Ostrakismos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Äänestyskappaleita. Ylinnä nimi Perikles, keskellä Kimon, alinna Aristeides.

Ostrakismos (muinaiskreikaksi ὀστρακισμός, sanasta ostrakon eli ruukunsirpale) oli antiikin Ateenassa saviastian palasilla suoritettu äänestys. Sen perusteella saatettiin tuomita kuka tahansa kansanvallan uhkaajaksi katsottu 10 vuodeksi maanpakoon eli karkotetuksi Ateenasta. Karkotuspäätöksen tekemiseen tarvittiin vähintään 6 000 ääntä. Käytännössä äänestysperusteet saattoivat olla mielivaltaisia. Ostrakismoksen otti käyttöön ateenalainen Kleisthenes.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ostrakismos otettiin käyttöön, jotta kukaan ei enää voisi Ateenaa 500-luvulla eKr. yksin­valtaisesti hallinneen Peisistratoksen tavoin kaapata valtaa itselleen. Se ei siis ollut rangaistus mistään, mitä karkotettava oli jo tehnyt, vaan sillä pyrittiin estämään epäillyt vallan­kaappaus­hankkeet jo ennakolta. Mitään todisteita tällaisesta hankkeesta ei tarvittu, vaan äänestys­päätös riitti.[2]

Menettely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin tavallisia kansankokoukset, jotka pidettiin Pnyxillä, ostrakismos-äänestykset pidettiin Agoralla. Sellainen suoritettiin korkeintaan kerran vuodessa, talvella poseideon- tai anthesterion-kuussa, ja silloinkin vain, jos valmisteleva kansankokous oli päättänyt sellaisen äänestyksen järjestää.[2]

Ostrakismos-kokouksen ajaksi Agora ympäröitiin lauta-aidoilla, johon jätetyistä kymmenestä aukosta kansalaiset saapuivat paikalle fyleittäin.[2] Kokousta valvoivat Ateenan yhdeksän arkonttia sekä viidensadan neuvosto.[2]

Äänestyslippuina käytettiin saviliuskoja, joihin kirjoitettiin karkotettavaksi halutun henkilön nimi.[2][3] Tällaisia saviliuskoja on löydetty runsaasti amerikkalaisten Agoralla suorittamissa kaivauksissa. Periaatteessa äänestys oli salainen, mutta kun osa ääni­oikeutetuista kansalaisistakin oli kirjoitus­taidottomia, heidän oli pyydettävä naapuriaan kirjoittamaan liuskaan haluttu nimi.[2]

Ääntenlaskijoina toimivat arkontit. Ensin he laskivat jätettyjen saviliuskojen kokonaismäärän. Jos niitä kaikkiaan oli vähemmän kuin 6000, ääntenlaskenta lopetettiin eikä ketään karkotettu. Muussa tapauksessa liuskat lajiteltiin niissä esiintyvän nimen mukaan ja jokaiselle annetut karkotusäänet laskettiin erikseen.[2]

Jos joku määrättiin karkotettavaksi, hänellä oli kymmenen päivää aikaa poistua Ateenasta. Toisin kuin rikoksesta tuomitun maanpaon tapauksessa, ostrakismoksella karkotetun omaisuutta ei takavarikoitu vaan hän sai sitä vapaasti käyttää karkotuksensakin aikana. Hän sai saanut tulla Euboiaa tai Argolista lähemmäksi Ateenaa, mutta muita rajoituksia hänen asuinpaikalleen tai liikkumiselleen ei asetettu.[2]

Karkotus kesti tavallisesti kymmenen vuotta. Joskus karkotettu saatettiin kuitenkin kansankokouksen päätöksellä kutsua takaisin jo aikaisemmin. Näin tehtiin esimerkiksi vuonna 480 eKr, Salamiin taistelun edellä, Persian kuningas Kserkseen uhatessa Ateenaa, jolloin ateenalaiset havaitsivat olevansa suuressa vaarassa. Tällöin he julistivat yleisen armahduksen muodostaakseen "pyhän unionin", ja sitä ennen karkotettujen Megakleen, Alkibiades vanhemman, Ksanthippoksen ja Aristeideen sallittiin palata Ateenaan.[2]

Viimeisen kerran ostrakismos oli käytössä peloponnesolais­sodan aikana, jolloin demagoi Hyperbolos pääteettiin karkottaa.[2][3]

Luettelo maanpakoon tuomituista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaavia menettelyjä muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan ostrakismusta vastaava menettely oli käytössä myös ainakin Megarassa, Miletoksessa, Argoksessa ja Syrakusassa. Syrakusassa siitä käytettiin nimeä petalismi (petalismos), koska karkotettavaksi vaadittujen nimet kirjoitettiin oliivipuun lehdille. Näistä on kuitenkin säilynyt vain vähän tietoa. Lisäksi ostrakoneiksi tunnistettuja ruukun­sirpaleita on löydetty Taurien Khersonseoksesta, mikä on saanut historioitsijat päättelemään, että sielläkin olisi ollut käytössä vastaava menettely, vaikka sitä mainitakaan säilyneissä antiikin aikaisissa kirjallisissa lähteissä.[4]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ostracism

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1021. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. a b c d e f g h i j Robert Flacelière: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa, s. 214–216. Suom. Marja Itkonen-Kaila. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00183-X.
  3. a b J. W. Fuchs: Mitä Missä Milloin – Antiikin sanakirja, s. 202. Suom. Marja Itkonen-Kaila. Otava, 1972.
  4. Egor E. Surikov: Остракизм в Афинах. Языки Славянских Культур, 2006. ISBN ISBN 5-9551-0136-5. venäjäksi

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Forsdyke, Sara: Exile, Ostracism, and Democracy: The Politics of Exclusion in Ancient Greece. Princeton University Press, 2005. ISBN 0-691-11975-9.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.