Kärppä

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. tammikuuta 2009 kello 20.34 käyttäjän Ras (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee näätäeläintä. Vuonna 2008 julkaistusta kirjasta, katso Kärppä (kirja).
Kärppä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen[1] [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Istukkanisäkkäät Theria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Suku: Kärpät Mustela
Laji: erminea
Kaksiosainen nimi

Mustela erminea
Linnaeus, 1758

Kärpän levinneisyys punaisella
Kärpän levinneisyys punaisella
Katso myös

  Kärppä Wikispeciesissä
  Kärppä Commonsissa

Kärppä (Mustela erminea) on näätäeläimiin kuuluva pienikokoinen petoeläin, joka elää pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeissa ja viileissä oloissa, muun muassa Suomessa.[2] Kärpän laajalti tunnettu rinnakkaisnimi on portimo.[3]

Levinneisyys

Kärppiä esiintyy koko Pohjolan alueella. Pienille saarillekin ne ovat selviytyneet jäitä pitkin. Kärpän alalajeja on kymmeniä, ja niitä tavataan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Intiaa ja Japania myöten. Havainto Algeriasta saattaa olla virheellinen.[4] Kärppiä on istutettu Uuteen Seelantiin.[1]

Suomessa kärppä on levittäytynyt joka puolelle. Se viihtyy siellä, missä sen pääravintoa, pikkujyrsijöitä, on saatavilla. Sen on kuitenkin todettu välttelevän synkimpiä saloseutuja. Kärppiä voi tavata myös asutusalueiden tuntumassa, ja ne voivatkin mennä sisään vajoihin ja ulkorakennuksiin tai jopa asustaa talojen kuistien alla.

Suomen kärppäkanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen seurannan mukaan vuosina 1989–2008 pienentynyt lähes puoleen.[5]

Elintavat

Kärppä heinikossa.

Liikkeiltään kärppä on vikkelä. Se liikkuu aaltomaisesti siksak-hyppyjä tehden ja eteenpäin loikkimalla. Välillä se katoaa kasvillisuuteen tai maakoloon, mutta ilmestyy hetken kuluttua näkyviin. Nähdäkseen paremmin kärppä pysähtyy välillä paikoilleen ja nousee takajaloilleen. Kärpän uteliaasta vilkkaudesta onkin kansan suussa tullut yleinen käsite. Tunnetaankin sanonta "kärppänä paikalla". Metsänkävijät kertovat, kuinka yksi ainoa kärppä vaikuttaa vilahtelevan esiin yhtä aikaa eri puolilta näköpiiriä. Kiipeäminen ja pienet vesiesteet eivät kärpän liikkumista estä, sillä se on varsin sukkela kiipeilijä ja uimari.[6]

Liikkumisalue riippuu vahvasti ravinnon määrästä. Talvisin hyvissä ravinto-olosuhteissa naaras selviää muutaman hehtaarin alueella, mutta uroksella alue on kaksi–kolme kertaa suurempi.[7] Muissa paikoissa elinpiiri voi olla parisataa hehtaaria.

Lepopaikaksi kelpaa mikä tahansa suojaa tarjoava kolo, röykkiö tai kanto. Vanhat saaliseläinten kolot voivat olla vuorattuja karvoilla ja höyhenillä, ja tällaiseen koloon kärppä tekee poikaset.

Kärpät ovat yksineläjiä eivätkä ne siedä reviirillään toista saman sukupuolen edustajaa. Uroksen reviirillä voi kuitenkin olla useampia naaraita. Reviirin puolustamiseen on harvoin tarvetta, mutta sitä on merkittävä tiuhaan ulosteella, virtsalla ja hännän tyvessä olevien rauhasten eritteellä. Sen lisäksi kärppä merkitsee reviiriään hieromalla itseään kasvillisuuteen.

Koko ja ulkonäkö

Yksityiskohta Leonardo da Vincin maalauksesta Nainen ja kärppä, (1485–1490)
Eläintarkkailijoiden iloksi kärppä jää yleensä tarkkailemaan, mikä sitä häiritsee.[8]

Kärpät ovat arkoja petoja, joiden ruumis on pitkä ja kapea ja jalat lyhyet. Karvapeite on punertava, vatsapuoli valkoinen tai kermanvärinen. Jotkut yksilöt muuttuvat talvella osittain tai kokonaan valkoisiksi. Hännänpää on musta, ja sen avulla kärpän erottaa lumikosta. Pää, jota kannattelee aika pitkä kaula, on muodoltaan kolmiomainen, silmät ovat kirkkaat ja mustat, viiksikarvat pitkät, korvat pyöreät. Uroskärpät ovat paljon suurempia kuin naaraat. Poikaset ovat syntyessään hienon valkean karvan peittämiä, ja noin kolmiviikkoisena niiden kaulan ympärille muodostuu tumma "harja".[9] Kärpän häntä on kolmasosa ruumiin pituudesta, ja sen päässä on pitkiä mustia karvoja.[10] Uroskärpän ruumis on 23–27 cm ja naaraan 18–22 cm pitkä, ja hännän pituus on 7–10 cm. Painoltaan urokset ovat 150–300 g ja naaraat 80–150 g. On kuitenkin havaittu, että pohjoisessa elävät yksilöt ovat etelässä eläviä yksilöitä suurempikokoisia. Mustaa kärkeä lukuun ottamatta häntä on ruskea. Ylä- ja alapuolen välinen raja on suora ja terävä. Valkoisen talviturkin kärppä vaihtaa nopeasti, noin parissa viikossa. Myös talviturkissa hännänpää on musta. Pohjoisessa turkki vaihtuu lokakuussa, mutta etelämmässä vaihtokarvaisia kärppiä voi tavata vielä joulukuussa. Kesäturkki vaihtuu takaisin huhti-toukokuussa.[11]

Käytös

Solakan ruumiinrakenteen ansiosta kärppien on helppo edetä sekä maanpinnalla että maanalaisissa käytävissä. Naaraat saalistavat käytävissä enemmän kuin urokset, mikä saattaa selittää sen, että ansoihin jää enemmän uroksia.

Kärppä pystyy etenemään helposti lumessa. Siksak-kuviolla etenevä saalistaja etenee jopa 50 cm mittaisilla loikilla. Se tutkii jokaisen eteensä osuvan kolon ja painauman ja niiden ympäristön, usein nousemalla seisomaan takajalkojensa varaan. Ne saattavat kulkea jopa 15 km yhden yön aikana.

Aikuiset urokset hallitsevat naaraita ja poikasia. Naaraat pysyvät yleensä syntymäpaikkansa läheisyydessä koko elinaikansa. Urokset laajentavat reviiriään laajemmalle alueelle, joka usein kattaa useamman naaraan elinalueen.

Urokset ja naaraat ovat toistensa kanssa tekemisissä vain paritteluaikana.[12]

Lisääntyminen

Huhti-toukokuussa kärppä synnyttää ravintotilanteesta riippuen 4–8 poikasta, mutta Lapissa synnytys voi tapahtua vielä kesäkuussakin. Syntyessään poikaset ovat sokeita ja ohuen karvan peitossa. Painoa niillä on 5–6 g. Turkki on täysin kehittynyt kahdeksan viikon iässä, ja silmät avautuvat jo 5–6 viikon iässä. Vain naaras osallistuu pentujen hoitamiseen.

Emo parittelee heti synnytyksen jälkeen. Kolmen viikon ikäinen naaraspoikanenkin voi paritella, mutta ensimmäiset pennut se synnyttää ollessaan vuoden ikäinen. Kesäistä parittelua seuraa viivästynyt sikiönkehitys, jonka seurauksena poikaset syntyvät vasta seuraavana keväänä.[7] Urokset tulevat sukukypsiksi 10–12 kuukauden iässä.

Ravinto

Kärpännahkainen viitta.

Kärpän pääravintoa ovat pikkujyrsijät. Sen päivittäinen ravinnontarve on noin neljäsosa sen ruumiinpainosta, joten yksi vesimyyrä riittää pariksi päiväksi. Mikäli pikkujyrsijöitä on niukasti, kärppä voi korvata puutteen syömällä pikkulintuja sekä niiden munia ja poikasia,[7] hyönteisiä, nilviäisiä ja sammakoita. Lisäksi kärppä on perso kalalle.[13] Joskus kärppä voi saada myös isomman saaliin, kuten jäniksen, mutta ne ovat harvinaisia poikkeuksia. Mikäli ravintoa on riittävästi, kärppä pyydystää yleensä saalista varastoon.

Metsästys

Kärppä on ollut haluttu turkiseläin varsinkin hallitsijoiden keskuudessa, koska sen nahasta tehty viitta on ollut korkeimpia hallitsijan tunnusmerkkejä.[14]

Nykyään kärpän metsästys on varsin vaatimatonta. Metsästysasetuksen nojalla kärppä on rauhoitettu 1. huhtikuuta – 31. lokakuuta. Muuna aikana kärppää saa metsästää haulikolla ja ansaraudoilla.[15] 1930-luvulla yksin Suomessa myytiin 30 000 kärpännahkaa.[1] Kärpän lähisukulainen lumikko on luonnonsuojelulain nojalla Suomessa kokonaan rauhoitettu.

1. joulukuuta 1997 julistetun asetuksen mukaisesti kärppää ei saa pyytää ansaraudoilla Kanadassa, Kiinassa, Moldovassa, Norjassa, Pakistanissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.[16]

Kärppä kulttuurissa

Heraldiikan kärpännahka, vaihtovärinen kärpännahka, oravannahka, kaksoisoravannahka ja juovikas oravannahka.
Pohjois-Pohjanmaan vaakuna

Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaakunassa on kuusi juoksevaa hopeista kärppää.[17] Sieltä kärpät ovat siirtyneet hallinnonuudistusten myötä Lapin, Oulun ja Länsi-Suomen läänien vaakunoihin.[18] Professori, kulttuurihistorian dosentti Jukka Kemppisen mukaan vanha vaakuna viittaa rikkauksiin, koska kärpän nahka oli himoittua tavaraa.[19] Liminka esittelee kävelevät kärpät. Heraldiikka tuntee myös taustakuvion "kärpännahka".[20]

Julius Caesarin aikaan kärppiä kesytettiin lumikon ja hillerin ohella kotieläimiksi pitämään talojen hiirikantaa kurissa.[14] Samaa harrastivat myös keskiajan germaanit.[14]

Kristillisessä symboliikassa kärppä kuvaa (moraalisen) puhtauden lisäksi neitseellisyyttä ja viattomuutta. Kärpän puhtauden symboliikka juontaa juurensa valkoisen värin samankaltaisesta symboliikasta, sillä kärpän talviturkki on täysin valkoinen lukuun ottamatta mustaa hännän päätä. Renessanssin taiteessa se olikin yksi tärkeimmistä ja käytetyimmistä puhtauden symboleista. Kärpän puhtautta perusteltiin sen metsästystapaan liittyen. Eläimen pesäkolon sisäänkäynti tuhrittiin mudalla. Kun sitten kärppä palasi takaa-ajon jälkeen uupuneena pesälleen, se joutui antautumaan sitä jahdanneille ihmisille ja koirille, koska sen arveltiin pelkäävän turkkinsa likaantumista enemmän kuin kuolemaa. Väite kärppien pelosta tahria turkkinsa on peräisin Aelianukselta. Kärppään liittyvän hyveellisyyden symboliikan vuoksi sen turkkia arvostettiin aateliston piirissä, ja sitä kautta kärpän turkki on päätynyt myös heraldiikkaan.[21]

Physiologus-teoksessa kärppä kuvataan likaiseksi eläimeksi sen lisääntymistavan vuoksi. Teoksen mukaan kärpän uskottiin siittävän korvan kautta ja synnyttävän poikasensa suustaan (tai toisinpäin).[22] Korvan taas katsotaan kuvaavan muun muassa Jumalan ilmoitusta Neitsyt Marialle, että tämä synnyttää Jeesuksen. Kärppä saatetaan siis yhdistää Jeesuksen inkarnaatioon. Käärmeiden metsästyksen vuoksi eläin usein yhdistetään myös merkiksi Kristuksen voitosta paholaista vastaan.[23][24] Käärme on Raamatussa Saatanan vertauskuva, kuten vaikkapa Vanhan testamentin kertomuksessa, jossa käärme houkuttelee ihmisen maistamaan hyvän ja pahan tiedon puusta kiellettyä hedelmää.

Oululainen jääkiekkoseura on nimeltään Oulun Kärpät. Joskus puhutaan ”kärppälaumasta”[25], vaikka kärppä ei luonnossa koskaan esiinny laumassa. Seura sai nimekseen Kärpät, koska oululaiset olivat saaneet Suomen Palloliitolta malliksi Porin Kärppien säännöt, jotka oli helppo muokata muotoon Oulun Kärpät.

Lähteet

  1. ↑ a b c d IUCN Viitattu 13.10.2008 Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”IUCN” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  2. ↑ Numminen, Maija (toimituspäällikkö): Facta 2001: Kore-Leh, 9, s. 473. WSOY, 1984. ISBN 951-0-10230-X.
  3. ↑ Kärppä, Nisäkkäät Keskisuomalainen KSML.fi. Viitattu 28.10.2008.
  4. ↑ Markku Savela: Life funet.fi.
  5. ↑ Riistakantojen runsaudenseuranta: Kärppä 2008. Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos. Viitattu 24.11.2008.
  6. ↑ Palmen, Ernst: ”Lajikuvaukset, Kärppä”, Suomen eläimet 1, s. 330. Espoo: Amer yhtymä, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  7. ↑ a b c Kärppä Suomen Frettiyhdistys.
  8. ↑ Palmén, Ernst et al.: Suomen eläimet 1, s. 187. Espoo: Amer-yhtymä, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  9. ↑ Stoat: Description Encyclopedia of Life. Viitattu 5.1.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Ranua Zoo
  11. ↑ Härkälä, Matti: Kesäpukuinen kärppä saalistaa Jyväskylässä Ksml.fi. 28.3.2008. Jyväskylä: Keskisuomalainen. Viitattu 4.1.2009.
  12. ↑ Ruff, Sue ja Wilson, Don E.: The Smithsonian Book of North American Mammals. Smithsonian Books, 1999. ISBN 9781560988458. (englanniksi)
  13. ↑ Palmen, Ernst: ”Petoeäimet, Kärppä”, Suomen eläimet 1, s. 221–222. Espoo: Amer yhtymä Oy, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  14. ↑ a b c Palmén, Ernst et al.: Suomen eläimet 1, s. 220. Espoo: Amer-yhtymä, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  15. ↑ Metsästysasetus (§ 24) Finlex.
  16. ↑ Ansarauta-asetuksen mukaiset tuontikiellot (PDF) 10.1.2005. Suomen Tulli. Viitattu 22.11.2008.
  17. ↑ Pohjois-Pohjanmaan maakunnan tunnukset Oulu: Pohjois-Pohjanmaan liitto. Viitattu 4.1.2009.
  18. ↑ Lääninhallitusten virastotunnukset Lääninhallitus.fi. Viitattu 4.1.2009.
  19. ↑ Kemppinen, Jukka: Epäkypsä ajatus 2.5.2008. Kemppinen, Jukka. Viitattu 4.1.2009.
  20. ↑ Velde, François: Ermine heraldica.org. Viitattu 4.1.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Marian Therese Horvat: The Symbolism of Purity in the Christmas Scene traditioninaction.org. Viitattu 25.11.2008. (englanniksi)
  22. ↑ Isidoros Sevillalainen (Etymologies, kirja 12, 3:3)
  23. ↑ Alva William Steffler: Symbols of the Christian Faith, s. 108. Continuum International Publishing Group, 2000. ISBN 978-080-284-676-1.
  24. ↑ Udo Becker: The Continuum Encyclopedia of Symbols, s. 101. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2002. ISBN 978-082-641-221-8.
  25. ↑ http://www.google.fi/search?hl=fi&q=kärppälauma&btnG=Google-haku&meta=&aq=f&oq=
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kärppä&oldid=6099122”