Nainen ja kärppä
Nainen ja kärppä on Leonardo da Vincin maalaus noin vuodelta 1488. Nainen on Milanon herttua Ludovico Sforzan rakastajatar, milanolaisen diplomaatti Fazio Galleranin ja Margherita Bustin teini-ikäinen tytär Cecilia Gallerani (1473–1536).[1][2][3]
Maalaus on tehty öljyväreillä 55 x 40,5 cm kokoiselle puupaneelille. Se on nykyisin Czartoryskin museossa Krakovassa.
Maalauksessa näkyvä eläin ei ole kärppä vaan sitä kookkaampi lemmikkinä käytetty toinen näätäeläin, fretti. Kärppää pidettiin renessanssiaikana puhtauden vertauskuvana, koska kärpän uskottiin ennemmin kuolevan kuin likaantuvan. Cecilialle oli varattu herttuan palatsista asuinhuoneita.[2]
Naisen sylissä pitelemä eläin on kärppä, joka oli hyveen ja puhtauden symboli. Se voi olla myös leikittely Cecilia Galleranin nimellä, sillä kreikankielinen sana kärpälle on galee, ja viittaus Ludovico Sforzaan, jonka Napolin kuningas Ferdinand I nimitti kärppäritarikunnan jäseneksi vuonna 1488[4] ja Sforzalle annettiin lempinimi "Ermellino Bianco" ("Valkoinen kärppä"). Ceciliaa on kerrottu kutsuttun myös nimellä "Ermellina".[5]
Kun Ludovico Sforza avioitui vuonna 1491 Beatrice d'Esten kanssa, Cecilian täytyi uuden vaimon vaatimuksesta lähteä palatsista, mutta hän otti muotokuvan mukaansa.[6] Hän synnytti herttuan aviottoman pojan Cesare Sforza Viscontin 3. toukokuuta 1491.[3] 'Il Moro' antoi hänelle myötäjäiset ja linnan Milanon ulkopuolella, jossa hän vietti loppuelämänsä aviomiehensä Pergaminon kreivi Ludovico Carminati de' Brambillan kanssa, jolle herttuatar Beatrice oli hänet naittanut vuonna 1492.[6][3]
Maalaus on kuvattu vuonna 1493 julkaistussa sonetissa, jonka sävelsi hovirunoilija Bernardo Bellincioni, joka kuoli vuonna 1492. Se mainitaan myös Isabella d’Esten Cecilialle lähettämässä kirjeessä, jossa hän pyytää lainaamaan muotokuvaa voidakseen verrata sitä Giovanni Bellinin teokseen, joka oli tuolloin kuuluisin venetsialainen taidemaalari.[4]
Herttua ei koskaan mennyt naimisiin rakastajattarensa kanssa, joka ei ollut aatelinen eikä tarpeeksi korkeasäätyinen, mutta tämä sai muotokuvan itselleen. Hänen veljentyttärensä ja perillisensä Camilla de Predis, avioitui varakkaaseen milanolaissukuun, ja maalaus pysyi suvun kokoelmassa vuosisatoja. Sen jälkeen sen olinpaikka on tuntematon vuoteen 1800 asti, jolloin puolalainen prinssi Adam Jerzy Czartoryski osti sen Italiasta. Hän osti maalauksen lahjaksi äidilleen Izabela Czartoryskalle, joka oli taiteen ja kirjallisuuden julkisuuden henkilö ja asui kartanossa Puławyssa.[7]
Maalaus on muun muassa innoittanut kirjailija Philip Pullmania hänen keksiessään Universumien tomu -fantasiatrilogiassa keskeisessä osassa olevaa ajatusta ihmissielujen eläinhahmoisista ruumiillistumista, daimoneista. Maalauksesta on Pullmanin mukaan aistittavissa todellinen yhteys tytön ja hänen sylissään olevan eläimen välillä.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Leonardo da Vinci: Työpäiväkirjat, s. 16. Teos, 2009. ISBN 978-951-851-146-8.
- ↑ a b Burns, Ken & Burns, Sarah & Mac Mahon, David: Leonardo da Vinci, Episode One, Part 2. The Diciple of Experience. Florentine Films, Yhdysvallat 2024. [Suomenkielinen versio: Milanon vuodet osa 2, noin 11:00-12:00 kohdalla]. Koko sarja Yle Areena
- ↑ a b c GALLERANI, Cecilia - Enciclopedia Treccani. Viitattu 21.9.2025. (italiaksi)
- ↑ a b Universal Leonardo: Leonardo da Vinci online › Portrait of Cecilia Gallerani (The Lady with the Ermine) www.universalleonardo.org. Arkistoitu 15.10.2006. Viitattu 21.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Leonardo da Vinci mnk.pl. Arkistoitu 21.3.2019. Viitattu 21.9.2025.
- ↑ a b Czartoryski www.czartoryski.org. Viitattu 21.9.2025.
- ↑ Muchnic, Suzanne: An intriguing tale of survival latimes.com. Arkistoitu 30.3.2019. Viitattu 21.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Frost, Laurie: The Elements of His Dark Materials, s. 263. Buffalo Grove: The Fell Press, 2006. ISBN 0-9759430-1-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- BBC:n artikkeli maalauksesta (englanniksi)
- Milwaukee Journal Sentinelin artikkeli (englanniksi)
- The Princes Czartoryski Museum - virallinen kotisivu