Voimasointu

Voimasointu (en. power chord) merkitsee sointua, joka rakentuu pohjasävelestä, puhtaasta kvintistä (ns. viitossointu tai kvinttisointu) ja mahdollisesta oktaavista. Se on terssitön vajaasointu. Voimasointuja käytetään enimmäkseen kitaransoitossa, ja erityisesti rock- ja metallimusiikissa. Kvintin tilalla voidaan myös soittaa käännetty kvartti. Nimi "voimasointu" tulee siitä, että puhdas kvintti ei ole duuri eikä molli, ja se kuulostaa näin voimakkaammalta ^lähde? kuin diatoninen sointu. Voimasointua merkitään yleisimmin isolla kirjoitetulla pohjasävelellä, jonka perässä on luku 5, esim. C5.

Joidenkin lähteiden mukaan rock and roll -kitaristi Link Wray oli pioneeri voimasoinnun käytössä. Blues-kitaristi Elmore James käytti 1950-luvun lopulla voimasointuja särönsoundin kanssa, kuten myöhemmät rock-kitaristit (esimerkiksi kappaleessa "I Need You"). Tunnetuin esimerkki voimasointujen käytöstä lienee Deep Purplen kitaristin Ritchie Blackmoren riffi kappaleessa Smoke on the Water.

Tabulatuuri-esimerkki

A5 oktaavilla     ja ilman   | 
e|-------------|-------------|
H|-------------|-------------| Kyseessä on A-voimasointu.
G|---2---------|-------------| Kaikki voimasoinnut on soitettavissa samalla
D|---2-tai-7---|---2-tai-----| otteella eri sävelistä, vaihtamalla asemaa.
A|---0-----7---|---0-----7---| Esimerkissä on käytetty standardi-viritystä.
E|---------5---|---------5---|

Mikäli kitara viritetään standardivireen sijasta täyskvarttiviritykseen, kaikki voimasoinnut voidaan soittaa miltä tahansa kieliparilta käänteisinä kvartteina.

Nuotti-esimerkki

Kyseessä on F5-voimasointu.

Aiheesta muualla

• Kaikki voimasoinnut (kuva ja pdf)