Raimo Heinonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten telinevoimistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Melbourne 1956 joukkuekilpailu
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1965 hyppy

Raimo Yrjö Heinonen (s. 29. toukokuuta 1935 Turku) on suomalainen entinen voimistelija ja olympiamitalisti.

Heinonen sai olympiapronssia Melbournen kesäkisoissa 1956 telinevoimistelun joukkuekilpailussa. Hän sijoittui 12-ottelussa 37:nneksi ja yksittäisistä telineistä parhaiten rekillä 18:nneksi. Olympiakisoihin Heinonen osallistui myös Roomassa 1960 ja Tokiossa 1964.

Viidensissä EM-kisoissaan 1965 Heinonen saavutti hypyssä hopeaa. MM-kisoihin hän osallistui kahdesti.

Oman urheilu-uransa jälkeen Heinonen on toiminut Suomen Voimisteluliiton päävalmentajana 1967–1969 ja urheilun järjestötehtävissä muun muassa Suomen Voimisteluliiton ja Suomen Voimistelusäätiön hallituksessa. Turun Urheiluliiton puheenjohtajana hän toimi 19782004. Hän sai ansioistaan SLU:n vuoden seurajohtajapalkinnon 2004. Heinoselle myönnettiin liikuntaneuvoksen arvonimi vuonna 2005[1].

Raimo Heinosen poika Jari Heinonen voitti voimistelussa 23 Suomen mestaruutta 1980-luvulla. Jari Heinosen tyttäristä Marianne (myöh. Sjöroos) on ryhmäaerobicin maailmanmestari vuodelta 2004, Pauliina (myöh. Ojansivu) on saavuttanut näytösvoimistelussa PM-pronssia ja SM-kultaa sekä kilpaillut myös cheerleadingissa ja Johanna on myös kilpaillut aerobicissa[2].

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiakisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Joukkuekilpailussa pronssia 1956, kuudes 1960 ja kahdeksas 1964
  • 12-ottelussa 37:s 1956, 42:s 1960 ja 39:s 1964
  • Rekillä 18:s 1956, 22:s 1960 ja 54:s 1964
  • Hypyssä 41:s 1956, 68:s 1960 ja 19:s 1964
  • Nojapuilla 21:s 1956, 23:s 1960 ja 52:s 1964
  • Hevosella 30:s 1956, 46:s 1960 ja 36:s 1964
  • Permannolla 46:s 1956, 71:s 1960 ja 42:s 1964
  • Renkailla 45:s 1956 sekä 69:s 1960 ja 1964

MM-kisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Joukkuekilpailussa neljäs 1958 ja seitsemäs 1962
  • 12-ottelussa 15:s 1958 ja 40:s 1962

EM-kisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moniottelussa keskeytti 1955, 12:s 1957, 22:s 1961, 20:s 1963 ja 15:s 1965
  • Hypyssä hopeaa 1965
  • Hevosella seitsemäs 1961
  • Nojapuilla seitsemäs 1963[3]

PM-kisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Joukkuekilpailussa kultaa 1957, 1959 ja 1961
  • 6-ottelussa pronssia 1959 ja 1961

SM-kisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moniottelussa kultaa 1957, 1961, 1964 ja 1965
  • Yksittäisillä telineillä yhteensä 7 kultaa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 60. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  • Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 3. Urheilutietäjän joulu, 2002, s. 39.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arponen, Antti O.: Liikuntaneuvoksia on monenlaisia ja monentasoisia. Urheilutietäjän kesä, 2012, s. 64. Suomen urheilutietäjät ry..
  2. Saivosalmi, Kirsi: Kärrynpyöriä neljässä sukupolvessa. Turun Sanomat, 24.5.2019, s. 14.
  3. Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 9. Urheilutietäjän joulu, 2005, s. 32.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.