Renault R26

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Renault R26
Giancarlo Fisichella Kanadan GP:ssä.
Giancarlo Fisichella Kanadan GP:ssä.
Talli Ranskan lippu Renault
Suunnittelija(t) Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Bob Bell
Kuljettajat 1. Espanjan lippu Fernando Alonso
2. Italian lippu Giancarlo Fisichella
Teknisiä tietoja
Renkaat M Michelin
Polttoaine Elf
Jarrut Hitco
Runko Hiilikuitumonokokki
Moottori Vapaasti hengittävä Renault RS26 2.4L 90°
Voimansiirto Renault 7-vaihteinen puoliautomaattinen pituussuuntainen vaihdelaatikko
Kilpailuhistoria
Debyytti Bahrainin GP 2006
Kilpailuja 18
Voittoja 8
Paalupaikkoja 7
Nopeimpia kierroksia 5
Palkintosijoja 19
MM-pisteitä 206
Valmistajien maailmanmestaruuksia 1
Kuljettajien maailmanmestaruuksia 1

Renault R26 oli brittiläisen Bob Bellin suunnittelema Formula 1 -auto, jolla ranskalainen Renault talli kilpaili kaudella 2006. Autoa ajoivat vuoden 2005 maailmanmestari, espanjalainen Fernando Alonso, sekä italialainen Giancarlo Fisichella. Testikuljettajana toimi suomalainen Heikki Kovalainen. Autossa oli Michelinin renkaat, Hitcon valmistamat jarrut ja se käytti Elfin valmistamaa polttoainetta. Auto painoi kuljettajan kanssa 605 kilogrammaa.

Alonso avasi kauden voittamalla Bahrainin GP:n. Malesian GP:ssä Fisichella saavutti kauden avauspisteensä voittamalla kilpailun startattuaan paalupaikalta. Edellinen tallin kaksoivoitto oli saavutettu vuoden 1982 Ranskan GP:ssä. Fernando saavutti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Australian GP:n Alonso voitti kolmannesta lähtöruudusta, kun Fisichella jäi viidenneksi startattuaan toisesta ruudusta. San Marinon GP:ssä Alonso ajoi palkintokorokkeelle toiseksi saavuttaen samalla kilpailun nopeimman kierroksen. Fisichella jäi viimeiselle pistesijalle oltuaan kahdeksas. Euroopan GP:hen Alonso starttasi paalupaikalta, mutta joutui kilpailussa antautumaan Ferrari-kuljettaja Michael Schumacherille ja jäi toiseksi. Fisichella ajoi kilpailussa kuudenneksi. Alonso palasi voittajaksi kotikilpailussaan Espanjan GP:ssä startattuaan paalupaikalta. Fisichella täydensi tallin menestystä kolmannella sijallaan. Monacon GP:hen Alonso lähti paalupaikalta ja piti sijoituksensa kilpailun loppuun asti. Fischella saavutti kolme MM-pistettä sijoittuen kuudenneksi. Britannian GP:ssä Renaultille kyseessä oli tallin 200. Grand Prix. Alonso saavutti paalupaikan, voiton sekä nopeimman kierroksen ja Fisichella oli neljäs. Alonso jatkoi voittokulkuaan Kanadan GP:ssä ottamalla paalupaikalta startattuaan neljännen peräkkäisen voittonsa. Fisichella sijoittui toistamiseen peräkkäin neljänneksi saatuaan kilpailun alussa varikonläpiajorangaistuksen otettuaan varaslähdön. Rengasvalmistaja Michelin saavutti myös kilpailusta 100. voiton.

Yhdysvaltain GP:ssä Fisichella vastasi pitkästä aikaa tallin paremmasta suorituksesta ajamalla palkintokorokkeelle kolmanneksi. Alonso sijoittui lopputuloksissa viidenneksi. Ranskan GP:ssä Alonso palasi palkintokorokkeelle sijoittumalla kilpailussa toiseksi. Fisichella jäi kuudennelle sijalle. Saksan GP:ssä talli jäi palkintosijojen ulkopuolelle, kun Alonso oli viides ja Fisichella kuudes. Sateisessa Unkarin GP:ssä tallin molemmat kuljettajat keskeyttivät ja samalla katkesi tallin 18 kilpailun mittainen pistesijaputki. Alonso palautti tallin palkintosijoille Turkin GP:ssä sijoittumalla toiseksi, kun taas Fisichella jäi jälleen kuudenneksi. Italian GP:ssä Fichella ajoi neljänneksi. Alonso joutui keskeyttämään kilpailun moottoririkon seurauksena. Kiinan GP:hen Alonso starttasi paalupaikalta, mutta joutui jälleen tyytymään lopputuloksissa toiseen sijaan Michael Schumacherin voitettua. Fisichella ajoi myös palkintokorokkeelle ollen kolmas. Talli hyllytti kilpailun jälkeen tyrineen varikkomiehen.[1] Japanin GP:ssä Alonso nousi kuljettajien MM-sarjassa kymmenen pistettä toisena olleen Schumacherin edelle voitettuaan kilpailun. Fisichella oli kilpailussa jälleen kolmas, joka sai hänet liikuttumaan kyyneliin palkintopallilla hänen parhaan ystävänsä Tonino Viscianin kuoltua sydänkohtaukseen torstaina.[2] Brasilian GP:ssä Alonso varmisti toisella sijallaan toisen peräkkäisen kuljettajien mestatuutensa.

Renault voitti toistamiseen peräkkäin myös valmistajien MM-sarjan 206 pisteellä. Toiseksi jäänyt Ferrari saavutti 201 pistettä.

Henkilökunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sponsorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 3D Systems
  • Altran
  • CD adapco
  • Champion
  • Charmilles
  • Lan cel
  • Magneti Marelli
  • NetApp
  • O.Z. Racing
  • Processia Solutions
  • Phantom Works
  • PVAXX
  • Lombardi

Formula 1 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi Talli Moottori Renkaat Nro Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Pisteet Sijoitus
2006 Renault Renault V8 M BHR MAL AUS SMR EUR ESP MON GBR CAN USA FRA GER HUN TUR ITA CHN JPN BRA 206 1.
1 Espanjan lippu Fernando Alonso 1 2 1 2 2 1 1 1 1 5 2 5 Kesk. 2 Kesk. 2 1 2
2 Italian lippu Giancarlo Fisichella Kesk. 1 5 8 6 3 6 4 4 3 6 6 Kesk. 6 4 3 3 6

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan lippu Renault Sport Formula One Team

Tallipäälikkö:
Ranskan lippu Cyril Abiteboul

Kilpakuljettajat:
27. Saksan lippu Nico Hülkenberg · 30. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jolyon Palmer · 55. Espanjan lippu Carlos Sainz

Testikuljettajat:
Venäjän lippu Sergei Sirotkin

Formula 1 -autot:
RS01 · RS10 · RE20 · RE20B · RE30 · RE30B · RE30C · RE40 · RE50 · RE60 · RE60B · R202 · R23 · R23B · R24 · R25 · R26 · R27 · R28 · R29 · R30 · R31 · RS16 · R.S.17