Sara Heinämaa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sara Heinämaa
Syntynyt 18. marraskuuta 1960 (ikä 56)
Helsinki
Kansallisuus suomalainen
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tunnetuimmat työt Ele, tyyli ja sukupuoli (1996), Toward a Phenomenology of Sexual Difference: Husserl, Merleau-Ponty, Beauvoir (2003), Death, Birth, and Femininity (2010)

Sara Maria Johanna Heinämaa (s. 18. marraskuuta 1960 Helsinki)[1] on Jyväskylän yliopiston filosofian professori ja Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosentti. Hänet valittiin Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi 2016, ja hän aloitti viisivuotisen akatemiaprofessorikautensa vuoden 2017 alussa.

Heinämaan erikoisaloja ovat fenomenologia, eksistentialismi, transsendentaalifilosofia, mielenfilosofia, filosofian historia ja feministinen filosofia. Heinämaa toimii Subjectivity, Historicity, Communality -tutkimusyhteisön johtajana Helsingin yliopistossa (2012–2016).

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinämaa valmistui ylioppilaaksi vuonna 1980, filosofian kandidatiksi 1988 ja lisensiaatiksi 1992. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1996. Heinämaa oli tuntiopettaja Helsingin yliopistossa 1984–2001 ja yliopistonlehtorina 2001–2013. Vuodesta 1997 hän on ollut Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosentti.[1]

Heinämaa työskenteli posti- ja telelaitoksen tutkijana 1988–1989, Suomen Akatemian projektitutkijana 1989–1993, tutkijana 1993–1997, projektinjohtajana 1998–2000, 2001–2003, 2005–2008 ja 2010–2013 sekä akatemiatutkijana 2008–2013. Heinämaa on toiminut Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijana 2005–2008 ja Subjectivity, Historicity, Communality (SHC) -tutkijayhteisön johtajana vuodesta 2013.[1]

Vuosina 1998–2008 Heinämaa oli Oslon yliopiston humanistisen naistutkimuksen filosofian II professori ja vuosina 1999–2001 Turun yliopiston naistutkimuksen professori.[1] Vuonna 2009 hänet nimitettiin Uppsalan yliopiston teoreettisen filosofian professoriksi.[2] Vuodesta 2013 hän on toiminut filosofian professorina Jyväskylän yliopistossa.[1]

Heinämaa toimi Nordic Society for Phenomenology puheenjohtajana vuosina 2007–2014,[1] ja hän on Dan Zahavin ja Hans Ruinin kanssa yksi yhdistyksen perustajista.

Tieteellisen uransa ohessa Heinämaa työskenteli freelancetoimittajana sanoma- ja aikakauslehdissä 1984–1991. Hän toimi kolumnistina Yliopisto-lehdessä 1991–1996, Tekniikka & Talous -lehdessä 1994–1996 ja Helsingin Sanomissa 1996–2000.[1]

Sara Heinämaan sisar Anna Heinämaa on kirjailija ja kuvanveistäjä, ja kirjailija-opettaja Siviä Heinämaa ja opettaja Alli Heinämaa ovat hänen isotätejään.lähde?

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 ilmestyneessä väitöskirjassaan Ele, tyyli ja sukupuoli Heinämaa tutki Simone de Beauvoirin filosofista teoriaa sukupuolisuhteista. Beauvoirin argumentin tulkinnassa ei Heinämaan mukaan ole otettu tarpeeksi huomioon hänen filosofiansa fenomenologista puolta. Heinämaa osoittaa käsitteellisiä ja metodisia yhteyksiä Beauvoirin ja Maurice Merleau-Pontyn filosofoinnin välillä. Näiden yhteyksien kautta on Heinämaan mukaan mahdollista ymmärtää Beauvoirin sukupuolikäsitys fenomenologisena, eikä pelkästään empiirisenä, sosiaalisena tai psykologisena. Fenomenologinen käsitys sukupuolesta mahdollistaa Heinämaan mukaan irrottautumisen erityisesti anglo-amerikkalaisen feministisen teorian ongelmallisesta tavasta jakaa naiseus ja mieheys yhtäältä biologiseen sukupuoleen (engl. sex) ja toisaalta sosiaaliseen sukupuoleen (engl. gender).[3]

Heinämaan tutkimuksen toinen pääalue on klassinen fenomenologia ja erityisesti Edmund Husserlin ja Merleau-Pontyn havainnon- ja ruumiinfenomenologia. Heinämaa on selvittänyt muun muassa ruumiillisuuden eri merkityksiä, ruumiin ilmaisullista luonnetta, intersubjektiivisuuden ulottuvuuksia sekä normaaliutta. Kansainvälisesti hänet tunnetaan nykyfenomenologian omaperäisenä kehittäjänä ( “Sara Heinämaa,” teoksessa Phenomenology – Five Question, toim. Joona Taipale and  Felipe Léon, Automatic Press/VIP, ilmestyy 2016).lähde?

Heinämaa on selvittänyt myös ranskalaisen filosofin ja feministi-teoreetikon, Luce Irigarayn ajattelun fenomenologisia piirteitä. Hän on argumentoinut, että Irigarayn näkemys sukupuolesta ei ole essentialistinen sanan ontologisessa merkityksessä vaan on saanut vaikutteita klassisesta ruumiinfenomenologiasta, joka antaa olemuksille dynaamisen muodon.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinämaa, Sara & Saarinen, EsaOlennainen nainen: Naiskuvan filosofiset perusteet. WSOY, 1983. ISBN 951-0-12137-1.
  • Heinämaa, Sara & Tuomi, Ilkka: Ajatuksia synnyttävät koneet: Tekoälyn unia ja painajaisia. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15575-6.
  • Ele, tyyli ja sukupuoli: Merleau-Pontyn ja Beauvoirin ruumiinfenomenologia ja sen merkitys sukupuolikysymykselle. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1996. ISBN 951-662-652-1.
  • Ihmetys ja rakkaus: Esseitä ruumiin ja sukupuolen fenomenologiasta. Helsinki: Nemo, 2000. ISBN 952-5180-13-1.
  • Toward a Phenomenology of Sexual Difference: Husserl, Merleau-Ponty, Beauvoir, Rowman & Littlefield, 2003.
  • Death, Birth and Femininity: Philosophies of Embodiment, Indiana University Press, 2010.

Toimitettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinämaa, Sara & Tapola, Päivi (toim.): Loputtomat hunnut: Kokoelma eroottisia tekstejä. Helsinki Porvoo Juva: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15162-9.
  • Naisen tieto. Helsingissä: Art House, 1989. ISBN 951-884-030-X.
  • Heinämaa, Sara & Tapola, Päivi (toim.): Shakespearen sisarpuolet: Naisellisia lukukokemuksia. Helsinki: Kääntöpiiri, 1994. ISBN 951-8989-38-9.
  • Heinämaa, Sara & Näre, Sari (toim.): Pahan tyttäret: Sukupuolitettu pelko, viha ja valta. Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-598-3.
  • Heinämaa, Sara & Reuter, Martina & Saarikangas, Kirsi (toim.): Ruumiin kuvia: Subjektin ja sukupuolen muunnelmia. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-689-0.
  • Heinämaa, Sara & Oksala, Johanna (toim.): Rakkaudesta toiseen: Kirjoituksia vuosituhannen vaihteen etiikasta. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-820-6.
  • Heinämaa, Sara & Reuter, Martina & Yrjönsuuri, Mikko (toim.): Spiritus animalis: Kirjoituksia filosofian historiasta. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-899-0.
  • Heinämaa, Sara & Tapola, Päivi (toim.): Isät ja tyttäret. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2927-6.
  • Beauvoir, Simone de: Onko Sade poltettava? ja muita esseitä. Toimittanut Sara Heinämaa ja Erika Ruonakoski. Suomentanut Erika Ruonakoski. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32669-5.
  • Husserl, Edmund: Uudistuminen ja ihmisyys. Toimittanut Sara Heinämaa. Suomentanut Simo Pulkkinen, Timo Miettinen ja Joona Taipale. Helsinki: Tutkijaliitto, 2006. ISBN 978-951-0-32669-5.
  • Consciousness: From Perception to Reflection, toimittaneet Sara Heinämaa, Vili Lähteenmäki ja Pauliina Remes, Springer, 2007.
  • Psychology and Philosophy : Inquiries into the Soul from Late Scholasticism to Contemporary Thought toimittaneet Sara Heinämaa ja Martina Reuter, Springer, 2009.
  • Phenomenology and the Transcendental, toimittaneet Sara Heinämaa, Mirja Hartimo ja Timo Miettinen, Lontoo: Routledge 2014. ISBN 978-0-415-86988-1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Kuka kukin on 2015, s. 179–180. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Sara Heinämaa filosofian professuuriin 10.9.2014. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 7.11.2015.
  3. Kupiainen, Reijo: Sukupuoli: olemus vai tyyli?. Niin & näin, 1996, nro 3. Artikkelin verkkoversio.
  4. Heinämaa, Sara: "On Luce Irigarays Phenomenology of Intersubjektivity". Teoksessa Cimitile, Maria C. & Miller, Elaine P. (toim.): Returing to Irigaray, s. 243-265. Albany: State University of New York Press, 2007. ISBN 978-0791469200. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]