NHL-kausi 1927–1928
| NHL-kausi 1927–1928 | |
|---|---|
| Järjestyksessä oleva kausi | 11. |
| Maa |
 Kanada Yhdysvallat |
| Joukkueiden määrä | 10 |
| Mestari | New York Rangers |
| Pistepörssin voittaja | Howie Morenz |
Kausi 1927–1928 oli National Hockey Leaguen historian 11. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 ottelua. New York Rangers voitti Stanley Cupin kukistettuaan Montreal Maroonsin, ja näin siitä tuli NHL:n perustamisen jälkeen ensimmäinen Stanley Cupin voittanut yhdysvaltalainen joukkue. Edellinen yhdysvaltalainen Stanley Cupin voittanut joukkue oli PCHA-liigan Seattle Metropolitans vuonna 1917.[1][2]
Kaudelle 1927-1928 otettiin uudelleen käyttöön O’Brien Trophy, joka oli aiemmin annettu NHL:n mestarille. Alun perin palkinto oli poistettu käytöstä Prince of Wales Trophyn tultua sen tilalle. Uuden käytännön mukaan O’Brien Trophy annettaisiin Kanadan divisioonan voittajalle, kun taas Prince of Wales Trophy menisi Yhdysvaltojen divisioonan kärkijoukkueelle.[3][4]
Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltalaiset joukkueet sekä niiden myötä kohonneet palkat vaikuttivat Ottawa Senatorsiin, joka toimi liigan ylivoimaisesti pienimmällä talousalueella, minkä seurauksena seura joutui taloudellisiin vaikeuksiin.[5][6] Niinpä Ottawa myi oikean tähtilaitahyökkääjänsä Hooley Smithin Montreal Maroonsille 22 500 dollarilla ja sai samalla oikean laiturin Punch Broadbentin takaisin.[7] Puolustaja Ed Gorman myytiin puolestaan Torontoon. Osa Ottawan ongelmista johtui siitä, että joukkueen faneilla oli tapana käydä katsomassa vain niitä pelejä, joissa vastustajana oli kanadalainen joukkue.[5]
NHL:n suurin yleisömagneetti Howie Morenz hallitsi pistepörssiä ja oli Hart Trophyn selkeä voittaja. Hän teki 33 maalia ja keräsi eniten syöttöpisteitä. Ottawan talousvaikeuksista huolimatta joukkueen maalivahti Alex Connell teki kaikkien aikojen ennätyksen torjumalla kuusi peräkkäistä nollapeliä ja olemalla päästämättä maaliakaan 461 minuuttiin ja 29 sekuntiin.[8]
Puolustaja Eddie Shoren sekä Connellin tavoin 15 nollapeliä kauden aikana torjuneen maalivahti Hal Winklerin hienojen pelien ansiosta Boston Bruins sijoittui ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen divisioonan ykköseksi ja saavutti divisioonan voittajalle jaettavan Prince of Wales Trophyn. Kauden keskivaiheilla muilta Kanadan divisioonan joukkueilta karkaamassa ollut Montreal Canadiens puolestaan romahti Pit Lepinen loukkaantumisen jälkeen, mutta se kuitenkin onnistui säilyttämään ensimmäisen sijansa kauden päätteeksi ja saavutti divisioonan voittajalle jaettavan O'Brien Trophyn.[5]
Sarjataulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanadan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| # | Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Montreal Canadiens | 44 | 26 | 7 | 11 | 116 | 48 | +68 | 59 |
| 2 | Montreal Maroons | 44 | 24 | 6 | 14 | 96 | 77 | +19 | 54 |
| 3 | Ottawa Senators | 44 | 20 | 10 | 14 | 78 | 57 | +21 | 50 |
| 4 | Toronto Maple Leafs | 44 | 18 | 8 | 18 | 89 | 88 | +1 | 44 |
| 5 | New York Americans | 44 | 11 | 6 | 27 | 63 | 128 | -65 | 28 |
Lähde: [9]
Amerikan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| # | Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Boston Bruins | 44 | 20 | 11 | 13 | 77 | 70 | +7 | 51 |
| 2 | New York Rangers | 44 | 19 | 9 | 16 | 94 | 79 | +15 | 47 |
| 3 | Pittsburgh Pirates | 44 | 19 | 8 | 17 | 67 | 76 | -9 | 46 |
| 4 | Detroit Cougars | 44 | 19 | 6 | 19 | 88 | 79 | +9 | 44 |
| 5 | Chicago Black Hawks | 44 | 7 | 3 | 34 | 68 | 134 | -66 | 17 |
Lähde: [9]
Pistepörssin parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet
| Pelaaja | Joukkue | O | M | S | P |
|---|---|---|---|---|---|
| Howie Morenz | Montreal Canadiens | 43 | 33 | 18 | 51 |
| Aurel Joliat | Montreal Canadiens | 44 | 28 | 11 | 39 |
| Frank Boucher | New York Rangers | 44 | 23 | 12 | 35 |
| George Hay | Detroit Cougars | 42 | 22 | 13 | 35 |
| Nels Stewart | Montreal Maroons | 42 | 27 | 7 | 34 |
| Art Gagne | Montreal Canadiens | 44 | 20 | 10 | 30 |
| Frederick Cook | New York Rangers | 44 | 14 | 14 | 28 |
| Bill Carson | Toronto Maple Leafs | 32 | 20 | 6 | 26 |
| Frank Finnigan | Ottawa Senators | 39 | 20 | 5 | 25 |
| Bill Cook | New York Rangers | 43 | 18 | 6 | 24 |
| Duke Keats | Detroit/Chicago | 37 | 14 | 10 | 24 |
Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pudotuspeleissä pelattiin kaksi osaottelua, joiden yhteismaalit ratkaisivat otteluparin voittajan.[10] Kanadan divisioonassa Montreal Maroons voitti Ottawa Senatorsin, ja välieräsarjassa Montreal Canadiensia vastaan Russell Oatman vei Maroonsin finaaleihin jatkoaikamaalillaan.[5]
Yhdysvaltojen divisioonassa New York Rangers tyrmäsi Pittsburgh Piratesin kovassa ottelusarjassa ja löi sen jälkeen Bostonin. Näin varmistui joukkueen paikka loppuotteluihin Montreal Maroonsia vastaan. Sirkus esti Rangersin pelien järjestämisen Madison Square Gardenissa, joten kaikki ottelut pelattiin Montreal Forumissa, vaikka Boston olikin ilmaissut halukkuutensa isännöidä Rangersia.[5][11] Maroons voitti ensimmäisen pelin Nels Stewartin ja maalivahti Clint Benedictin avustuksella 2–0. Toisessa pelissä alkoi varsinainen näytelmä, kun Nels Stewart ampui Rangers-maalivahti Lorne Chabot’n silmään osuneen kovan laukauksen. Chabot ei kyennyt jatkamaan, mutta Rangers tarvitsi maalivahdin.[12] Maroonsin valmentaja Eddie Gerard ei kuitenkaan sallinut Rangersin käyttävän paikalla ollutta Alex Connellia tai alasarjan maalivahti Hugh McCormickia.[13] Niinpä vihastunut Rangers-valmentaja Lester Patrick päätti itse sonnustautua maalivahdin varusteisiin.[1] Tämän jälkeen Rangers vartalotaklasi rajusti jokaista Patrickin lähelle päässyttä Maroons-pelaajaa. Bill Cook teki ensimmäisen maalin ja antoi siten Rangersille 1–0-johdon, mutta Nels Stewart tasoitti pelin. Jatkoajalla Rangersin Frank Boucher teki voittomaalin, ja joukkueen pelaajat kantoivat Patrickin pois jäältä.[13]
New York Americansin maalivahti Joe ”Red Light” Miller sai luvan korvata Chabot’n maalissa, ja hän pelasikin mainiosti 0–2-tappioon päättyneessä kolmannessa ottelussa.[11] Frank Boucherin loistopelin siivittämänä Rangers voitti kuitenkin kaksi seuraavaa peliä ja vei nimiinsä Stanley Cupin. Myös viimeisessä pelissä oli draaman ainekset, kun Miller sai laukauksen seurauksena pahan haavan mutta pystyi jatkamaan. Yleisö tuli kuitenkin ajoittain erittäin villiksi, ja tuomari Mike Rodden joutui ankaran parjauksen kohteeksi hylättyään Maroonsin tekemän maalin.[14] Jopa NHL-komissaari Frank Calder joutui joidenkin fanien solvaamaksi sen takia, ettei puuttunut asiaan. Lopulta Rangersistä tuli historian toinen yhdysvaltalainen ja NHL:n ensimmäinen USA:ssa kotipaikkaansa pitänyt Stanley Cup -voittajajoukkue.[5]
| Puolivälierät | Välierät | Loppuottelu | |||||||||||
| C1 | Montreal Canadiens | 2G | |||||||||||
| Kanadan divisioona | |||||||||||||
| C2 | Montreal Maroons | 3G | |||||||||||
| C2 | Montreal Maroons | 3G | |||||||||||
| C3 | Ottawa Senators | 1G | |||||||||||
| C2 | Montreal Maroons | 2 | |||||||||||
| A2 | New York Rangers | 3 | |||||||||||
| A1 | Boston Bruins | 2G | |||||||||||
| Amerikan divisioona | |||||||||||||
| A2 | New York Rangers | 5G | |||||||||||
| A2 | New York Rangers | 6G | |||||||||||
| A3 | Pittsburgh Pirates | 4G | |||||||||||
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b 1927–28 Stanley Cup Winner Legends of Hockey. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
- ↑ 1927-28 nhluniforms.com. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Historic Trophies – O’Brien Trophy Legends of Hockey. Viitattu 13.2.2007. (englanniksi)
- ↑ NHL Trophies – Prince of Wales Trophy Legends of Hockey. Viitattu 13.2.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f 1927-28 NHL Season: Howie Morenz Becomes Hockey's First True Superstar 30.10.2008. habseyesontheprize.com. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Club History – 1928 Ottawa Senators. Viitattu 13.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Punch Broadbent – Career Statistics Legends of Hockey. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Alex Connell – Biography Legends of Hockey. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b 1927-28 National Hockey League Standings Hockeydb. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
- ↑ 1927–28 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b New York Rangers 1927/28 21.11.2006. The Sports E-cyclopedia. Viitattu 13.2.2007. (englanniksi)
- ↑ 1928 Stanley Cup Finals Program from the Night Lester Patrick Played Goal! Classic Auctions. Viitattu 13.2.2007. (englanniksi)
- ↑ a b Matt Pennino: Lester Patrick Dons The Pads 20.8.2002. Outside The Garden. Viitattu 13.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Russell Oatman (Tallenne sivusta Internet Archivessa) LostHockey.com. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||