Rakennus
Rakennus on erillinen, kiinteä, omalla sisäänkäynnillä varustettu rakennelma, joka sisältää katettua, yleensä seinien erottamaa tilaa.[1]
Rakennusta vähäisempää rakentamisen tulosta nimitetään yleensä rakennelmaksi. Oikeudellisessa merkityksessä myös rakennelmat voidaan rinnastaa rakennuksiin.
Rakennusten historiaa Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: asuntorakennusten historia
Vanhimmat rakennukset Suomessa olivat ilmeisesti kotia. Kuitenkin jo kivikaudella Suomessa on tehty myös isokokoisia rakennuksia hirsisalvostekniikan avulla. Seinät oli osittain tuettu maa-aineksella, tai osittain kaivettu maan sisään. Yleensä rakennus oli pieni, mutta ne saattoivat olla jopa kymmeniä metrejä pitkiä, rivitalomaisia usean perheen, tai yhden sukuklaanin asumuksia. Hirsisalvostekniikan perinne on väliin kuitenkin katkennut, jonka vuoksi siirryttiin käyttämään kotaa, ja myös uutta tulokasta majaa. Uudelleen hirsitalot tulivat käyttöön metallikausilla. Talon uuden tulemisen jälkeen majaa on käytetty enää tilapäisasumuksena, ja kotaa puolestaan keittopaikkana, jossa on tehty ruokaa erityisesti kesällä.
Rakennukset olivat pitkään maalattiaisia. Seinät ovat voineet olla esimerkiksi hirttä, lautaa, turvetta tai savea. Vanhimmissa taloissa on ollut joko nuotiopaikka keskellä lattiaa, tai ruoka on valmistettu erillisessä keittokodassa. Uunit ja savupiiput yleistyivät vasta keskiajalla.
Rakennuksen oikeudellinen määritelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maankäyttö- ja rakennuslain 113 pykälän mukaan[2]
- Rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän lain tavoitteisiin liittyvistä syistä.
- Rakennuksena ei kuitenkaan pidetä kooltaan vähäistä ja kevytrakenteista rakennelmaa tai pienehköä laitosta, ellei sillä ole erityisiä maankäytöllisiä tai ympäristöllisiä vaikutuksia.
Rakennuksen määritelmä MRL:ssa ei ole tekninen määritelmä, vaan oikeudellinen määritelmä ja se on sellaisena lähinnä viranomaisvalvonnan apuväline.
Oikeudellisessa määrittelyssä rakennuksen käsitteeseen liittyy oleellisesti viranomaisvalvonnan tarve. Ympäristövaikutustensa vuoksi rakennelmaakin voidaan pitää rakennuksena ja rakennuksen tekemiseen tarvitaan aina rakennuslupa. Muutoin rakennelmien ja pienehköjen laitosten pystyttämiseen tai sijoittamiseen riittää toimenpidelupa.
Rakennuksen oikeudellinen määritelmä on eri asia kuin rakennuksen tekninen ja yleiskielinen määritelmä, ja yksittäistapauksissa rakennuksen määrittelee lain soveltaja. Oikeuskäytännössä rakennuksena on pidetty muun muassa 60 metrin korkuista linkkitornia, 56 m² majoitustelttaa, 145 m² ruokailutelttaa, kesäasunnoksi rakennettua proomua, asunnoksi sisustettua rautatievaunua, sekä maanalaista käymälä- ja varastorakennusta.[3]
Rakennusten rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luvanvaraisessa rakentamisessa on noudatettava Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksiä, joskin kunta voi sallia niihin vähäisiä poikkeuksia kunhan keskeisiä vaatimuksia ei syrjäytetä. Lain, asetuksen ja määräysten avulla rakentamiselle asetetaan vähimmäistaso.
Vaatimukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakennuksilta ja muilta rakennuskohteilta edellytetään muun muassa:
- lujuutta ja vakautta. Rakennukseen kohdistuvat kuormitukset eivät saa aiheuttaa sortumia eivätkä epäsuotavia muodonmuutoksia.
- paloturvallisuutta. Ihmisten on päästävä poistumaan palavasta rakennuksesta ja kantavien rakenteiden on kestettävä määrätyn vähimmäisajan.
- turvallisuutta. Rakennus ei saa aiheuttaa hygienia-, terveys- tai ympäristöriskejä.
- käyttöturvallisuutta
- riittävää ääneneristävyyttä.
- riittävää lämmöneristystä ja energiataloudellisuutta.
- kosteusteknistä toimivuutta.
- määrätyn tasoista esteettömyyttä.
Rakennustyyppejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakennukset voidaan jaotella käyttötavan ja rakennusmuodon perusteella seuraavasti:
- asunnot
- asuinrakennukset eli talot, joita käytetään vakinaiseen asumiseen
- loma-asunnot, kuten vapaa-ajan asunto, kesämökki
- tilapäisasunnot, kuten metsäsauna
- hoitolaitokset
- sairaalat, terveyskeskukset
- vanhainkodit
- hoito- ja kuntoutuslaitokset
- parantolat
- vankilat
- kokoontumistilat
- liikerakennukset
- työpaikkatilat
- toimistorakennukset
- hallintorakennukset, esimerkiksi virastot
- tuotanto- ja varastotilat
- autosuojat, pysäköintitalot
- maatalousrakennukset eli maatalouden tuotanto- ja varastotilat
- talousrakennukset; esimerkiksi asunnosta erillinen sauna
- teollisuusrakennukset; myös korjaamot, huoltoasemat, työpajat
- varastot
- vesitornit
- voimalat
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tilastokeskus: Rakennus- ja asuntotuotanto, Käsitteet ja määritelmät Tilastokeskus. Viitattu 24.7.2013.
- ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ari Ekroos & Vesa Majamaa: Maankäyttö- ja rakennuslaki. Helsinki 2005 ISBN 951-37-3913-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rakennukset Wikimedia Commonsissa
