Palosammutin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
ABC-paloluokkiin sopiva jauhesammutin, jonka sammutusteho on 43A 233B.

Palosammutin eli käsisammutin on laite, jonka tarkoituksena on rajoittaa ja sammuttaa tulipaloja. Sammuttimia käytetään alkusammutukseen tilanteissa, joissa palon laajeneminen on mahdollista estää nopealla toiminnalla. Siksi palosammuttimia on hajasijoitettuina useaan paikkaan esimerkiksi kaupoissa ja teollisuudessa, jotta alkava palo voitaisiin saada omin toimin sammutetuksi tai sen laajeneminen estetyksi ennen palokunnan saapumista.

Palosammuttimia on useita erilaisia. Tyyppi valitaan itse oletetun tarpeen tai palomääräysten edellyttämällä tavalla. Suomessa rakennuksen palosammuttimien ja pikapalopostien sekä muiden tarpeellisten sammuttimien määräystenmukaisuutta valvovat palotarkastajat.

Palosammuttimien väri on Suomessa punainen SFS-EN 3 standardin mukaisesti.[1]

Paloluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulipalot on jaettu Suomessa SFS-EN 2 -standardin[2] mukaan paloluokkiin palavan aineen perusteella:[3]

Sammutusteho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammuttimeen merkittyjen sammutinluokkien kirjaimet kertovat millaisten aineiden (joista kerrotaan tarkemmin yllä paloluokat-osiossa) sammuttamiseen sammutin sopii. Kirjaimiin A ja B liitetyt luvut kertovat sammuttimen palonsammutustehosta. Mitä suurempia luvut ovat, sitä tehokkaampi sammutin on A- tai B-luokan palojen sammutuksessa. Siten 55A merkitty sammutin sammuttaa kiinteitä paloja tehokkaammin kuin 43A merkitty. Sammutinluokille C, D ja F ei ole Suomessa pakollisesti käytettäviä sammutustehoa osoittavia lukuja, sillä näiden palotyyppien sammumistehon mittauksille ei ole pakollisia standardeja.[3] Sammutinta ostettaessa on huomioitava että sammutusaineen painolla tai tilavuudella ei ole sammuttimen tehonumeron kaltaista suoraa yhteyttä sammuttimen sammutustehoon.

Alla on kerrottu EN 3-7 (2004) standardin mukaisista sammutinluokista tarkemmin,[3] joihin sammutinluokat Suomessa pohjautuvat.[4]

A-sammutinluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-sammutinluokat ovat 5A, 8A, 13A, 21A, 27A, 34A, 43A ja 55A, joista 55A omaa parhaimman palavien kiinteiden aineiden sammutustehon.[3]

A-luokan koepalossa sammuttimen pitää sammuttaa tietynkorkuiselle metallipöydälle koottu puutapuli, jonka pituus vaihtelee testin mukaan. Tapuli koostuu noin 500 x 39 x 39 mm särmiömäisistä puukalikoista, jotka on asetettu pöydälle ilmavasti tietyin tasaisin välimatkoin toisistaan. Kalikat pinotaan kerroksittain ja seuraavan kerroksen kalikat on aseteltu ristikkäin suoraan kulmaan suhteessa tätä alempaan kerrokseen. Kerroksia on 14, joten tapulin korkeus on noin 546 mm (39 x 14 mm).[3]

Tapulin alle laitetaan sen sytyttävä palava heptaaniallas. 2 min jälkeen allas vedetään pois. Tapulin annetaan vielä palaa 6 min, minkä jälkeen alkaa sammutus. Sammuttaja liikkuu ja sammuttaa tulen taitonsa mukaan ja yrittää saada mahdollisimman hyvän sammutustuloksen. Sammutusaika ei saa olla pitempi kuin 5 min testitulikoolle 21A tai sitä pienemmille. Suuremmille testitulille 7 min on suurin sammutusaika. Kokeen läpäisemiseksi liekit on sammutettu enimmäisaikarajan sisällä eivätkä ne ilmesty uudelleen 3 min jälkeen. Tietyn kokoisen ja tyyppisen sammuttimen tulee myös toimia tyhjentymättä tietty vähimmäisaika.[3]

Luku A:n edessä on palavan puutapulin pituus desimetreinä (dm). Tapuli on 5 dm leveä ja 5.46 dm korkea. Siten esimerkiksi merkintä 5A tarkoittaa, että sammutin kykenee sammuttamaan 5 x 5.46 x 5 dm3 tapulin – sen tilavuus on siis 136.5 dm3 eli 0.1365 m3. 55A tarkoittaa sitä, että sammutin kykenee sammuttamaan 55 x 5.46 x 5 dm3 tapulin – sen tilavuus on siis 1501.5 dm3 eli 1.5015 m3.[3]

B-sammutinluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-sammutinluokat ovat 21B, 34B, 55B, 70B, 89B, 113B, 144B, 183B ja 233B, joista 233B omaa parhaimman palavien nesteiden tai nestemäisten aineiden sammutustehon.[3]

B-luokan testitulet tehdään erikokoisissa lieriömäisissä metallilevystä tehdyissä altaissa. Allas täytetään 1/3 vedellä ja 2/3 heptaanilla tilavuusosuuksina. Liuos sytytetään ja sen annetaan palaa 1 min, jonka jälkeen sammutus aloitetaan 10 sekunnin aikana. Kokeen läpäisemiseksi sammuttimen tulee sammuttaa allas ja sammuttimen tulee toimia sammutinaineesta riippuen tietty minimiaika.[3]

Luku B:n edessä on vesi-heptaaniliuoksen tilavuus litroina. Esimerkiksi 21B altaassa tulen pinta-ala on 0.66 m2 ja liuosta on 21 l. 233B altaassa pinta-ala on 7.32 m2 ja liuosta on 233 l.[3]

Sammutintyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilidioksidisammuttimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköpalon sammutus hiilidioksidilla. Torvimainen suutin ja diffuusori on suunniteltu lumenmuodostuksen (kuvassa näkyy jäähileitä) ja kantomatkan suurentamiseen. Diffuusori myös suojaa käyttäjää vapautuvan kaasun kylmyydeltä.[5]

Hiilidioksidisammuttimet sammuttavat nestepaloja (B-luokka). Ne sopivat muun muassa joihinkin laboratorio- ja hienomekaanisen teollisuuden palojen sammuttamiseen koska hiilidioksidi ei sotke paloa mahdollisesti ympäröiviä herkkiä laitteita toisin kuin esimerkiksi jauhesammuttimet. Hiilidioksidi sopii myös sähköpalojen sammutukseen esimerkiksi konesaleissa ja sähkötiloissa. Hiilidioksidi ei johda sähköä, ja sammuttimilla voi usein sammuttaa enimmillään 1000 voltin jännitteen omaavia kohteita 1 metrin päästä saamatta sähköiskua. Sammuttimia voi säilyttää kylmässä.[5] Suurin toimiva sammutusetäisyys on usein 1 m.[6]

Hiilidioksidi ei sovi sammutukseen ulkona muun muassa tuulen kaasua hälventävän vaikutuksen vuoksi[7] tai elintarvikerasvapalojen sammuttamiseen. Hiilidioksidin sammutusvaikutus on hyvin lyhytkestoinen. Siten se ei yleensä estä rasvapalojen uudelleensyttymistä.[3]

Sammuttimien ilmaa raskaampi hiilidioksidi[8] tukahduttaa palon syrjäyttämällä siitä hapen. Laajentuva hiilidioksidikaasu on myös kylmää[2] (-75 °C) ja laskee siten palon lämpötilaa alle paloreaktioihin riittävän lämpötilan. Kylmän vuoksi hiilidioksidia ei pidä käyttää ihmisen sammuttamiseen.[7]

Suomessa hiilidioksidisammuttimien yläosan/kaulan tulee olla väriltään harmaa.[1]

Neste- tai vaahtosammuttimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaahtosammuttimen käyttöä.

Neste- tai vaahtosammuttimet sammuttavat kiinteitä ja nestepaloja (AB-luokka). Toinen näistä sammutintyypeistä toimii vaahdolla ja toinen nesteellä.[3] Sammuttimet sopivat erityisesti asuntoihin, toimistoihin ja julkisiin paikkoihin, koska ne sotkevat paljon vähemmän kuin jauhesammuttimet. Jälkisiivous on siten jauhesammuttimia helpompaa,[9] myös ilkivaltatapauksissa joissa sammutinta käytetään sotkemiseen.[9][10] Sammutinta voi ehkä käyttää sähköpaloihin,[8] mutta sähköturvallisuus tulee tarkistaa sammuttimen käyttöohjeista.[9] Suurin toimiva sammutusetäisyys on usein 3 m.[6]

Neste- tai vaahtosammuttimia ei voi yleensä säilyttää kylmässä eli alle 0 °C:n, mutta erityisiä jopa -30 °C kylmäsäilytystä kestäviä sammuttimia on saatavilla.[2] Neste- ja vaahtosammuttimet ovat jauhesammuttimia kalliimpia.[11]

A-luokan vaahtosammuttimissa sammutusaineena on vesi, johon on lisätty veden pintajännitystä alentavia aineita. Tällöin vesi voi paremmin tunkeutua huokoiseen palavaan aineeseen tulta tukahduttaen. B-luokan sammutinaineet pystyvät lisäksi kellumaan palavan nesteen pinnalla muodostaen kalvon, joka eristää tulta ruokkivan ilman ja palavien aineiden yhteyden toisiinsa.[3]

Nesteiden ja vaahtojen koostumuksen ovat moninaisia ja ovat usein osin tuotesalaisuuksia. Yhdessä B-luokan vaahtoseoksessa ainesosia ovat hydrolysoitu proteiini, glykolipohjaiset liuottimet, pinta-aktiivinen fluoriyhdiste, epäorgaaniset suolat ja vesi (yli 70 %), heksyleeniglykoli (17 %), etyleeniglykoli (13 %) ja diklorofeeni (0.02 %). Tässä esimerkissä jäätymispistettä laskevat suolat ja hyvin kylmässäkin jäätymättömät glykolit mahdollistavat seosta sisältävän sammuttimen säilytyksen alimmillaan -28 °C:ssa, joka on nestesammuttimille poikkeuksellista. Eräässä nesteseoksessa ainesosia ovat kaliumkarbonaatti (yli 30 %), kaliumasetaatti (18 %) vesi (52 %).[3]

Ponnekaasuna neste- ja vaahtosammuttimissa, mutta myös lähes kaikissa muissa sammutintyypeissä käytetään typpeä.[3]

Jauhesammuttimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jauhesammuttimen käyttöä. Suutin on suunnattu oikeaoppisesti[9] liekkien juureen sammutusvaikutuksen kohdentamiseksi.

Jauhesammuttimet sammuttavat useimmiten kiinteitä, neste- ja kaasupaloja (ABC-luokka). Harvat sammuttimista eivät tosin sovi kiinteille ja kuuluvat BC-luokkaan.[3] Jauheet ovat turvallisia sähköpalojen sammutuksessa.[8] ABC-jauheet sopivat erityisesti teollisuuteen, tulityöpaikkoihin, korjaamoihin ja palavien nesteiden/kaasujen varastoihin, mutta myös koteihin ja kokoontumis- tai liiketiloihin[9] sekä joihinkin sokkeloisiin tiloihin kuten moottoreihin (autot, veneet). Sammuttimia voidaan varastoida kylmässä.[12] Suurin toimiva sammutusetäisyys on usein 3 m.[6]

Jauhesammuttimet sotkevat runsaasti,[9] joten tämä tulee huomioida julkisissa tiloissa joissa voi esiintyä ilkivaltaista sotkemista.[9][10] Jauhe on usein myös syövyttävää[3] ja voi vaurioittaa esimerkiksi huoneessa helposti pölypilvenä levitessään elektroniikkaa.[9] Jauhepöly voi myös haitata näkemistä palavassa huoneistossa.[3] Jauhe kannattaa imuroida jälkisiivouksessa pois, veden kanssa se voi muodostaa syövyttäviä aineita.

Jauheet sammuttavat palon lähinnä hajoamalla kuumassa lämpöä sitovin (endotermisin) reaktioin jäähdyttäen siten paloa: tämä on merkittävin vaikutus B- ja C-luokan palojen sammutuksessa. Sulfaatti- ja fosfaattijauheet myös tukahduttavat paloa muodostamalla paloalueelle epäorgaanisten yhdisteiden polymerisaation kautta muodostuneen kalvon: tämä on merkittävin vaikutus A-luokan palojen sammutuksessa. Jotkin jauheet myös hajoavat paloa tukahduttavaksi typeksi, vedeksi ja hiilidioksidiksi.[3]

ABC-luokan sammuttimissa pääainesosina on usein ammoniumdivetyfosfaattia ja ammoniumsulfaattia. Ammoniumsulfaatti hajoaa 336–339 °C:ssa, ja 355–357 °C:ssa muuntuu ammoniakiksi ja ammoniumvetyfosfaatiksi. Lämpötilan noustessa lisää vapautuu typpeä, vettä, rikkidioksidia ja rikkitrioksidia. Muodostuvat ammoniakki, typen oksidit ja fosforin oksidit ovat syövyttäviä ja voivat ärsyttää keuhkoja. Typpiyhdisteiden, kuten muodostuvien nitraattien, palaessa on myös mahdollista, että syntyy myrkyllistä syaanivetyä.[3]

BC-luokan sammuttimissa pääainesosina on usein natriumvetykarbonaattia ja kalsiumkarbonaattia. Natriumvetykarbonaatti hajoaa lämpötilassa 100–200 °C natriumkarbonaatiksi, vedeksi ja hiilidioksidiksi. Natriumkarbonaatti hajoaa natriumoksidiksi ja hiilidioksidiksi noin 660 °C:ssa. Kalsiumkarbonaatti puolestaan hajoaa kalsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi lämpötilassa 600–900 °C jauheen raekoosta riippuen. Toisissa BC-sammuttimissa on kaliumvetykarbonaattia, joka hajoaa 100–200 °C:ssa vedeksi, hiilidioksidiksi ja kaliumkarbonaatiksi. Kaliumkarbonaatti hajoaa hiljalleen kaliumoksidiksi ja hiilidioksidiksi. Eri karbonaattiyhdisteiden palaessa voi muodostua häkää.[3]

Jauheissa on myös sammutteen ulosvirtausnopeutta lisääviä liukasteita ja koostumusta parantavia paakkuuntumisenestoaineita.[3]

Rasvapalosammuttimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elintarvikerasvapalosammuttimet sammuttavat kasvi- ja eläinrasvapaloja, mutta myös palavia nesteitä ja kiinteitä aineita (ABF-luokka). Ne sopivat erityisesti keittiöihin, joissa on rasvakeitin.[5]

Toisin kuin neste- tai vaahtosammuttimissa, F-luokan sammutteilla kemiallinen reaktio saa aikaan vaahtoa palavan pinnan päälle, jolloin sammuttavana mekanismina on palokaasujen eristäminen ja tukahdutus.[3]

Metallipalosammuttimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metallipalosammuttimet sammuttavat metallipaloja (D-luokka) jauheseoksilla. Omanlaisiaan sammuttimia tarvitaan, sillä metallit voivat reagoida kiivaasti muunlaisten sammutinaineiden kanssa:[5] esimerkiksi natrium reagoi kiivaasti veden kanssa räjähtävää vetyä synnyttäen.[3]

Sammutusaineiden vaikutus perustuu tukahduttamiseen, sillä metallien palaminen tapahtuu niiden pinnalla (metallit eivät ole huokoisia). Pääainesosina ovat yleensä epäorgaaniset suolat. Na-, K- ja Mg-palojen sammutukseen käytetään esimerkiksi KCl, NaCl ja BaCl2 seosta. Li sammutukseen käytetään vaikkapa LiCl, ZrSiO4 tai Cu seosta. Myös grafiittijauhetta käytetään Li-, Na-, Mg- ja Zr-paloihin. Sammutusaineiden koostumukset kuitenkin eri valmistajilla vaihtelevat suuresti.[3]

Vesisammuttimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sankoruisku.

Vedellä sammutetaan kiinteän materiaalin paloja (A-luokka). Pumpattavat sankoruiskut sopivat erityisesti asuntoihin, mökeille ja leiripaikkoihin. Vesi ei sovi sähkö- tai rasvapalojen sammuttamiseen, eikä täytettyjä sankoruiskuja voi säilyttää pakkasessa. Sankoruiskun sijaan voidaan myös käyttää vielä yksinkertaisempaa sankojen ja ison vesitynnyrin yhdistelmää tai isoissa kiinteistössä pikapalopostia.[9]

Tarkastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painemittari. Viisarin ollessa vihreällä alueella, painetta on tarpeeksi (ellei viisari ole jumissa).

Sammuttimien tarkastukset, huollot ja uudelleentäytöt kuuluvat valtuutetuille sammutinhuoltoliikkeille.[13] Monet sammuttimet ovat paineastioita ja niissä on mittari, joka osoittaa onko astiassa tarpeeksi painetta vai ei. Mittarin lukeman ja sammuttimen ulkoisen kunnon voi tarkastaa itse, mutta sammutin tulee silti tarkastuttaa ja huoltaa sammutinhuoltoliikkeessä alla kerrotuin aikavälein. Tarkastukset ja huollot koskevat kaikkia sammuttimia, myös kotona, autossa ja veneessä olevia sammuttimia.

Suomen lain mukaan "käsisammuttimen tarkastus on tehtävä vuoden välein, jos käsisammutinta säilytetään paikassa, jossa se on alttiina sammuttimen toimintakuntoon vaikuttaville tekijöille kuten kosteudelle, tärinälle, lämpötilojen vaihtelulle tai pakkaselle. Käsisammuttimen tarkastus on tehtävä kahden vuoden välein, jos käsisammutinta säilytetään kuivissa ja tasalämpöisissä sisätiloissa. Ensimmäisen tarkastuksen ajankohta määräytyy käsisammuttimen valmistusajankohdasta".[13]

Tarkastusten lisäksi on tehtävä sammuttimen huolto. Lain mukaan vaahto-, neste-, ja rasvapalosammuttimien huoltoväli on 5 vuotta. Muilla sammuttimilla huoltoväli on 10 vuotta.[13][14]

Lisäksi lain mukaan käsisammutin on huollettava jokaisen käyttökerran jälkeen. Käsisammutin on huollettava myös silloin, kun tarkastus antaa siihen aihetta, kuitenkin vähintään valmistajan tai maahantuojan ohjeissa mainituin huoltovälein.[13]

Käytännössä kuitenkin uuden sammuttimen hankkiminen on usein halvempaa kuin useimmat huoltotoimenpiteet.[11]

Spraysammutin.

Spraymallisia aerosolisammuttimia ei ole standardoitu, eikä niitä tarvitse tarkastuttaa. Laki ei edellytä niiden tehon testaamista riippumattomasti ennen kaupassa myyntiä ja niiden sammutusteho voi usein myös olla heikko pienen koon vuoksi.[11]

Pakollisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesikulkuneuvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palosammutin vaaditaan, jos vesikulkuneuvossa on liekillä toimiva polttolaite, sisäkone tai yli 25 kilowatin (34 hevosvoiman) perämoottori. Sammuttimen on oltava standardin EN 3 mukainen ja teholuokaltaan vähintään 8A 68B.[15] Kaupallisia kalastusaluksia koskevat edeltävästä säädoksestä eriävä asetus eräiden kalastusalusten turvallisuudesta (65/2000).[16]

Autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-ajokorttiluokan henkilöautoissa ei tarvitse olla sammutinta.

Linja-autoissa tulee olla vähintään luokkaa ABE-II oleva sammutin, joka on sijoitettu kuljettajan paikan läheisyyteen siten, että se on helposti myös matkustajien saatavissa.[17][18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Alkusammutusvalmius 12.10.2012. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos. Arkistoitu 12.11.2015. Viitattu 25.7.2018.
  2. a b c Paloluokat Presto Paloturvallisuus Oy. Arkistoitu 27.8.2017. Viitattu 22.7.2018.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Tuomo Rinne & Jukka Vaari: Uudet sammutteet ja sammutusteknologiat : kirjallisuustutkimus. VTT, 2005. OCLC: 76852671. ISSN: 14550865. ISBN 9513865452. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.7.2018).
  4. Sisäasiainministeriön asetus käsisammuttimista 790/2001 finlex.fi. Viitattu 25.7.2018.
  5. a b c d Tuotteet Kanta-Hämeen Sammutinhuolto Oy. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 23.7.2018.
  6. a b c Sammuttimet Sisäministeriö. Arkistoitu 4.1.2018. Viitattu 23.7.2018.
  7. a b Erilaiset sammuttimet Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos. Arkistoitu 7.12.2017. Viitattu 22.7.2018.
  8. a b c Oikea sammutusväline oikeaan tilaan ja tilanteeseen! 31.1.2018. Peltaco Oy. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 22.7.2018.
  9. a b c d e f g h i Kiinteistön alkusammutuskaluston valinta ja sijoitus (pdf) Päijät-Hämeen pelastuslaitos. Arkistoitu 28.3.2017. Viitattu 22.7.2018.
  10. a b Jari Heikkilä: Riehuja tyhjensi jauhesammuttimen junan sisällä - katso kuvat mtv.fi. 2.2.2012. Arkistoitu 22.7.2018. Viitattu 22.7.2018.
  11. a b c Tommi Ketonen: Joka kodin sammutusvälineet halpa henkivakuutus yle.fi. 18.12.2008. Arkistoitu 16.10.2016. Viitattu 22.7.2018.
  12. Käsisammuttimia testattu – yhdestä mallista löytyi vakavia puutteita 25.6.2018. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 24.7.2018.
  13. a b c d Sisäasiainministeriön asetus käsisammuttimien… 917/2005 finlex.fi. Viitattu 23.7.2018.
  14. Tarja Vilmi: Kuinka pitkiä ovat sammuttimen tarkastus-, huolto- ja koeponnistusvälit? Presto Paloturvallisuus Oy. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 23.7.2018.
  15. Vesiliikenneasetus 124/1997 finlex.fi. Viitattu 25.7.2018.
  16. Asetus eräiden kalastusalusten turvallisuudesta 65/2000 finlex.fi. Viitattu 25.7.2018.
  17. Liikenneministeriön päätös linja-autojen… 637/1990 finlex.fi. Viitattu 25.7.2018.
  18. Liikenne- ja viestintäministeriön asetus autojen… 256/2009 finlex.fi. Viitattu 25.7.2018.