NHL-kausi 1930–1931

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
NHL-kausi 1930–1931
Järjestyksessä oleva kausi 14.
Maa  Kanada
 Yhdysvallat
Joukkueiden määrä 10
Mestari Montreal Canadiens
Pistepörssin voittaja Howie Morenz

 ← 1929–1930

1931–1932 → 

Kausi 1930–1931 oli National Hockey Leaguen 14. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 runkosarjaottelua. Stanley Cupin vei toisen kerran peräkkäin Montreal Canadiens, joka kukisti Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 3–2 viiden pelin loppuottelusarjassa.[1][2]

Kauden aikana Art Ross teki katkeran valituksen Stanley Cup -finaalien toteutustavasta. Montreal Canadiens oli nimittäin voittanut hänen joukkueensa kahdessa peräkkäisessä pelissä kaudella 1929–30. Valituksen seurauksena NHL:n johtokunta päätti, että loppuottelusarja pelattaisiin jatkossa paras viidestä -järjestelmällä.[3][4]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri lamakausi oli alkanut verottaa NHL:ää. Taloudellisten ongelmien selvittämiseksi Pittsburgh Pirates muutti Philadelphiaan, ja siitä tuli Philadelphia Quakers, mutta joukkueessa ei ollut mitään, millä se olisi voittanut otteluita tai faneja puolelleen. Tarkoituksena oli, että joukkue viipyisi Philadelphiassa vain siihen asti, kunnes Pittsburghiin saataisiin uusi areena. Hallia ei kuitenkaan rakennettu, joten joukkueen historia päättyi ainoastaan yhden uudessa kaupungissa vietetyn kauden jälkeen. Myös Ottawa Senators oli taloudellisissa vaikeuksissa, mutta muuttamisen sijaan joukkue myi tähtensä ja tulevan Hockey Hall of Fame -pelaajan King Clancyn Toronto Maple Leafsille 35 000 dollarista ja kahdesta pelaajasta. Tämä vahingoitti joukkuetta, ja yleisömäärät vähenivät entisestään. Tosin vaikka ottelu Philadelphia Quakersia vastaan ei juurikaan kerännyt yleisöä, seurasi Montreal Canadiensin voittoa Ottawasta yli 10 000 silmäparia. Ottawan fanit olivat selvästikin valikoivia sen suhteen, mitä joukkueita he tulivat katsomaan.[3][4]

Runkosarjan pistepörssin voitti Howie Morenz, joka houkutteli lamakaudesta huolimatta runsaasti yleisöä NHL-kaukaloihin muuallakin kuin Montrealissa. Detroit Cougars vaihtoi kaudelle 1930-31 nimensä Detroit Falconsiksi.[3]

Sarjataulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 Montreal Canadiens 44 26 8 10 129 89 +40 60
2 Toronto Maple Leafs 44 22 9 13 118 99 +19 53
3 Montreal Maroons 44 20 6 18 105 106 -1 46
4 New York Americans 44 18 10 16 76 74 +2 46
5 Ottawa Senators 44 10 4 30 91 142 -51 24


Amerikan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 Boston Bruins 44 28 6 10 143 90 +53 62
2 Chicago Black Hawks 44 24 3 17 108 78 +30 51
3 New York Rangers 44 19 9 16 106 87 +19 47
4 Detroit Falcons 44 16 7 21 102 105 -3 39
5 Philadelphia Quakers 44 4 4 36 76 184 -108 12


Pistepörssin parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S P RM
Howie Morenz Montreal Canadiens 39 28 23 51 49
Ebbie Goodfellow Detroit Red Wings 44 25 23 48 32
Charlie Conacher Toronto Maple Leafs 37 31 12 43 78
Bill Cook New York Rangers 43 30 12 42 39
Ace Bailey Toronto Maple Leafs 40 23 19 42 46
Joe Primeau Toronto Maple Leafs 38 9 32 41 18
Nels Stewart Montreal Maroons 42 25 14 39 75
Frank Boucher New York Rangers 44 12 27 39 20
Ralph Weiland Boston Bruins 44 25 13 38 14
Frederick Cook New York Rangers 44 18 17 35 72
Aurel Joliat Montreal Canadiens 43 13 22 35 73

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspeleissä kummankin divisioonan sijoille 2-3 sijoittuneet pelasivat vastakkaisen divisioonan joukkueita vastaan pääsystä välieriin. Välieriin pääsivät suoraan divisioonien voittajajoukkueet. välierissä kohtasivat toisensa divisioonien voittajat, sekä ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon päässeet. Puolivälierissä paremmuuden ratkaisivat kahden ottelun yhteismaalit. Divisioonavoittajien välierä ja loppuottelu pelattiin paras viidestä menetelmällä.[4][2]

Chicago Black Hawks otti varhaisen 2–1-johdon ensi kertaa paras viidestä -järjestelmällä pelatussa loppuottelusarjassa. Montreal Canadiens tuli kuitenkin takaisin peliin mukaan ja voitti sarjan lopulta 3–2. Tämä oli joukkueen toinen peräkkäinen Stanley Cup -voitto.[4][2][3]


  Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                           
       
  C1  Montreal Canadiens 3  
    A1  Boston Bruins 2  
     
         
    C1  Montreal Canadiens 3
  A2  Chicago Black Hawks 2
  C2  Toronto Maple Leafs 3M  
A2  Chicago Black Hawks 4M  
A2  Chicago Black Hawks 3M
    A3  New York Rangers 0M  
C3  Montreal Maroons 1M
  A3  New York Rangers 8M  



Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy: Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy: Boston Bruins
Hart Memorial Trophy: Howie Morenz, Montreal Canadiens
Lady Byng Trophy: Frank Boucher, New York Rangers
Vezina Trophy: Roy Worters, New York Americans

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1930-31 National Hockey League Standings Hockeydb. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  2. a b c 1930–31 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  3. a b c d 1930-31 NHL Season: Back To Back Cups Start The Canadiens Decade Off In Roaring Style habseyesontheprize.com. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  4. a b c d 1930-31 nhluniforms.com. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)