Suomen kesä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomessa ilmastotieteellinen terminen kesä tarkoittaa vuodenaikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila on korkeampi kuin +10 °C. Pohjois-Lapissa kesän pituus on noin kaksi kuukautta, kesäkuun lopulta elokuun lopulle. Oulun seudulla kesän pituus on jo kolme kuukautta, kesäkuun alusta syyskuun alkuun. Etelärannikolla ja Lounais-Suomessa kesän pituus on neljä kuukautta, toukokuun lopulta syyskuun lopulle. Käytännössä kesäksi monissa yhteyksissä lasketaan kesä-, heinä- ja elokuu.

Suomen kesäinen luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä yötön yö alkaa Utsjoella 18. toukokuuta, ja ensimmäinen päivä yöttömän yön jälkeen on 28. heinäkuuta.

Etelä-Suomessa terminen kesä alkaa toukokuun lopulla. Tällöin kevään viimeiset muuttolinnut saapuvat Suomeen ja tuomi ja mustikka kukkivat. Viimeisiä kevätmuuttajia ovat tervapääskyt. Kun Etelä-Suomessa on toukokuun lopulla jo kesä, Pohjois-Suomessa vasta lumet sulavat ja kevät tekee tuloaan. Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa Etelä-Suomea värittää voikukan runsas kukinta. Seuraavaksi puutarhoissa alkaa syreenien ja omenapuiden kukinta ja lähempänä juhannusta lupiinien kukinta. Kuusen vuosikasvaimet kasvavat kesäkuun aikana; Etelä-Suomessa kasvu alkaa jo toukokuun puolivälin jälkeen ja hiipuu kesäkuun alussa. Luonnonkukista näyttävimpiä on heinäkuun aikana kukkiva maitohorsma. Myös monet kellot, kuten kissankellot kukkivat heinäkuussa. Alkukesällä linnuista laulavat muun muassa punakylkirastas, laulurastas ja satakieli, jotka aloittavat pääkonserttinsa vasta yöllä. Yölaulanta hiljenee heinäkuussa, kun pesintäpuuhat edistyvät. Yölaulajat suosivat lehtoalueita, ja siksi ne ovatkin ominaisempia Etelä-Suomelle kuin Keski- ja Pohjois-Suomelle. Kesän edetessä ilmatkin lämpenevät.

Helsingissä vuorokauden keskilämpötila on ylimmillään heinäkuun jälkipuoliskolla ja elokuun alussa, jolloin se on noin +18 °C.[1] Utsjoella se on korkeimmillaankin vain +13 °C, heinäkuun puolivälissä. Kun kesä on kuumimmillaan, sataa myös eniten. Ilmiö on lähes sama kuin trooppisissa sademetsissä: kun kasvillisuus haihduttaa vettä hellepäivänä, syntyy paikallisia sade- ja ukkoskuuropilviä. Ukonilmat ovatkin tavallisia heinä-elokuun vaihteessa, ja eniten niitä tulee Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa ukkoskausi kestää vain noin viikon verran heinäkuun lopulla, eivätkä ukonilmat ole siellä edes jokavuotisia. Etelä-Suomen ukkoskausi kestää noin puolitoista kuukautta, alkaen heinäkuun alusta ja päättyen elokuun puoliväliin. Heinä–elokuussa mustikat ja lakat tulevat kypsiksi ympäri Suomea. Etelä-Suomessa monet eteläiset lajit kuten tammet ja pähkinäpensaat saavat terhonsa ja pähkinänsä kypsiksi vasta syyskuussa, jolloin terminen kesä pikkuhiljaa myös alkaa Etelä-Suomessa päättyä. Suomessa kumpikin laji kasvaa vain Etelä-Suomen rannikkoalueella, joskin muutamia esiintymiä on myös sisämaassa varsinkin pähkinäpensaalla. Puutarhojen hedelmäpuut, kuten omenapuut, tuottavat satoaan vasta syyskuussa.

Suomen kesän sääoloista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämpimiä kesiä ovat Suomessa olleet muun muassa kesät 1972, 1973, 1988, 1994, 1997, 1999, 2001, 2002, 2003, 2005[2], 2006, 2010, 2011, 2013, 2014, 2018[3], 2020, 2021[4], 2022 ja 2024. Suomen lämpöennätys mitattiin 29. heinäkuuta 2010. Silloin Joensuun lentokentällä, Liperissä saavutettiin +37,2 °C.[5][6] Toiseksi korkein lämpötila, +36,8 °C, mitattiin samana päivänä Joensuun Linnunlahdella. Edellinen lämpöennätys oli 9. heinäkuulta vuodelta 1914, jolloin Turussa mitattiin +35,9 °C.[7] Sitä kesää seurannut kesä 2011 oli myös erittäin kuuma keskilämpötiloiltaan, sillä muun muassa Helsingin Kaisaniemessä kyseinen kesä oli keskilämpötilalta mittaushistorian lämpimin.[8] Kun toukokuu lasketaan mukaan, kesä 2018 oli koko Suomessa mittaushistorian lämpimin.[9]

Viileitä kesiä taas ovat olleet muun muassa kesät 1962[10], 1976, 1981, 1987, 1990, 1993, 1996, 1998, 2004[11], 2008 ja 2017[12].

Melko tavanomaisia kesiä (ei selvästi lämpimämpiä taikka kylmempiä) on puolestaan vietetty muun muassa vuosina 1961, 1963, 1964, 1965, 1966, 1967, 1968, 1969, 1970, 1971, 1974, 1975, 1977, 1978, 1979, 1980, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1989, 1991, 1992, 1995, 2000, 2007, 2009, 2012, 2015, 2016, 2019[10] ja 2023.

Anomaalinen kesä 2006

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesä 2006 oli lähes koko Suomessa ennätyksellisen kuiva, ja lähes jokainen päivä päättyi niin, että taivas oli pilvetön. Maan etelä- ja länsiosissa oli hellettä tihein välein kesäkuun toiselta viikolta asti. Päivälämpötila oli harvoin alle +20 °C. Osassa Suomea lämpötila oli jopa yli +30 °C. Yölämpötilatkin olivat melko korkeita laskien harvoin alle 15 asteen. Kylmempiä jaksoja oli kesäkuun alussa, juhannuksena[13] ja heinäkuun loppupuoliskolla, mutta ne olivat melko lyhyitä. Elokuuksi sää lämpeni lähes harvinaisen lämpimäksi. Monin paikoin elokuu oli kesän lämpimin kuukausi[14].

Muita kuivia kesiä on ollut vuosina 1997, 1999, 2002, 2013 ja 2018.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nirkko, Juha: Suomen kesä: päivästä päivään. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-222-536-8
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_kesä&oldid=22645681”