SW (taajuusalue)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Äänisignaalin tie studiosta radiovastaanottimeen. Kohdat - 'AM - Amplitude Modulation' - 'FM - Frequency Modulation' - ovat vaihtoehtoiset; joko/tai. SW-alueen lähetykset ovat amplitudimoduloituja (AM).

SW-taajuusalue[1] (engl. short wave, SW)[2] , eli lyhytaaltotaajuusalue tai lyhytaaltoalue tai lyhyet aallot on yleisradiotoiminnan taajuusalue, jonka lähetystaajuusalue on 2 300 kHz– 26 100 kHz:ä. Aluetta ei pidä sekoittaa muuhun lyhytaaltolähetystoimintaan, kuten LA-radiopuhelinliikenteesen.

SW-aaltoalue oli lyhyitä aaltoja vielä 60-luvullakin, ja niiden käyttämiseksi pitkien (LW) ja keskipitkien aaltojen (MW) ohella tehtiin paljon kehitystyötä. Nykymittapuulla SW-alueen taajuudetkin ovat pitkiä, sillä suuri osa tietoliikenteestä (radio, televisio, mobiilidata...) liikkuu nykyään vielä lyhyempien aaltojen kuljettamina; UHF, ULA, matkapuhelimet, mikroaaltolinkit jne. Mahdollinen radion digitalisointi voi tuoda nykyistä (ULA-aluetta) lyhyemmät radioaallot takaisin yleisradiotoiminnan keskiöön, sillä digitaalilähetys (DRM) ei edellytä yhtä korkeita lähetystaajuuksia kuin ULA-alueen taajuusmoduloidut (FM) lähetykset[1].

Porin SW-lähetysasema 50-luvulla. Lähetysantenni kulkee kahden korkean maston huippujen välillä.

Yleisradiolähetysten keskipitkät aallot (MW) ja lyhyet aallot (SW) alkoivat osaksi korvautua kotimaanyhteyksissä monissa maissa vain noin 50 km kantavilla ultralyhyillä aalloilla (ULA), jolloin modulaationa ei käytetty enää häiriöherkkää amplitudimodulaatiota (AM), vaan taajuusmodulaatiota (FM, frekvenssimodulaatio, engl. frequency modulation).

Ali-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

120 metrin aaltoalue (2 300 kHz–2 495 kHz), 'tropiikkiaaltoalue' eli 'tropiikkibandi'. Puhekielessä, vapaamuotoisessa kirjallisessa esityksessä ja yleisradioasemien kaukokuunteluharrastuksessa eli DX-kuuntelussa alimpien taajuuksien aaltoalueita kutsutaan tropiikkibandeiksi. Tämä nimitys juontuu siitä, että monet tropiikin alueen yleisradioasemat toimivat usein 60-90 metrin aaltoalueilla. Ne kuuluvat myös Euroopassa radiokelien ollessa otolliset signaalin etenemiselle.

90 metrin aaltoalue (3 200 kHz–3 400 kHz), 'tropiikkibandi'

75 metrin aaltoalue (3 900 kHz–4 000 kHz), 'tropiikkibandi'

60 metrin aaltoalue (4 750 kHz–5 060 kHz), 'tropiikkibandi'

49 metrin aaltoalue (5 900 kHz–6 200 kHz)

41 metrin aaltoalue (7 200 kHz–7 450 kHz)

31 metrin aaltoalue (9 400 kHz–9 900 kHz)

25 metrin aaltoalue (11 600 kHz–12 100 kHz)

22 metrin aaltoalue (13 570 kHz–13 870 kHz)

19 metrin aaltoalue (15 100 kHz–15 800 kHz)

16 metrin aaltoalue (17 480 kHz–17 900 kHz)

15 metrin aaltoalue (18 900 kHz–19 020 kHz)

13 metrin aaltoalue (21 450 kHz–21 850 kHz)

11 metrin aaltoalue (25 600 kHz–26 100 kHz)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Laitinen, Mikko: [http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016110428150 Lyhyt-, keski- ja pitkäaaltotaajuus- alueiden käyttö ääniyleisradiotoimintaan (verkkojulkaisu)] (PDF (255.4kt)) 31.10.2005. Valtioneuvosto : Julkaisuarkisto Valto. ”...selvittää lyhytaalto- (SW), keskiaalto- (MW) ja pitkäaalto- (LW) taajuusalueiden käyttöön liittyvä...” Viitattu 9.10.2021.
  2. [https://www.itu.int/en/ITU-R/terrestrial/workshops/RRS-15-Asia/Documents/GE75-E.pdf Broadcasting Assignment Plan GE75] International telecimmunication union (ITU). Viitattu 10.10.2021.