NHL-kausi 1924–1925

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

NHL-kausi 1924–1925 oli National Hockey Leaguen historian kahdeksas kausi. Sen aikana kuusi joukkuetta pelasi kukin 30 runkosarjaottelua.[1][2] Liigaan liittyivät uusina joukkueina Boston Bruins ja Montreal Maroons.[3] Pudotuspelien välierissä Toronto Saint Patricksin yhteismaalein 5–2 kukistanut Montreal Canadiens julistettiin NHL-mestariksi,[4] mutta Stanley Cupin voitti WCHL:n Victoria Cougars, joka kukisti Stanley Cup -finaaleissa Canadiensin otteluvoitoin 3–1.[5][6][7] Cougarsin tärkeimpiin pelaajiin lukeutunut Frank Fredrickson oli aiemmin Winnipeg Falconsissa pelatessaan voittanut kultamitalin vuoden 1920 kesäolympialaisissa.[8][9]

Stanley Cup -voittajasuosikkina pidetyn ja NHL:n runkosarjan ensimmäiseksi sijoittuneen Hamilton Tigersin mestaruuden tavoittelu kaatui NHL:n ensimmäiseen lakkoon.[2][5] Tigersin pelaajat nimittäin asettivat ehdoksi pudotuspeleihin osallistumiselleen, että kullekin heistä maksettaisiin 200 dollarin suuruinen bonus. Yhtenä perusteena vaatimukselleen he esittivät sen, että runkosarjan laajentuminen 24 ottelusta 30 otteluun oli lisännyt työmäärää. Lisäksi muut joukkueet olivat tiettävästi tarjonneet omille pelaajilleen bonuksia tai palkankorotuksia. Tigersin seurajohto ei kuitenkaan maksanut vaadittuja lisäpalkkioita, ja NHL määräsi joukkueen pelaajat töihin, mihin nämä eivät suostuneet. Niinpä 13. maaliskuuta 1925 NHL asetti koko Tigersin kokoonpanon pelikieltoon. Näiden tapahtumien seurauksena monet Tigersin pelaajista eivät enää halunneet pelata seuran omistajien alaisuudessa. Tämä oli yksi syy siihen, että joukkue myytiin newyorkilaiselle Bill Dwyerille ja siitä tuli New York Americans. Americansin menestys NHL:ssä jäi kuitenkin lopulta varsin heikoksi.[5]

Kaudella 1924–1925 runkosarjan piste- ja maalipörssin voitti Toronto St. Patricksia edustanut Babe Dye.[1] Hän teki pelaamissaan 29 ottelussa yhteensä 46 tehopistettä, joista 38 oli maaleja ja 8 maaliin johtaneita syöttöjä.[10] Runkosarjan arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävä Hart Trophy puolestaan annettiin Hamilton Tigersin Billy Burchille.[11][12] Ensimmäisen kerran jaetun Lady Byng Trophyn sai alkuperäistä Ottawa Senatorsia edustanut Frank Nighbor. Palkinto myönnetään pelaajalle, jonka arvioidaan osoittaneen parasta urheiluhenkeä ja herrasmiesmäistä käytöstä korkeatasoisen pelin ohella.[13]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Joukkue O V H T Pist. +
Hamilton Tigers 30 19 10 1 39 90 60
Toronto Saint Patricks 30 19 11 0 38 90 84
Montreal Canadiens 30 17 11 2 36 93 56
Ottawa Senators 30 17 12 1 35 83 66
Montreal Maroons 30 9 19 2 20 45 65
Boston Bruins 30 6 24 0 12 49 119

[2]

Runkosarjan pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Babe Dye Toronto Saint Patricks 29 38 8 46 41
Cy Denneny Ottawa Senators 29 27 15 42 16
Aurèle Joliat Montreal Canadiens 25 30 11 41 85
Howie Morenz Montreal Canadiens 30 28 11 39 46
Red Green Hamilton Tigers 30 19 15 34 81
Jack Adams Toronto Saint Patricks 27 21 10 31 67
Billy Boucher Montreal Canadiens 30 17 13 30 92
Billy Burch Hamilton Tigers 27 20 7 27 10
Shorty Green Hamilton Tigers 28 18 9 27 63
Jimmy Herberts Boston Bruins 30 17 7 24 55

[10]

NHL-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prince of Wales Trophy: Montreal Canadiens [14]
Hart Trophy: Billy Burch, Hamilton Tigers [11][12]
Lady Byng Trophy: Frank Nighbor, Ottawa Senators [13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 1924–25 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  2. a b c 1924–1925 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  3. Rasmussen, Clark: NHL Expansion / Relocation Timeline (1924) DetroitHockey.Net. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  4. 1924–25 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  5. a b c Fitzpatrick, Jamie: The Hockey Hall of Fame member who led the first NHL strike in hockey history About.com. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  6. Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  7. Stanley Cup Champions CBSSports.com. 2013. CBS Interactive. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  8. Frank Fredrickson Bcsportshalloffame.com. 2013. BC Sports Hall of Fame and Museum. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  9. 1925: Victoria Cougars win the Stanley Cup CBC.ca. 1.6.2011. CBC. Viitattu 27.6.2012. (englanniksi)
  10. a b 1924–1925 – Regular Season – Stats NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  11. a b Hart Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  12. a b Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2013. IAC/InterActiveCorp. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  13. a b Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2013. NHL. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  14. Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)