Suvi Auvinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suvi Astalo[1] Auvinen (s. 1984 Lahti)[2] on suomalainen toimittaja, bloggaaja ja kansalaisaktivisti. Hän kirjoittaa blogeja Voimaan[3] ja Apuun[4] sekä on työskennellyt muun muassa Vapaa Ajattelija -lehden toimitussihteerinä.[5] Vuodesta 2016 lähtien Auvinen on tehnyt Päivystävä anarkisti -nimistä ohjelmaa Radio Helsinkiin,[6] ja hän julkaisee kirjoituksiaan myös Rapport-joukkorahoituspalvelun kautta.[7] Hän on Ellun Kanat -viestintätoimiston palveluksessa. Poliittisilta näkemyksiltään Auvinen on anarkisti.[8]

Elämä ja aktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahdessa syntynyt Auvinen on valmistunut lastenohjaajaksi Lahden diakonian instituutista, teatteri-ilmaisunohjaajaksi Turun taideakatemiasta sekä teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta. Vuosina 2005–2006 hän oli Turussa käynnistämässä talonvaltaustoimintaa, jonka tarkoituksena oli perustaa autonominen sosiaalikeskus. Tunnetuin vallattu rakennus oli Jokikadun taiteilijakiinteistö, joka vallattiin useita kertoja vuosien 2008–2009 aikana.[9][10] Vuonna 2009 turkulainen taiteilijayhdistys Arte luovutti Auviselle ”Vuoden valkosipuli” -tunnustuksen hänen aktiivisuudestaan Jokikadun kiinteistön säilyttämisen puolesta.[11] Talonvaltaajien toimintaa seurataan myös Jouko Aaltosen dokumenttielokuvassa Taistelu Turusta.[12] Helsingissä Auvinen on ollut mukana muun muassa anarkistisen A-ryhmän ja Anarkistisen mustan ristin toiminnassa.[13]

Auvinen on näkyvästi esillä sosiaalisessa mediassa. Hän on kertonut haluavansa parantaa anarkismin julkisuuskuvaa selittämällä anarkistien toimintaa ja tuomaan selkeästi esille heidän ajatuksiaan. Keväällä 2016 Auvinen listattiin Suomen 38. vaikutusvaltaisimmaksi twiittaajaksi,[14] ja koko vuoden Twitterin suomalaisten henkilövaikuttajien listalla sijalle 7.[15] Vuonna 2016 Auvinen osallistui Petteri Orvon ja Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalikampanjoiden aihetunnisteiden kaappaamiseen, minkä jälkeen ne nousivat Suomen käytetyimpien tunnisteiden joukkoon.[14]

Auvinen oli 2017 mukana perustamassa Vegefirma-nimistä yritystä, jonka tehtävänä on kasvissyönnin edistäminen ja markkinoiminen. Hänen ensimmäinen tietokirjansa Lihan loppu ilmestyy syksyllä 2019.[16]

Poliittiset näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auvisen ihannemaailmassa ihmiset järjestäytyisivät yhteisöihin, joissa työ ja eläminen organisoitaisiin. Keskusjohtoa ei olisi vaan yhteisöt päättäisivät omista asioistaan keskustelemalla.[13] Hänen mukaansa yhteisistä asioista pitäisi päättää konsensuksella eli keskustelemalla asioista niin kauan, että saavutetaan yhteinen mielipide.[17] Esimerkiksi kerrostalon asukkaat vastaisivat rakennuksen huollosta ja ylläpidosta itse, ja tehtaan työntekijät päättäisivät asiat keskenään niin, ettei kukaan olisi johtaja. Ihmisille ei maksettaisi palkkaa, ”ainakaan rahana”, mutta he voisivat saada työstään vastineeksi ehkä jonkinlaisia vaihtoyksiköitä, joita voisivat vaihtaa esineisiin tai palveluihin. Työt eivät olisi eriarvoisia, vaan kaikesta saisi saman verran yksiköitä. Epäsuositut työt olisi ”pakko jakaa” niin, että ihminen joutuisi esimerkiksi kuukaudeksi vuodessa viljelemään lanttuja vaikka ei haluaisikaan. Auvisen mukaan ketään ei kuitenkaan pakotettaisi yhteisölliseen toimintaan. Kaikille tarjottaisiin asunto, internet, ruoka, sähkö ja terveydenhuolto. Puolustuksesta vastaisi kansanmiliisi ja tuomiovalta olisi yhteisöllä tai kansankokouksella. Mikäli koko maailma ei olisi siirtynyt anarkismiin, voitaisiin edelleen toimivien valtioiden kanssa käydä ulkomaankauppaa jonkinlaisella valuuttasysteemillä.[13]

Anarkistina Auvinen vastustaa edustuksellista demokratiaa, jota hän ei pidä demokratiana.[17] Auvisen mukaan sen huono puoli on muun muassa, ettei valittuja johtajia voi vaihtaa lennosta. Hän ei äänestä eikä aio olla ehdolla vaaleissa, sillä Auvisen mielestä äänestäminen on turhaa.[14] Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Auvinen kuitenkin kertoi äänestävänsä nuorten ilmastolakon innoittamana.[18]

Auvinen hyväksyy poliittisista syistä tehtävän ilkivallan ”järkevästi kohdistettuna”, mutta sanoi vuonna 2016 pitävänsä väkivaltaa ei-toivottavana.[19][20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anarkisti Suvi Auvinen otti nimekseen Astalo ja kertoo nyt miksi Helsingin Sanomat. 6.9.2019. Viitattu 6.9.2019.
  2. Kaarenoja, Vappu: Päivystävä anarkisti ei haluaisi nähdä Suomen valtion 100-vuotisjuhlia – mutta mitä vaihtoehtoja hän tarjoaa? 25.10.2016. Juha Säijälä. Viitattu 25.10.2016.
  3. Suvi Auvinen Voima. Viitattu 9.3.2016.
  4. Suvi Auvinen Image-blogit. Apu. Viitattu 17.4.2019.
  5. Ylikoski, Esa: Toimintakertomus 2016 14.8.2017. Vapaa-ajattelijain liitto. Viitattu 17.4.2019.
  6. Päivystävä anarkisti Radio Helsinki. Viitattu 17.4.2019.
  7. Suvi Auvinen Rapport. Viitattu 17.4.2019.
  8. Pia Parkkinen: Anarkisti Suvi Auvinen oli 15-vuotiaana uskossa ja profetoi Yle.fi, uutiset. 22.9.2019.
  9. Auvinen, Suvi: Anarkofeministi: ”Kaikki nauravat anarkisteille. Ei kannattaisi.” 30.11.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.3.2016.
  10. Säijälä, Juha: Suvi Auvinen, Turun valtaaja Kulttuurivihkot. 29.2.2016. Juha Säijälä. Viitattu 8.3.2016.
  11. Pitkänen, Milla: Kulttuuriaktivisti tarvitsee valkosipuliamuletin suojaa 5.2.2009. Turun Sanomat. Viitattu 29.3.2016.
  12. Säijälä, Juha: Taistelu Turusta 4.5.2009. Tiedonantaja. Viitattu 9.10.2016.
  13. a b c Pettersson, Maria: Sortoa, narsisteja ja tuleva romahdus – näin anarkistit näkevät maailman (Internet Archive) 30.11.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.7.2016.
  14. a b c Luhtala, Jouko: Suvi Auvinen vaatii kaiken jakamista tasan 19.5.2016. Turun ylioppilaslehti. Viitattu 20.7.2016.
  15. Suomi-Twitter vuonna 2016 3.1.2017. Pyppe.fi. Viitattu 3.1.2017.
  16. Roviomaa, Johannes: Suvi Auvisen suorat mielipiteet herättivät vuosia someraivoa – nyt hän on yrittäjä, joka toivoo robottien vievän paskaduunit 13.4.2019. Duunitori. Viitattu 17.4.2019.
  17. a b Sarhimaa, Jutta: Nyt puhuu anarkisti, joka aikoo jumiuttaa Helsingin joukkoliikenteen tiistaina Nyt. 22.9.2014. Viitattu 8.3.2016.
  18. Suvi Auvinen: Aion äänestää näissä vaaleissa Image-blogit. 2.4.2019. Apu. Viitattu 17.4.2019.
  19. Suvi on häpeilemätön anarkisti 14.2.2016. Iltalehti. Viitattu 20.7.2016.
  20. Kaarenoja, Vappu: Suvi Auvinen. Suomen Kuvalehti, 2016, nro 42, s. 52-56. Viitattu 20.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]