NHL-kausi 1931–1932

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kausi 1931–1932 oli National Hockey Leaguen 15. kausi. Sen aikana kahdeksan joukkuetta pelasi kukin 48 runkosarjaottelua. Loppuottelusarjassa Toronto Maple Leafs tarvitsi vain kolme peliä New York Rangersin kukistamiseen ja voitti Stanley Cupin.

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloudellisten syiden takia Philadelphia Quakers lopetti toimintansa, ja Ottawa Senators teki samoin, joten NHL-joukkueiden lukumäärä laski kymmenestä kahdeksaan. Detroit Falcons meni vararikkoon ja joutui konkurssihallintoon. Samaan aikaan NHL-komissaari Frank Calder tuomitsi kaudella 193031 AHL:ksi muuttuneen ja itsensä samalla pääliigaksi julistaneen American Hockey Associationin luvattomaksi liigaksi. Calder perusteli kantaansa sillä, että AHL oli sijoittanut joukkueen Chicagoon, jossa oli NHL-joukkue, ja toisen Buffaloon, missä NHL:llä oli alasarjan yhteistyökumppani. Buffalon joukkue kuitenkin luhistui, ja Calder ryhtyi neuvotteluihin James Norrisin omistaman Chicago Shamrocksin ja vararikkoon joutuneen Detroit Falconsin yhdistämiseksi.

Montreal Canadiens valtasi taas kerran runkosarjan ykköspaikan. Canadiensin Howie Morenz oli yhtä tehokas kuin ennenkin ja voitti Hart Trophyn. New York Rangers sijoittui ykköseksi Amerikan divisioonassa. Kausi oli kuitenkin tarkoitettu Torontolle, jonka suunnannäyttäjänä toimi NHL:n johtava pistemies Harvey ”Busher” Jackson.

Toronton kotiareena Maple Leaf Gardens avattiin lukuisista vaikeuksista huolimatta. Eräässä vaiheessa koko projekti oli vähällä luhistua, mutta Conn Smythe ja Frank J. Selke saivat vakuutettua ammattiyhdistykset hyväksymään Gardensin osakkeita palkkojen osittaisena maksuna. Niinpä Maple Leaf Gardens saatiin lopulta rakennettua. Kotijoukkueen näkokulmasta Chicago Black Hawks pilasi areenan avausottelun 3–1-voitollaan, ja Chicagon pelaaja Mush March teki Gardensin historian ensimmäisen maalin.

Loppusijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, V = Voitot, H = Häviöt, T = Tasapelit, RM = Rangaistusminuutit

Huom: Pudotuspeleihin selviytyneet joukkueet on lihavoitu.

Kanadan divisioona O V H T Pisteet Tehdyt maalit Päästetyt maalit RM
Montreal Canadiens 48 25 16 7 57 128 111 450
Toronto Maple Leafs 48 23 18 7 53 155 127 625
Montreal Maroons 48 19 22 7 45 142 139 593
New York Americans 48 16 24 8 40 95 142 596
Yhdysvaltojen divisioona O V H T Pisteet Tehdyt maalit Päästetyt maalit RM
New York Rangers 48 23 17 8 54 134 112 511
Chicago Black Hawks 48 18 19 11 47 86 101 464
Detroit Falcons 48 18 20 10 46 95 108 415
Boston Bruins 48 15 21 12 42 122 117 373

Pistepörssin parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S P RM
Harvey Jackson Toronto Maple Leafs 48 28 25 53 63
Joe Primeau Toronto Maple Leafs 46 13 37 50 25
Howie Morenz Montreal Canadiens 48 24 25 49 46
Charlie Conacher Toronto Maple Leafs 44 34 14 48 66
Bill Cook New York Rangers 48 33 14 47 33

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montreal Canadiensilla oli kaikki edellytykset kolmannelle peräkkäiselle Stanley Cup -voitolleen, mutta Pit Lepinen ja Aurel Joliat’n loukkaantumiset rikkoivat unelman. Kun Joliat oli puolikuntoinen ja Lepine poissa, Canadiens ei pystynyt haastamaan nopeaa New York Rangersia. Toronto sen sijaan löysi keinot Chicagon ja sen maalivahdin Chuck Gardinerin lyömiseen. Tämän jälkeen Toronto voitti Montreal Maroonsin.

Loppuottelusarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toronto Maple Leafs kukisti paras viidestä -periaatteella pelatussa loppuottelusarjassa New York Rangersin ylivoimaisesti voitoin 3–0.

Alun perin kaksi ensimmäistä peliä piti järjestää New Yorkissa, mutta kaupungissa vierailleen sirkuksen takia toinen peli jouduttiin pelaamaan Bostonissa. Kolmas ja viimeinen ottelu pelattiin suunnitellusti Torontossa. Finaaleita alettiin kutsua ”tennissarjaksi”, sillä Toronto Maple Leafs teki jokaisessa ottelussa 6 maalia. Rangers teki 4 maalia Madison Square Gardenissa, kaksi Boston Gardenissa ja neljä Torontossa.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy: Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy: New York Rangers
Hart Memorial Trophy: Howie Morenz, Montreal Canadiens
Lady Byng Trophy: Joe Primeau, Toronto Maple Leafs
Vezina Trophy: Chuck Gardiner, Chicago Black Hawks

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]