Suvi Auvinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suvi Astalo Auvinen[1] on suomalainen teatteri-ilmaisualalta valmistunut aktivisti, joka pyrkii esittelemään anarkismia ja parantamaan sen julkisuuskuvaa. Auvinen käyttää itsestään nimitystä ”päivystävä anarkisti”. Hän on Twitter-kirjoittaja ja on pitänyt omaa radio-ohjelmaa sekä kirjoittanut lehtiin. Auvinen on ollut myös organisoimassa talonvaltaustoimintaa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auvinen on valmistunut lastenohjaajaksi Lahden diakonian instituutissa. 18-vuotiaana hän muutti Lahdesta Turkuun ja alkoi opiskella nukkeateatteria Turun taideakatemiassa, josta hän valmistui teatteri-ilmaisunohjaajaksi neljän vuoden jälkeen. Vuonna 2009 Auvinen muutti Turusta Helsinkiin.[2][3] Samana vuonna hän aloitti teatteripedagogiikan opinnot Teatterikorkeakoulussa, ja vuonna 2011 hän valmistui maisteriksi.[3]

Auvinen oli mukana käynnistämässä talonvaltaustoimintaa Turussa 2005–2006. Auvisen mukaan toiminta sai alkunsa siitä, että kaupungissa ei ollut tiloja nuorille taiteilijoille. He halusivat perustaa Turkuun autonomisen sosiaalikeskuksen, jollaisia oli myös muualla Euroopassa. Talonvaltauskohteista tunnetuin lienee Jokikadun taiteilijoiden kiinteistö, joka vallattiin useita kertoja vuosien 2008–2009 aikana.[3] Turkulainen taiteilijayhdistys Arte luovutti Auviselle vuonna 2009 ”Vuoden valkosipuli” -tunnustuksen hänen aktiivisuudestaan Jokikadun kiinteistön säilyttämisen puolesta.[4] Talonvaltaajien toimintaa seurataan myös Jouko Aaltosen palkitussa Taistelu Turusta -dokumenttielokuvassa (2011).[5][6]

Helsinkiin 2009 muutettuaan Auvinen on toiminut muun muassa anarkistisen A-ryhmän tiedottajana.[7][8] Hän on osallistunut myös Anarkistisen mustan ristin ja vallankumousta Venäjällä ajavan YYA-verkoston toimintaan.[9]

Mediavaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auvinen tuo anarkismiaan esille mediavaikuttamisella, joka on näkyvästi esillä sosiaalisessa mediassa. Hän haluaa parantaa anarkismin julkisuuskuvaa, pyrkii pukemaan asiansa ”tosi lähestyttävään muotoon”, herättelemään ihmisiä, selittämään anarkistien toimintaa ja tuomaan ”selkeästi esiin niitä meidän vaihtoehtoja ja ajatuksia”. Auvisen esittelyteksti Twitterissä alkaa sanoilla ”Päivystävä anarkisti, miten voin auttaa?”. Hänet listattiin keväällä 2016 Suomen 38. vaikutusvaltaisimmaksi twiittaajaksi[10] ja koko vuoden tilastossa Twitterin suomalaisten henkilövaikuttajien listalla sijalle 7.[11] Hän on myös kirjoittanut Voima-lehteen ja ollut toimitussihteerinä Vapaa Ajattelija -lehdessä.[12][13] Kesäkuussa 2016 Radio Helsinki alkoi lähettää Auvisen tekemää radio-ohjelmaa nimellä Päivystävä anarkisti.[14]

Auvisen mukaan häntä on kuunneltu ”ihan hirveästi”. Vuonna 2016 anarkisteja haastateltiin valtamediaan muun muassa heidän vastustaessaan Hanhikivi 1 -ydinvoimalan rakennushanketta ja vappumarssin yhteydessä. Sosiaalisessa mediassa Auvinen kaappasi yhdessä muiden anarkistien kanssa Petteri Orvon ja Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalikampanjoiden aihetunnisteet, minkä jälkeen ne nousivat Suomen käytetyimpien tunnisteiden joukkoon.[10]

Poliittiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auvisen ihannemaailmassa ihmiset järjestäytyisivät yhteisöihin, joissa työ ja eläminen organisoitaisiin. Keskusjohtoa ei olisi vaan yhteisöt päättäisivät omista asioistaan keskustelemalla.[9] Hänen mukaansa yhteisistä asioista pitäisi päättää konsensuksella eli keskustelemalla asioista niin kauan, että saavutetaan yhteinen mielipide.[8] Esimerkiksi kerrostalon asukkaat vastaisivat rakennuksen huollosta ja ylläpidosta itse, ja tehtaan työntekijät päättäisivät asiat keskenään niin, ettei kukaan olisi johtaja. Ihmisille ei maksettaisi palkkaa, ”ainakaan rahana”, mutta he voisivat saada työstään vastineeksi ehkä jonkinlaisia vaihtoyksiköitä, joita voisivat vaihtaa esineisiin tai palveluihin. Työt eivät olisi eriarvoisia, vaan kaikesta saisi saman verran yksiköitä. Epäsuositut työt olisi ”pakko jakaa” niin, että ihminen joutuisi esimerkiksi kuukaudeksi vuodessa viljelemään lanttuja vaikka ei haluaisikaan. Auvisen mukaan ketään ei kuitenkaan pakotettaisi yhteisölliseen toimintaan. Kaikille tarjottaisiin asunto, internet, ruoka, sähkö ja terveydenhuolto. Puolustuksesta vastaisi kansanmiliisi ja tuomiovalta olisi yhteisöllä tai kansankokouksella. Mikäli koko maailma ei olisi siirtynyt anarkismiin, voitaisiin edelleen toimivien valtioiden kanssa käydä ulkomaankauppaa jonkinlaisella valuuttasysteemillä.[9]

Auvinen ”pyrkii eroon kaikenlaisesta epätasa-arvosta” ja vastustaa valtarakenteita sekä hierarkioita.[10] Hän vastustaa myös edustuksellista demokratiaa, joka ei hänen mielestään ole demokratiaa.[8] Auvisen mukaan edustuksellisen demokratian huono puoli on muun muassa, ettei valittuja johtajia voi vaihtaa lennosta. Hän ei äänestä eikä aio olla ehdolla, sillä hänestä äänestäminen on turhaa.[10] Auvinen vastustaa asioiden junttaamista läpi ja enemmistön diktatuuria.[8]

Väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7.6.2014[15] Auvinen kirjoitti: "Jos jotain leikataan niin Stubbilta pää!"[16] Vuonna 2016 Auvinen sanoi, ettei enää syyllistyisi tuolloiseen väkivallalla flirttaamiseen vaan se oli silloista luokkasotaihannointia ja Jimi Karttusen kuolema osoitti väkivallan ei-toivottavuuden.[16] Auvinen totesi vuonna 2016 myös, että anarkistit eivät yleensä uhkaa ihmisiä, joskin myönsi, että ”poliiseja ja natseja tosin heitellään joskus pulloilla tai kivillä”.[9]

Paikkojen rikkominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auvinen on puolustanut sitä, että anarkistit rikkovat paikkoja sillä, että kyseessä on taktinen valinta.[9] Hänen mukaansa anarkismin täytyy vaikuttaa uhkaavalta ja anarkistien ”paikkojen hajottamiselle on poliittinen motiivi”.[10][9] Esimerkkeinä poliittisista iskuista hän pitää perussuomalaisten puoluetoimiston ikkunoiden rikkomista tai poliisiauton polttamista – Auvisen mukaan näissä tapauksissa ”kyse on hyökkäyksestä poliittista vihollista vastaan” ja ”poliisiauton polttaminen on mulle ihan ok”.[9][10] Hän perustelee vandalismia myös sillä, että anarkisteja on niin vähän, joten iskuja tarvitaan, jotta he saavat huomiota. Auvisen mukaan ”sanoma saadaan suuremmalla todennäköisyydellä kuuluviin, jos samalla hajotetaan jotain”.[9] Hän on haastattelussa sanonut, että ei itse ole rikkonut ikkunoita eikä potkinut autojen peilejä. Auvinen hyväksyy materiaalisen tuhon, mutta vain poliittisista syistä ja ”järkevästi kohdistettuna”. Hänen mukaansa paikkoja ei tulisi rikkoa satunnaisesti.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yrityshaku: Young Vegan Entrepreneurs Oy Kauppalehti. Viitattu 5.12.2017.
  2. Anarkofeministi: "Kaikki nauravat anarkisteille. Ei kannattaisi." Helsingin Sanomat. 30.11.2014. Viitattu 9.3.2016.
  3. a b c Suvi Auvinen, Turun valtaaja Saijala.fi. 29.2.2016. Viitattu 8.3.2016.
  4. Pitkänen, Milla: Kulttuuriaktivisti tarvitsee valkosipuliamuletin suojaa Turun Sanomat. 5.2.2009. Viitattu 29.3.2016.
  5. Taistelu Turusta Elonetissä Viitattu 9.10.2016.
  6. Taistelu Turusta. Tiedonantaja, kulttuuri, 4.5.2011. Viitattu 9.10.2016.
  7. Miksi anarkistit estävät korvaavia busseja? Helsingin Sanomat. 23.9.2014. Viitattu 29.3.2016.
  8. a b c d Nyt puhuu anarkisti, joka aikoo jumiuttaa Helsingin joukkoliikenteen tiistaina Nyt.fi. 22.9.2014. Viitattu 8.3.2016.
  9. a b c d e f g h Pettersson, Maria: Sortoa, narsisteja ja tuleva romahdus – näin anarkistit näkevät maailman 30.11.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.7.2016. (Internet Archive)
  10. a b c d e f Luhtala, Jouko: Suvi Auvinen vaatii kaiken jakamista tasan 19.5.2016. Turun ylioppilaslehti. Viitattu 20.7.2016.
  11. Suomi-Twitter vuonna 2016 Pyppe.fi / Pinnalla-palvelu. Viitattu 3.1.2017.
  12. Suvi Auvinen, kirjoittaja Voimassa Uusi.voima.fi. Viitattu 9.3.2016.
  13. Vapaa Ajattelija -lehti Vapaa-ajattelijat.fi. Viitattu 9.3.2016.
  14. Anarkiaa Radio Helsingissä Radio Helsinki. Viitattu 20.6.2016.
  15. ”Jos jotain leikataan niin Stubbilta pää” – kuka kiihottaa suomalaisia väkivaltaan? Suomen Uutiset. 19.8.2015.
  16. a b ”Suvi Auvinen”, Vappu Kaarenoja, sivut 52-56, Suomen Kuvalehti 42/2016.
  17. Suvi on häpeilemätön anarkisti 14.2.2016. Iltalehti. Viitattu 20.7.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]