Atte Jääskeläinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Atte Jääskeläinen
Atte Jääskeläinen. Kuva vuodelta 2012.
Atte Jääskeläinen. Kuva vuodelta 2012.
Syntynyt 2. elokuuta 1965 (ikä 53)
Forssa
Ammatti Professori, Senior Advisor
Merkittävät teokset Euroopan valuuttajärjestelmä ja Suomi, 1991
Arvonimi Varatuomari

Atte Sakari Jääskeläinen (s. 2. elokuuta 1965 Forssa) on suomalainen toimittaja, joka työskenteli vuodesta 2007 vuoteen 2017 Yleisradion Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajana ja vastaavana päätoimittajana.[1] Jääskeläinen on kaudella 2017–2018 vieraileva tutkija Britanniassa Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa.[2]

Ennen Yleä Jääskeläinen työskenteli STT:n päätoimittajana ja toimitusjohtajana ja sitä ennen pitkään Helsingin Sanomissa, muun muassa politiikan toimituksen esimiehenä (2001–2004), ja taloustoimituksen esimiehenä (1995–2001). Hän oli Helsingin Sanomissa pankkiasioihin erikoistunut taloustoimittaja Suomen 1990-luvun laman ja pankkikriisin aikana.

Koulutukseltaan Jääskeläinen on oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari. Hän toimi notaarina ja notaarien vanhimpana Helsingin raastuvan- ja käräjäoikeudessa 1993–1994.[1] Hän on kirjoittanut kirjan Euroopan valuuttajärjestelmä EMS ja Suomi.[3]

Yleisradiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskeläinen palkattiin Yleisradioon vuoden 2007 alusta sen ensimmäiseksi vastaavaksi päätoimittajaksi yhtiön yhdistettyä radio- ja tv-uutiset Yle Uutisiksi.[4] Jääskeläinen siirtyi tehtävään Suomen tietotoimiston päätoimittajan ja toimitusjohtajan tehtävästä, jossa hän toimi 2004–2006. Kesällä 2007 hän nousi Ylen johtoryhmän jäseneksi vastaamaan uutisista, aluetoiminnasta ja urheilusta.

Keväällä 2017 Jääskeläinen jätti tehtävänsä Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajana ja vastaavana päätoimittajana pitkään jatkuneen kritiikin seurauksena. Jääskeläinen ja Ylen hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson mainitsivat syyksi Ylen työrauhan säilyttämisen pitkittyneen mediakohun jälkeen.[5] Helsingin Sanomat oli julkaissut edellisenä päivänä jutun, jossa väitettiin Jääskeläisen vihjanneen puolitoista viikkoa aiemmin tehdyssä haastattelussa, että Yle voisi jättää Julkisen sanan neuvoston. Jääskeläinen itse ilmoitti Twitterissä, ettei kyse ollut vihjauksesta vaan sarkasmista.[6]

Yle oli saanut Julkisen sanan neuvostolta maaliskuussa äänin 6–6 puheenjohtajan äänen ratkaistessa langettavan päätöksen, jonka mukaan Ylen ja Jääskeläisen toiminnan saattoi tulkita niin, että Yle olisi taipunut poliittiseen painostukseen.[7]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat kirjoitti joulukuussa 2016, että Jääskeläinen olisi painostanut Yleisradion toimittajia keväällä 2016 uutisoimasta pääministeri Juha Sipilän sijoitusvakuutukseen liittyvistä asioista.[8]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskeläinen on naimisissa ja hänellä on kolme lasta.[9] Jääskeläinen on ollut nuoruudessa Keskustanuorten jäsen.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tia Tuominen (toim.): Suomen lakimiehet 2015 Finlands jurister, s. 273. Helsinki: Talentum, 2015. ISBN 978-952-14-2536-3.
  2. Former Director of News and Current Affairs at Yle to join RISJ as Visiting Fellow 29.8.2017. Reuters Institute. Viitattu 2.12.2017. (englanniksi)
  3. Oikeuskäytäntö kirjallisuudessa Finlex. Finlex.
  4. Atte Jääskeläinen Ylen uutistoiminnan johtoon Kaleva. 26.9.2006. Viitattu 9.2.2017.
  5. Ylen uutistoiminnan johtaja Atte Jääskeläinen jättää tehtävänsä Ylen uutiset. Viitattu 29.5.2017.
  6. Katja Incoronato: Yle-pomo oikoo kohun nostattanutta heittoaan Uusisuomi.fi. 28.5.2017. Viitattu 2.12.2017.
  7. ”Jääskeläinen meni jonkin rajan ylitse”, ”Raskasta aikaa”, ”Menetimme hyvän pomon” – Näin yleläiset kommentoivat Atte Jääskeläisen lähtöä Helsingin Sanomat. 29.5.2017. Viitattu 30.5.2017. (Vain tilaajille)
  8. Sipilä syytti keväällä Yleä valehtelusta Helsingin Sanomat. 1.12.2016. Viitattu 1.12.2016. (Vain tilaajille)
  9. Atte Jääskeläinen vie Ylen uutistoiminnan muutokseen digitoday.fi. 30.6.2006. Viitattu 22.7.2012.
  10. Ylen vastaava päätoimittaja oli keskustanuori Suomenkuvalehti.fi. 30.11.2016. Viitattu 1.12.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]