Kauko Hänninen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten soutu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Melbourne 1956 perämiehellinen nelonen
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Bled 1956 perämiehellinen nelonen
Pronssia Pronssia Gent 1955 perämiehellinen nelonen
Pronssia Pronssia Gent 1955 perämiehetön nelonen

Kauko Antero Hänninen (28. tammikuuta 1930 Kinnula26. elokuuta 2013[1] Sipoo) oli suomalainen soutaja, olympiamitalisti ja Euroopan mestari.

Hänninen asui lapsuutensa Kinnulassa ja lähti 14-vuotiaana isänsä kanssa Kymin lauttausyhdistyksen erottelutöihin Vaajakoskelle, jossa hän viipyi armeijaan menoon saakka. Helsingin laivastoasemalla hänet valittiin mukaan valasveneiden SM-kilpailuun, jossa hän saavutti ensimmäisen SM-mitalinsa, hopeaa.

Vuoden 1951 alussa Hänninen siirtyi töihin Wärtsilän, silloisen Crichton-Vulcanin telakalle Turkuun. Pari ensimmäistä vuotta hän pysytteli erossa urheilusta, mutta vuonna 1953 hän muutti Uittamolle ja liittyi lähellä harjoitelleiden soutajien joukkoon. Hän aloitti sisähankanelosessa Toivo Salosen, Jorma Salosen ja Mauno Vuorisen kanssa. Seuraavana vuonna hän siirtyi Eero Lehtovirran pariksi perämiehettömään kaksikkoon, ja he voittivat jo samana vuonna Suomen mestaruuden.

Kansainväliselle huipulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodeksi 1955 Wärtsilän Soutajien miehet kokosivat nelosen ja ryhtyivät harjoittelemaan vakavasti kansainväliselle huipulle tähdäten. Gentin EM-kisoissa Hänninen, Reino Poutanen, Eero Lehtovirta ja Jorma Salonen saavuttivat perämiehettömässä nelosessa pronssia, ja kaksi tuntia myöhemmin joukkue perämies Rolf Tuomisella vahvistettuna saavutti toisen pronssin. Vuonna 1956 Bledin EM-kisoissa Hänninen ja Poutanen soutivat samassa venekunnassa valkeakoskelaisten Veli Lehtelän, Toimi Pitkäsen ja perämies Matti Niemen kanssa, ja vaikka he eivät olleet ehtineet juurikaan harjoitella yhdessä, voittivat he nelosessa Euroopan mestaruuden, joka oli Suomen soutajille kaikkien aikojen ensimmäinen. Tämä varmisti sen, että Suomi lähetti soutajia myös marras-joulukuussa järjestettäviin Melbournen olympialaisiin.

EM-kultaa voittanut joukkue valittiin Melbourneen, mutta venettä he eivät saaneet mukaansa vaan joutuivat tyytymään paikan päällä hankittuun vanhaan veneeseen, joka oli tehty suomalaisia rotevammille soutajille. Keräilyerässä Suomi pudotti jatkosta Brasilian joukkueen ja sai kymmenisen minuuttia ennen loppukilpailun alkua näiden veneen lainaksi käyttöönsä. Suomalaiset saavuttivat kilpailussa pronssia hävittyään Italialle 11,5 sekuntia ja kesän aikana selvästi heikommaksi osoittautuneelle Ruotsille 8,5 sekuntia.

Hänninen osallistui kaikkiaan neljiin olympialaisiin. Roomassa 1960 hän kilpaili nelosessa Reino Poutasen, Väinö Huhtalan, Martti Maisalan ja perämies Reijo Sundénin kanssa. He jäivät neljänneksi välierässään, josta kolme parasta pääsi loppukilpailuun. Tokiossa 1964 Hänninen, Mauno Maisala, Pekka Sylvander, Teppo Kesäläinen ja perämies Ismo Kanerva karsiutuivat keräilyerissä. Menestymismahdollisuuksien kariutumiseen vaikutti Sylvanderin sairastuminen.

Méxicon 1968 olympialaisiin Hänninen, Pekka Sylvander, Leif Andersson ja Leo Ahonen tähtäsivät aluksi nelosessa, mutta kaksi viimeksi mainittua halusi yrittää kaksikossa ja voittikin kokeneemman kaksikon kahdesti. Kun Hänninen ja Sylvander kuitenkin selviytyivät Amsterdamin kansainvälisissä kilpailussa loppukilpailuun, valittiin heidät Suomen edustajaksi Méxicon kisoihin. Siellä tie päättyi keräilyeriin.

Vuodesta 1965 lähtien Kauko Hänninen edusti Nesteen Soutajia. Suomen mestaruuksia hän voitti 23 kappaletta vuosina 1954–1967. Hän asui Ruotsissa vuodesta 1969 vuoteen 1989.

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olympiapronssia Melbournessa 1956 (perämiehellinen nelonen)
  • EM-kultaa Bledissä 1956 (perämiehellinen nelonen)
  • EM-pronssia Gentissä 1955 (perämiehellinen nelonen ja perämiehetön nelonen)
  • SM-kultaa kahdeksikossa 1955, 1957, 1959, 1960, 1961, 1962, 1964, 1965, 1966
  • SM-kultaa perämiehellisessä nelosessa 1955, 1958, 1959, 1960, 1963, 1964, 1965
  • SM-kultaa perämiehettömässä nelosessa 1955, 1956, 1965
  • SM-kultaa perämiehellisessä kaksikossa 1966
  • SM-kultaa perämiehettömässä kaksikossa 1954, 1966
  • SM-kultaa pariairokaksikossa 1967

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 721–724. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9.
  • Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 4, s. 727–728. Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 82. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 343–346. Otava, 1970.
  • Kauko Hänninen Bio, Stats and Results Olympics at Sports-Reference.com (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olympiasoutaja Kauko Hänninen on kuollut melontajasoutuliitto.fi. 29.8.2013. Suomen melonta- ja soutuliitto. Viitattu 3.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]