Juha Sipilän ja Yleisradion toimintaa koskeva kohu 2016

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sipilä-gate)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juha Sipilän ja Yleisradion toiminnasta nousi kohu marraskuussa 2016, kun Yle julkaisi Kansan Uutisten esille nostaman uutisen pääministeri Juha Sipilän mahdollisesta esteellisyydestä hallituksen Terrafame-kaivoksen rahoituspäätöksessä. Kohu laajeni, kun selvisi, että Ylen johto kielsi myöhemmin uutisoimasta enää asiasta laajamittaisesti. Lisäksi julkisuudessa oli noussut esiin väitteitä, että Ylen johto oli pidemmän aikaa taipunut Sipilän hallituksen painostukseen.[1][2]

Eduskunnan oikeusasiamies tutki Sipilän esteellisyydestä tehdyt kantelut ja totesi helmikuussa 2017, että Sipilällä ei ollut estettä osallistua hallituksen päätökseen Terrafamen rahoituksesta.[3][4]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio tukee Terrafamea ja Terrafame tilaa kuljettimia Sipilän sukulaisilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2016 hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti myöntää Terrafamelle (entiselle Talvivaaralle) 144 miljoonan euron lisärahoituksen, ja marraskuun alkupuolella samana vuonna hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta myönsi sille vielä uuden 100 miljoonan euron rahoituksen. Kaikkiaan valtion kerrottiin sijoittaneen kaivokseen 500 miljoonaa euroa.[5]

Pääministeri Sipilä vieraili 14. marraskuuta 2016 Terrafamen kaivoksella Kainuussa. Pääministeri kehui, että “Sotkamossa on tehty ihme” eikä kaivoksen alasajo enää ole vaihtoehto.[6][7] Vierailu uutisoitiin lehdistössä ja televisiossa laajalti, ja Sipilä esiintyi kuvissa Terrafame-pipo päässään. Kuvat levisivät sosiaalisessa mediassa laajalle. Politiikan tutkija Erkka Railo vitsaili, että kyseessä oli maailmanhistorian kallein pipo. “Hinta hallitukselle 500 miljoonaa ja avoin sekki siihen päälle”.[8] Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professorin Erkki Karvosen mukaan “Terrafamen kannalta pipo oli hyvää pr-viestintää. Se välitti viestiä, että pääministeri on heidän puolellansa.”[9]

Kymmenisen päivää myöhemmin, torstaina 24. marraskuuta 2016, Kansan Uutiset kertoi, että pääministeri Juha Sipilän sukulaisten omistama konepajayhtiö Katera Steel on saanut merkittävän kuljetintilauksen valtion omistamalta Terrafamen kaivokselta. Uutinen herätti kysymyksen Sipilän esteellisyydestä edellä mainittuun päätökseen 100 miljoonan euron lisärahoituksen myöntämisestä Terrafamelle, joka omistaa Talvivaaran kaivoksen.[1]

Katera Steel on pääministeri Sipilän isoisän Esa Jauhiaisen (1915–2003)[10] vuonna 1961 perustama yritys,[11] jonka nimi alun perin oli Hitsaus ja levytakomo Ky. Sen pääomistajien joukossa ovat nykyään Sipilän enot Markku ja Kari Jauhiainen sekä hänen serkkunsa Ismo ja Ilkka Jauhiainen. Kateralla on ollut Talvivaaraan liikesuhde vuosina 2012 ja 2013. Sipilä oli vuosina 2011−2014 sijoitusyhtiönsä Fortel Investin kautta Kateran vähemmistöosakas 5 prosentin osuudella, ja vuodesta 2014 lähtien nuo osakkeet olivat olleet Sipilän aikuisten lasten omistuksessa. Vuonna 2011 Ismo Jauhiainen totesi Talouselämä-lehdelle, että “Juha Sipilä ei tule hallitukseen, mutta hän antaa meille hallitustyöskentelyyn neuvoja”.

Sipilä kommentoi avustajansa välityksellä Kansan Uutisille, että “[s]en [s. o. vuoden 2014] jälkeen minulla ei tietenkään ole mitään tietoa Katera Steel Oy:n liiketoiminnasta, omistajarakenteesta tai asiakkaista”.[12][13][14]

Kansan Uutisten jälkeen asiasta uutisoi seuraavana päivänä Yle. Yksi Katera Steelin omistajista, pääministerin eno Markku Jauhiainen, kommentoi Ylelle ajatusta siitä, että Kateran omistajat olisivat keskustelleet Terrafame-tilauksesta pääministerin kanssa: “Emme. Tuo on naurettava väite. Ei kukaan pöljä tuollaista, ei kenelläkään tule mieleen, että rupeaisi tuollaista puhumaan. Ohimennen torilla näin hänet. Varmaan hänellä on muutakin tehtävää (kuin pitää yhteyttä).”[15]

Ylen sensuurikohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhain keskiviikkona 30.11.2016 Suomen Kuvalehti julkaisi uutisen otsikolla ”Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen: Uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen”. Lehti paljasti verkkosivuillaan, että Ylen julkaisema uutinen ja pääministerin reaktiot siihen olivat aiheuttaneet kuohuntaa Ylessä. Yhtiön ajankohtaistiimi oli kirjoittanut asiasta jatkojutun, “jossa haastateltiin kahta oikeusoppinutta siitä, oliko Sipilä ollut esteellinen päättäessään valtion sadan miljoonan euron lisärahoituksesta Terrafamelle”, mutta pääministerin lähettämien sähköpostiviestien vuoksi jutun julkaisu peruutettiin. Samoin peruttiin useita muita juttuja, mm. Aamu-tv:stä ja A-studiosta. Kolme Ylen työntekijää kertoi nimettömänä, että Ylen johto torppasi kolme Sipilän esteellisyysepäilyjä koskevaa jatkouutista.[1] Toimittaja Ruben Stiller sai työnantajalta kirjallisen varoituksen siitä, että hän oli ajatellut käsitellä asiaa juontamassaan ohjelmassa Pressiklubi. Varoitus kuitenkin peruttiin myöhemmin. Sipilän sähköpostien vastaanottajina olivat toimittaja Salla Vuorikoski ja Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen. Vuorikoski julkaisi viestit myöhemmin Facebook-seinällään lukuun ottamatta kansalaispalautteita, ja myöhemmin ne julkaisi Iltalehti.[16][17]

Vuorikoski oli lähestynyt kahta Sipilän avustajaa sähköpostitse 25.11.2016 klo 12.08. Saamatta vastausta kommenttipyyntöönsä Vuorikoski julkaisi juttunsa klo 14.05. Ensimmäisen viestinsä Vuorikoskelle Sipilä lähetti klo 15.09. Siinä hän sanoi, että “Eipä kerennyt kommentoida, kun edesvastuuton juttu on jo tehty. Hyvään journalismiin kuuluu se, että syytetyllä on mahdollisuus sanoa oma näkemyksensä.” Myöhemmässä viestissä hän sanoi:[17]

»Me emme tarvitse oppositiota ollenkaan, niin puolueellista Ylen viestintä on ollut tämän vaalikauden aikana. Tämän ovat todenneet erityisesti ne kansanedustajat, jotka ovat olleet pidempään mukana. Tällaista ei kuulema ole nähty koskaan. … Arvostukseni Yleen on nyt täysi nolla, ei tietysti poikkea teidän arvostuksestanne minua kohtaan. Tasoissa ollaan. t. Juha.»

Kyseessä ei siis ollut se, että jutussa olisi ollut jotain oleellisia asiavirheitä, vaan että Sipilä ei saanut kommentoida sitä ennen sen julkaisua.[18]

Myöhemmin päivällä Kuvalehti kertoi, että Jääskeläisellä on keskustatausta: hän toimi 1980-luvulla aktiivisesti keskustanuorissa Etelä-Hämeen piirin puheenjohtajana.[19] Sipilä taas on keskustan puheenjohtaja. Jääskeläinen korosti, että hänellä ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen ollut minkäänlaisia siteitä keskustaan.[20]

Ylen vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen oli myönnettävä Ylen linjanneen, ettei Sipilän esteellisyysepäilyillä ”spekuloida” keskusteluohjelmissa. Hän kiisti kuitenkin, että Yle olisi taipunut painostukseen. Jääskeläisen perusteli linjaa sillä, että asia oli jo useiden päivien ajan ollut käytännössä Ylen pääuutinen, joten uutinen oli laitettava ”oikeisiin mittasuhteisiin” ja oikeusasiamiehelle annettava työrauha.[1]

Sipilä piti tiedotustilaisuuden, jossa hän vakuutti, että hänellä ei ole aikomustakaan rajoittaa lehdistönvapautta ja sanoi, että hänen luottamuksensa Yleä kohtaan on ”ihan ookoo”.[1]

Suomen Kuvalehden jutun jälkeen Ylen uutisjohdon oli pakko perääntyä. Keskiviikkoiltana 30.11.2016 kohua käsiteltiin Ylen A-studiossa. Pääministeri Sipilä perui aiemmin sovitun tulonsa ohjelmaan. Atte Jääskeläisen mukaan syynä oli, että hän odottaa oikeusasiamiehen päätöstä. Jääskeläinen oli ohjelman vieraana, juontaja Susanne Päivärinta haastatteli häntä videolinkin kautta. Päivärinta sanoi lähetyksessä, että häntä ohjeistettiin olemaan hiljaa pääministerin perumisesta. Hän sanoi myös, että maanantain linjausta perusteltiin Ylen työntekijöille paitsi oikeusasiamiehen tutkinnalla ja tapauksen runsaalla uutisoinnilla, myös toteamalla, että linjaukseen on ”muita syitä, joita ei voida kertoa”. Jääskeläinen kiisti sanomiset.[1] Myöhemmin ainakin neljä Ylen työntekijää vahvisti, että päällikkö Marjo Ahonen perusteli Sipilä-uutisoinnin rajoituksia journalististen syiden lisäksi myös “muilla syillä”, joita hän ei kysyttäessä selventänyt.[21]

Jääskeläiseltä kysyttiin myös Ylen politiikan toimituksen entisen päällikön, Pekka Ervastin toukokuussa 2016 saamista potkuista ja siitä, maksettiinko Ervasti hiljaiseksi. Jääskeläinen ei kommentoinut.[2] Haastattelun lopuksi Päivärinta kysyi mm: “Voitko sinä tämän kohun jälkeen jatkaa päätoimittajana ilman, että epäilys uutis- ja ajankohtaisohjelmien riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta ei jatkossakin mietitytä ihmisiä ja ikään kuin leimaa tätä meidän kaikkien työtä?” Aivan viimeiseksi hän kysyi: “Atte Jääskeläinen, hyvin paljon kiitoksia haastattelusta, pakko kysyä tähän loppuun, että saanko minä nyt kirjallisen varoituksen tai myöhemmin potkut tai siirron toisiin hommiin?” Jääskeläisen vastaus oli: “En voi taata sitä etukäteen, katsotaan myöhemmin sitten.”[22]

Helsingin Sanomat uutisoi torstaina, että Sipilä lähetti keväällä Yleen sähköposteja, kun MOT-ohjelmassa oli käsitelty hänen käyttämäänsä sijoitustuotetta, vakuutuskuorta. Tämän jälkeen Ylen johto rajoitti HS:n tietojen mukaan vakuutuskuoren käsittelyä muissa kuin puhtaasti uutisellisissa jutuissa. Ruben Stiller kertoi että hänen saamansa varoitus peruttiin, kun hän oli myöntynyt tiistaina Jääskeläisen ehdotukseen, että Pressiklubin alussa kerrottaisiin Ylen virallinen linja ja se, miksi ohjelmassa ei käsitellä Sipilä-jupakkaa.[1]

Torstaina Pekka Ervasti kertoi Maaseudun Tulevaisuudelle, että tilanne Ylessä on kärjistynyt varsinaisesti kahden viime vuoden aikana. “Juttuja on hyllytetty ja sensuroitu ja toimittajille on annettu varoituksia erityisesti tämän hallituksen aikana.”[2]

Jääskeläinen oli mukana myös seuraavassa Pressiklubissa. Siinä Stiller kysyi häneltä, muistaako hän keväällä käydyn keskustelun, jossa hän oli käskenyt Stillerin harkita sitä, pyytääkö tämä enää Susanna Kuparista Pressiklubiin, koska Kuparinen oli kuulemma Eduskunta III -näytelmässään loukannut pääministerin puolisoa siteeraamalla suoraan hänen vuonna 2011 Rantalakeus-lehdelle antamaansa haastattelua, jossa hän oli sanonut mm. seuraavaa:[23][24]

»Jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan siihen, millaisessa maailmassa me elämme. Voimme ottaa huomioon lähimmäiset tulotasosta riippumatta. Esimerkiksi naapuri voi leipoa toiselle naapurille pullaa tai hoitaa tämän lapsia. Kaikille on mahdollista välittää ihmisistä. … Sinni [sinnikkyys] puuttuu ihmisiltä. Onko se hävinnyt vai onko se vain piilossa? Sitä näkee lähinnä väläyksenomaisesti MM-joukkueen esiintyessä jäällä.»

Näytelmän kertoja tulkitsi Minna-Maaria Sipilän syyttävän kansalaisia laiskoiksi ja itsekkäiksi.[25] Jääskeläinen oli näytelmää itse näkemättä kuullut yleläisiltä, että näytelmä sisältäisi vihapuhetta pääministerin puolisoa kohtaan, ja siksi Yle voisi henkilöityä Kupariseen, mikäli tämä pääsisi ääneen sen kanavilla. Näytelmän lajityyppi on kuitenkin dokumenttinäytelmä, jossa kaikki vuorosanat on otettu julkisista lähteistä, eikä mitään ole pantu kenenkään suuhun kirjailijan toimesta.[26][27] Stiller jäi seuraavalla viikolla sairauslomalle.[28]

13. joulukuuta Yleisradion hallintoneuvosto kokoontui ja päätti, että Jääskeläisen johdolla tehtyyn työhön ei ole tarpeen puuttua. Se ilmoitti olevansa tyytyväinen johdon esitykseen ilmapiirin parantamiseksi Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa, kuten keskusteluihin johdon ja työntekijöiden välillä.[29] Seuraavana päivänä Ylen hallitus käsitteli johtoryhmän selvitystä Ylen riippumattomuudesta ja työilmapiiristä ja antoi Jääskeläiselle täyden luottamuksensa. Hallituksen mukaan se velvoittaa jatkossa Ylen johdon seuraamaan tiiviimmin työilmapiiriä ja pyytää Ylen vastaavilta toimittajilta säännöllisen raportin journalismiin kohdistuvista vaikutus- ja painostusyrityksistä.[30]

Kohun keskellä Ylen ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen ja toimittaja Salla Vuorikoski irtisanoutuivat Ylestä. Vuorikosken mukaan perustavanlaatuiset ongelmat koskevat Ylen riippumattomuutta ja Ylen rahoittajien oikeuksien toteutumista. Vuorikoski kertoi myös seuraavaa: “Talon johto on viestittänyt toistuvasti viime viikkojen aikana työntekijöille, että jos he eivät pysty hyväksymään johdon linjauksia, pitää miettiä, voiko talossa olla töissä. Myös tätä viestiä olen kuunnellut tulevaisuuttani pohtiessa. Oma polkuni vie nyt toiseen suuntaan.”[31] Eronen totesi irtisanoutumisestaan seuraavaa: “Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”[32] Edelleen hän totesi seuraavaa: “Rautasaappaan alla tutkivan journalistin on vaikea hengittää. … Journalistiset näkemyserot päätoimittaja Atte Jääskeläisen kanssa ovat liian suuret. En voi noudattaa täällä journalistin ohjeita, jossa jokaisella on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. … Päätoimittaja halusi muokata juttua Sipilän painostuksen jälkeen. Muuttaa sisältöä, poistaa faktoja, poistaa paikkansa pitävän grafiikan informoimatta siitä lainkaan esimiestä tai jutun tehneitä toimittajia. … Tämä on ihan yleinen keskustelunaihe täällä uutis- ja ajankohtaistoimituksessa, että kuka tänne haluaa jäädä.”[33]

Asia alkoi näyttää siltäkenen mukaan?, että joko pääministeri yritti vaikuttaa Yleen suoraan tai sitten talossa harjoitettiin itsesensuuria, tai kyseessä olivat molemmat. Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen totesi seuraavaa: “Vanha nyrkkisääntö … on, että vallanpitäjän antama palaute muuttuu painostukseksi, jos se on jatkuvaa tai toistuu samasta asiasta kovin monta kertaa.”[34]

Näin esille tullut pääministerin yritys vaikuttaa Ylen journalistisiin sisältöihin oli valtakunnan ykköspuheenaihe noin kolmen viikon ajan. Kyseessä oli skandaali, joka noteerattiin laajalti myös ulkomailla, tiettävästi Nigeriaa myöten.[18] Frankfurter Allgemeine Zeitung vertasi Sipilää Donald Trumpiin, joka ei kestä kriittistä mediaa.[35][36] Asiasta uutisoivat myös mm. Reuters[37] ja BBC.[38]

Jupakkaan otti kantaa myös Toimittajat ilman rajoja huolestuneena sananvapauden tilasta Suomessa.[39] Ylen sisällä tunnelmat olivat luottamusmies Jyrki Saarikosken mukaan “järkyttyneet”.[40]

Pääministerin toimintaan puuttui 3.12. myös Iltalehden toimitussihteeri Mikko Virta jutussaan “Näin käy, kun antaa Sipilälle reilun mahdollisuuden”. Iltalehti oli vuonna 2015 teettänyt Taloustutkimuksella tutkimuksen siitä, kannattavatko suomalaiset Sipilän puuhaamaa “yhteiskuntasopimusta”. Virta kirjoitti tuloksista perjantaina 5. kesäkuuta, ja juttu oli tarkoitus julkaista seuraavana päivänä. Virta toivoi siihen pääministeriltä edes lyhyitä kommentteja, olihan tutkimuksen tulos oletettavasti Sipilälle myönteinen, “suurin osa vastanneista oli valmis pidentämään työviikkoa ja kannatti yhteiskuntasopimusta”. Haastattelupyyntö lähti Sipilän avustajille, mutta mitään ei kuulunut moneen tuntiin. Sitten Iltalehden toimituksessa huomattiin, että keskustan pää-äänenkannattajan, Suomenmaa-lehden verkkosivuille oli ilmestynyt uusi pääuutinen. Otsikossa luki isolla ”Sipilä: Enemmistö suomalaisista kannattaa yhteiskuntasopimusta”. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin Virta sai tekstiviestin Sipilän avustajalta: “Hei Mikko! Pyyntöösi viitaten: Sipilä on Oulussa eikä varmaan ehdi kommentoimaan.” Sipilä ei siis ehtinyt kommentoimaan, mutta ehti kuitenkin vuotamaan uutisen oman puolueensa lehdelle. Virran loppukaneetti oli: “Valehtelisin jos väittäisin, ettei sillä hetkellä mieleeni palautunut vanha sanonta kepusta ja pettämisestä.”[41]

Julkisen sanan neuvosto (JSN) otti tammikuussa 2017 käsiteltäväkseen neljä kantelua aiheesta. Päätöksiä JSN tekee aikaistaan helmikuussa. Se selvittää, rikkoiko Yle Journalistin ohjeita 25.11. julkaistessaan Juha Sipilää koskevan uutisen ilman hänen kommenttejaan; rikkoiko Suomen Kuvalehti Journalistin ohjeita 30.11. julkaistessaan Ylen vaientamista ja Atte Jääskeläistä koskevan uutisen ilman Jääskeläisen kommentteja; tai tehdessään uutiseen oikaisun; sekä rikkoiko Yleisradio Journalistin ohjeita tai rajoittiko Ylen johto toimittajien sananvapautta Terrafame-aiheen käsittelyssä.[42]

JSN valmistelee myös lausumaa, joka ottaa kantaa siihen, onko pääministeri Juha Sipilä rajoittanut Yleisradion tai sen toimittajien sananvapautta. Lausuman tarkoituksena on selventää Journalistin ohjeita toimittajille, päättäjille ja suurelle yleisölle.[42]

Susanne Päivärinta ilmoitti 9.2.2017 irtisanoutuneensa Ylestä.[43]

Tapauksen yleisempi merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteriohjaaja Susanna Kuparisen mukaan tapauksessa näkyy yleisempi ongelma median toiminnassa, minkä hän kiteytti seuraavasti 16.12.2016 lähetetyssä Ylen Perjantai-ohjelmassa:[18]

»…kun pääministeri Juha Sipilä piti tiedotustilaisuuden, jossa hän moitiskeli Yleisradion Terrafame-uutisointia, ja korosti sitä, että se uutinen oli virheellinen, hän halusi oikaista sen virheellisen tiedon, joka sitten oli se, että hänen isoisänsä perusti aivan muun nimisen firman kuin Kateran ja blä-blä-blää, ja mehän kaikki tiedetään, että nää tiedot oli otettu suoraan tän firman omilta nettisivuilta, eli siis mitään virhettä ei ollut, se juttu oli täysin moitteeton. Niin tiedotusvälineitten edustajat ei siinä tilaisuudessa eikä missään muussakaan yhteydessä oikaisseet pääministeriä, että hetkinen, ei ollut mitään virhettä, ja tää on mun mielestä hälyttävää, se kertoo ehkä siitä, mikä on median ongelma laajemminkin, eli me annetaan meidän yhteiskunnallisesti merkittävien henkilöiden käydä sellaista jumalattoman pitkää monologia, jota me ei keskeytetä, vaikka me tiedettäis, että siellä olis virheellisiä väitteitä, niin sitä puhetulvaa ei keskeytetä.»

Tapauksen vuoksi Suomi menetti pitkäaikaisen kärkipaikkansa Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausvertailussa[44].

Sipilä-kirjoitteluun liittyvät aiemmat kohut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipilän haastattelu julkisesta sektorista 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2014 Suomen Yrittäjät -järjestö irtisanoi koeajalla verkko- ja printtijulkaisuissaan työskennelleen toimittaja Teppo Kuittisen kaksi päivää sen jälkeen, kun hän oli 25.10. julkaissut uutisen otsikolla ”Sipilä: ’Suomi vaipunut apatiaan, virkamiesten määrä alas kymmenillä tuhansilla’”[45]. Kuittinen oli haastatellut juhlapuhujana Yrittäjäpäivillä ollutta Sipilää, joka sanoi, että kuntien ja valtion työntekijöiden määrää tulee laskea kymmenillä tuhansilla ja mainitsi, että julkisen sektorin koko on 58 prosenttia bkt:stä. Luvuista nousi kohu. Sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa Sipilälle irvailtiin, eikö hän tiedä julkisen sektorin kokoa.[46] Seuraavana päivänä Yrittäjämedioiden päätoimittaja Kimmo Koivikko soitti kolmesti Kuittiselle.[45] Hän kertoi, että Sipilän esikunnassa oli noussut jutusta melkoinen haloo ja että juttua pitäisi korjata ainakin lisäämällä sana "suhteellinen" bruttokansantuotetta käsittelevään kohtaan, koska oli syntynyt porua siitä, onko julkisen sektorin koko todellakin 58 prosenttia bkt:stä. "Suhteellinen"-sanan lisääminen päästäisi Sipilän pälkähästä.[47] Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja kiisti, että Kuittisen potkut olisivat johtuneet Sipilä-jutusta, vaan että hänen työsuorituksensa ja soveltuvuutensa tehtävään eivät vain vastanneet työnantajan odotuksia. Kuittinen vei tapauksen oikeuteen toukokuussa 2015.[45]

Sipilän tv-puheen retoriikan analyysi 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22. syyskuuta 2015 Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Jouni Tilli julkaisi Politiikka.fi-sivustolla artikkelin otsikolla Pääministeri Sipilän pelastuskertomus. Kirjoituksessa hän analysoi Sipilän epätavanomaista tv-puhetta, jossa Sipilä perusteli hallituksen kaavailemia leikkauksia ja vetosi työmarkkinaosapuoliin, jotta ne etsisivät korvaavia keinoja estää leikkaukset. Tillin mukaan muun muassa: ”Sipilän televisiopuhe on kuin stereotyyppinen luterilaisen papin saarna: esitystapa on asiallinen, suorastaan puisevahko, ja syntiosa on melkoisen pitkä armo-osaan verrattuna.” Juttu linkitettiin Jyväskylän yliopiston Facebook-sivulle. Reilun tunnin kuluttua linkki kirjoitukseen kuitenkin yllättäen poistettiin. Yliopisto ilmoitti Twitterissä poistaneensa linkin, koska "linjamme mukaan kanavissamme ei oteta poliittisesti kantaa. Oma arviointivirhe." Yliopiston johto kiisti, että ulkopuoliset tahot olisivat olleet yhteydessä yliopistoon. Tilli itse piti mahdollisena, että pääministerin kanslia olisi närkästynyt kirjoituksesta ja painostanut yliopistoa poistamaan linkin, koska hän oli lähettänyt kirjoituksensa myös pääministerin erityisavustaja Riina Nevamäelle sekä pääministeri Sipilälle juuri ennen yliopiston ”sensuuripäätöstä”.[47]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Mistä pääministerin ja Ylen välisessä jupakassa on kyse? Yhteenveto kohun keskeisistä vaiheista Helsingin Sanomat. 1.12.2016. Viitattu 1.12.2016.
  2. a b c Pekka Ervasti: Ylen johto on taipunut Sipilän hallituksen painostukseen Maaseudun Tulevaisuus. 1.12.2016. Viitattu 1.12.2016.
  3. Ensimmäisen kantelun osoite ratkaisi: Sipilä-kantelut tutkii sittenkin oikeusasiamies Yle Uutiset. Viitattu 3.12.2016.
  4. Oikeusasiamies: Pääministeri Sipilä ei ollut esteellinen Kaleva.fi. Viitattu 10.2.2017.
  5. Heikki Arola, Eeva Palojärvi, Petri Sajari: Talvivaaran entinen kaivos saa hallitukselta 100 miljoonan euron uuden rahoituksen Helsingin Sanomat. 11.11.2016. Sanoma Oyj. Viitattu 26.11.2016.
  6. Jonna Karjalainen: Terrafamen kaivoksen alasajo ei ole enää vaihtoehto yle.fi. 14.11.2016. Yle. Viitattu 26.11.2016.
  7. Sipilä: Talvivaarassa on tehty ihme is.fi. 14.11.2016. Viitattu 26.11.2016.
  8. Vihreiden Niinistö paheksui Sipilän Terrafame-pipoa Ilta-Sanomat. 15.11.2016. STT. Arkistoitu 19.11.2016. Viitattu 26.11.2016.
  9. Virpi Niemistö: Eri asia olla pipo päässä kaivoksella kuin jatkuvasti Helsingin Mannerheimintiellä Aamulehti. 16.11.2016. Arkistoitu 27.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  10. Juha Sipilä: Veteraani yrittäjän esikuvana juhasi.fi. 5.12.2010. Arkistoitu 26.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  11. Katera Steel: Historia Katera Steel. Arkistoitu 30.11.2016. Viitattu 26.12.2016.
  12. Johan Alén: Pääministerillä läheiset suhteet Talvivaaran urakoitsijaan Kansan Uutiset. 24.11.2016. Viitattu 26.12.2016.
  13. Sipilän Forteliin jäi miljoonapotti Kauppalehti. 25.6.2015. Viitattu 26.12.2016.
  14. Antti Mikkonen: Kansanedustaja Juha Sipilä yrityskaupan sparrarina Talouselämä. 4.11.2011. Viitattu 26.12.2016.
  15. Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta 25.11.2016 (päivitetty 26.11.2016). Yle. Viitattu 26.12.2016.
  16. Kauppinen, Juha: Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen: Uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut Suomen Kuvalehti.fi. 30.11.2016. Viitattu 26.12.2016.
  17. a b Sami Koski: Lue kaikki viestit: Näin Sipilä tylytti Ylen toimittajaa iltalehti.fi. 1.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  18. a b c Perjantai. Yle, 16.12.2016.
  19. Ylen vastaava päätoimittaja oli keskustanuori Suomenkuvalehti.fi. 30.11.2016. Viitattu 1.12.2016.
  20. Jenna Lehtinen, Soila Saroniemi: Ylen päätoimittaja keskustataustastaan: "Ei mitään siteitä eikä sympatioitakaan" Iltalehti. 30.11.2016. Alma Media.
  21. Susanne Päivärinta ja Jan Andersson kiistävät päätoimittaja Atte Jääskeläisen väitteet: Ylen linjausta perusteltiin ”muilla syillä”, juontajat sanovat Helsingin Sanomat. 1.12.2016. Viitattu 3.12.2016.
  22. Yle A-studio, 30.11.2016, n. 15 min. alusta.
  23. Minna-Maaria Sipilä: Kovatuloinen suurperheen äiti Ilta-Sanomat. 16.2.2015. Arkistoitu 26.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  24. Maria Manner: Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa Helsingin Sanomat. 2.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  25. Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa Helsingin Sanomat. 2.12.2016. Viitattu 3.12.2016.
  26. EDUSKUNTA III DOKUMENTTINÄYTELMÄ City-lehti. 1.10.2015. Viitattu 26.12.2016.
  27. dokumenttiteatteri Tieteen termipankki. Viitattu 26.12.2016.
  28. Iltalehti.fi
  29. Ylen hallintoneuvoston vetäjä Yle-kohusta: Likapyykki pestään kotona eikä julkisuudessa Yle Uutiset. Viitattu 14.12.2016.
  30. Ylen hallitus: Kivinen ja Jääskeläinen nauttivat luottamusta Yle Uutiset. Viitattu 14.12.2016.
  31. Mika Koskinen: Salla Vuorikoski lähtee Ylestä Ilta-Sanomat. 14.12.2016. Arkistoitu 26.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  32. Ylen johtoa arvostellut esimies ja Sipilä-uutisointia hoitanut toimittaja irtisanoutuivat: ”Pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin puuttuvaa paljastusjournalismia” Helsingin Sanomat. 14.12.2016. Viitattu 14.12.2016.
  33. Ylen ajankohtaistoimituksen esimies eroaa Ilta-Sanomat. 14.12.2016. Arkistoitu 26.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  34. Unto Hämäläinen: Onko Juha Sipilä sairastunut ”pääministeritautiin”? Helsingin Sanomat. 2.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  35. Jüri Reinvere: Kritische Medien erträgt er nicht Frankfurter Allgemeine Zeitung. 18.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  36. Katariina Karjalainen: Saksalainen laatulehti vertaa Sipilää Trumpiin: ”Ei kestä kriittistä mediaa” Ilta-Sanomat. 19.12.2016. Arkistoitu 27.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  37. Tuomas Forsell: Two journalists quit Finnish broadcaster in row over coverage of PM reuters.com. 15.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  38. Finnish PM Sipila caught up in press freedom row bbc.co.uk. 30.11.2016. Viitattu 26.12.2016.
  39. Reporters Without Borders (RSF) remains concerned about actions taken by national broadcaster Yle 15.12.2016. rsf.org. Viitattu 26.12.2016. en
  40. Samuli Tiikkaja: Luottamusmies: Ylen uutistoimituksessa järkyttyneet tunnelmat Helsingin Sanomat. 14.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  41. Mikko Virta: Näkökulma: Näin käy, kun antaa Sipilälle reilun mahdollisuuden Iltalehti. 3.12.2016. Viitattu 26.12.2016.
  42. a b Julkisen sanan neuvosto käsittelee neljä kantelua pääministeri Sipilään ja Terrafameen liittyvästä uutisoinnista Yle Uutiset. Viitattu 10.2.2017.
  43. Ylen toimittaja Susanne Päivärinta irtisanoutui Suomenkuvalehti.fi. 9.2.2017. Viitattu 10.2.2017.
  44. Lehdistönvapaus­vertailun tulokset karkasivat maailmalle –”Sipilä-gate” vei Suomelta ykköstilan kuuden perättäisen vuoden jälkeen Helsingin Sanomat. 18.4.2017. Viitattu 20.4.2017.
  45. a b c Sipilän haastattelua seuranneet potkut oikeuteen www.journalistiliitto.fi. Viitattu 1.12.2016.
  46. Mika Lehto: Työt loppuivat Sipilä-uutisen kirjoittajalta Iltasanomat. 1.11.2014. Arkistoitu 2.12.2016.
  47. a b Anssi Järvinen: Pääministeri Sipilä. Ja kun media jurppii Anzion mukaan. 27.11. 2016. Image. Viitattu 1.12.2016.