NHL-kausi 1929–1930

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
NHL-kausi 1929–1930
Järjestyksessä oleva kausi 13.
Maa  Kanada
 Yhdysvallat
Joukkueiden määrä 10
Mestari Montreal Canadiens
Pistepörssin voittaja Ralph Weiland

 ← 1928–1929

1930–1931 → 

Kausi 1929–1930 oli National Hockey Leaguen 13. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 ottelua.[1] Loppuottelusarjassa Montreal Canadiens kaatoi suuren ennakkosuosikin Boston Bruinsin 2–0 ja voitti Stanley Cupin.[2][3][4]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastatoimenpiteenä vähäisille maalimäärille tehtiin merkittävä sääntömuutos. Pelaajille annettiin lupa syöttää eteenpäin myös hyökkäysalueella. Aikaisemmin tämä oli ollut sallittua vain puolustus- ja keskialueella. Väärinkäytöksiä seurasi, sillä pelaajat jäivät seisoskelemaan vastustajan maalin eteen ja odottamaan syöttöä. Sääntöä muutettiin uudelleen kauden puolivälissä joulukuussa 1929, ja pelaajien ei enää sallittu luistelevan hyökkäysalueelle ennen kiekkoa. Näin syntyi nykyinen paitsiosääntö.[5]

Boston Bruinsin Ralph ”Cooney” Weiland otti sääntömuutoksista kaiken irti ja murskasi NHL:n vanhan piste-ennätyksen 73 tehopisteellään.[6] Weiland ja Vezina Trophyn voittanut Tiny Thompson kiidättivät Bruinsin sellaiseen vauhtiin, että kauden päätteeksi joukkueen tilastot koostuivat 38 voitosta, 5 tappiosta ja yhdestä tasapelistä. Siten Bruinsin voittoprosentiksi muodostui 87,5. Ennätystä ei vielä vuoteen 2017 mennessä ole rikottu.[7][3][4]

Conn Smythe kasvatti kaksi erinomaista hyökkääjää, Harvey Jacksonin sekä Charlie Conacherin, ja yhdessä Joe Primeaun kanssa syntyi näiden kolmen muodostama niin sanottu tenavaketju, Kid line.[8] Conacher teki maalin heti ensimmäisessä NHL-vaihdossaan. Jackson sai lempinimen ”Busher” Toronton valmentaja Tim Dalyltä, joka pyysi häntä auttamaan eräiden mailojen kanssa. ”Olen kiekkoilija, en mailapoika”, Jackson totesi Dalylle, joka vastasi sanomalla: ”Sinä senkin nuori, kokematon puskapoika (’busher’)!” Siitä lähtien ensin mainittua alettiin kutsua nimellä Busher Jackson.[9]

Sarjataulukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 Montreal Maroons 44 23 5 16 141 114 +27 51
2 Montreal Canadiens 44 21 9 14 142 114 +28 51
3 Ottawa Senators 44 21 8 15 138 118 +20 50
4 Toronto Maple Leafs 44 17 6 21 116 124 -8 40
5 New York Americans 44 14 5 25 113 161 -48 33

Lähde: [1]

Amerikan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 Boston Bruins 44 38 1 5 179 98 +81 77
2 Chicago Black Hawks 44 21 5 18 117 111 +6 47
3 New York Rangers 44 17 10 17 136 143 -7 44
4 Detroit Cougars 44 14 6 24 117 133 -16 34
5 Pittsburg Pirates 44 5 3 36 102 185 -83 13

Lähde: [1]

Pistepörssin parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S P RM
Ralph Weiland Boston Bruins 44 43 30 73 27
Frank Boucher New York Rangers 42 26 36 62 16
Aubrey Clapper Boston Bruins 44 41 20 61 48
Bill Cook New York Rangers 44 29 30 59 56
Hec Kilrea Ottawa Senators 44 36 22 58 72

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspeleissä kummankin divisioonan sijoille 2-3 sijoittuneet pelasivat vastakkaisen divisioonan joukkueita vastaan pääsystä välieriin. Välieriin pääsivät suoraan divisioonien voittajajoukkueet. välierissä kohtasivat toisensa divisioonien voittajat, sekä ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon päässeet. Puolivälierissä paremmuuden ratkaisivat kahden ottelun yhteismaalit. Divisioonavoittajien välierä pelattiin paras viidestä ja toinen välieräottelu ja loppuottelu pelattiin paras kolmesta menetelmällä.[3][2]

Boston Bruins oli ollut runkosarjassa ylivoimainen ja se voittikin Montreal Maroonsin välierässä. Loppuotteluissa Montreal Canadiens voitti kuitenkin Bruinsin voitoin 2-0 ja saavutti näin kolmannen Stanley Cup voittonsa.[4][2]


  Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                           
       
  C1  Montreal Maroons 1  
    A1  Boston Bruins 3  
     
         
    C2  Montreal Canadiens 2
  A1  Boston Bruins 0
  C2  Montreal Canadiens 3  
A2  Chicago Black Hawks 2  
C2  Montreal Canadiens 2
    A3  New York Rangers 0  
C3  Ottawa Senators 3
  A3  New York Rangers 6  



Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O’Brien Trophy: Montreal Maroons
Prince of Wales Trophy: Boston Bruins
Hart Memorial Trophy: Nels Stewart, Montreal Maroons
Lady Byng Trophy: Frank Boucher, New York Rangers
Vezina Trophy: Tiny Thompson, Boston Bruins

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c 1929-30 National Hockey League Standings Hockeydb. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  2. a b c 1929–30 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  3. a b c 1929-30 nhluniforms.com. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  4. a b c 1929-30 NHL Season: A Third Stanley Cup habseyesontheprize.com. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  5. NHL History (December 21, 1929) tmlfever.com. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
  6. Cooney Weiland Biography Legends of Hockey. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
  7. NHL Team Records Hockey Central. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  8. Michael Menser Dell: What's My Line? LCS Hockey. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
  9. Busher Jackson Biography Legends of Hockey. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)