NHL-kausi 1928–1929

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
NHL-kausi 1928–1929
Järjestyksessä oleva kausi 12.
Maa  Kanada
 Yhdysvallat
Joukkueiden määrä 10
Mestari Boston Bruins
Pistepörssin voittaja Ace Bailey

 ← 1927–1928

1929–1930 → 

Kausi 1928–1929 oli National Hockey Leaguen 12. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 ottelua.[1] Kaudelle muutettiin ottelusääntöjä, kun jatkoaika muutettiin 10 minuutin pituiseksi eräksi, joka pelattiin loppuun asti, riippumatta siitä tuleeko maalia vai ei. Boston Bruinsin George Owenista tuli NHL:n historian ensimmäinen pelaaja, joka alkoi käyttää kypärää. Kypäräpakko tuli NHL:n uusille pelaajille vasta 51 vuotta myöhemmin.[2] Ensimmäistä kertaa Stanley Cupin historiassa finaalissa kohtasi kaksi yhdysvaltalaista joukkuetta. Paras kolmesta -järjestelmällä pelatussa loppuottelusarjassa Boston Bruins voitti New York Rangersin voitoin 2–0.[3]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottawa Senators kärsi edellisen vuoden tapaan taloudellisista ongelmista, ja joukkue kauppasi Punch Broadbentin New York Americansiin. Eräässä vaiheessa ongelmien yhä kasautuessa huhuttiin, että organisaatio myytäisiin chicagolaiselle ryhmittymälle. Senatorsin omistaja Frank Ahearn kuitenkin kiisti huhun, mutta myönsi hieman myöhemmin joukkueen olevan myytävänä korkeimman tarjouksen esittäjälle.[4]

Edellisellä kaudella viimeiselle sijalle jäänyt New York Americans yllätti kaikki viettämällä suuren osan kaudesta Kanadan divisioonan kärkipaikalla. Joukkueen menestyksen avaintekijöitä olivat puolustaja Lionel Conacherin ja maalivahti Roy Wortersin loistopelit.[5][6][7][8] Montreal Canadiens onnistui kuitenkin järkyttämään Americansia ja vei lopulta kärkisijan. Canadiensin maalivahti George Hainsworth teki ennennäkemättömän ennätyksen 22 nollapelillään ja 0,98 päästetyn maalin ottelukeskiarvollaan.[4] Tulokasmaalivahti Tiny Thompsonin johdolla Boston Bruins puolestaan sijoittui Yhdysvaltojen divisioonan ykköseksi.[9]

Sarjataulukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 Montreal Canadiens 44 22 15 7 71 43 +28 59
2 New York Americans 44 19 12 13 53 53 0 50
3 Toronto Maple Leafs 44 21 5 18 85 69 +16 47
4 Ottawa Senators 44 14 13 17 54 67 -13 41
5 Montreal Maroons 44 15 9 20 67 65 +2 39

Lähde: [1]

Amerikan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 Boston Bruins 44 26 5 13 89 52 +37 57
2 New York Rangers 44 21 10 13 72 65 +7 52
3 Detroit Cougars 44 19 9 16 72 63 +9 47
4 Pittsburgh Pirates 44 9 8 27 46 80 -34 26
5 Chicago Black Hawks 44 7 8 29 33 85 -52 22

Lähde: [1]

Pistepörssin parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S P RM
Ace Bailey Toronto Maple Leafs 44 22 10 32 78
Nels Stewart Montreal Maroons 44 21 8 29 74
Howie Morenz Montreal Canadiens 42 17 10 27 47
Carson Cooper Detroit Cougars 44 18 9 27 14
Andrew Blair Toronto Maple Leafs 44 12 15 27 41

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspelit pelattiin uudella järjestelmällä, jossa kummankin divisioonan sijoille 2-3 sijoittuneet pelasivat vastakkaisen divisioonan joukkueita vastaan pääsystä välieriin. Välieriin pääsivät suoraan divisioonien voittajajoukkueet. välierissä kohtasivat toisensa divisioonien voittajat, sekä ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon päässeet. Puolivälierissä ja välierissä paremmuuden ratkaisivat kahden ottelun yhteismaalit, loppuottelu pelattiin paras kolmesta menetelmällä. Loppuottelusarjassa Boston Bruins voitti New York Rangersin ja saavutti näin ensimmäisen Stanley Cup voittonsa.[2][10]


  Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                           
       
  C1  Montreal Canadiens 0  
    A1  Boston Bruins 3  
     
         
    A1  Boston Bruins 2
  A2  New York Rangers 0
  C2  New York Americans 0  
A2  New York Rangers 1  
A2  New York Rangers 2
    C3  Toronto Maple Leafs 0  
C3  Toronto Maple Leafs 7
  A3  Detroit Cougars 2  


Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy: Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy: Boston Bruins
Hart Memorial Trophy: Roy Worters, New York Americans
Lady Byng Trophy: Frank Boucher, New York Rangers
Vezina Trophy: George Hainsworth, Montreal Canadiens

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c 1927-29 National Hockey League Standings Hockeydb. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
  2. a b 1928-29 nhluniforms.com. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
  3. 1928–29 Stanley Cup Winner Legends of Hockey. Viitattu 11.2.2007. (englanniksi)
  4. a b Club History – 1929 Ottawa Senators. Viitattu 11.2.2007. (englanniksi)
  5. New York Americans 1927/28 22.1.2006. The Sports E-cyclopedia. Viitattu 11.2.2007. (englanniksi)
  6. Historical Moments sportsecyclopedia.com. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
  7. 1928–29 MONTREAL CANADIENS SEASON worldebooklibrary.org. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
  8. Roy Worters LegendsOfHockey. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
  9. Tiny Thompson bruinslegends.blogspot.fi. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
  10. 1928–29 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)