessa ei ole havaittu yleistä viivettä, vaan diagnosoitava käyttää esimerkiksi yksittäisiä sanoja kahden vuoden iässä ja kokonaisia lauseita kolmevuotiaana
  5. Ei kliinisesti merkittävää viivästymistä kognitiivisessa kehityksessä tai ikään sopivien omatoimisuustaitojen kehittymisessä tai adaptiivisessa käyttäytymisessä, lukuun ottamatta sosiaalista kanssakäymistä, tai ympäristöön kohdistuvassa kiinnostuksessa lapsuuden aikana
  6. Muun laaja-alaisen kehityshäiriön (Pervasive Developmental Disorder) tai skitsofrenian kriteerit eivät täyty.

Yhdysvalloissa käytetään laajalti myös Szatmarin kriteereitä[42]. Suomalaiset autismin kirjon tutkijat ovat huomauttaneet, että Szatmarin kriteereiden ja Gillbergin kehittämien kriteereiden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. [43]

Diagnoosin asettamiskäytännöt

Asperger-diagnoosin voi saada Aspergerin syndroomaan perehtyneeltä neurologilta tai neuropsykiatrilta. Eri lääkäreiden noudattamat diagnosointikäytännöt poikkeavat kuitenkin toisistaan, koska kaikki lääkärit eivät noudata tautiluokituksen diagnostisia kriteereitä[44].

Historiaa

Venäläinen neurologi Grunja Suhareva (1891–1981) julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen Aspergerin syndroomaa käsittelevän kansainvälisesti vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin.[45] Suharevan tutkimus oli kuuden poikalapsen tapaustutkimus, ja hän kutsui syndroomaa skitsoidiksi psykopatiaksi. Psykopatialla tarkoitettiin aiemmin perinnöllisiä luonteen- ja käyttäytymisen piirteitä, joista oli haittaa henkilölle itselleen ja jotka johtivat sosiaalisiin konflikteihin[46]. Skitsoidi puolestaan viittaa eristäytyvään persoonallisuuteen. Skitsoidin psykopatian tunnusmerkkejä olivat muun muassa hentorakenteisuus, motorinen kömpelyys, ilmeettömyys, puhemelodian monotonisuus tai jokin muu puheilmaisun erikoisuus, taipumus pysytellä sivussa muiden lasten leikeistä ja oman rauhan kaipuu, haluttomuus jättää aloitettua tekemistä kesken, vaikeus sopeutua muutoksiin sekä taipumus pakko-oireisiin. Suhareva mainitsi artikkelissaan myös taipumuksen pohdiskella asioita sekä ajatella abstraktisti ja skemaattisesti. Jälkimmäinen tarkoittaa loogis-luokittelevaa ajattelutapaa eli itsenäistä teoreettista ajattelua.

Suharevan artikkelin ilmestymisen jälkeen aihe vaipui unohduksiin lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Siihen tartuttiin tieteellisellä rintamalla uudelleen vasta vuonna 1944, kun itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogian uranuurtaja Hans Asperger julkaisi oman kuvauksensa kyseisestä poikkeavuudesta[47]. Hans Asperger oli tutustunut uransa aikana yli 200 tapaukseen, joista hän otti neljä lähempään tarkasteluun[48].

Hans Asperger lisäsi syndrooman tunnusmerkkeihin muun muassa älylliset tai keräilyharrastukseen liittyvät erikoiskiinnostuksen kohteet ja taipumuksen esitelmöidä niistä, katsekontaktin puuttumisen, pyrkimyksen tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppanin kanssa, puuttuvan taipumuksen muiden ihmisten alitajuiseen jäljittelyyn, intensiivisen uppoutumisen omaan tekemiseen, ruokailuun liittyvät erikoiset mieltymykset, aistiyliherkkyydet, nukkumiseen liittyvät ongelmat sekä kehittyneen taiteellisen silmän . Hans Asperger korosti, ettei kaikilla yksilöillä ollut suinkaan kaikkia oireyhtymään kuuluvia piirteitä, vaan kyse oli kuvattujen ominaisuuksien esiintymisen kohonneesta todennäköisyydestä. Asperger ei ollut tietoinen Suharevan tutkimuksesta, minkä vuoksi hän nimesi syndrooman uudelleen autistiseksi psykopatiaksi.

Hans Aspergerin tutkimus käännettiin vuonna 1979 englannin kielelle, ja englantilainen psykiatri Lorna Wing julkaisi kahden vuoden kuluttua englanninkielisen yhteenvedon löytämästään kolmestatoista syndroomasta aiemmin tehdystä tutkimuksesta. Psykopatia-sanan yleiskielinen merkitys oli muuttunut kuvaamaan narsistista persoonallisuushäiriötä ja sosiopatiaa, joten Wing päätti nimetä oireyhtymän uudelleen. Koska Wing ei ollut tietoinen Grunja Suharevan työstä, hän luuli Hans Aspergeria oireyhtymän keksijäksi ja nimesi oireyhtymän Aspergerin syndroomaksi.[49]

Suharevasta tuli kansainvälisesti kuuluisa vasta vuonna 1996, kun skotlantilainen lastenpsykiatri Sula Wolff käänsi hänen 1920-luvulla ilmestyneen artikkelinsa saksasta englantiin, joka oli syrjättänyt saksan tieteen valtakielenä.

Aspergerin syndrooma lisättiin kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen vuonna 1992[50] ja kaksi vuotta myöhemmin myös amerikkalaiseen DSM-luokitukseen.[51] Aluksi luultiin, että aspergerit muodostaisivat vähemmistön autismin kirjon sisällä[52], mutta diagnoosin yleistyessä havaittiin, että aspergereita onkin paljon enemmän kuin muita autisminkirjolaisia.

Suomessa yleinen tietoisuus Aspergerin oireyhtymästä ja mielenkiinto sitä kohtaan alkoivat kasvaa 1990-luvulla.[53]. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin tieto Aspergerin oireyhtymän neurologisesta pohjasta tavoitti kaikki alan ammattilaiset, minkä vuoksi monet psykiatrit pitivät Aspergerin syndroomaa vielä 1990-luvulla "kiisteltynä ilmiönä"[54].

Aspergerin syndrooman ilmeneminen käytännössä

Yleinen suuntautuminen ja lahjakkuusrakenne

Aspergerit ovat valtaväestön edustajia voimakkaammin visuaalisesti, auditiivisesti (äänellisesti) tai taktiilis-kinesteettisesti suuntautuneita eli yksi aisti johtaa havainnointia selvemmin kuin muilla. Tätä kutsutaan yksikanavaisuudeksi ja se vaikuttaa suuresti sekä vuorovaikutustilanteissa tapahtuvaan havainnointiin että muuhunkin aistimiseen. Visuaalinen suuntautuminen eli näköaistin dominanssi on aspergereillä yleisintä, kuten myös valtaväestön keskuudessa. Yksikanavaisuus ei näy välttämättä päälle päin, vaan yksikanavainen ihminen saattaa esimerkiksi näyttää katselevan puhekumppaniaan, vaikkei havainnoisi häntä todellisuudessa lainkaan näköaistin välityksellä.

Aspergerit ovat valtaväestöön verrattuna myös enemmän asiakeskeisiä ja vähemmän ihmiskeskeisiä. Aspergerit ovat tähän liittyen usein hyviä systeemiajattelussa. Systeemiajattelulla viitataan taipumukseen suunnitella systeemejä eli vuorovaikutusjärjestelmiä taikka analysoida, ennustaa tai säädellä niiden toimintaa.[55] Aspergereille on tyypillista etsiä asioista säännönmukaisuuksia ja ennustettavaa järjestelmällisyyttä[56].

Aspergereilla on usein epätasainen kykyprofiili. Epätasaisen kykyprofiilin omaava henkilö suoriutuu yhdestä tai useammasta älykkyyden tai muistin osa-alueesta selvästi paremmin tai huonommin kuin muista osa-alueista.

Diagnoosin saaneilla AS-henkilöillä on älykkyystestien mukaan suunnilleen sama keskimääräinen älykkyysosamäärä kuin neurologisesti tyypillisillä ihmisillä, mutta heidän joukossaan on normaalia enemmän ihmisiä, joiden älykkyysosamäärä on selvästi keskiarvoa joko korkeampi tai matalampi.

Asperger-lapsilla on usein tavallista parempi mekaaninen lukutaito ja laaja sanavarasto, vaikka sanojen etsimiseen saattaakin mennä aikaa. Myös ulkolukumuisti on hyvä, mutta työmuisti on usein keskivertoa huonompi.

Aspergereilla on tyypillisesti kyky ajatella omaperäisesti. Monilla on lisäksi hyvä mielikuvitus ja ainutlaatuinen kyky ajatella visuaalisesti. [57]

Persoonallisuus

Aspergerin syndroomaa tutkineen Tony Attwoodin mukaan aspergerit ovat rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto[58]. Asperger-henkilöillä on tyypillisesti myös vahva arvomaailma ja he pyrkivät käyttäytymään arvojensa mukaisesti.

Asperger-henkilöillä on yleensä voimakas tunne-elämä, vaikka suurimmalla osalla tunteet eivät näykään ulospäin. Vahva tunne-elämä saattaa johtua tavallista herkemmistä aisteista, sillä tunteisiin liittyy aina myös elimistössä tapahtuvia fysiologisia muutoksia.

Monet aspergerit kokevat tavanomaiset sukupuoliroolit itselleen epäluonteviksi ja keinotekoisiksi. Osa kokee olevansa sukupuolettomia tai omaavansa sekä miehisiä että naisellisia piirteitä yhtä aikaan tai vuorotellen.[59]

Vuorovaikutus ja sosiaalisuus

Ihmiset havainnoivat yleensä automaattisesti muiden ihmisten ulkoista olemusta ja ruumiinkieltä sekä tekevät saamiensa havaintojensa perusteella muiden ihmisten mielialoja ja ajatuksia koskevia pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Aspergerit havainnoivat muita vähemmän kanssaihmisten sanatonta viestintää, koska he keskittyvät puhetilanteessa ennen kaikkea kuuntelemiseen. Aspergerit joutuvat tyypillisesti ponnistelemaan valtaväestöä enemmän suoriutuakseen keskustelutilanteista, minkä vuoksi monet keskittyvät yksinomaan puheen asiasisällön vastaanottamiseen ja tuottamiseen. Jotkut pystyvät poimimaan muiden ihmisten puheesta myös äänensävyjä.

Osa aspergereista lukee puhekumppaninsa tunteita tarkkailemalla etenkin suun seudun ilmeitä ja toiset ovat äärimmäisen taitavia havainnoimaan ja tulkitsemaan niitä. Kaikki eivät kuitenkaan pysty keskittymään ilmeiden tarkkailuun yhtä aikaa puheen vastaanottamisen kanssa. Tämä voi johtaa siihen, että henkilö vaikuttaa epäempaattiselta, koska ei ole havainnut puhekumppaninsa sanatonta tunneviestintää.

Aspergereilla saattaa esiintyä myös eriasteisia kielellisiä erityisvaikeuksia eli puheen tuottamiseen tai ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Aspergerit eivät voi kuitenkaan saada dysfasia-diagnoosia, koska dysfasiaoireiden katsotaan sisältyvän AS-diagnoosiin[60], vaikka ne eivät olekaan Aspergerin syndrooman diagnostisia kriteereitä.

Aspergereilla saattaa olla esimerkiksi vaikeuksia erotella puheesta äänteitä etenkin silloin, kun tilanteessa on taustahälyä tai keskustelukumppani artikuloi huonosti. Jotkut tukeutuvatkin puheen lukemiseen keskustelukumppanin huulilta. Puhelimessa puhuminen saattaa tällöin muodostua ongelmaksi, koska keskustelukumppanin huulet ovat näkymättömissä. Puhelimessa puhuminen saattaa tuntua vaikealta myös siksi, että on vaikea tietää, milloin on oma vuoro puhua tai milloin puhelu tulisi päättää. Monet aspergerit viestivätkin mieluiten kirjallisesti, joten sähköpostin ja internetin yleistyminen on merkinnyt suurta edistysaskelta.

Aspergerit katsovat puhekumppaniaan tyypillisesti vain harvoin silmiin, koska katsekontakti häiritsee keskittymistä puheen vastaanottamiseen ja oman puheenvuoron tuottamiseen. Katsekontaktia ei haluta pitää pitkään yllä senkään vuoksi, että katsekontakti kiihdyttää aspergereiden keskushermostoa eikä rauhoita sitä, kuten valtaväestöllä.

Osa aspergereista näyttäisi katsovan puhekumppaniaan, muttei yksikanavaisuutensa vuoksi näe häntä lainkaan, koska huomio on keskittynyt puheen tuottamiseen ja vastaanottamiseen. Tämä johtaa usein siihen, ettei aspergeri havaitse puhekumppaninsa sanatonta viestintää eikä kykene reagoimaan siihen asianmukaisesti.

Puhekumppanin ohi tai "lävitse" katselu sekä niukka tai ylikorostunut ilme- ja elekieli saattavat johtaa siihen, että kanssakommunikoijat tekevät aspergereiden persoonaa tai mielentilaa koskevia virhetulkintoja. Aspergereita saatetaan luulla esimerkiksi epäempaattisiksi. Autisminkirjon aikuiset eri maissa ja kulttuureissa ovat kuitenkin päätyneet toisistaan riippumatta siihen, että empatian puute ei ole autismin kirjolle tyypillinen ominaisuus, vaan autismin kirjolla esiintyy samassa suhteessa empaattisia ja epäempaattisia persoonallisuuksia kuin valtaväestössäkin[61]. Aspergereiden väitetystä valtaväestöä vähäisemmästä kyvystä kokea empatiaa ei ole olemassa myöskään vakuuttavaa tutkimusnäyttöä[62], vaan joidenkin tutkimusten mukaan aspergerit kokevat jopa valtaväestöä enemmän empatiaa[63].

Erilainen vuorovaikutustyyli saattaa aiheuttaa ongelmia myös aspergereille itselleen. Koska puheenvuoron luovutus puhekumppanille tapahtuu yleensä katseen avulla, aspergereilla on usein vaikeuksia ajoittaa puheenvuorojaan.

Koska aspergerien kommunikaatio tukeutuu lähes yksinomaan kielelliseen viestintään, rehellisyys on onnistuneen kommunikaation ehdoton edellytys. Aspergerit ovatkin tunnettuja siitä, että he noudattavat viestinnässään vahvaa pyrkimystä totuudellisuuteen ja viestinnän täsmällisyyteen. Kommunikaatio voi kuitenkin epäonnistua, jos puhekumppani ei kykene lukemaan aspergerin puhetta sellaisenaan, vaan rupeaa etsimään siitä oletettuja sosiaalisesti motivoituja piiloviestejä tai rupeaa tulkitsemaan puhetta aspergerin niukan tai ylikorostuneen ilme- ja elekielen valossa.

Aspergereille on tyypillistä, että he koettavat pitäytyä mahdollisimman tarkoin siinä, mitä muut henkilöt sanovat ilman että lähtisivät arvuuttelemaan, tarkoittiko puhuja sittenkin jotain muuta kuin sanoi. Tämä ominaisuus saattaa johtaa vaikeuksiin lukea rivien välistä.

Monilla aspergereilla on valtaväestön edustajia pienempi luontainen tarve ylläpitää tiheään toistuvia sosiaalisia kontakteja. Aspergerin syndroomalle tyypillinen omiin oloihinsa vetäytyminen ei kuitenkaan johdu kaikissa tapauksissa siitä, että yksilö olisi introvertti, vaan taustalla on usein myös kommunikaatiotilanteiden neurologinen kuormittavuus tai muut kommunikaatioon liittyvät ongelmat. Kasvokkain tapahtuva kommunikointi aiheuttaa aspergereille yleensä huomattavasti enemmän kuormitusta kuin valtaväestön edustajille[64].

Aspergerit ovat tyypillisesti valtaväestöä asiakeskeisempiä ja vähemmän ihmiskeskeisiä. Tämän vuoksi kommunikaatio palvelee aspergereiden kohdalla usein toisenlaisia tarpeita kuin valtaväestön keskuudessa. Onnistunut keskustelutilanne merkitsee aspergereille tyypillisesti asiapitoista mielenkiintoisten tietojen tai henkilökohtaisten näkemysten vaihtoa. Aspergereiden lähestymiskulma on tietyssä mielessä älyllisempi tai viileän analyyttisempi kuin valtaväestöllä, jolla hyväksynnän ja arvostuksen kaltaisten tunteiden viestintä on merkittävämmässä asemassa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että aspergerit olisivat muita ihmisiä tunteettomampia. Monet aspergerit kokevat että heidän tunteensa ovat päin vastoin hyvinkin voimakkaita, vaikka ne eivät suurimmalla osalla näykään muille esimerkiksi ilmeiden välityksellä.

Mielenkiintoisiin aihepiireihin tutustuminen ja mielenkiintoisten elämänilmiöiden pohtiminen näyttelee yleensä aspergereiden elämässä huomattavasti suurempaa roolia kuin itsetarkoituksellinen oleilu muiden ihmisten kanssa. Aspergerit ovat usein kiinnostuneempia laajemmista tai monimutkaisemmista elämänilmiöistä kuin samoina toistuvien jokapäiväisten arkiaskareiden kuvailusta tai ajankohtaisen uutistarjonnan kertaamisesta. Aspergerit kokevatkin usein vaikeaksi osallistua small talk -jutusteluun, jossa keskustelun asiasisältö on toisarvoisessa roolissa. Aspergereille on lisäksi tavallista vaikeampi palauttaa spontaanisti mieleen heille sattuneita tapahtumia[65][66]. Esimerkiksi viikonlopun viettoa koskevaan keskusteluun osallistuminen on hankalaa, jos viikonlopun tapahtumat eivät palaudu helposti mieleen.

Kasvokkain tapahtuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet koetaan usein kuormittaviksi etenkin silloin, kun keskustelussa on monta osapuolta. Tämä johtuu ainakin osaksi siitä, että ihmisten vapaamuotoisten keskustelujen perimmäinen tarkoitus on usein toimia itsetarkoituksellisen yhdessä oleilun ulkoisena kehyksenä vailla todellista pyrkimystä syventyä käsiteltävään aihepiiriin. Keskustelun kulku poukkoilee usein sattumanvaraisesti aiheesta toiseen siten, että kutakin aihetta käsitellään pinnallisesti ja hätäisesti vailla päämäärää tai "punaista lankaa". Aspergerit eivät useinkaan viihdy tällaisissa tilanteissa, vaan turhautuvat ja pitkästyvät. Lisäksi on paljon viitteitä siitä, että fyysiseen läsnäoloon perustuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet kuormittavat jo itsessään.

Myös asiakeskeisemmät ryhmäkeskustelut noudattavat usein kaavaa, jossa asialistalla siirrytään eteenpäin, ennen kuin edellinen asia on sovittu tai käsitelty loppuun. Aspergerit kokevat tällaisen keskustelutyylin helposti kaoottiseksi.

Aspergerit ovat kiinnostuneita ihmisistä yksilöinä ja ilmiöistä ilmiöinä eikä sosiaalisen statuksen representaatioina. Aspergerit suhtautuvat kanssaihmisiin tavallista enemmän yksilöinä ja tavallista vähemmän jonkin ryhmän kuten sosiaaliluokan, perheen tai työyhteisön jäseninä. Aspergerien suhtautuminen kanssaihmiseen riippuu siten tavallista enemmän kyseisen henkilön henkilökohtaisista ominaisuuksista ja tavallista vähemmän hänen viiteryhmänsä ominaisuuksista taikka hänen asemastaan viiteryhmänsä hierarkiassa. Aspergereilta puuttuu myös valtaväestön keskuudessa yleinen taipumus havainnoida ja jäljitellä saman tai korkeamman sosiaalisen statuksen omaavien ihmisten mieltymyksiä, kiinnostuksen kohteita ja elintapoja.

Aspergereiden on usein vaikea noudattaa kulttuuriin liittyviä sosiaalisia normeja. Tämä pätee etenkin silloin, kun sosiaaliset normit perustuvat piiloarvoihin, jotka ovat ristiriidassa kulttuurin julkisten eli niin sanottujen ääneen lausuttujen arvojen kanssa. Monet aspergerit ajautuvatkin muuta väestöä herkemmin sosiaalisiin konflikteihin. Ilmiö johtunee osin myös aspergerien voimakkaasta taipumuksesta suorapuheisuuteen sekä vaikeudesta värittää totuutta esimerkiksi kohteliaisuussyistä.

Aspergerit vierastavat usein arvohierarkioita ja pyrkivät tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppaninsa kanssa. Aspergerit eivät siten osaa välttämättä osoittaa erityistä nöyryyttä kommunikoidessaan auktoriteettien tai sellaisena itseään pitävien kanssa. Tämä on erityisen vaikeaa tilanteissa, joissa auktoriteettina itseään pitävän auktoriteetti ei perustu esimiesaseman kaltaiseen todelliseen valtaan taikka älylliseen suorituskykyyn, vaan kulttuuriseen uskomukseen esimerkiksi sukupuolen tai sosiaalisen aseman mukanaan tuomasta "luontaisesta" auktoriteetista tai sosiaalisesti ihanteellisiin persoonallisuuden piirteisiin.

Aspergerit puhuvat usein huoliteltua yleiskieltä, ja heidän sanavarastonsa ja kielioppinsa kehittyvät usein jo lapsena poikkeuksellisen pitkälle. Puheen teknisessä tuottamisessa on myös usein erikoisuuksia kuten monotonisuutta, outo melodia tai puhumista liian hiljaisella, voimakkaalla tai epätavallisen korkealla äänellä. Puheessa voi olla myös esimerkiksi honotusta tai änkytystä.

Joillakin AS-henkilöillä voi esiintyä kasvosokeutta eli heillä on vaikeuksia tunnistaa aiemmin nähtyjä kasvoja. He eivät välttämättä tunnista monta kertaa näkemäänsä ihmistä ellei hänellä ole jotain tuttua vaatekappaletta. Kasvojen tunnistamisen vaikeus liittyy myös siihen, että aspergerit katselevat tyypillisesti puhekumppaniaan vain harvoin keskustelun aikana.

Kaoottiset tilanteet, kuten isot juhlat, ovat usein vaikeita.

Aspergerin oireyhtymä saattaa näkyä joskus myös huumorissa. Joillain AS-henkilöllä on omalaatuinen huumorintaju ja nauravat asioille, joita muut eivät pidä hauskana. Jotkut uppoutuvat usein ajatuksiinsa ja saattavat alkaa nauraa ilman ulkomaailmalle näkyvää syytä. Naurun (kuten joskus myös itkun) hallinta on vaikeaa eikä naurusta välillä ole tulla loppua. AS-henkilö saattaa myös usein olla se, joka tajuaa vitsin viimeisenä. Toisaalta huumori, saattaa olla myös turvallinen ja hallittu kanssakäymisen muoto. Kun kaoottinen asiasta toiseen versova keskustelu tuntuu AS-henkilöstä vaikealta, vitsin kertominen voi olla hänelle helppo tapa viedä tilannetta eteenpäin.

AS-henkilöiden voi olla vaikea ymmärtää ironiaa tai suoranaista valehtelua. Vaikka he tunnistaisivatkin tilanteen ja osaisivat punnita eri vaihtoehtoja, lopullinen tulkinta toisen henkilön tarkoituksista jää hämäräksi siksikin, että päätöstä eri tulkintojen välillä on vaikea tehdä. Yleisten tapojen ja joidenkin asioiden huomiotta jättäminen ja toisaalta omien erikoisempien vaihtoehtojen ajatteleminen vaikeuttavat arviointia.

Keho ja aistit

Lähes jokaisella aspergerillä on aistiherkkyyttä[67]. AS-henkilöillä voi olla niin herkät aistit, että voimakkaat äänet, kirkkaat valot tai kosketus aiheuttavat jopa kipua. Kuormittavalle aistiärsykkeelle altistuminen saattaa aiheuttaa jopa sairauskohtauksen[4].

Tuntoaistin herkkyys saattaa lisäksi rajoittaa pukeutumista, koska vaatteet tai niiden saumat tuntuvat helposti häiritsevän epämukavilta. Myös peseytyminen voi olla vaikeaa, koska suihkun vedepaine saattaa tuntua kivuliaalta ja suihkussa käynnin aiheuttamat ihon lämpötilan muutokset epämiellyttäviltä.

Myös hiusten leikkuuseen liittyvä aistiärsytys saattaa tuntua epämiellyttäviltä. Makuaistin ja suun tuntoherkkyys asettavat usein myös suuria rajoituksia ruokavaliolle, koska aspergerin saattaa olla vaikea löytää ruokaa, jonka syöminen tuntuisi miellyttävältä.

Myös tunne-elämyksiin liittyvät fyysiset aistimukset saattavat olla huomattavan paljon voimakkaampia kuin valtaväestöllä, ja tietyt voimakkaat tunteet, kuten pettymys, saattavat tuntua suorastaan vihlovana kipuna.

Aistiyliherkkyydestä tietämättömät voivat helposti kokea jotkut aspergerit yleisesti vaikeiksi, hysteerisiksi tai jopa käytöshäiriöisiksi ihmisiksi.

Aspergereiden aistiherkkyys ilmenee myös laadullisena siten, että he kykenevät kuulemaan esimerkiksi korkeataajuisia ääniä, jotka jäävät muiden ihmisten kuulokynnyksen ulkopuolelle[4].

Yliherkkyyksien lisäksi henkilöllä voi tietyissä aisteissa olla aliherkkyys. Joillain aspergereilla onkin tavallista korkeampi kipukynnys eli he aistivat kivun vähemmän voimakkaana kuin muut ihmiset.

Näköhavainnot ja etenkin katsekontakti häiritsevät usein aspergerien keskittymistä puheen kuunteluun tai sen tuottamiseen. Monille AS-henkilöille on siksi tyypillistä vältellä katsekontaktia tai katsella sivuun puhekumppanistaan[4]. Jotkut AS-henkilöt pyrkivät kuitenkin tietoisesti peittämään erilaisuuttaan katsomalla puhekumppaniaan silmiin, jolloin katseesta tulee helposti liiankin tuijottava.

Joillain aspergereilla saattaa olla vaikeuksia keskittyä asioihin, jotka eivät heitä kiinnosta. Tällöin he saattavat upota omiin maailmoihinsa.

Myös kömpelyys on tavallista. Hienomotoriikan hitaan kehityksen vuoksi esimerkiksi kirjoittamaan opettelu saattaa olla vaikeaa ja käsialasta voi olla lähes mahdoton saada selvää.

Erityiskiinnostuksen kohteet

AS-henkilöillä on yleensä yksi tai useampi harrastus tai erityiskiinnostuksen kohde jolle he pyrkivät omistamaan aikaansa. Tähän erityisharrastukseen liittyy tyypillisesti laajaa tiedonhankintaa kiinnostavaksi tai tärkeäksi koetusta aiheesta tai aihepiiristä. Usein nämä mielenkiinnonkohteet liittyvät humanistisiin tai luonnontieteisiin. Erityismielenkiinnonkohde voi ilmetä myös keräily- tai muuna harrastuksena.

Erityiskiinnostuksen kohteet saattavat vaihdella pidemmällä aikavälillä, mutta intensiivisyys on aina huomattavan voimakasta. Erityiskiinnostuksen kohteisiin liittyvä toiminta saa tyypillisesti aikaan mielihyvän sävyttämän keskittyneen flow-tilan, jonka aikana ympäröivä maailma saattaa jopa unohtua kokonaan. Monet aspergerit kertovat, että tämän tilan saavuttaminen on tärkeää heidän henkisen hyvinvointinsa kannalta. Erityiskiinnostuksen kohteiden parissa toimiminen auttaa palautumaan stressistä ja tuo AS-henkilöiden elämään samantyyppistä sisältöä ja merkitystä kuin sosiaalinen kanssakäyminen valtaväestölle. Erityiskiinnostuksen kohteet koetaan yleensä elämää suuresti rikastuttaviksi, mutta joissain tapauksissa ne saattavat kehittyä jopa pakkomielteisiksi.

Etenkin nuoret Asperger-pojat saattavat esitelmöidä turhankin laveasti erityiskiinnostuksensa kohteista ilman, että huomaavat pitkästyttävänsä muita.

Unihäiriöt

Jo Hans Asperger Huomasi, että Aspergerin syndroomaan liittyy usein unihäiriöitä[68]. Myös suomalainen tutkimusryhmä on havainnut, että enemmistö diagnoosin saaneista aspergereista kärsii jonkinasteisesta unihäiriöstä[69][70]. Aspergerien unihäiriöt saattavat johtua muun muassa poikkeavasta melatoniini-[71] tai kortisoliaineenvaihdunnasta[72] tai vähäisestä uni-valverytmiä säätelevien RORA-geenien määrästä[73][74].

Unettomuutta voi yrittää hoitaa melatoniinilla, koska se nopeuttaa nukahtamista osalla aspergereita. Melatoniini ei kuitenkaan paranna heikkoa unenlaatua, koska se lisää yöunen katkonaisuutta.[75][76]

Ihmissuhteet ja seksuaalisuus

AS-henkilöt viettävät tyypillisesti mieluiten aikaansa yhden kuin useamman henkilön kanssa, koska se helpottaa kommunikointia ja vähentää kommunikointitilanteisiin liittyvää aistikuormitusta.

On olemassa paljon AS-henkilöitä, joilla ei käytännössä ole työn tai opiskelun lisäksi muuta sosiaalista elämää. Monet heistä ovat erakkoluonteisia ja viihtyvät yksin. AS-henkilölle ystävystyminen on usein tavallista hitaampi prosessi. Usein toisen henkilön kanssa olemista joudutaan aluksi "opiskelemaan". Kuitenkin löytyy myös enemmän muiden ihmisten seurassa viihtyviä AS-henkilöitä, joilla saattaa olla paljonkin ystäviä.

Iän ja sukupuolen kaltaisilla seikoilla on aspergereille vähemmän merkitystä kuin ihmisille yleensä, koska aspergerit eivät omaksu automaattisesti oman ikäryhmänsä ja sukupuolensa käyttäytymismalleja. Ystävien ikähaarukka onkin AS-henkilöillä monesti laajempi kuin valtaväestöllä. Tämä johtunee osaksi myös siitä, että aspergereiden on erilaisuutensa vuoksi usein vaikea löytää sielunkumppaneita omasta ikäluokastaan. Poikkeavat kiinnostukset ja muu outous vaikeuttavat usein myös kumppanin löytämistä.

Äärimmäisyydet seksuaalisessa aktiivisuudessa, tavanomaista hitaampi kehittyminen tai pragmaattinen asennoituminen seksuaalisuuteen ovat asioita, jotka nousevat usein esiin aspergerien keskuudessa. Lisäksi homo-, bi- ja aseksuaalisuuden kaltaiset harvinaisemmat seksuaalisuuden ilmaisumuodot saattavat olla jonkin verran yleisempiä kuin väestössä keskimäärin. Edellä mainitut seksuaalisuuden muodot saattavat liittyä biologisiin tekijöihin, kuten hormonitoimintaan. Näitä havaintoja saattaa selittää myös valtaväestön taipumus kieltää ja kätkeä hankalaksi kokemansa asiat.[59]

Kiusaaminen

Asperger-henkilöt joutuvat usein kokemaan kiusaamista ja syrjintää lapsena, teini-iässä sekä opiskelu- ja työpaikoilla. Jo työnsaanti voi olla vaikeaa sosiaalisten vaatimusten vuoksi, vaikka AS-henkilöllä olisi hyvätkin tutkintopaperit.

Monia AS-lapsia kiusataan muun muassa koulussa erikoisuutensa takia. Tyypillinen kiusaamista aiheuttava ongelma on se, että he eivät usein luo muiden samanikäisten kanssa vertaiskontakteja. Vaikka AS-lapset kokevat tarvetta kuulua johonkin vertaisryhmään, he eivät välttämättä löydä samanhenkisiä ihmisiä omasta ikäluokastaan, mikä vaikeuttaa ystävyyssuhteiden syntyä.

Vahvaluonteinen, vahvamielipiteinen ja näennäisesti ulospäin suuntautunut, mutta kuitenkin sosiaalisesti muita kyvyttömämpi AS-oppilas saatetaan luokkayhteisössä kokea oudoksi ja hän saattaa olla helppo kohde muun joukon ärsytettäväksi. Toisaalta hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä, omituisia rutiininomaisia tapoja omaava sulkeutunut AS-oppilaskin on kiusaajille helppo maalitaulu. Tällaista yksinäistä oppilasta on helpompi kiusata.

Joskus AS-henkilö saattaa tajuta joutuneensa kiusatuksi vasta paljon myöhemmin, toiset taas saattavat ylireagoida vähänkin kiusaamiseen vivahtavissa tilanteissa, vaikkei vastapuolella olisikaan ollut mitään aikomusta kiusata ko. henkilöä.

Koulutus ja työelämä

Diagnosoiduilla Asperger-syndroomaisilla on tutkimusten mukaan suuria vaikeuksia työllistyä, jaksaa työelämässä ja selviytyä palkka- ja kotitöiden yhteensovittamisesta. Erään arvion mukaan vain 10–15 % diagnosoiduista Asperger-aikuisista elättäisi itsensä työllään. Myös opinnot saattavat jäädä kesken käytännöllisten ja sosiaalisten ongelmien viedessä liikaa energiaa.[77] Tutkimukset antavat kuitenkin helposti turhan pessimistisen kuvan, koska tutkittavaksi valikoituu tyypillisesti tukipalvelujen piirissä olevia ihmisiä, joilla on muita enemmän työllistymiseen vaikuttavia ongelmia[78].

Monista Asperger-piirteistä on myös hyötyä opiskelussa ja työelämässä. Esimerkiksi kykyä keskittyä pitkäjännitteisesti itsenäiseen tiedonhankintaan ja omaksua laajat määrät tietoa itseä kiinnostavista aiheista voi hyödyntää kouluttautumalla asiantuntija-ammattiin. Aspergerit saattavat yltää tarkkuutensa ja systemaattisuutensa ansiosta huippusuorituksiin myös tieteellisessä työskentelyssä[79]. Kyky yksityiskohtien ja sävyjen hyvään hahmottamiseen on eduksi muun muassa tietotekniikassa, arkistoinnissa, kielellisessä työskentelyssä, insinöörintöissä ja taiteellisessa toiminnassa[80]. Erään teorian mukaan Asperger-ihmisiä työskentelee paljon esimerkiksi tutkijoina osaksi myös siitä syystä, että akateemiset yhteisöt sietävät erilaisuutta paremmin kuin monet muut työyhteisöt[81].

Mikäli AS-henkilö pystyy yhdistämään jonkin mielenkiinnonkohteensa ja työnsä, hän saattaa tehdä merkittävän uran. AS-henkilöt työskentelevät usein esimerkiksi arkkitehteinä tai insinööreinä. Armeija on joillekin AS-henkilöille kotoisa paikka tiukkoine rutiineineen ja sääntöineen, ja se saattaa tarjota työpaikan, johon yhdistyy sosiaalisesti selkeä ja vakaa ympäristö. Myös erilaiset oppilaitokset voivat olla sosiaalisesti helppoja ja mielekkäitä työpaikkoja AS-henkilöille. AS-henkilöt menestyvät usein myös taiteen saralla.

Tanskassa on yritys, jonka tehtävänä on työllistää Asperger-ihmisiä sekä syvemmin autistisia arvostettuihin ammatteihin.

Mielenterveyden häiriöt

Aiemmin luultiin, että aspergereilla olisi valtaväestöä enemmän mielenterveyden häiriöitä. Epidemiologinen tutkimus ei kuitenkaan tue tätä oletusta[82], vaan kyse lienee siitä, että mielenterveyspalveluja käyttävät aspergerit päätyvät muita herkemmin diagnosoitaviksi. Asperger-henkilöt joutuvat kuitenkin kohtaamaan muuta väestöä useammin kiusaamista, mikä saattaa johtaa masennukseen[83]. Myös oman poikkeavuuden tajuaminen ja ihmissuhteiden muodostamisen tai ylläpitämisen vaikeudet voivat aiheuttaa masennusta. Toisaalta aspergerit saavat myös muita helpommin väärän masennusdiagnoosin syrjäänvetäytymistaipumuksensa ja poikkeavan ruumiinkielensä kuten vähäisen katsekontaktin ja ilmeettömyyden vuoksi. Myös tunneilmaisultaan epätyypilliset aspergerit voivat saada väärän masennusdiagnoosin, koska puhkeavat itkuun muita herkemmin.

Monet Aspergerin syndroomaan usein liittyvät piirteet kuten puheen ja tunnetilojen ilmaisun niukkuus, muuta väestöä vähäisempi katsekontakti[84], omiin oloihin vetäytyminen, epäsovinnainen käyttäytyminen ja epätavalliset kiinnostuksen kohteet saattavat muistuttaa skitsofrenian oireita. Myös aistiherkkyyttä ja epätavallista ruumiinkieltä on saatettu pitää osoituksena skitsofreniasta[85].

Jotkut Suharevan aikalaiset epäilivät, että skitsoideilla eli eristäytyvillä henkilöillä olisi muuta väestöä suurempi riski sairastua skitsofreniaan[86]. Hans Aspergerin aineisto kuitenkin todisti epäilyn turhaksi aspergereiden osalta: 200 potilaan joukosta vain yhdelle kehittyi skitsofrenia kahdenkymmenen vuoden pituisen tarkkailujakson aikana[87]. Aspergerin syndrooman oireiden saatettiin silti vielä 1990-luvun alussa tulkita johtuvan esimerkiksi skitsofrenian spektrin häiriöistä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ahdistuneisuushäiriöistä tai pakko-oireisesta häiriöstä, minkä vuoksi monet psykiatrit pitivät Aspergerin syndroomaa "kiisteltynä ilmiönä"[88].

Joillekin Asperger-nuorille voi tulla jakso, jolloin heidän taitonsa tilapäisesti taantuvat, he vetäytyvät sosiaalisista yhteyksistä, suhtautuvat välinpitämättömästi henkilökohtaiseen hygieniaan ja uppoutuvat intensiivisesti omiin kiinnostuksenkohteisiinsa. Sitä voidaan helposti luulla taantumisjaksoksi, joka edeltää skitsofrenian puhkeamista. (Attwood 2007). Pienelle vähemmistölle nuoria AS-aikuisia voi kuitenkin kehittyä myös aitoja skitsofrenian oireita, jotka liittyvät usein johonkin stressaavaan tapahtumaan. (Attwood 1998.)

Aspergerkulttuuri ja yhteiskunnallinen Aspergerliike

Aspergerkulttuuria syntyy yleensä luonnostaan kahden tai useamman aspergerin kohdatessa. Aspergerkulttuurilla tarkoitetaan tällöin yhteisesti jaettuja käsityksiä siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää aistimista ja käyttäytymistä. Aspergerkulttuurin mukaisissa tulkinnoissa ei esimerkiksi lähdetä siitä, että katsekontaktin välttely olisi merkki epärehellisyydestä, epäkohteliaisuudesta, ujoudesta tai huonosta itsetunnosta. Aspergerkulttuurin sisällä syntyy myös uusia 'neurotyypillisen' ja 'stimmailun' kaltaisia käsitteitä, jotka kuvaavat autisminkirjolaisten ja valtaväestön välisiä eroja aiempia käsitteitä paremmin.

Yhä useammat aspergerit ovat alkaneet mieltää itsensä osaksi yhteiskunnan vähemmistöryhmää, jonka jäsenillä on monia yhteisiä piirteitä ja tarpeita. Aspergereille on tarjoutunut mahdollisuus päästä keskusteluyhteyteen toistensa kanssa etenkin sen jälkeen, kun internettiin on perustettu autismin kirjolaisille ja muille aiheesta kiinnostuneille tarkoitettuja keskustelufoorumeita.[89] Suomen suurin autismin kirjolaisille ja aiheesta kiinnostuneille tarkoitettu, nykyisin ASpalstan nimellä toimiva, keskustelupalsta perustettiin vuonna 1998.

Kansainvälisen autismiliikkeen nousun yhteydessä on alettu viettää Autistien oikeuksien päivää 18. kesäkuuta. Lisäksi Hans Aspergerin syntymäpäivä 18. helmikuuta on julistettu kansainväliseksi aspergereiden päiväksi.

Aspergerin syndrooman esiintyminen taiteessa

Ruotsalaisen Stieg Larssonin Millennium-trilogian päähenkilöllä Lisbeth Salanderilla on Aspergerin oireyhtymä[90].

Lasse Hallströmin vuonna 2012 ensi-iltaan tulleen elokuvan Rakkaudesta, unelmista ja kaloista (Salmon Fishing in the Yemen) päähenkilö Fred Jones on aspergeri[91]. Ewan McGregorin näyttelemä Jones on luonnonvaraministeriön erityisasiantuntija, joka saa tehtäväkseen konsultoida Jemenin hallitsijaa paikallisessa lohenistutushankkeessa.

Elokuvassa Mary and Max (2009) toinen päähenkilö on aspergeri.

Arthur Conan Doylen kuuluisa salapoliisihahmolla Sherlock Holmesilla on selkeitä piirteitä, jotka yhdistetään Aspergerin oireyhtymään: pakkomielteisyys, silmä yksityiskohdille, huono kyvykkyys selviytyä arkielämän askareista, poikkeava kykyprofiili ja poikkeavat kiinnostuksen kohteet.

Brittiläisen Mark Haddonin nuortenromaani Yöllisen koiran merkillinen tapaus kertoo kustantajan mukaan pojasta, jolla on Aspergerin syndrooma[92]. Haddon on kuitenkin ilmoittanut blogissaan, että on tutustunut vain pintapuolisesti Aspergerin syndroomaan ja autismiin, eikä hänen kirjan päähenkilöllä ole todellisen elämän esikuvia, joilla olisi Aspergerin syndrooma tai autismi. Haddonin kirja ei sen vuoksi yritä kertoa Aspergerin syndroomasta, vaan pikemminkin erilaisuudesta ja ulkopuolisuudesta sekä maailman näkemisestä hämmästyttävällä ja paljastavalla tavalla toisin. Haddon toteaa myös, että kirjassa ei mainita Aspergerin oireyhtymää tai autismia sekä kertoo katuvansa, että näitä termejä on käytetty kirjan markkinoinnissa.[93]

South Park-komediasarjan jaksossa Ass Burgers päähenkilö Stanin masennus diagnosoidaan virheellisesti Aspergerin oireyhtymäksi.

Vanhentuneita käsityksiä Aspergerin syndroomasta ja hoidosta

Vanhempien saatettiin ennen epäillä laiminlyöneen lapsensa kasvatuksen, jos lapsi oli omaehtoinen ja itsepäinen eikä totellut opettajan kehotuksia. Aspergerin oireyhtymä ei kuitenkaan johdu vääristyneestä vuorovaikutuksesta tai kasvatuksesta.[94]

Aspergerin syndrooman syyksi on myös epäilty ruokavaliota, lisäaineita, ympäristömyrkkyjä ja rokotuksia, mutta nämä selitysmallit on sittemmin hylätty.


Katso myös

Viitteet

  1. ↑ AS on Aspergerin syndroomasta käytetty lyhenne. AS lyhennys myös Angelmanin oireyhtymästä
  2. ↑ ICD-10 tautiluokitus, ks. kohta diagnostiset kriteerit. http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aspergerin_oireyhtym%C3%A4&action=submit#Diagnostiset_kriteerit
  3. ↑ Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Anne Avellan, Pekka Tani: Aspergerin oireyhtymä, kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus. Osa 1. Yleislääkäri 3/2007.
  4. ↑ a b c d Essi Blomberg: Aisti- ja lääkeyliherkkyyttä ei tunnisteta terveydenhuollossa. Puoltaja-verkkolehti 13. 8. 2009. — Meri Lähteenoksa: Vatupassi – palvelurakenteiden vääristymien oikomista vertaistuen voimin. Autismi-lehti 5/2009.
  5. ↑ Are patients with social developmental disorders prosopagnosic? Perceptual heterogeneity in the Asperger and socio-emotional processing disorders. Jason J. S. Barton, Mariya V. Cherkasova, Rebecca Hefter, Terry A. Cox, Margaret O’Connor and Dara S. Manoach. Brain (2004), 127, 1706–1716. http://www.nmr.mgh.harvard.edu/manoachlab/pubs/barton_brain_04.pdf
  6. ↑ Ronald A, Simonoff E, Kuntsi J, Asherson P, Plomin R: Evidence for overlapping genetic influences on autistic and ADHD behaviours in a community twin sample. Journal of Child Psychology and Psychiatry. 2008 May;49(5):535-42. Epub 2008 Jan 21. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18221348
  7. ↑ Occurrence of Tics in Asperger's Syndrome and Autistic Disorder. John M. Ringman, Joseph Jankovic. Journal of Child and Neurology, June 2000 15: pages 394-400. http://jcn.sagepub.com/content/15/6/394.short
  8. ↑ ICD|kansainvälinen tautiluokitus
  9. ↑ Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Invited submission for Special Millennium Issue of Developmental and Psychopathology Draft: 5th January 2000. http://www.larry-arnold.net/Neurodiversity/Mission/disability.htm
  10. ↑ Laurent Mottron: Changing perceptions: The power of autism. nature 479, 33–35 (3.11.2011).
  11. ↑ Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Development and Psychopathology (2000), 12 : pp 489-500. Cambridge University Press.
  12. ↑ Baird G, Simonoff E, Pickles A, Chandler S, Loucas T, Meldrum D, Charman T.: Prevalence of disorders of the autism spectrum in a population cohort of children in South Thames: the Special Needs and Autism Project (SNAP). Lancet. 2006 Jul 15;368(9531):210-5.
  13. ↑ Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904-912. September 2011. Young Shin Kim, Bennett L. Leventhal; Yun-Joo Koh; Eric Fombonne; Eugene Laska; Eun-Chung Lim, M.A.; Keun-Ah Cheon, M.D.; Soo-Jeong Kim; Young-Key Kim; HyunKyung Lee, M.A.; Dong-Ho Song; Roy Richard Grinker. http://ajp.psychiatryonline.org/article.aspx?volume=168&page=904
  14. ↑ Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904-912. September 2011. Young Shin Kim, Bennett L. Leventhal; Yun-Joo Koh; Eric Fombonne; Eugene Laska; Eun-Chung Lim, M.A.; Keun-Ah Cheon, M.D.; Soo-Jeong Kim; Young-Key Kim; HyunKyung Lee, M.A.; Dong-Ho Song; Roy Richard Grinker. http://ajp.psychiatryonline.org/article.aspx?volume=168&page=904
  15. ↑ Mattila, M.-L. ym., Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 46(5), 2007, s. 636–646. (englanniksi)
  16. ↑ A Behavioral Comparison of Male and Female Adults with High Functioning Autism Spectrum Conditions. 13. 6. 2011 PLoS ONE 6(6): e20835. doi:10.1371/journal.pone.0020835. Meng-Chuan Lai, Michael V. Lombardo, Greg Pasco, Amber N. V. Ruigrok, Sally J. Wheelwright, Susan A. Sadek, Bhismadev Chakrabarti, Simon Baron-Cohen. http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0020835
  17. ↑ A Behavioral Comparison of Male and Female Adults with High Functioning Autism Spectrum Conditions. 13. 6. 2011 PLoS ONE 6(6): e20835. doi:10.1371/journal.pone.0020835. Meng-Chuan Lai, Michael V. Lombardo, Greg Pasco, Amber N. V. Ruigrok, Sally J. Wheelwright, Susan A. Sadek, Bhismadev Chakrabarti, Simon Baron-Cohen. http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0020835
  18. ↑ A Behavioral Comparison of Male and Female Adults with High Functioning Autism Spectrum Conditions. 13. 6. 2011 PLoS ONE 6(6): e20835. doi:10.1371/journal.pone.0020835. Meng-Chuan Lai, Michael V. Lombardo, Greg Pasco, Amber N. V. Ruigrok, Sally J. Wheelwright, Susan A. Sadek, Bhismadev Chakrabarti, Simon Baron-Cohen. http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0020835
  19. ↑ G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235-261.
  20. ↑ Hans Asperger 1944: Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76-136. Sivut 128-129.
  21. ↑ Heta Pukki: Autismin kirjon määrittelemisestä. Empowerment-päivät 19.11.2011.
  22. ↑ Smoking during Pregnancy May Increase Autism Risk in Children. Medical Daily 27.4.2012. http://www.medicaldaily.com/articles/9700/20120427/autism-smoking-pregnancy-mothers-aspergers-disorder-spectrum.htm#RJG9TYjLlzYw1sUP.99
  23. ↑ Fetal testosterone and autistic traits. Bonnie Auyeung, Simon Baron-Cohen, Emma Ashwin, Rebecca Knickmeyer, Kevin Taylor and Gerald Hackett. British Journal of Psychology 100, 1– 22 (2009). http://docs.autismresearchcentre.com/papers/2009_Auyeung_etal_BJP.pdf
  24. ↑ Amanda L. Richdale, Margot R. Prior: Urinary cortisol circadian rhythm in a group of high-functioning children with autism. Journal of Autism and Developmental Disorders. September 1992, Volume 22, Issue 3, pp 433-447. http://link.springer.com/article/10.1007/BF01048245
  25. ↑ Brosnan M , Turner-Cobb J , Munro-Naan Z , Jessop D 2009: Absence of a normal cortisol awakening response (CAR) in adolescent males with Asperger syndrome (AS. Psychoneuroendocrinology, 34(7), Pp. 1095-1100
  26. ↑ Jutta Backhaus, Klaus Junghanns and Fritz Hohagen: Sleep disturbances are correlated with decreased morning awakening salivary cortisol.
  27. ↑ Testosterone may bump autism rates in males. Karen Rowan. 2/18/2011. http://www.msnbc.msn.com/id/41671269/ns/health-mental_health/t/testosterone-may-bump-autism-rates-males/#.UQZb_KC-nY8
  28. ↑ Valerie W Hu: Is retinoic acid-related orphan receptor-alpha (RORA) a target for gene-environment interactions contributing to autism? Neurotoxicology. 2012 Dec;33(6):1434-5. doi: 10.1016/j.neuro.2012.07.009. Epub 2012 Aug 8. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22967355
  29. ↑ Burgess, N. K., Sweeten, T. L., McMahon, W. M., Fujinami R. S. 2006: Hyperserotinemia and altered immunity autims. Journal of Autism & Developmental Disorders 2006; Jul; 36(5):697–704.
  30. ↑ Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Anne Avellan, Pekka Tani: Aspergerin oireyhtymä, kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus. Osa 2. Yleislääkäri 4/2007.
  31. ↑ Erin Ingudomnukula, Simon Baron-Cohena, Sally Wheelwrighta and Rebecca Knickmeyer: Elevated rates of testosterone-related disorders in women with autism spectrum conditions. Hormones and Behavior
  32. ↑ Kylliäinen, Anneli: Face and gaze prosessing in children with autism. Tampereen yliopisto 2007. Sivu 30. http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7056-1.pdf
  33. ↑ Piven J., Harper J., Palmer P., and Arndt S. Course of behavioral change in autism: a retrospective study of high-IQ adolescents and adults. Journal of the American Academy of Child Adolescent Psychiatry 35:4, 523-29, 1996. http://business.highbeam.com/5884/article-1G1-18262719/course-behavioral-change-autism-retrospective-study
  34. ↑ Von Wendt, Lennart & Avellan, Anne, Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi nro 4/ 2007
  35. ↑ http://apps.who.int/classifications/icd11/browse/f/en#/http%3a%2f%2fwho.int%2ficd%23F84.5
  36. ↑ http://www.dsm5.org/ProposedRevisions/Pages/proposedrevision.aspx?rid=94
  37. ↑ http://www.dsm5.org/Documents/12-03%20Autism%20Spectrum%20Disorders%20-%20DSM5.pdf
  38. ↑ Asperger's syndrome dropped from psychiatrists' handbook the DSM, Guardian, 2.12.2012
  39. ↑ http://www.dsm5.org/ProposedRevisions/Pages/proposedrevision.aspx?rid=94
  40. ↑ "A Powerful Identity, a Vanishing Diagnosis", New York Times 2.11.2009 (englanniksi)
  41. ↑ Asperger's Syndrome, Guidelines for Assessment and Diagnosis, Yale Child Study Center (englanniksi)
  42. ↑ Von Wendt, Lennart & Avellan, Anne, Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi nro 4/ 2007
  43. ↑ Von Wendt, Lennart & Avellan, Anne, Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi nro 4/ 2007
  44. ↑ Personer med Aspergers syndrom och den reguljära arbetsmarknaden – En kvalitativ studie om vilka svårigheter och vilket stöd som finns i samband med att få och behålla ett arbete. Christine Augustsson. GÖTEBORGS UNIVERSITET , Institutionen för socialt arbete. C-uppsats. Sivu 5. https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/26640/1/gupea_2077_26640_1.pdf.
  45. ↑ Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) — G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235-261.
  46. ↑ Colin Müller: Hans Asperger – selbst ein “Asperger”? 28. Juni 2006. http://autismus-kultur.de/autismus/geschichte/hans-asperger.html
  47. ↑ Hans Asperger 1944: Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76-136.
  48. ↑ Asperger, H. (1944), Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, Pages 85-110, 128.
  49. ↑ Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1): 115–29. 1981. http://www.mugsy.org/wing2.htm
  50. ↑ http://www.news-medical.net/health/Asperger-Syndrome-Prognosis.aspx
  51. ↑ http://www.news-medical.net/health/Asperger-Syndrome-Prognosis.aspx
  52. ↑ Frith & Happé, 1999: Theory of Mind and Self-Consiousness: What Is It like to Be Autistic. Sivu 6. http://www.cs.oswego.edu/~blue/xex/cogsci/reading_group/frith_ML_99.pdf
  53. ↑ Taina Nieminen-von Wendt: Aspergerin oireyhtymä, kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus. Yleislääkäri 3/2007
  54. ↑ Ryan 1992: Treatment-resistant chronic mental illness: Is it Asperger’s syndrome?. Hospital and Community Psychiatry 43, 807–811
  55. ↑ Martine T. Roelfsema, Rosa A. Hoekstra, Carrie Allison, Sally Wheelwright, Carol Brayne, Fiona E. Matthews, Simon Baron-Cohen: Are Autism Spectrum Conditions More Prevalent in an Information-Technology Region? A School-Based Study of Three Regions in the Netherlands. J Autism Dev Disord DOI 10.1007/s10803-011-1302-1. http://www.autismresearchcentre.com/docs/papers/2011_Roelfsema%20et%20al_autism%20prevalence%20NL_JADD.pdf
  56. ↑ Marko Hamilo: Autismin yleistyminen on arvoitus. Suomen Kuvalehti 47/2011, sivu 17.
  57. ↑ Attwood, Tony (2007,215) Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille. Haukkarannan koulu, Jyväskylä
  58. ↑ Attwood, Tony (2007,215) Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille. Haukkarannan koulu, Jyväskylä
  59. ↑ a b Heta Pukki (2007). Näkökulmia seksuaalisuuteen autismin kirjolla. Autismi- ja Aspergerliitto ry.
  60. ↑ Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret) Käypä hoito 27.4.2010. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50085
  61. ↑ Heta Pukki 2007: Näkökulmia seksuaalisuuteen autisminkirjolla. Autismikulttuuri, tutkimustieto ja seksuaalikasvatus. Autspect koulutus. Sivu 7.
  62. ↑ Smith, Adam 2009: The empathy imbalance hypothesis of autism: A theoretical approach to cognitive and emotional empathy in autistic development. The Psychological Record, 59(3), 489-510. Sivut 500-501. http://opensiuc.lib.siu.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1031&context=tpr&sei-redir=1&referer=http%3A%2F%2Fwww.google.fi%2Furl%3Fsa%3Dt%26rct%3Dj%26q%3Dthe%2520empathy%2520imbalance%2520hypothesis%2520of%2520autism%253A%2520a%2520theoretical%2520approach%2520to%2520cognitive%2520and%2520emotional%2520empathy%2520in%2520autistic%2520development%26source%3Dweb%26cd%3D1%26ved%3D0CCoQFjAA%26url%3Dhttp%253A%252F%252Fopensiuc.lib.siu.edu%252Fcgi%252Fviewcontent.cgi%253Farticle%253D1031%2526context%253Dtpr%26ei%3DKYZhT_KuHqOI4gT-8uySCA%26usg%3DAFQjCNF874jQ90tDI6nrYu5idXmp3qfOOA#search=%22empathy%20imbalance%20hypothesis%20autism%3A%20theoretical%20approach%20cognitive%20emotional%20empathy%20autistic%20development%22
  63. ↑ Dissociation of Cognitive and Emotional Empathy in Adults with Asperger Syndrome Using the Multifaceted Empathy Test (MET). Isabel Dziobek, Kimberley Rogers, Stefan Fleck, Markus Bahnemann, Hauke R. Heekeren, Oliver T. Wolf, Antonio Convit. Journal of Autism and Developmental Disorders. March 2008, Volume 38, Issue 3, pp 464-473. http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10803-007-0486-x?LI=true
  64. ↑ Myyttien murtaja. Essi Blomberg. Puoltaja 26.9.2011. http://www.puoltaja.fi/haasteet/myyttien-murtaja.
  65. ↑ Lind, S.E. and Bowler, D.M. (2010) ’Episodic memory and episodic future thinking in adults with autism’. Journal of abnormal psychology 119 (4) pp. 896-905. http://core.kmi.open.ac.uk/display/15399
  66. ↑ Episodic memory in adults with autistic spectrum disorders: Recall for self-versus Other-experienced events. Hare, Mellor and Azmi. Research in developmental disabilities. Volume 28 (3) 1.5.2007. http://www.deepdyve.com/lp/elsevier/episodic-memory-in-adults-with-autistic-spectrum-disorders-recall-for-DrnoJl8wS6
  67. ↑ Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Anne Avellan, Pekka Tani. Aspergerin oireyhtymä, kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus. Osa I. Yleislääkäri 3/2007. http://www.coronaria.fi/vaihe3/yle/kl/kl3_2007.pdf
  68. ↑ Asperger, H. (1944), Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, Pages 85-110.
  69. ↑ Pekka Tani, Nina Lindberg, Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Lauri Alanko, Björn Appelberg,and Tarja Porkka-Heiskanen: Insomnia is a frequent finding in adults with Asperger syndrome. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC270035/
  70. ↑ Luci Wiggs & Gregory Stores: Sleep patterns and sleep disorders in children with autistic spectrum disorders: insights using parent report and actigraphy. Developmental Medicine & Child Neurology / Volume 46 / Issue 06 / June 2004, pp 372-380. http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=222203
  71. ↑ Abnormal melatonin synthesis in autism spectrum disorders. Mol Psychiatry. 2008 January; 13(1): 90–98. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2199264/ Jonas Melke, Hany Goubran-Botros, Pauline Chaste, Catalina Betancur, Gudrun Nygren, Henrik Anckarsäter, Maria Rastam, Ola Ståhlberg, I. Carina Gillberg, Richard Delorme, Nadia Chabane, Marie-Christine Mouren-Simeoni, Fabien Fauchereau, Christelle M. Durand, Fabien Chevalier, Xavier Drouot, Corinne Collet, Jean-Marie Launay, Marion Leboyer, Christopher Gillberg, Thomas Bourgeron, and the PARIS study.
  72. ↑ Brosnan M , Turner-Cobb J , Munro-Naan Z , Jessop D 2009: Absence of a normal cortisol awakening response (CAR) in adolescent males with Asperger syndrome (AS. Psychoneuroendocrinology, 34(7), Pp. 1095-1100
  73. ↑ Testosterone may bump autism rates in males. Karen Rowan. 2/18/2011. http://www.msnbc.msn.com/id/41671269/ns/health-mental_health/t/testosterone-may-bump-autism-rates-males/#.UQZb_KC-nY8
  74. ↑ Valerie W Hu: Is retinoic acid-related orphan receptor-alpha (RORA) a target for gene-environment interactions contributing to autism? Neurotoxicology. 2012 Dec;33(6):1434-5. doi: 10.1016/j.neuro.2012.07.009. Epub 2012 Aug 8. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22967355
  75. ↑ Effectiveness of Melatonin in the Treatment of Sleep Disturbances in Children with Asperger Disorder. E. Juulia Paavonen, Taina Nieminen-von Wendt, Raija Vanhala, Eeva T. Aronen, Lennart von Wendt. Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology. March 2003, 13(1): 83-95. http://www.liebertonline.com/doi/abs/10.1089%2F104454603321666225
  76. ↑ Paavonen Juulia (2004) Sleep disturbances and psychiatric symptoms in school-aged children. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/paavonen/sleepdis.pdf
  77. ↑ Torbjörn Andersson: ”9. Opinnot ja työ”, Aspergerin oireyhtymä ja samankaltaiset autistiset piirteistöt aikuisiässä - perustieto. AutSpect Koulutus Tmi, 2010.
  78. ↑ Heta Pukki: Autismin kirjon aikuisten menestyminen ja elämänlaatu aikuisiässä. Autismi 1/2013, sivut 39-40.
  79. ↑ Marko Hamilo: Autismin yleistyminen on arvoitus. Suomen Kuvalehti 47/2011, sivu 16.
  80. ↑ Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Development and Psychopathology (2000), 12: pp 489-500. http://www.larry-arnold.net/Neurodiversity/Mission/disability.htm
  81. ↑ Ollikainen, M. 1999: Autismi nyt. Tiede 2000. 8/1999, 44-50. Sivu 50.
  82. ↑ Epidemiology of autism spectrum disorder in adults in the community in England. Brugha et al. Arch Gen Psychiatry. 2011;68(5):459-465. http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=211276
  83. ↑ Tony Attwood: Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille 1998, s. 190.
  84. ↑ Jussi Laine. Katsekontaktin tilastollinen analysointi videokeskustelussa. diplomityö. Teknillinen korkeakoulu 2009. s. 28
  85. ↑ Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1): 115–29. 1981. http://www.mugsy.org/wing2.htm
  86. ↑ G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235-261. Sivu 237.
  87. ↑ Asperger, H. (1944), Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, Pages 85-110, sivu 131.
  88. ↑ Ryan 1992: Treatment-resistant chronic mental illness: Is it Asperger’s syndrome?. Hospital and Community Psychiatry 43, 807–811. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1427681
  89. ↑ Heta Pukki 2007: Näkökulmia seksuaalisuuteen autisminkirjolla. Autismikulttuuri, tutkimustieto ja seksuaalikasvatus. Autspect koulutus. Sivu 7.
  90. ↑ Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia, WSOY 2006.
  91. ↑ Film Interview: Salmon Fishing in the Yemen. J.P. Spence. Topanga Messenger 22.3.2012. http://www.topangamessenger.com/story_detail.php?ArticleID=5108
  92. ↑ http://www.otava.fi/kirjat/lasten_ja_nuorten/2003/fi_FI/yollisen_koiran_merkillinen_tapaus/
  93. ↑ @mark_haddon 16 / 07 / 09: asperger's & autism. http://www.markhaddon.com/aspergers-and-autism
  94. ↑ Asperger-lapsen erilaisuuden huomioiminen koulussa

Kirjallisuutta ja lähteitä

Yleisesityksiä

  • Attwood, Tony: Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille. Jyväskylä: Haukkarannan koulu, 2005. ISBN 952-5338-22-3.
  • Attwood, Tony: The complete guide to Asperger's syndrome. Jessica Kingsley Publishers, 2007. ISBN 978-1-84310-669-2. (englanniksi)
  • Faherty, Catherine: Autismi/Aspergerin oireyhtymä. Mitä se merkitsee minulle? Ideoita strukturoitua opetusta varten kotiin ja kouluun. Autismi- ja Aspergerliitto ry, 2006. ISBN 952-99283-5-1.
  • Gillberg, Christopher: Nörtti, nero vai normaali? Aspergerin oireyhtymä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Suomentanut Soili Remonen. Jyväskylä: Atena kustannus, 1999. ISBN 951-796-178-2.
  • Maria Rhode, Trudy Klauber: The many faces of Asperger's syndrome. Karnac Books, 2004. ISBN 1-85575-930-6. (englanniksi)

Tieteellisiä tutkimuksia

  • Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla


Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt

 

Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link FA

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link LA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aspergerin_oireyhtymä&oldid=13361818”