Tämä on hyvä artikkeli.

Kärppä

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 31. toukokuuta 2009 kello 00.08 käyttäjän Ealdwulf (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Kärppä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Suku: Kärpät Mustela
Laji: erminea
Kaksiosainen nimi

Mustela erminea
Linnaeus, 1758

Kärpän levinneisyys
Kärpän levinneisyys
Katso myös

  Kärppä Wikispeciesissä
  Kärppä Commonsissa

Kärppä (Mustela erminea) on näätäeläimiin kuuluva pienikokoinen petoeläin, joka elää pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeissa ja viileissä oloissa, muun muassa Suomessa.[2] Kärpän murteellinen- ja rinnakkaisnimi on portimo.[3][4]

Levinneisyys

Kärppiä esiintyy koko Pohjolan alueella, lukuunottamatta Islantia[5]. Pienille saarillekin ne ovat selviytyneet jäitä pitkin[6]. Kärpän alalajeja on kymmeniä, ja niitä tavataan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Himalajaa ja Japania myöten.[7]

Suomessa kärppä on levittäytynyt joka puolelle, pohjoisessa kuitenkin yleisemmin kuin etelässä.[6] Se viihtyy siellä, missä sen pääravintoa, pikkujyrsijöitä, on saatavilla, erityisesti ryteikköisillä jokivarsilla, heinittyneillä hakkuualueilla ja erilaisilla reunavyöhykkeillä.[6] Sen on kuitenkin todettu välttelevän synkimpiä saloseutuja. Kärppiä voi tavata myös asutusalueiden tuntumassa, ja ne voivatkin mennä sisään vajoihin ja ulkorakennuksiin tai jopa asustaa talojen kuistien alla.[5] Myös pakettipellot, ojat, kiviaidat ja puupinot kiinnostavat kärppiä.[5] Kärppä ei silti suosi mitään tiettyä elinympäristöä, vaikkakin vaihteleva maasto luo sille parhaat mahdollisuudet selviytyä.[5]

Suomen kärppäkanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen seurannan mukaan vuosina 1989–2008 pienentynyt lähes puoleen.[8]

Ihminen on yrittänyt hyödyntää kärppiä istuttamalla niitä tuhoamaan pikkunisäkkäitä. Istutukset eivät ole kuitenkaan täyttäneet odotuksia, sillä vaikka kärppä on myyräkansalle todellinen vaara, niin pysyviä kannanmuutoksia ne eivät luonnonolosuhteissa aiheuta, sillä pienet kasvinsyöjät lisääntyvät tavallisesti petoja nopeammin.[5] Uuteen-Seelantiin kärppiä on istutettu pitämään kaniinikantoja kurissa.[1] Tämäkään ei onnistunut, koska saarella oli kärpille helpompaa saalista; maassa pesiviä lentotaidottomia lintuja, kakapoja, joiden kannat sitä vastoin ovat taantuneet.[5][9]

Elintavat

Kärppä heinikossa.

Liikkeiltään kärppä on vikkelä. Se liikkuu aaltomaisesti siksak-hyppyjä tehden ja eteenpäin loikkimalla. Välillä se katoaa kasvillisuuteen tai maakoloon, mutta ilmestyy hetken kuluttua näkyviin. Nähdäkseen paremmin kärppä pysähtyy välillä paikoilleen ja nousee takajaloilleen. Kärpän uteliaasta vilkkaudesta onkin kansan suussa tullut yleinen käsite. Tunnetaankin sanonta "kärppänä paikalla". Metsänkävijät kertovat, kuinka yksi ainoa kärppä vaikuttaa vilahtelevan esiin yhtä aikaa eri puolilta näköpiiriä. Kiipeäminen ja pienet vesiesteet eivät kärpän liikkumista estä, sillä se on varsin sukkela kiipeilijä ja uimari.[10]

Liikkumisalue riippuu vahvasti ravinnon määrästä. Talvisin hyvissä ravinto-olosuhteissa naaras selviää muutaman hehtaarin alueella, mutta uroksella alue on kaksi–kolme kertaa suurempi.[11] Muissa paikoissa elinpiiri voi olla parisataa hehtaaria.[6]

Lepopaikaksi kelpaa mikä tahansa suojaa tarjoava kolo, röykkiö tai kanto. Vanhat saaliseläinten kolot voivat olla vuorattuja karvoilla ja höyhenillä, ja tällaiseen koloon kärppä tekee poikaset. [6]

Kärpät ovat yksineläjiä eivätkä ne siedä reviirillään toista saman sukupuolen edustajaa. Uroksen reviirillä voi kuitenkin olla useampia naaraita. Reviirin puolustamiseen on harvoin tarvetta, mutta sitä on merkittävä tiuhaan ulosteella, virtsalla ja hännän tyvessä olevien rauhasten eritteellä. Sen lisäksi kärppä merkitsee reviiriään hieromalla itseään kasvillisuuteen.[5]

Koko ja ulkonäkö

Yksityiskohta Leonardo da Vincin maalauksesta Nainen ja kärppä (1485–1490).
Eläintarkkailijoiden iloksi kärppä jää yleensä tarkkailemaan, mikä sitä häiritsee.[12]

Kärpät ovat arkoja petoja, joiden ruumis on pitkä ja kapea ja jalat lyhyet. Karvapeite on punertava, vatsapuoli valkoinen tai kermanvärinen. Jotkut yksilöt muuttuvat talvella osittain tai kokonaan valkoisiksi. Hännänpää on musta, ja sen avulla kärpän erottaa lumikosta. Pää, jota kannattelee melko pitkä kaula, on muodoltaan kolmiomainen, silmät ovat kirkkaat ja mustat, viiksikarvat pitkät, korvat pyöreät. Uroskärpät ovat suurempia kuin naaraat. Poikaset ovat syntyessään hienon valkean karvan peittämiä, ja noin kolmiviikkoisena niiden kaulan ympärille muodostuu tumma "harja".[13] Kärpän häntä on kolmasosa ruumiin pituudesta, ja sen päässä on pitkiä mustia karvoja.[14] Uroskärpän ruumis on 23–27 cm ja naaraan 18–22 cm pitkä, ja hännän pituus on 7–10 cm. Painoltaan urokset ovat 150–300 g ja naaraat 80–150 g. Ne elävät noin 2–7 vuotiaiksi.[6] On kuitenkin havaittu, että pohjoisessa elävät yksilöt ovat etelässä eläviä yksilöitä suurikokoisempia. Mustaa kärkeä lukuun ottamatta häntä on ruskea. Ylä- ja alapuolen välinen raja on suora ja terävä. Valkoisen talviturkin kärppä vaihtaa nopeasti, noin parissa viikossa. Myös talviturkissa hännänpää on musta. Pohjoisessa turkki vaihtuu lokakuussa, mutta etelämmässä vaihtokarvaisia kärppiä voi tavata vielä joulukuussa. Kesäturkki vaihtuu takaisin huhti-toukokuussa.[15] Kärpän ääntely on kehräävää. Kiihtyneenä se voi päästää sihiseviä ja kimeitä huutoja.[5]

Käytös

Solakan ruumiinrakenteen ansiosta kärppien on helppo edetä sekä maanpinnalla että maanalaisissa käytävissä. Naaraat saalistavat käytävissä enemmän kuin urokset, mikä saattaa selittää sen, että ansoihin jää enemmän uroksia.

Kärppä pystyy etenemään helposti lumessa. Siksak-kuviolla etenevä saalistaja etenee jopa 50 cm mittaisilla loikilla. Se tutkii jokaisen eteensä osuvan kolon ja painauman ja niiden ympäristön, usein nousemalla seisomaan takajalkojensa varaan. Ne saattavat kulkea jopa 15 km yhden yön aikana.

Aikuiset urokset hallitsevat naaraita ja poikasia. Naaraat pysyvät yleensä syntymäpaikkansa läheisyydessä koko elinaikansa. Urokset laajentavat reviiriään laajemmalle alueelle, joka usein kattaa useamman naaraan elinalueen.

Urokset ja naaraat ovat toistensa kanssa tekemisissä vain paritteluaikana.[16]

Lisääntyminen

Huhti-toukokuussa kärppä synnyttää ravintotilanteesta riippuen 4–9 poikasta, mutta Lapissa synnytys voi tapahtua vielä kesäkuussakin. Syntyessään poikaset ovat sokeita ja ohuen karvan peitossa. Painoa niillä on 5–6 g. Turkki on täysin kehittynyt kahdeksan viikon iässä, ja silmät avautuvat jo 5–6 viikon iässä. Vain naaras osallistuu pentujen hoitamiseen. Ennätyspentueessa on ollut 18 poikasta.[17]

Emo parittelee heti synnytyksen jälkeen. Kolmen viikon ikäinen naaraspoikanenkin voi paritella, mutta ensimmäiset pennut se synnyttää ollessaan vuoden ikäinen.[17] Kesäistä parittelua seuraa viivästynyt sikiönkehitys, jonka seurauksena poikaset syntyvät vasta seuraavana keväänä.[11] Urokset tulevat sukukypsiksi 10–12 kuukauden iässä.[17]

Ravinto

Kärpännahkainen viitta.

Kärpät surmaavat saaliinsa puremalla näitä niskaan. Terävät hampaat lävistävät jopa itseään paljon suurempien eläinten kuten jäniksen lihaksikkaan niskan mutta näiden kimppuun ne käyvät harvoin.[6] Kärpän pääravintoa ovat pikkujyrsijät. Sen päivittäinen ravinnontarve on noin neljäsosa sen ruumiinpainosta, joten yksi vesimyyrä riittää pariksi päiväksi. Mikäli pikkujyrsijöitä on niukasti, kärppä voi korvata puutteen syömällä pikkulintuja sekä niiden munia ja poikasia,[11] hyönteisiä, nilviäisiä ja sammakoita. Lisäksi kärppä on perso kalalle.[18]

Mikäli ravintoa on riittävästi ja olosuhteet sen sallivat, kärppä pyydystää yleensä saalista enemmän kuin kykenee syömään ja ylimäärä päätyy varastoon myöhemmin syötäväksi. Tarhaoloissa mellastamaan päässyt kärppä saattaa tappaa hiiriä kymmenittäin, ja se lopettaa vasta väsyttyään.[6]

Metsästys

Kärppä on ollut haluttu turkiseläin varsinkin hallitsijoiden keskuudessa, koska sen nahasta tehty viitta on ollut korkeimpia hallitsijan tunnusmerkkejä.[19]

Nykyään kärpän metsästys on varsin vaatimatonta. Suomessa kärppä on rauhoitettu Metsästysasetuksen nojalla 1. huhtikuuta – 31. lokakuuta. Muuna aikana kärppää saa metsästää haulikolla ja ansaraudoilla.[20] 1930-luvulla yksin Suomessa myytiin 30 000 kärpännahkaa.[1] Kärpän lähisukulainen lumikko on luonnonsuojelulain nojalla Suomessa kokonaan rauhoitettu.

1. joulukuuta 1997 julistetun asetuksen mukaisesti kärppää ei saa pyytää ansaraudoilla Kanadassa, Kiinassa, Moldovassa, Norjassa, Pakistanissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.[21]

Kärppä kulttuurissa

Kärppiä Pohjois-Pohjanmaan vaakunassa.
Kärpännahka heraldisena värinä Bretagnen vaakunassa.
Tiedosto:DBP 1967 530 Jugend Wiesel.jpg
Kärppä saksalaisessa postimerkissä vuonna 1967.

Historiallisen Pohjanmaan maakunnan vaakunassa on kuusi juoksevaa hopeista kärppää, ja siitä ne ovat periytyneet nykyisen Pohjois-Pohjanmaan maakunnan vakuunaan.[22] Samasta syystä kärpät näkyvät myös Lapin, Oulun ja Länsi-Suomen läänien vaakunoissa.[23] Professori, kulttuurihistorian dosentti Jukka Kemppisen mukaan vanha vaakuna viittaa rikkauksiin, koska kärpän nahka oli himottua tavaraa.[24] Heraldiikka tuntee myös heraldisen värin eli turkiksen "kärpännahka" (Ermine).[25]

Alankomaiden, Luxemburgin, Ruotsin sekä Serbian vaakunoissa on kärpännahka. Myös Ranskan Bretagnen hallintoalueen lipussa on kärpännahka.

Julius Caesarin aikaan kärppiä kesytettiin lumikon ja hillerin ohella kotieläimiksi pitämään talojen hiirikantaa kurissa.[19] Samaa harrastivat myös keskiajan germaanit.[19]

Kristillisessä symboliikassa kärppä kuvaa (moraalisen) puhtauden lisäksi neitseellisyyttä ja viattomuutta. Kärpän puhtauden symboliikka juontaa juurensa valkoisen värin samankaltaisesta symboliikasta, sillä kärpän talviturkki on täysin valkoinen lukuun ottamatta mustaa hännän päätä. Renessanssin taiteessa se olikin yksi tärkeimmistä ja käytetyimmistä puhtauden symboleista. Kärpän puhtautta perusteltiin sen metsästystapaan liittyen. Eläimen pesäkolon sisäänkäynti tuhrittiin mudalla. Kun sitten kärppä palasi takaa-ajon jälkeen uupuneena pesälleen, se joutui antautumaan sitä jahdanneille ihmisille ja koirille, koska sen arveltiin pelkäävän turkkinsa likaantumista enemmän kuin kuolemaa. Väite kärppien pelosta tahria turkkinsa on peräisin Aelianukselta. Kärppään liittyvän hyveellisyyden symboliikan vuoksi sen turkkia arvostettiin aateliston piirissä, ja sitä kautta kärpän turkki on päätynyt myös heraldiikkaan.[26]

Physiologus-teoksessa kärppä kuvataan likaiseksi eläimeksi sen lisääntymistavan vuoksi. Teoksen mukaan kärpän uskottiin siittävän korvan kautta ja synnyttävän poikasensa suustaan (tai toisinpäin).[27] Korvan taas katsotaan kuvaavan muun muassa Jumalan ilmoitusta Neitsyt Marialle, että tämä synnyttää Jeesuksen. Kärppä saatetaan siis yhdistää Jeesuksen inkarnaatioon. Käärmeiden metsästyksen vuoksi eläin usein yhdistetään myös merkiksi Kristuksen voitosta paholaista vastaan.[28][29] Käärme on Raamatussa Saatanan vertauskuva, kuten vaikkapa Vanhan testamentin kertomuksessa, jossa käärme houkuttelee ihmisen maistamaan hyvän ja pahan tiedon puusta kiellettyä hedelmää.

Oululainen jääkiekkoseura on nimeltään Oulun Kärpät. Joskus puhutaan ”kärppälaumasta”[30], vaikka kärppä ei luonnossa koskaan esiinny laumassa. Seura sai nimekseen Kärpät, koska oululaiset olivat saaneet Suomen Palloliitolta malliksi Porin Kärppien säännöt, jotka oli helppo muokata muotoon Oulun Kärpät.[31]

Lähteet

  1. ↑ a b c Mustela erminea IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Numminen, Maija (toimituspäällikkö): Facta 2001: Kore-Leh, 9, s. 473. WSOY, 1984. ISBN 951-0-10230-X.
  3. ↑ Kärppä, Nisäkkäät Keskisuomalainen KSML.fi. Viitattu 28.10.2008.
  4. ↑ Tarinoita ja totuuksia lasten suusta koskelanip.blogspot.com. 24.4.2008. Blogger. Viitattu 26.5.2009.
  5. ↑ a b c d e f g h Cajander, Veli-Risto "et al": Maailman luonto: nisäkkäät 2, s. 69. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-35-6503-3.
  6. ↑ a b c d e f g h Cajander, Veli-Risto "et al": Maailman luonto: nisäkkäät 2, s. 66. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-35-6503-3.
  7. ↑ Markku Savela: Life funet.fi. CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy. Viitattu 25.5.2009.
  8. ↑ Riistakantojen runsaudenseuranta: Kärppä 2008. Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos. Viitattu 24.11.2008.
  9. ↑ Decline – Kakapo Recovery Program kakaporecovery.org.nz. Kakapo Recovery Program. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Palmen, Ernst: ”Lajikuvaukset, Kärppä”, Suomen eläimet 1, s. 330. Espoo: Amer yhtymä, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  11. ↑ a b c Kärppä personal.inet.fi. Suomen Frettiyhdistys. Viitattu 25.5.2009.
  12. ↑ Palmén, Ernst et al.: Suomen eläimet 1, s. 187. Espoo: Amer-yhtymä, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  13. ↑ Stoat: Description Encyclopedia of Life. Viitattu 5.1.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Eläintalo – RanuaZoo ranuazoo.com. Ranuan eläinpuisto/RanuaZoo. Viitattu 25.5.2009.
  15. ↑ Härkälä, Matti: Kesäpukuinen kärppä saalistaa Jyväskylässä Ksml.fi. 28.3.2008. Jyväskylä: Keskisuomalainen. Viitattu 4.1.2009.
  16. ↑ Ruff, Sue ja Wilson, Don E.: The Smithsonian Book of North American Mammals. Smithsonian Books, 1999. ISBN 9781560988458. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Cajander, Veli-Risto "et al": Maailman luonto: nisäkkäät 2, s. 68. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-35-6503-3.
  18. ↑ Palmen, Ernst: ”Petoeäimet, Kärppä”, Suomen eläimet 1, s. 221–222. Espoo: Amer yhtymä Oy, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  19. ↑ a b c Palmén, Ernst et al.: Suomen eläimet 1, s. 220. Espoo: Amer-yhtymä, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  20. ↑ Metsästysasetus (§ 24) Finlex.
  21. ↑ Ansarauta-asetuksen mukaiset tuontikiellot (PDF) 10.1.2005. Suomen Tulli. Viitattu 22.11.2008.
  22. ↑ Pohjois-Pohjanmaan maakunnan tunnukset Oulu: Pohjois-Pohjanmaan liitto. Viitattu 4.1.2009.
  23. ↑ Lääninhallitusten virastotunnukset Lääninhallitus.fi. Viitattu 4.1.2009.
  24. ↑ Kemppinen, Jukka: Epäkypsä ajatus 2.5.2008. Kemppinen, Jukka. Viitattu 4.1.2009.
  25. ↑ Velde, François: Ermine heraldica.org. Viitattu 4.1.2009. (englanniksi)
  26. ↑ Marian Therese Horvat: The Symbolism of Purity in the Christmas Scene traditioninaction.org. Viitattu 25.11.2008. (englanniksi)
  27. ↑ Isidoros Sevillalainen (Etymologies, kirja 12, 3:3)
  28. ↑ Alva William Steffler: Symbols of the Christian Faith, s. 108. Continuum International Publishing Group, 2000. ISBN 978-080-284-676-1.
  29. ↑ Udo Becker: The Continuum Encyclopedia of Symbols, s. 101. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2002. ISBN 978-082-641-221-8.
  30. ↑ Kärppälauma lataa itselleen paineita Eisbären-peliin iltasanomat.fi. 11.11.2008. Sanoma News Oy. Viitattu 25.5.2009.
  31. ↑ Kulju, Mika: Kärpät – pohjoisen kiekkoihme, s. 61. Jyväskylä: Avanti Broadcasting, 2003. ISBN 952-5517-00-4.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kärppä&oldid=6808474”