Ero sivun ”Black Sabbath (albumi)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Getro (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
5 492 muokkausta
p wikitys ja fix
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 952 muokkausta
Rivi 49: Rivi 49:
=== Nauhoitukset ===
=== Nauhoitukset ===


Black Sabbathin manageri Jim Simpson järjesti elokuussa 1969 yhtyeen Trident-studioon [[Lontoo]]seen, jossa he nauhoittivat demon "The Rebel" -nimisestä kevyestä pop-kappaleesta, jonka oli säveltänyt Simpsonin artisteihin kuulunut Norman Haines, joka myös soitti kosketinsoittimia kappaleessa<ref name="deluxe"/>. Hän sävelsi myös yhtyeen toisen demon, [[blues]]-vaikutteisen "When I Came Down" -kappaleen<ref name="deluxe"/>. Lisäksi yhtye oli aiemmin nauhoittanut "Song For Jim" -nimisen, [[jazz]]-henkisen kappaleen<ref name="deluxe"/>. Näitä kappaleita ei ole vielä koskaan julkaistu virallisesti, mutta katkelmia niistä on julkaistu eri bootleg-levyillä.{{lähde}
Black Sabbathin manageri Jim Simpson järjesti elokuussa 1969 yhtyeen Trident-studioon [[Lontoo]]seen. Yhtye nauhoitti demon "The Rebel" -nimisestä kevyestä pop-kappaleesta, jonka oli säveltänyt Norman Haines. Haines kuului Simpsonin artisteihin ja hän myös soitti kosketinsoittimia kappaleen nauhoituksessa. Haines sävelsi myös yhtyeen toisen demon, [[blues]]-vaikutteisen kappaleen "When I Came Down". Lisäksi Black Sabbath oli ji aiemmin nauhoittanut [[jazz]]-henkisen kappaleen "Song For Jim".<ref name="deluxe"/> Nauhoituksista on julkaistu ainoastaan katkelmia eri bootleg-levyillä.{{lähde}} Simpson mielestä yhtyeen kannattaisi levytyssopimuksen hankkimiseksi nauhoittaa ennemmin kokonainen albumi kuin yksittäisiä kappaleita. Paikallinen musiikkivaikuttuaja Tony Hall lupasi rahoittaa levytyksen.<ref name="deluxe"/>


⚫
Marraskuun kymmenentenä 1969 yhtye levytti vastahakoisesti Trident-studioilla [[cover]]-version amerikkalaisen [[Crow (yhtye)|Crow]]-yhtyeen top 20 -hitistä "[[Evil Woman]] (Don't Play Your Games with Me)". Tuohon aikaan [[Britannia]]ssa oli tapana levyttää cover amerikkalaisesta listahitistä ennen sen ehtimistä Eurooppaan. Lisäksi Simpsonin mielestä yhtye tarvitsi [[single]]n saadakseen julkisuutta.<ref name="iommi"/>
Simpson oli kuitenkin sitä mieltä, että yhtyeen kannattaisi tehdä kokonainen albumi ja hankkia sen avulla levytyssopimus, kuin nauhoitella demoja loputtomiin<ref name="deluxe"/>. Hän otti yhteyttä paikalliseen musiikkimoguliin Tony Halliin, joka lupasi rahoittaa levytyksen<ref name="deluxe"/>.

⚫
Marraskuun kymmenentenä 1969 yhtye levytti vastahakoisesti Trident-studioilla [[cover]]-version amerikkalaisen [[Crow (yhtye)|Crow]]-yhtyeen top 20 -hitistä "[[Evil Woman]] (Don't Play Your Games with Me)"<ref name="deluxe"/>. Tuohon aikaan oli [[Britannia]]ssa tapana levyttää cover amerikkalaisesta listahitistä ennen sen ehtimistä Eurooppaan, jotta näin toinen yhtye saisi menestystä kappaleella Euroopassa<ref name="deluxe"/>. Lisäksi Simpsonin mielestä yhtye tarvitsi [[single]]n saadakseen näkyvyyttä<ref name="iommi"/>.


Viikkoa myöhemmin varsinainen albumi levytettiin 12-tuntisessa studiosessiossa sekä miksattiin ja editoitiin 17.–18. marraskuuta 1969 Regent Sound-studioilla Lontoossa<ref name="deluxe"/>. Yhtye käytti tuottajana [[Rodger Bain]]ia, joka oli ollut nauhoittajana "The Rebel" -demon sessioissa sekä myös "Evil Woman" -kappaleen tuottajana. Hänen apulaisenaan äänittäjänä toimi [[Tom Allom]], josta myöhemmin tuli menestynyt tuottaja ([[Judas Priest]])<ref name="deluxe"/>.
Viikkoa myöhemmin varsinainen albumi levytettiin 12-tuntisessa studiosessiossa sekä miksattiin ja editoitiin 17.–18. marraskuuta 1969 Regent Sound-studioilla Lontoossa<ref name="deluxe"/>. Yhtye käytti tuottajana [[Rodger Bain]]ia, joka oli ollut nauhoittajana "The Rebel" -demon sessioissa sekä myös "Evil Woman" -kappaleen tuottajana. Hänen apulaisenaan äänittäjänä toimi [[Tom Allom]], josta myöhemmin tuli menestynyt tuottaja ([[Judas Priest]])<ref name="deluxe"/>.


Iommin mukaan Rodger Bain ymmärsi yhtyeen toimivan parhaiten, kun se soittaa yhdessä, eikä hän vaatinut kenenkään soittavan osuuksia erikseen<ref name="iommi"/>. Yhtye oli hionut kappaleet keikoillaan valmiiksi ja soitti ne nopeasti samaan tyyliin studiossa livenä. Geezer Butlerin mukaan yhtye vain käväisi studiossa keikkojen välillä eikä heillä ollut asiaa albumin miksaukseen<ref name="deluxe"/>. Albumin lopulliset kustannukset olivat 600 puntaa<ref name="deluxe"/>. Iommi: "Menimme vain studioon ja teimme sen päivässä. Soitimme keikkasettimme studiossa ja siinä se. Seuraavana päivänä lensimme Sveitsiin keikalle"<ref name="musicweek"/>
Iommin mukaan Rodger Bain ymmärsi yhtyeen toimivan parhaiten, kun se soittaa yhdessä, eikä hän vaatinut ketään soittamaan osuuksia erikseen<ref name="iommi"/>. Yhtye oli hionut kappaleet keikoillaan valmiiksi ja soitti ne nopeasti samaan tyyliin studiossa livenä. Geezer Butlerin mukaan yhtye vain käväisi studiossa keikkojen välillä eikä heillä ollut asiaa albumin miksaukseen<ref name="deluxe"/>. Albumin lopulliset kustannukset olivat 600 puntaa<ref name="deluxe"/>. Iommi: "Menimme vain studioon ja teimme sen päivässä. Soitimme keikkasettimme studiossa ja siinä se. Seuraavana päivänä lensimme Sveitsiin keikalle"<ref name="musicweek"/>


=== Sisältö ===
=== Sisältö ===

Versio 14. toukokuuta 2012 kello 19.29
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi.
Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Black Sabbath
Black Sabbath
Studioalbumin Black Sabbath kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  10. marraskuuta 1969 Trident-studiot, Lontoo
17.-18. marraskuuta 1969 Regent Sound-studiot, Lontoo[1]
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 13. helmikuuta 1970
Yhdysvallat 1. kesäkuuta 1970 [1]
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) Rodger Bain
 Tyylilaji heavy metal, hard rock, blues rock
 Kesto 40.36
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo Records
Yhdysvallat Warner Bros.
Listasijoitukset

Yhdistynyt kuningaskunta 8. (maaliskuu 1970)[2]
Saksa 8. (1970)[3]
Ranska 10. (1970)[4]
Yhdysvallat 23. (1970)[5]

Black Sabbathin muut julkaisut

Black Sabbath
1970 		Paranoid
1970

Black Sabbath on samannimisen birminghamilaisen heavy metal -yhtyeen debyyttialbumi. Se julkaistiin vuonna 1970.

Taustaa

Yhtyeen perustaminen

Birminghamin Astonista kotoisin olleet kitaristi Tony Iommi ja rumpali Bill Ward olivat soittaneet yhdessä top 20 -materiaalia esittäneessä The Rest -yhtyeessä ja sen jälkeen carlislelaisessa bluesyhtyeessä nimeltä Mythology. Vuonna 1968 Mythology kuitenkin hajosi huumepidätyksen jälkeen, ja Ward ja Iommi päättivät koota uuden yhtyeen. He näkivät paikallisen musiikkiliikkeen ikkunassa ilmoituksen "Ozzy Zig requires gig, owns his own PA" (suom. "Ozzy Zig tarvii keikkaa, omistaa oman PA:n"). Iommi tunsi erään Ozzy Osbournen muttei aluksi uskonut, että kyseessä on sama henkilö. He olivat olleet samassa koulussa ja Osbournea oli pidetty koulun pellenä. Kun he tapasivat, Iommi olisikin halunnut unohtaa koko jutun, mutta Ward taivutteli heidät keskustelemaan yhteistyöstä. John "Ozzy" Osbourne oli tehnyt sekalaisia töitä ja ollut vankilassa murtovarkauksien takia. Hän halusi epätoivoisesti elättää itsensä laulamalla.[6][7]

Mukaan liittyi vielä Osbournen ystävä Terence "Geezer" Butler, jonka kanssa hän oli soittanut Rare Breed -nimisessä yhtyeessä. Butler oli alunperin kitaristi mutta alkoi soittaa bassoa. Hänellä oli hippimäinen elämäntyyli, hän oli käynyt enemmän kouluja kuin muut ja oli kiinnostunut muun muassa kirjallisuudesta ja politiikasta. Hänestä tulikin myöhemmin yhtyeen pääsanoittaja. Alkuvaiheessa mukana oli toinenkin kitaristi ja saksofonisti, mutta he jäivät pian pois kokoonpanosta. Yhtyeen nimeksi annettiin The Polka Tulk Blues Band, sittemmin Earth Blues Band ja lopulta pelkkä Earth. Yhtye soitti perinteistä bluesia, jossa oli myös jazzvaikutteita, sillä rumpali Ward oli jazzin ihailija.[6][7]

Yhtyeen hajoaminen oli lähellä joulukuussa 1968, kun Iommia pyydettiin mukaan nousussa olevaan Jethro Tulliin, jonka kitaristi Mick Abrahams oli jättänyt yhtyeen. Iommi soitti Tullissa noin kaksi viikkoa, kunnes palasi Earthiin. Iommin mukaan laulaja Ian Andersonin johtamistyyli oli liian tiukka hänelle eikä hän halunnut olla "pelkkä palkkasoittaja". Toisaalta Iommi on sanonut oppineensa Jethro Tullissa, kuinka ammattimainen yhtye harjoittelee, ja hän halusi myös Earthin harjoittelevan samalla tavalla.[6][7]

Nimenvaihto ja musiikillisen suunnan löytyminen

Birminghamilainen Jim Simpson kiinnostui Earthista, alkoi sen manageriksi ja järjesti esiintymisiä ympäri maata. Tammikuussa 1969 Earth soitti Lontoon legendaarisella Marquee-klubilla. Yhtye pääsi esiintymään myös muualle Eurooppaan, muun muassa Hampurin kuuluisalle Star Clubille.[6] Näihin aikoihin yhtyeen jäsenet huomasivat, että mitä suuremmalla äänenvoimakkuudella he soittavat, sitä paremmin yleisö kuuntelee.[8] Earth vuokrasi harjoitustilat Birminghamin Astonista. Ensimmäiset omat sävellykset olivat "Wicked World" ja "Black Sabbath".[6] Iommin mukaan tuohon aikaan monet yhtyeet soittivat bluesia, joten Earth alkoi soittaa omia kappaleitaan erottuakseen joukosta.[9]

Earthin alkoi soittaa ajan hengen mukaisesti raskaampaa musiikkia, kuten tekivät myös esimerkiksi Cream, Jeff Beck ja Blue Cheer. Led Zeppelinin blues- ja heavymusiikkia yhdistelevä ensilevy oli ilmestynyt samoihin aikoihin, ja Iommi halusi oman yhtyeensä levyn olevan vielä raskaamman.[7] Lisäksi yhtyeen soundiin oli vaikuttanut Iommille muutamaa vuotta aiemmin sattunut työtapaturma, jossa hän menetti osan oikean käden keskisormesta ja nimettömästä. Toivuttuaan Iommi alkoi kehitellä uutta soittotapaa ja teki itse muovipullosta proteesit katkenneisiin sormiinsa. Jotta soittaminen proteeseilla olisi helpompaa, hän asensi kitaraan ohuemmat kielet ja käytti tavallisten sointujen sijaan voimasointuja, minkä takia kitarasoundista tuli tavallista raskaampi.[6][9].

1960-luvun lopulla media alkoi kiinnostua myös henkimaailman pimeästä puolesta, ja myös Earth-yhtyeen jäsenet, etenkin Geezer Butler, olivat kiinnostuneet mystiikasta ja okkultismista. Yhtye harjoitteli lähellä erästä elokuvateatteria, jossa esitettiin kauhuelokuvia. Osbourne on kertonut ehdottaneensa, että "jos ihmiset ovat kiinnostuneet kauhuelokuvista, miksemme mekin alkaisi tehdä pelottavaa musiikkia". Yhtyeen ollessa kiertueella Saksassa elokuussa 1969 Geezer Butler ehdotti, että se ottaisi nimekseen Black Sabbath vuonna 1963 ilmestyneen Boris Karloffin tähdittämän kauhuelokuvan mukaan.[1] Ensimmäinen esiintyminen Black Sabbathin nimellä oli 30. elokuuta 1969.[6] Nimenvaihdokseen vaikutti myös toisen Earth-nimisen, jo levyttäneen yhtyeen olemassaolo.[6][7]

Kun Iommi sävelsi riffin "Black Sabbath" -kappaleeseen, hän tajusi heti kehittäneensä jotain ainutlaatuista. Hän kuuli vasta myöhemmin, että kyseessä on ns. "paholaisen intervalli", tritonus, jonka soittaminen oli keskiajalla kiellettyä.[6] Toinen varhainen sävellys oli "The Wizard". Kun omaa materiaalia tuli lisää, kuten "N.I.B.", "Sleeping Village" ja "Behind the Wall of Sleep", oli aika hankkia levytyssopimus.lähde?

Albumin nauhoitus ja materiaali

Nauhoitukset

Black Sabbathin manageri Jim Simpson järjesti elokuussa 1969 yhtyeen Trident-studioon Lontooseen. Yhtye nauhoitti demon "The Rebel" -nimisestä kevyestä pop-kappaleesta, jonka oli säveltänyt Norman Haines. Haines kuului Simpsonin artisteihin ja hän myös soitti kosketinsoittimia kappaleen nauhoituksessa. Haines sävelsi myös yhtyeen toisen demon, blues-vaikutteisen kappaleen "When I Came Down". Lisäksi Black Sabbath oli ji aiemmin nauhoittanut jazz-henkisen kappaleen "Song For Jim".[1] Nauhoituksista on julkaistu ainoastaan katkelmia eri bootleg-levyillä.lähde? Simpson mielestä yhtyeen kannattaisi levytyssopimuksen hankkimiseksi nauhoittaa ennemmin kokonainen albumi kuin yksittäisiä kappaleita. Paikallinen musiikkivaikuttuaja Tony Hall lupasi rahoittaa levytyksen.[1]

Marraskuun kymmenentenä 1969 yhtye levytti vastahakoisesti Trident-studioilla cover-version amerikkalaisen Crow-yhtyeen top 20 -hitistä "Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)". Tuohon aikaan Britanniassa oli tapana levyttää cover amerikkalaisesta listahitistä ennen sen ehtimistä Eurooppaan. Lisäksi Simpsonin mielestä yhtye tarvitsi singlen saadakseen julkisuutta.[6]

Viikkoa myöhemmin varsinainen albumi levytettiin 12-tuntisessa studiosessiossa sekä miksattiin ja editoitiin 17.–18. marraskuuta 1969 Regent Sound-studioilla Lontoossa[1]. Yhtye käytti tuottajana Rodger Bainia, joka oli ollut nauhoittajana "The Rebel" -demon sessioissa sekä myös "Evil Woman" -kappaleen tuottajana. Hänen apulaisenaan äänittäjänä toimi Tom Allom, josta myöhemmin tuli menestynyt tuottaja (Judas Priest)[1].

Iommin mukaan Rodger Bain ymmärsi yhtyeen toimivan parhaiten, kun se soittaa yhdessä, eikä hän vaatinut ketään soittamaan osuuksia erikseen[6]. Yhtye oli hionut kappaleet keikoillaan valmiiksi ja soitti ne nopeasti samaan tyyliin studiossa livenä. Geezer Butlerin mukaan yhtye vain käväisi studiossa keikkojen välillä eikä heillä ollut asiaa albumin miksaukseen[1]. Albumin lopulliset kustannukset olivat 600 puntaa[1]. Iommi: "Menimme vain studioon ja teimme sen päivässä. Soitimme keikkasettimme studiossa ja siinä se. Seuraavana päivänä lensimme Sveitsiin keikalle"[9]

Sisältö

Ei tiedostoa

”Black Sabbath”

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Warning”

Äänitiedostojen kuunteluohjeet


Albumin kappaleet ovat merkitty koko yhtyeen nimiin. Lyriikoista vastasi pääasiassa basisti Geezer Butler.

Albumin avaa ukkosen, vesisateen ja kirkonkellojen myötä albumin nimikappale "Black Sabbath". Hidastempoinen kappale sisältää Iommin tritonusta käyttävän riffin ja nopeamman loppuosan. Lyriikat kappaleeseen kirjoitti Ozzy Osbourne ja ne pohjautuvat Butlerin yölliseen kokemukseen kun hän herätessään näki mustapukuisen hahmon sänkynsä edessä, joka kuitenkin hävisi samantien[1]. Kappaletta on pidetty myöskin ensimmäisenä ns. doom metal -kappaleena. Rodger Bain ja Tom Allom lisäsivät ukkos-, vesisade- ja kirkonkello-efektit jälkikäteen yhtyeen jo poistuttua studiosta[6][7].

"The Wizard"-kappaleen huuliharpusta vastaa Osbourne ja kappaleen riffiä on myöhemmin kierrättänyt Blue Öyster Cult kappaleessaan "Cities on Flame". Kappale kulkee hieman erikoisemman kompin myötä. Butlerin mukaan kappaleen inspiraationa on ollut Taru Sormusten Herrasta-kirja ja sen Gandalf-hahmo[10].

"Behind the Wall of Sleep" perustuu H. P. Lovecraftin "Beyond the Wall of Sleep" -nimiseen (suom. "Unen muurin tuolla puolen") tieteisnovelliin[1], ja jolla nimellä Osbourne esitteli usein kappaleen konserteissa. Musiikillisesti se sisältää säkeistöissä Wardin jazz-henkisen rumpukompin. Live-versioissa kappaleen lopusta muodostui nopea jazz-improvisaatio. Kappaleen nopeatempoisampi intro on Pohjois-Amerikan painoksessa nimetty "Wasp"-nimiseksi.lähde?

Albumin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluu avauspuolen päättävä "N.I.B", jonka kitarariffi on yksi Iommin tunnetuimmista. Kappaleen alussa on Butlerin lyhyt bassoimprovisaatio, joka on amerikkalaisessa versiossa nimetty nimellä "Bassically". Nimi "N.I.B." tulee sanasta nib (suom. kärki). Iommin mukaan yhtye kutsui rumpali Wardia nimellä nib, koska hänen partansa muistutti kynän kärkeä (pen nib)[6][7]. Kappaleen kirjainten on myöhemmin sanottu tulevan sanoista Nativity In Black (suom. paholaisen syntymä) mutta tämän huhun on yhtye kumonnut ja Iommi on todennut koko jutun olevan "amerikkalaisten keksintöä, koska nämä aina luulevat kaiken tulevan jostain saatanallisesta"[6]. Kappaleen aiheena tosin on Butlerin mukaan "rakastunut piru, joka muuttuu täydellisesti kunnon kansalaiseksi"[11].

"Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)" on toinen albumin covereista ja se on alunperin amerikkalaisen Crow-yhtyeen materiaalia. Kappale on selvästi albumin kaupallisin kappale ja se myös julkaistiin singlenä. Kappale nauhoitettiin viikkoa aiemmin kuin muut kappaleet. Pohjois-Amerikan painoksesta kappale jätettiin pois, koska se oli ollut siellä tuoreeltaan hitti Crow:n esittämänä ja sen tilalla oli yhtyeen oma sävellys, vahvasti jazz-henkinen sekä Iommin blues-soolon sisältävä "Wicked World", jonka aiheena oli sodanvastaisuus ja poliitikkojen päätökset[12]. "Wicked World"ista tuli alusta jammailulle ja sooloille yhtyeen konserteissa muutamaksi vuodeksi eteenpäin.lähde?

"Sleeping Village" muuttuu hitaan, akustisen alun jälkeen jazz/blues-improvisaatioksi. Pohjois-Amerikan painoksessa kappaleen alku tunnetaan nimellä "A Bit of Finger". Kappale sulautuu albumin päättävään, 10-minuuttiseen "Warning"-kappaleeseen, jonka alkuperäinen esittäjä oli Aynsley Dunbar's Retaliation. Kappale on vahvasti blues-vaikutteinen ja se sisältää Iommin sooloilua sekä bändin yhteistä jammailua. "Warning" oli alunperin noin 15 minuutin pituinen, mutta se leikattiin 10-minuuttiseksi[6].

Albumin julkaisu

Levytyssopimus Vertigolta ja kansitaide

Philips-yhtiö kiinnostui yhtyeestä ja sen levymerkki Fontana julkaisi "Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)"-kappaleen (b-puolena "Wicked World") tammikuussa 1970[1]. Single ei ollut menestys eikä se saanut huomiota mediassa. Tämän jälkeen Philips siirsi yhtyeen toiselle levymerkilleen, vastaperustetulle progressiiviseen ja uuden aallon underground-musiikkiin satsaavaan Vertigo Recordsiin[1]. Vertigo julkaisi singlen uudelleen mutta pääpaino oli kuitenkin varsinaisen albumin julkaisemisessa ja promotoimisessa[1]. Olav Wyper, Philipsin henkilökuntaan kuulunut ja Vertigo Recordsin perustaja, oli nähnyt yhtyeen keikalla Birminghamissa ja innostunut näkemästään, ja halusi yhtyeen levymerkilleen[12].

Vertigon markkinointiosasto ottikin kaiken irti yhtyeen osin tahattomasta musta magia- ja okkultismi-imagosta ja levyn etukanteen tuli kuva noitamaisesta, mustaan viittaan puetusta naisesta seisomassa karun syksyisessä maisemassa ja joka tiettävästi pitää sylissään mustaa kissaa. Kuva otettiin Mapledurhamin vanhalla myllyllä Oxfordshiressä[1]. Levy julkaistiin avattavilla kansilla ja mustapohjaisessa sisäkannessa oli yhtyeen logo ja lisäksi väärinpäin oleva risti, jonka sisään on kirjoitettu synkkäaiheinen "Still Falls the Rain" -niminen runo. Kannen suunnitteli taiteilija Marcus Keef. Lisäksi, kuin viimeiseksi silaukseksi, albumi julkaistiin 13. helmikuuta 1970, joka oli perjantai 13., jota perinteisesti taikauskoisesti on pidetty huonon onnen päivänä.

Yhtyeellä itsellään ei ollut mitään tekemistä kannen tai markkinoinnin kanssa saatika saatananpalvonnan kanssa[1]. Geezer Butler: "Lyriikat, jotka minä tai Ozzy olemme kirjoittaneet, ovat itseasiassa varoituksia satanismista, ihmisten tulisi olla varovaisia kyseisen aiheen kanssa. Emme ikinä promotoineet mustaa magiaa tai saatananpalvontaa. Se oli vain pieni viite tuotannossamme eikä todellakaan ainut aihepiirimme. Kirjoitimme science fictionista, sodanvastaisuudesta, saasteista, politiikasta... okkultismi oli aiheena vain kolmessa tai neljässä laulussa. Mutta jotkut ihmiset käsittivät ne väärin"[1].

Albumin menestys

Albumi oli välitön menestys. Se nousi Britannian listalla sijalle 8. vaikkakin sai pääasiassa huonoja arvosteluja ja pysyi listalla peräti 42 viikkoa[1]. Kyseessä oli kova saavutus, sillä yhtyeellä ei ollut hittisingleä eikä minkäänlaista aiempaa menestystä[1]. Menestyksestä olikin kiittäminen yhtyeen kovaa keikkailua maan joka kolkassa, jonka avulla se oli kerännyt kannattajia[1]. Albumia voi sanoa myös ns. "underground"-menestykseksi. Yhtyettä ei tunnettu laajasti ennen albumin julkaisua eikä yhtye saanut mediajulkisuutta tai radiosoittoa (lukuunottamatta dj John Peelia, joka suitsutti yhtyettä) ja myös kriitikot väheksyivät albumia ja yhtyettä[1].

Pohjois-Amerikassa albumin julkaisi Warner Bros. 1. kesäkuuta 1970 ja siellä se nousi Billboardin listan sijalle 23. ja möi vuodessa kultalevyn arvoisesti (myöhemmin myös platinaa)[1][13]. Sabbath ei ollut vielä albumin julkaisun aikaan tehnyt keikkoja Pohjois-Amerikassa, joten uuden mantereen menestys tuli "puskaradion" voimalla[1]. Sabbathin manageritoimisto teki sopimuksen Warner Brosin kanssa, koska Vertigon Pohjois-Amerikan kumppani Mercury Records ei ollut kiinnostunut yhtyeestä[12].

Albumin menestys yllätti yhtyeen itsensäkin. Butlerin mukaan "albumi tehtiin kesken keikkamatkaa, emme uskoneet sen myyvän yhtään mitään"[1].

Median reaktiot julkaisun aikaan ja albumin nykyinen arvostus

Ozzy Osbourne: "Kriitikoiden mielestä levy oli ihan paska."[7]

Vaikkakin yleisö osti albumia, se sai julkaisunsa aikaan lähes tyrmäävän vastaanoton musiikkilehdistössä. Yhtye liitettiin osin aiheettomasti saatananpalvontaan ja mustaan magiaan ja brittiläinen Disc & Music Echo mm. kirjoitti albumin olevan "musiikkia sairaisiin messuihin"[1]. International Timesin kriitikko kuvaa albumia termillä "Blow Job" (suom. suihinotto) ja vertaa yhtyettä "karanneeksi bussiksi joka on nopea ja yhtä pelottava"[14]

Amerikkalaisen Rolling Stone-lehden Lester Bangs kirjoitti kuuluisassa arvostelussaan soittajien olevan "ammattitaidottomia" ja lyriikoiden "typeriä" ja loppukaneetissaan hän sanoo "Black Sabbathin olevan kuin Cream, mutta vieläkin huonomman"[15]. Myös tunnettu The Village Voice -lehden amerikkalaiskriitikko Robert Christgau haukkui levyä huonoksi ja totesi sen olevan "vastakulttuurin surkeinta antia muoviläpyskällä"[16].

Tänä päivänä albumi arvostetaan korkealle metallimusiikin historiassa ja sen on sanottu monissa yhteyksissä olevan ensimmäinen todellinen heavy metal -albumi[17][18], vaikkakin se sisältää viitteitä myös blues- sekä jazz-musiikistakin. Mm. julkaisun aikoihin kriittisesti suhtautunut Rolling Stone -lehti kelpuutti albumin "kaikkien aikojen top 500 -albumit"-listalleen sijalle 241.[19] vuonna 2003 ja arvostettu heavy-julkaistu Kerrang! listasi albumin sijalle 31. "kaikkien aikojen top 100 -metallialbumit"-listallaan[20]. Allmusic.com-sivuston arvostelija kirjoittaa "albumilla olevan runsaasti metalli-klassikoita"[21] ja Metalstorm.net-sivusto sanoo albumin olevan "merkittävä, koska se synnytti rakastetun metalli-genremme"[22]. Sputnikmusic.comin arvostelija kirjoittaa "albumilta löytyvän kuunneltavaa kaikille heavy metal- tai hard rock -genren fanille"[23].

Myös yhtyeen fanit nostavat albumin korkealle yhtyeen katalogissa ja albumilta on noussut klassikoiksi muodostuneita kappaleita kuten "Black Sabbath", "The Wizard" ja "N.I.B.", jotka ovat olleet lähes koko ajan tähän päivään asti yhtyeen keikkaseteissä. Geezer Butler on todennut yhtyeen tuolloin "haluavan olla raskaampia kuin kukaan muu" siinä hyvin onnistuen ja rumpali Bill Ward on sanonut albumin olevan hänelle "kaikista albumeista arvokkaimman"[1].

CD-julkaisut

Black Sabbath on julkaistu CD-versiona useampaankin kertaan[24]. Sekä Vertigo että Warner Bros. ovat julkaisseet albumin CD-versiona jo 1980-luvulla. Myös Black Sabbathin katalogia julkaissut Castle Communications on julkaissut albumista useamman CD-version. Vuoden 1986 versio sisälsi bonuskappaleena "Tomorrows Dream" -kappaleen live-version, joka oli otettu vuoden 1980 Live at Last-albumilta.lähde?

Ensimmäinen varsinainen remasteroitu versio ilmestyi vuonna 1996 Castlen Essential-merkin toimesta ja se sisälsi bonuskappaleena vain Pohjois-Amerikan versiossa aiemmin olleen "Wicked World"-kappaleen, tosin monien ihmetykseksi heikkolaatuisena nauhoituksena. Vuonna 2004 Rhino Records julkaisi yhtyeen vuosien 1970–1978 kaikki albumit Black Box -nimisenä pakettina. Tämä painos käytti Pohjois-Amerikan Warner Bros. -yhtiön masternauhoja.lähde?

Vuonna 2009 Universal Music Group yhdessä Sanctuary Recordsin kanssa julkaisi albumista "Deluxe Edition" -version, joka sisälsi varsinaisen albumin lisäksi bonus-cd:n, jossa oli ennenjulkaisemattomia studio-versioita kappaleista.lähde?

Kappaleet

Britannian ja Euroopan versio

A-puoli

  1. Black Sabbath – 6.16
  2. The Wizard – 4.24
  3. Behind the Wall of Sleep – 3.38
  4. N.I.B. – 6.06

B-puoli

  2. Evil Woman (Don't Play Your Games With Me) – 3.25 (säv. Dave Wagner/Dick Weigand/Larry Weigand)
  3. Sleeping Village – 3.46
  4. Warning – 10.32 (säv. Aynsley Dunbar/John Moorshead/Alex Dmochowski/Victor Hickling)
  • kaikki kappaleet säv., san. ja sov. Iommi, Ward, Butler ja Osbourne ellei toisin mainita

Pohjois-Amerikan versio

A-puoli

  1. Black Sabbath – 6.20
  2. The Wizard – 4.22
  3. Wasp / Behind The Wall of Sleep / Bassically / N.I.B. – 9.44

B-puoli

  2. Wicked World – 4.30
  3. A Bit of Finger / Sleeping Village / Warning – 14.32
  • Pohjois-Amerikan versioissa esiintyvät "Wasp" (intro kappaleessa "Behind The Wall of Sleep"), "Bassically" (bassosoolo "N.I.B."n alussa) ja "A Bit of Finger" (akustinen osa kappaleesta "Sleeping Village") ovat erikseen nimettyjä kappaleiden osia. Kappaleet eivät muuten erotu mitenkään Euroopan ja Britannian painoksista. Syyt eri nimeämiseen ovat epäselvät. On väitetty, että yhtye saisi enemmän rojalti-maksuja mikäli kappaleita on "enemmän" albumilla. On myöskin mahdollista, että Warner Bros. on ottanut kappaleiden nimet suoraan yhtyeen tekemistä muistiinpanoista master-nauhalaatikoista. Pohjois-Amerikan painoksissa kappalejako on myös hieman erilainen.

Vuoden 1996 remasteroitu versio

  1. Black Sabbath – 6.21
  2. The Wizard – 4.24
  3. Behind the Wall of Sleep – 3.37
  4. N.I.B. – 6.07
  5. Evil Woman (Don't Play Your Games With Me) – 3.25
  6. Sleeping Village – 3.46
  7. The Warning – 10.32
  8. Wicked World – 4.43

Vuoden 2004 ”Black Box” -versio

  1. Black Sabbath – 6.19
  2. The Wizard – 4.23
  3. Wasp / Behind the Wall of Sleep / Bassically / N.I.B. – 9.44
  4. Wicked World – 4.47
  5. A Bit of Finger / Sleeping Village / Warning – 4.47
  6. Evil Woman (Don't Play Your Games With Me) – 3.23

Vuoden 2009 "Deluxe Edition" CD 2

  1. Wicked World - 4:44
  2. Black Sabbath (vaihtoehtoinen sanoitus ja ilman "sadetta") - 6:20
  3. Black Sabbath (instrumentaali) - 6:10
  4. The Wizard (vaihtoehtoinen studioversio "keskustelun" kanssa) - 4:44
  5. Behind The Wall of Sleep (vaihtoehtoinen studioversio, "kuiva" laulu) - 3:41
  6. N.I.B. (vaihtoehtoinen miksaus) - 6:06
  7. Evil Woman (Don't Play Your Games with Me) (versio huilun ja puhallinsovituksen kanssa) - 3:44
  8. Sleeping Village (vaihtoehtoinen miksaus) - 3:45
  9. Warning (Part I) - 6:58
  • Deluxe Editionin CD 1 sisältää varsinaisen albumin Britannian version

Singlejulkaisut

  • "Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)" / "Wicked World" (Fontana TF 1067/267 977 HF) UK/EU, tammikuu 1970
  • "Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)" / "Wicked World" (Vertigo 6059 002) UK/EU 1970
  • "Black Sabbath" / "The Wizard" / "Evil Woman" / "Sleeping Village" (Vertigo VO 6 12") UK 1970
  • "The Wizard" / "Evil Woman" (Vertigo 6059.005) Ranska 1970
  • "Black Sabbath" / "The Wizard (Warner Bros. PRO 417) Promo 7" US 1970

Kokoonpano

Tuotanto

  • Rodger Bain - tuottaja
  • Tom Allom - nauhoitus (kappaleet 1-4, 6-7)[1])
  • Barry Sheffield - nauhoitus (kappale 5)([1])
  • Marcus Keef - kansitaide

Arvosteluja

  • Allmusic ()[21]
  • Sputnikmusic ()[23]
  • Metal Storm (9.5/10)[22]
  • PSOF.fi (9/10)[25]
  • Adrian Denning (8/10)[26]
  • Guy's Music Review Site (8/10)[27]
  • Mark Prindle (8/10)[28]
  • Levyarvostelut.fi (kehuva)[29]
  • Rolling Stone, Lester Bangs, 1970 (kritisoiva)[15]
  • Robert Christgau (C-, kritisoiva)[16]
  • International Times, 1970 (kritisoiva)[14]
  • Disc & Music Echo, 1970 (kritisoiva)[1]

Julkaisuhistoria

  • 1970: Vertigo (VO 6), UK, LP
  • 1970: Warner Bros (WS 1871), US, LP ("Wicked World" "Evil Woman"in tilalla)
  • 1973: WWA (006), UK, LP
  • 1976: NEMS (NEL 6002), EU, LP
  • 1986: Castle Communications (NELCD 6002), EU, CD (sisältää "Tomorrows Dream"-kappaleen live-version bonuksena)
  • 1988: Warner Bros (1871-2), US, CD ("Wicked World" "Evil Woman"in tilalla)
  • 1989: Vertigo (832 702-2), EU, CD
  • 1996: Castle / Essential (ESM CD 301, GAS 0000301ESM), EU, CD (mukana "Wicked World" ja "Evil Woman")
  • 2004: Warner / Rhino (R2 73923-A) osana Black Box-boksia, US, CD (mukana "Wicked World" ja "Evil Woman")
  • 2004: Sanctuary (SMRCD031), EU, CD (mukana "Wicked World" ja "Evil Woman")
  • 2009: Universal / Sanctuary (2700817), EU, 2 CD "Deluxe Edition"

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Black Sabbath-albumin Deluxe Edition-version tekstiliite
  2. ↑ http://www.everyhit.com/
  3. ↑ http://www.charts-surfer.de/musiksearch.php
  4. ↑ Les Albums (CD) de 1970 par InfoDisc infodisc.fr. Viitattu 1. maaliskuuta 2009. (ranskaksi)
  5. ↑ http://wm02.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&searchlink=BLACK%7CSABBATH&sql=11:gifoxqw5ldse~T5
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Tony Iommi: My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath, Da Capo Press 2011
  7. ↑ a b c d e f g h Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä, Ozzy, Like Kustannus 2010
  8. ↑ J-V Sappinen, Heavy Rock, Soundi-Kirja 5 1979
  9. ↑ a b c http://www.musicweek.com/story.asp?sectioncode=2&storycode=1037239 Artikkeli yhtyeestä Musicweek-sivustolla
  10. ↑ http://www.metalsludge.tv/home/index.php?option=com_content&task=view&id=256&Itemid=52 Geezer Butlerin haastattelu Metal Sludge-sivustolla
  11. ↑ The Black Sabbath Story Vol. 1 -video
  12. ↑ a b c Martin Popoff: Black Sabbath FAQ, Backbeat Books 2011
  13. ↑ http://www.riaa.com/goldandplatinumdata.php?content_selector=gold-platinum-searchable-database RIAA.com
  14. ↑ a b http://www.rocksbackpages.com/article.html?ArticleID=17767 International Timesin arvostelu 13. maaliskuuta 1970
  15. ↑ a b http://www.rollingstone.com/music/albumreviews/black-sabbath-19700917 Arvostelu Rolling Stone-lehdessä
  16. ↑ a b http://www.robertchristgau.com/get_album.php?id=6408 Christgaun arvostelu
  17. ↑ http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=18484 Mesta.net
  18. ↑ http://rockhall.com/inductees/black-sabbath/bio/ Rock And Roll Hall of Fame
  19. ↑ http://www.rollingstone.com/music/lists/500-greatest-albums-of-all-time-19691231/black-sabbath-black-sabbath-19691231 Rolling Stonen lista
  20. ↑ Artikkeli Kerrang!-lehdessä 1989
  21. ↑ a b http://www.allmusic.com/album/r1998 Arvostelu Allmusic.com-sivustolla
  22. ↑ a b http://www.metalstorm.net/bands/album.php?album_id=268 Arvostelu Metal Storm.net-sivustolla
  23. ↑ a b http://www.sputnikmusic.com/review/8742/Black-Sabbath-Black-Sabbath/ Arvostelu Sputnikmusic.com-sivustolla
  24. ↑ http://www.discogs.com/Black-Sabbath-Black-Sabbath/master/723 Julkaisuhistoria Discogs.com-sivustolla
  25. ↑ http://www.psof.fi/uusi/index.php?option=com_content&task=view&id=368&Itemid=34
  26. ↑ http://www.adriandenning.co.uk/blacksabbath.html
  27. ↑ http://www.guypetersreviews.com/blacksabbath.php#bs
  28. ↑ http://www.markprindle.com/blacksaa.htm#black
  29. ↑ http://www.levyarvostelut.fi/levy/7/black-sabbath/
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Black_Sabbath_(albumi)&oldid=11630161”