Siirry sisältöön

Suomi kesäolympialaisissa 1956

Wikipediasta
Suomi olympialaisissa
Suomi
Maakoodi FIN
NOC Suomen olympiakomitea
Kotisivu www.olympiakomitea.fi
Urheilijoita 64 urheilijaa 14 urheilumuodossa
Lipunkantaja Eeles Landström (Melbourne)
Erkki Estola (Tukholma)
Mitalit
Sija: 13
Kultaa
3
Hopeaa
1
Pronssia
11
Yhteensä
15

Kesäolympialaiset
189619001904190819121920192419281932193619481952195619601964196819721976198019841988199219962000200420082012201620202024

Talviolympialaiset
1924192819321936194819521956196019641968197219761980198419881992199419982002200620102014201820222026

Suomi saavutti kesäolympialaisissa 1956 yhteensä 15 mitalia, joista kolme oli kultaisia, yksi hopeinen ja 11 pronssisia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui 13:nneksi.

Suomalaiset Melbournen olympiaurheilijat matkustivat marraskuun 1956 alkupuolella kolmessa ryhmässä Melbourneen reittinä Tukholma-Luulaja-Anchorage-Los Angeles-Honolulu-Melbourne. Kuvassa kolmanteen ryhmään kuuluneet suomalaisamapujat Seutulan lentokentällä vasemmalta Jorma Taitto, Albert Ravila, Vilho Ylönen, Kalle Sievänen ja Pentti Linnosvuo. Lentomatka Helsingistä Melbourneen kesti neljä vuorokautta. Kotiinpalatessa heistä pistooliampuja Linnosvuo oli ottanut olympiakultaa ja kivääriampuja Ylönen olympiapronssia.

SVUL:n ja TUL:n valintakiistan ensiaskeleet - väliaikaiset ratkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeen oli solmittu SVUL:n, TUL:n ja ruotsinkielisen urheilun keskusliiton CIF:n kesken yhteistyösopimuksia, jotka olivat mahdollistaneet yhteisen osallistumisen olympialaisiin. Vuoden 1956 olympialaisia edeltävänä vuonna nähtiin jo ensimerkkejä tilanteen kriisiytymisestä SVUL:n ja TUL:n yhteistoiminnan kariuduttua keväällä 1955. Tilanne saatiin kuitenkin ratkaistua heinäkuun puolivälissä 1955 yleisurheilun osalta. Tällöin TUL ja SUL saivat solmittua yhteistoimintasopimuksen, jonka mukaan TUL:n yleisurheilujaosto liittyi SUL:n jäseneksi ilmoittaen samalla, mitkä seurat kuuluivat TUL:n yleisurheilujaostoon. Tämä tuli linjaksi myös muiden lajien osalta lähestyttäessä vuoden 1956 olympialaisia. Voimistelussa sopimus saatiin voimaan tammikuussa 1956. TUL:n vahvoissa lajeissa painissa ja nyrkkeilyssä sopimukset solmittiin vasta elokuussa 1956 eli vain muutamaa kuukautta ennen Melbournen olympialaisia.[1]

Suomalaispaini sai Melbournen olympialaisista kaksi kultaa. Toisen niistä toi kreikkalais-roomalaisen painin alle 63 kg:n sarjassa Rauno Mäkinen.
Koko kauden 1956 hyviä 100-400 metrin juoksuja esittänyt Voitto Hellstén otti olympiapronssia Melbournessa 400 metrillä yhdessä Neuvostoliiton Ardalion Ignatjevin kanssa. Kultaa vei Yhdysvaltain Charlie Jenkins ja hopeaa Saksan Karl-Friedrich Haas.
Nykyaikaisessa 5-ottelussa suomalaiset Olavi Mannonen (vas.) ja Väinö Korhonen (oik.) saavuttivat hopeaa ja pronssia Melbournessa. Kullan vei Ruotsin Lars Hall. Joukkueena Suomi kolmantean kilpailijana Berndt Katter sijoittui pronssille.

Nuorin suomalainen olympiaurheilija näissä kisoissa oli uimari Karri Käyhkö, joka oli kilpaillessaan 18 vuoden ja 349 päivän ikäinen. Vanhin suomalainen osallistuja taasen oli purjehtija John Flinkenberg, jolle ikää oli kilpaillessa kertynyt 60 vuotta ja 256 päivää.[2] Avajaisissa Suomen joukkueen lipunkantajana toimi seiväshyppääjä, Euroopan mestari Eeles Landström. Kisojen päättäjäisissä Suomen lippua kantoi maratoonari Olavi Mannonen.

Muu henkilöstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueen kokonaisvahvuus oli 64 urheilijan lisäksi 17 joukkueen johtotehtäviin, valmennukseen ja huoltoon kuuluvaa edustajaa.

Valinnoista - kustannukset rajoittavat joukkueen kokoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Olympiakomitea hyväksyi 14. maaliskuuta 1956 tulosrajat Melbournen kisoihin yleisurheilussa, uinnissa, painonnostossa, ammunnassa, melonnassa, soudussa ja ratapyöräilyssä. Tulosrajan saavuttamisen lisäksi edellytettiin pitkälle syksyyn kestävää kuntoa. Johtuen kisojen myöhäisestä ajankohdasta valinnat tehtiin lokakuun puoliväliin mennessä.

Suomen olympiakomitean hallitus ilmoitti heinäkuussa 1956 lajiliitoille niiden tehtävästä määritellä 9. elokuuta mahdolliset olympialaisiin osallistuvat, jotka olympiakomitean hallitus käsitteli seuraavana päivänä. Lopulliset kisoihin valitut tuli ilmoittaa järjestelytoimikunnalle 8. marraskuuta mennessä. Joukkueen kokoon vaikutti olympiakeräyksen tuotto, mutta alustava arvio oli 60-65 urheilijaa.[3]

Olympiakomitean hallitus julkisti 17. syyskuuta ensimmäiset 18 olympiamatkalle valittua. Yleisurheiluun nimettiin seitsemän eli Voitto Hellstén 400 metrille, Eeles Landström seiväshyppyyn, Torbjörn Lassenius kymmenotteluun, Wilhelm Porrassalmi pituushyppyyn, Olavi Rinteenpää 3000 metrin esteisiin, Olavi Salsola 1 500 metrille ja Jorma Valkama pituushyppyyn. Ammuntaan valittiin kolme eli kivääriampujat Jorma Taitto ja Vilho Ylönen sekä pistooliampuja Pentti Linnosvuo. Melonta sai kolme edustajaa eli Yrjö Hietanen, Simo Kuismanen ja Torvald Strömberg sekä soutu perämiehellisen nelosen, jossa soutivat Toimi Pitkänen, Reino Poutanen, Veli Lehtelä, Kauko Hänninen perämiehenään Matti Niemi. Lisäksi todettiin, että maratonille nimetään myöhemmin kolme miestä, nykyaikaiseen 5-otteluun kolmimiehinen joukkue ja voimisteluun kuusimiehinen joukkue.[4]

Koenut ja jo aiemmin menestynyt Veikko Karvonen otti olympiapronssia. Kulta meni Ranskan Alain Mimounille ja hopea Jugoslavian Franjo Mihalicille.

Seuraavat valinnat julkistettiin 4. lokakuuta 1956. Lajikohtaiset määrät julkistettiin tässä kokouksessa, mutta henkilöitä jäi vielä nimeämättä. Yleisurheiluun nimettiin Hampurin Länsi-Saksa - Suomi -maaottelun jälkeen kuusi uutta olympiamatkaajaa eli maratoonarit Eino Oksanen, Paavo Kotila ja Veikko Karvonen sekä 400 metrin aitajuoksija Ossi Mildh, korkeushyppääjä Eero Salminen ja 5000 metrin juoksija Ilmari Taipale. Viisi paikkaa jäi vielä nimeämättä. Ammunnassa kolmen aiemmin nimetyn lisäksi kaksi paikkaa jäi vielä auki. Melontaan nimettiin kolme uutta nimeä eli miehiin Pentti Raaskoski ja Juhani Helenius sekä naismeloja Eila Eskola. Purjehdukseen nimettiin 3-henkinen Louhi-luokan miehistö John Flinkenberg, Tor Lind ja Joel John. Jo aiemmin varattu nykyaikaisen 5-ottelun kolmikko sai nimensä eli Olavi Mannonen, Väinö Korhonen ja Bernd Katter. Uintiin nimettiin vapaauimari Karri Käyhkö ja uimahyppääjä Helge Vasenius. Miekkailuun nimettiin hyvin päättyneen Ranskan Strasbourgin voitokkaan turnauksen perusteella kalpamiekkailija Rolf Wiik. Nyrkkeily sai kaksi paikkaa, joihin ei vielä nimetty kilpailijoita. Vastaavasti paini sai 10 paikkaa, joihin nimet jäivät vielä nimeämättä. Pyöräilyyn nimettiin kevään onnistuneen Rauhanajon nelossijan perusteella Paul Nyman.[5]

Painin ja voimistelun karsintojen perusteella 16. lokakuuta tehtiin lajeissa valinnat. Painiin nimettiin 10 miestä eli Reijo Nykänen (sarjaan 52 kg, kreikkalais-roomalainen paini), Tauno Jaskari (57 kg kr-room ja vapaapainiin), Rauno Mäkinen (62 kg, kr-room), Erkki Penttilä (62 kg, vapaa), Kyösti Lehtonen (67 kg, kr-room), Väinö Hakkarainen (67 kg, vapaa), Veikko Rantanen (73 kg, kr-room ja vapaa), Viljo Punkari (79 kg, kr-room, vapaa), Veikko Lahti (87 kg, kr-room ja vapaa) ja Taisto Kangasniemi (yli 87 kg, kr-room ja vapaa). Voimistelun 3. katsastusten jälkeen nimetty kuusikko oli Kalevi Suoniemi, Olavi Leimuvirta, Onni Lappalainen, Berndt Linfors, Martti Mansikka ja Raimo Heinonen. Ammunta sai varatuille kahdelle paikalle myös olympiamatkaajat eli kivääriampuja Esa Kervinen ja pistooliampuja Kalle Sievänen. Nyrkkeilyyn ei saatu vielä nimettyä kilpailijoita.[6]

Viimeiset valinnat tehtiin vielä kahdessa lajissa eli yleisurheilussa ja nyrkkeilyssä. Yleisurheilu sai lokakuun lopulla Budapestissa käydyn Unkari-Suomi -maaottelun suoritusten perusteella olympiakisoihin vielä seitsemän paikkaa eli estejuoksija Ilkka Auer, seiväshyppääjä Matti Sutinen, kolmiloikkaajat Kari Rahkamo, Tapio Lehto, Hannu Rantala, pikajuoksijat Pentti Rekola ja Eero Kivelä, joiden päämatka oli yksilömatkan lisäksi 4 x 400 metrin viesti Ossi Mildhin ja Voitto Hellsténin kanssa. Perinteisen suomalaisen olympialajin keihäänheiton kohtalo oli jäädä ilman edustusta, sillä alkukesän ME-mies Soini Nikkinen oli menettänyt kuntonsa syksyn tullen ja välillä hyviä tuloksia heittänyt Olavi Kauhanen myös oli turhan epävarma. Toisessa valintalajissa suoritettujen karsintojen perusteeella olympialaisiin valittiin Pentti Hämäläinen (alle 57 kg) ja Pentti Niinivuori (alle 60 kg). Tässä vaiheessa nähtiin lähellä valintaa olevina myös raskaampien sarjojen Pekka Kokkonen ja Ilkka Koski.[7]

Olympiajoukkueeseen tehtiin viimeiset täsmennykset 31. lokakuuta. Tällöin korkeushyppääjä Eero Salminen luopui loukkaantumisen vuoksi olympiamatkasta, kivääriampuja Esa Kervisen tuloskunnon heikkenemisen vuoksi korvattiin kolmannella nyrkkeilijällä eli raskaan sarjan Ilkka Koskella. Tässä vaiheessa keskusteluissa oli myös 1 500 metrin juoksija Olavi Vuorisalo, jonka viime vaiheen hyvät suoritukset nostivat hänet olympiamatkan kynnykselle. Lopulta häntä ei kuitenkaan valittu Melbourneen.[8] [9]

Olympiajoukkueen matkarahoitus perustui pääosin olympiakeräykseen, jossa olivat mukana teollisuuslaitosten rahalahjoitukset, olympiamerkkien myynti, veikkauksen yhden kierroksen tuotto ja kotiolympialaisiin julkaistut myymättömät postimerkit. Viime vaiheen eli lokakuun kampanjoinnin mottona oli "Ainakin yksi mies lisää Melbourneen".[10]

Menestysodotuksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pituushyppääjä Jorma Valkama otti Melbournessa hyvän kauden päätteeksi olympiapronssia. Suomen ennätys parani kauden aikana lukemiin 777 cm.

Menestysodotuksia Suomella oli useista eri lajeista. Yleisurheilussa suomalaiset olivat onnistuneet kaksi vuotta aiemmin Bernin EM-kisoissa, joissa Pentti Karvonen voitti maratonin ja Eeles Landström seiväshypyn. Olympiavuonna maratoonarit esiintyivät erinomaisesti. Huhtikuisella Bostonin maratonilla Paavo Kotila otti voiton ja Eino Oksanen oli kolmas. Kisojen alkaessa marraskuussa suomalaisilla oli useita 10 parhaan joukkoon kuuluvia maailmantilaston sijoituksia, kuten Landströmin ja Jorma Valkaman 4. sija, Olavi Salsolan ja Ilkka Auerin 5. sija, Hellsténin ja Suomen 4x400 metrin viestijoukkueen 7. sija sekä Rinteenpään, Mildhin ja Lasseniuksen 9. sija.[11] United Press-uutistoimiston keräämän 33 tunnetun urheilutoimittajan arviossa olympiakisojen yleisurheilusta suomalaisista listalle nousivat maratoonari Oksanen ja seiväshyppääjä Landström.[12]

Muissa lajeissa oli myös odotuksia. Vuoden 1954 MM-vapaapaineissa Tokiossa vapaapainija Tauno Jaskari saavutti MM-hopeaa. Seuraavan vuoden kreikkalais-roomalaisen painin MM-kisoissa Länsi-Saksan Karlsruhessa suomalaisista Kyösti Lehtonen ja Veikko Lahti saavuttivat MM-hopeaa. Nyrkkeilyssä vuoden 1955 EM-kisoissa Länsi-Berliinissä suomalaiset saavuttivat kaksi EM-pronssia eli Helsingin olympialaisten voittaja Pentti Hämäläinen ja sarjaa ylempänä otellut Pentti Rautiainen.[13] Painonnoston MM-kisoissa Länsi-Saksan Munchenissä Eino Mäkinen otti raskassa sarjassa MM-pronssia yhteistuloksissa.[14]

Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Avery Brundage jakoi pronssimitalit suoraan veneeseen. Vastaanottamassa Veli Lehtelä, Matti Niemi Toimi Pitkäsen takana, etualalla Kauko Hänninen ja Reino Poutanen.

Telinevoimistelu oli ollut sotien jälkeen ykköslaji. Neuvostoliiton ja Japanin nousu jätti Suomen joukkueen taistelemaan pronssisijasta. Lisäksi telinekohtaisissa suomalaisvoimistelijoilla oli mahdollisuuksia menestykseen. Karsintakisojen perusteella TUL:n voimistelija Kalevi Suoniemi, kaikkien kolmen katsastuksen voittaja, oli vahvin suomalaistekijä henkilökohtaiseen joukkuekisaan. Muista voimistelijoista Olavi Leimuvirta, Onni Lappalainen ja TUL:n voimistelija Martti Mansikka olivat säilyttäneet tasonsa koko ajan. Aiemmin ennakkosuosikkina ollut, mutta kahdessa katsastuksesa tasonsa kadottanut Berndt Lindfors nousi kolmannessa katsastuksessa lähes Suoniemen tasolle.[15] Vaikka Suomi oli ollut vuoden 1954 MM-kisojen joukkuekisassa vasta 6., Sveitsin poisjäänti Melbournen olympialaisista ja suomalaisten voimistelutason paraneminen loivat odotuksia joukkuekisan olympiapronssiin. Nykyaikaisen 5-ottelun MM-kisoissa syksyllä 1955 Suomi epäonnistui joukkueena, mutta Olavi Mannonen otti henkilökohtaisessa kisassa MM-hopeaa.[16]

Muista lajeista soudussa perämiehellinen nelikkö saavutti vuonna 1956 Euroopan mestaruuden Jugoslavian Bledissä. Pienemmissä lajeissa pyäräilyssä Paul Nyman yllätti kevään Rauhanajossa sijoittumalla kokonaistulkoksissa neljkänneksi. Roland Wiik otti kalpamiekkailussa voiton Länsi-Euroopan edustajista kesällä 1956. Odotuksia oli siis hyvin laajalla rintamalla.

Urheilija Laji Tulos Sijoitus
Pentti Linnosvuo Vapaapistooli 556 Kultaa Kultaa
Olympiapistooli 581 4.
Kalle Sievänen Vapaapistooli 526 16.
Olympiapistooli 576 7.
Jorma Taitto Vapaakivääri, asennot 1 120 4.
Pienoiskivääri, asennot 1 148 17.
Pienoiskivääri, makuu 592 32.
Vilho Ylönen Vapaakivääri, asennot 1 128 Pronssia Pronssia
Pienoiskivääri, asennot 1 161 5.
Pienoiskivääri, makuu 596 15.
Urheilija Laji Tulos Sijoitus
Eila Eskola Kajakkiyksiköt 500 m 2.31,4 ae 5.
Juhani Helenius Kajakkikaksikot 1 000 m DQ -
Pentti Raaskoski
Yrjö Hietanen Kajakkikaksikot 10 000 m 40.40,4 7.
Simo Kuismanen
Thorvald Strömberg Kajakkiyksiköt 1 000 m 4.51,3 ae 5.
Kajakkiyksiköt 10 000 m 48.15,8 4.
Urheilija Laji Sijoitus
Wäinö Korhonen Kalpa ae 6.
Rolf Wiik Kalpa 8.

Nykyaikainen viisiottelu Nykyaikainen viisiottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilija(t) Ratsastus Miekkailu Ammunta Uinti Juoksu Tulos Sijoitus Joukkue Sijoitus
Berndt Katter 630,0 593,0 760,0 930,0 1 111,0 4 024,0 16. 13 185,5 Pronssia Pronssia
Wäinö Korhonen 885,0 963,0 880,0 905,0 1 117,0 4 750,0 Pronssia Pronssia
Olavi Mannonen 997,5 815,0 880,0 920,0 1 162,0 4 774,5 Hopeaa Hopeaa
Urheilija Painoluokka 1. kierros 2. kierros Puolivälierät Välierät Loppuottelu Sijoitus
Vastustaja
Tulos
Vastustaja
Tulos
Vastustaja
Tulos
Vastustaja
Tulos
Vastustaja
Tulos
Pentti Hämäläinen Miesten
alle 57 kg
Irlanti Martin Smyth
Voitto (tyrmäys 2.erä)
Saksa Bernhard Schröter
Voitto (pistein)
Tšekki Ján Zachara
Voitto (pistein)
Yhdistynyt kuningaskunta Tommy Nicholls
Tappio (pistein)
Pronssia Pronssia
Pentti Niinivuori Miesten
alle 60 kg
Puola Zygmunt Milewski
Tappio (pistein 3-0)
9.-16.
Ilkka Koski Miesten
yli 81 kg
Italia Giacomo Bozzano
Tappio (pistein 3-0)
9.-16.

Kreikkalais-roomalainen paini

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilija Painoluokka 1. kierros 2. kierros 3. kierros 4. kierros 5. kierros Sijoitus
Vastustaja
Tulos
Vastustaja
Tulos
Vastustaja
Tulos
Vastustaja
Tulos
Vastustaja
Tulos
Reijo Nykänen Miesten
alle 57 kg
Unkari Imre Hódos
Tappio (pistein 3-0)
Argentiina Adolfo Díaz
Voitto (pistein 2-1)
Romania Francics Horvath
Tappio (pistein 2-1)
8.
Rauno Mäkinen Miesten
alle 62 kg
Australia Norman Ickeringill
Voitto (selätys 4.12)
Ranska Roger Bielle
Voitto (pistein 2-1)
Neuvostoliitto Roman Dzneladze
Tappio (pistein 2-1)
Unkari Imre Polyák
Voitto (pistein 2-1)
Kultaa Kultaa
Kyösti Lehtonen Miesten
alle 67 kg
Yhdysvallat Tommy Evans
Voitto (selätys 4.10)
Ruotsi Olle Anderberg
Voitto (luovutus)
Bulgaria Dimitar Stojanov
Voitto (pistein 3-0)
Turkki Rıza Doğan
Voitto (pistein 2-1)
Unkari Gyula Tóth
Voitto (selätys 8.06)
Kultaa Kultaa
Veikko Rantanen Miesten
alle 73 kg
Neuvostoliitto Vladimir Manejev
Tappio (pistein 3-0)
Saksa Siegfrid Schäfer
Voitto (pistein 3-0)
Unkari Miklós Szilvásy
Voitto (pistein 3-0)
4.
Viljo Punkari Miesten
alle 79 kg
Australia William Paterson
Voitto (selätys 2.58)
Ruotsi Rune Jansson
Tappio (selätys 0.11)
Bulgaria Dimitar Dobrev
Tappio (pistein 2-1)
6.
Veikko Lahti Miesten
alle 87 kg
Ruotsi Karl-Erik Nilsson
Tappio (pistein 3-0)
Yhdysvallat Dale Thomas
Voitto (selätys 2.45)
Neuvostoliitto Valentin Nikolajev
Tappio (pistein 3-0)
7.
Taisto Kangasniemi Miesten
yli 87 kg
Bulgaria Jusein Mehmedov
Tappio (pistein 3-0)
Yhdysvallat Dale Lewis
Voitto (selätys 14.52)
Turkki Hamit Kaplan
Tappio (pistein 2-1)
6.

Rauno Mäkinen ja Kyösti Lehtonen voittivat kultaa Suomen itsenäisyyspäivänä, 6. joulukuuta.

Urheilija Sarja Sijoitus
Väinö Hakkarainen 67 kg 13. (keskeytti 3. kierroksella)
Tauno Jaskari 57 kg 10. (keskeytti 3. kierroksella)
Taisto Kangasniemi yli 87 kg Pronssia Pronssia
Veikko Lahti 87 kg 10. (karsiutui 2.kierroksella)
Erkki Penttilä 62 kg Pronssia Pronssia
Viljo Punkari 79 kg 12. (keskeytti 3. kierroksella)
Veikko Rantanen 73 kg 14. (keskeytti 2. kierroksella)

Erkki Penttilä ja kreikkalais-roomalaiseenkin painiin osallistunut Taisto Kangasniemi saavuttivat pronssia. Kaikkiaan neljän raskaimman sarjan suomalaisedustajat osallistuivat sekä vapaapainiin että kreikkalais-roomalaiseen painiin.

Urheilija Sarja Tulos Sijoitus
Eino Mäkinen yli 90 kg 432,5 5.
Urheilija(t) Laji Sijoitus
Xantippa
John Flinkenberg
Joel Jahn
Tor-Kristian Lindh
Louhi 14.
Urheilija Laji Aika Sijoitus
Paul Nyman eräajo - karsiutui
1 km aika-ajo 1.16,1 18.
187,73 km maantieajo 5.23,40 11.
Urheilijat Laji Sijoitus
Kauko Hänninen
Veli Lehtelä
Toimi Pitkänen
Reino Poutanen
Miesten perämiehetön nelonen keräilyerän 2.
karsiutui
Kauko Hänninen
Veli Lehtelä
Toimi Pitkänen
Reino Poutanen
Matti Niemi (soutaja)
Miesten perämiehellinen nelonen Pronssia Pronssia

Miesten perämiehellisessä nelosessa Suomi saavutti pronssia.

Urheilija Laji Hyppysarjan pisteet Yhteispisteet Sijoitus
Helge Vasenius 3 metrin ponnahduslauta 14,74 13,86 8,40 10,03 11,97 14,82 73,82 15.
10 metrin kerroshypyt 10,24 9,18 12,19 13,30 12,60 9,12 66,63 16.
Urheilija Laji Aika Sijoitus
Karri Käyhkö 100 metrin vapaauinti 59,8 22.
400 metrin vapaauinti 4.49,6 25.
Urheilija Laji Sijoitus
Raimo Heinonen Miesten joukkuekilpailu Pronssia Pronssia
Miesten moniottelu 37.
Miesten hevonen 30.
Miesten hyppy 41.
Miesten nojapuut 21.
Miesten permanto 46.
Miesten rekki 18.
Miesten renkaat 45.
Onni Lappalainen Miesten joukkuekilpailu Pronssia Pronssia
Miesten moniottelu 22.
Miesten hevonen 22.
Miesten hyppy 36.
Miesten nojapuut 8.
Miesten permanto 16.
Miesten rekki 35.
Miesten renkaat 27.
Olavi Leimuvirta Miesten joukkuekilpailu Pronssia Pronssia
Miesten moniottelu 27.
Miesten hevonen 16.
Miesten hyppy 23.
Miesten nojapuut 8.
Miesten permanto 33.
Miesten rekki 37.
Miesten renkaat 40.
Berndt Lindfors Miesten joukkuekilpailu Pronssia Pronssia
Miesten moniottelu 15.
Miesten hevonen 9.
Miesten hyppy 50.
Miesten nojapuut 6.
Miesten permanto 16.
Miesten rekki 22.
Miesten renkaat 10.
Martti Mansikka Miesten joukkuekilpailu Pronssia Pronssia
Miesten moniottelu 20.
Miesten hevonen 16.
Miesten hyppy 11.
Miesten nojapuut 24.
Miesten permanto 10.
Miesten rekki 42.
Miesten renkaat 23.
Kalevi Suoniemi Miesten joukkuekilpailu Pronssia Pronssia
Miesten moniottelu 11.
Miesten hevonen 9.
Miesten hyppy 11.
Miesten nojapuut 13.
Miesten permanto 10.
Miesten rekki 18.
Miesten renkaat 12.

Yleisurheilu Yleisurheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilija Laji Alkuerät Puolivälierät Välierät Loppukilpailu
Aika Sija Aika Sija Aika Sija Aika Sija
Ilkka Auer Miesten 3 000 ej 14.21,8 5.
Voitto Hellsten Miesten 400 m 48,4 1. (Q) 46,8 1. (Q) 46,1 2. (Q) 47,0 Pronssia Pronssia
Veikko Karvonen Miesten maraton - 2.27.47,0 Pronssia Pronssia
Paavo Kotila Miesten maraton - 2.38,59,0 13.
Eero Kivelä Miesten 200 m 22,5 6. -
Osvald Mildh Miesten 400 m aj 52,1 3.
Eino Oksanen Miesten maraton - 2.36,10,0 10.
Pentti Rekola Miesten 200 m 22,1 4. -
Olavi Rinteenpää Miesten 3 000 ej 9.10,0 11. -
Olavi Salsola Miesten 1 500 m 3.55,0 8.
Ilmari Taipale Miesten 5 000 m 14.24,2 6.
Miesten 10 000 m 31.10,6 22.
Pentti Rekola
Oswald Mildh
Eero Kivelä
Voitto Hellsten
Miesten 4×400 m 3.11,7 4.
Kenttälajit
Urheilija Laji Karsinta Loppukilpailu
Tulos Sija Tulos Sija
Eeles Landström Miesten seiväshyppy 415 11. (Q) 425 7.
Tapio Lehto Miesten kolmiloikka 15,21 8. (Q) 14,91 18.
Wilhelm Porrassalmi Miesten pituushyppy 6,58 28.
Kari Rahkamo Miesten kolmiloikka 15,43 4. (Q) 15,21 14.
Hannu Rantala Miesten kolmiloikka 14,92 14. (Q) 14,87 19.
Matti Sutinen Miesten seiväshyppy 4,15 12. (Q) ei tulosta
Jorma Valkama Miesten pituushyppy 7,36 6. (Q) 7,48 Pronssia Pronssia
Miesten 10-ottelu
Urheilija
100m Pituus Kuula Korkeus 400m 110m aj Kiekko Seiväs Keihäs 1500m Yhteensä
Tulos Sija Tulos Sija Tulos Sija Tulos Sija Tulos Sija Tulos Sija Tulos Sija Tulos Sija Tulos Sija Tulos Sija Pisteet Sija
Torbjörn Lassenius 11,8 13. 662 10. 13,45 5. 170 12. 50,8 8. 15,9 9. 41,36 5. 380 5. 59,33 4. 4.36,2 4. 6565 7.

Australian tiukkojen eläinkaranteenisäännösten vuoksi ratsastuslajeissa kilpailtiin erillisissä "ratsastusolympialaisissa" Tukholmassa.

Laji Ratsastaja Hevonen Sijoitus
Kouluratsastus, henkilökohtainen kilpailu Mauno Roiha Laaos 31.
Esteratsastus, henkilökohtainen kilpailu Wilhelm Stewen Lojal 40.
Kauko Paananen Lassi keskeytti/hylättiin? (54.)
Arvi Tervalampi Marras keskeytti (55.)
Esteratsastus, joukkuekilpailu Kauko Paananen Lassi 14.
Wilhelm Stewen Lojal
Arvi Tervalampi Marras
Kenttäratsastus, henkilökohtainen kilpailu Reijo Kuistila Lamora 36.
Kaarlo Anttinen Locarno keskeytti (49.)
Kari O. Tolvanen Lariina keskeytti (50.)
Kenttäratsastus, joukkuekilpailu Kaarlo Anttinen Locarno 15.
Reijo Kuistila Lamora
Kari O. Tolvanen Lariina

Muu henkilöstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisjohto [17]

Terveydenhuolto

Edustajat

Lajiliittojen kustantamat

Lajijohto

Tuomarointitehtävät Melbournen kesäolympialaisten tuomarointitehtäviin nimettiin seuraavat suomalaiset henkilöt:

  1. Hentilä 1984, s. 399-401.
  2. Finland at the 1956 Roma Summer Games Sports-reference.com. Arkistoitu 9.8.2011. Viitattu 3.10.2025.
  3. Melbourneen lähtee 68 urheilijaa? - Yleisurheilun osuudeksi 24. Helsingin Sanomat, 23.7.1956, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.10.2025.
  4. Suomen olympiajoukkuetta hahmoittuu - 18 miestä on jo valittu. Helsingin Sanomat, 18.9.1956, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.10.2025.
  5. Melbourne-joukkueemme vahvistettu. Helsingin Sanomat, 5.10.1956, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.10.2025.
  6. 10 painijaa ja 6 voimistelijaa valittiin olympiajoukkueeseemme - Nyrkkeilijöille kenties kolme paikkaa. Helsingin Sanomat, 17.10.1956, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.10.2025.
  7. Kolme kolmiloikkaaja Melbourneen - Porrassalmi ja Salminen sairaina kotiin. Helsingin Sanomat, 23.10.1956, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.10.2025.
  8. Esa Kervinen pois olympia-ampujista? Helsingin Sanomat, 30.10.1956, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 3.10.2025.
  9. Ilkka Koskinen o-joukkueeseen - Esa Kervinen jää rannalle. Helsingin Sanomat, 1.11.1956, s. 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 3.10.2025.
  10. OLympiaveikkaus ja olympiamerkki turvaavat o-joukkueemme matkat. Helsingin Sanomat, 18.10.1956, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.10.2025.
  11. USA kiistaton ykkönen tämän vuoden yleisurheilutilastossa - Parhat tulokset vuonna 1956. Helsingin Sanomat, 23.11.1956, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 3.10.2025.
  12. UP:n kiertohaastattelu: USA ja Neuvostoliitto jakavat kullan ja kunnian Melbournen yleisurheilussa - Suomelle ennustettu 1 hopea- ja 1 pronssimitali. Helsingin Sanomat, 26.10.1956, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 3.10.2025.
  13. Suomalaisten tie katkesi EM-nyrkkeilyiden semifinaaleissa - Molemmat Pentit hävisivät pistein. Helsingin Sanomat, 4.6.1955, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.7.2025.
  14. Eino Mäkiselle Euroopan mestaruus ja MM-pronssi painonnostossa. Helsingin Sanomat, 17.10.1955, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.10.2025.
  15. Suoniemi varmin voimistelijamme ja mestari - Olympiajoukkueemme seuloutui: Lindfors ja Heinonen nousivat nyt selvästi esiin. Helsingin Sanomat, 15.10.1956, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.10.2025.
  16. Maastojuoksu ratkaisu viisiottelun - Olavi Mannonen nousi pisteissä toiseksi. Helsingin Sanomat, 27.10.1955, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 5.10.2025.
  17. Melbourne-joukkueemme vahvistettu. Helsingin Sanomat, 5.10.1956, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.9.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]