NHL-kausi 1929–1930
| NHL-kausi 1929–1930 | |
|---|---|
| Järjestyksessä oleva kausi | 13. |
| Maa |
 Kanada Yhdysvallat |
| Joukkueiden määrä | 10 |
| Mestari | Montreal Canadiens |
| Pistepörssin voittaja | Ralph Weiland |
Kausi 1929–1930 oli National Hockey Leaguen 13. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 ottelua.[1] Loppuottelusarjassa Montreal Canadiens kaatoi suuren ennakkosuosikin Boston Bruinsin 2–0 ja voitti Stanley Cupin.[2][3][4]
Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastatoimenpiteenä vähäisille maalimäärille tehtiin merkittävä sääntömuutos. Pelaajille annettiin lupa syöttää eteenpäin myös hyökkäysalueella. Aikaisemmin tämä oli ollut sallittua vain puolustus- ja keskialueella. Väärinkäytöksiä seurasi, sillä pelaajat jäivät seisoskelemaan vastustajan maalin eteen ja odottamaan syöttöä. Sääntöä muutettiin uudelleen kauden puolivälissä joulukuussa 1929, ja pelaajien ei enää sallittu luistelevan hyökkäysalueelle ennen kiekkoa. Näin syntyi nykyinen paitsiosääntö.[5]
Boston Bruinsin Ralph ”Cooney” Weiland otti sääntömuutoksista kaiken irti ja murskasi NHL:n vanhan piste-ennätyksen 73 tehopisteellään.[6] Weiland ja Vezina Trophyn voittanut Tiny Thompson kiidättivät Bruinsin sellaiseen vauhtiin, että kauden päätteeksi joukkueen tilastot koostuivat 38 voitosta, 5 tappiosta ja yhdestä tasapelistä. Siten Bruinsin voittoprosentiksi muodostui 87,5. Ennätystä ei vielä vuoteen 2017 mennessä ole rikottu.[7][3][4]
Conn Smythe kasvatti kaksi erinomaista hyökkääjää, Harvey Jacksonin sekä Charlie Conacherin, ja yhdessä Joe Primeaun kanssa syntyi näiden kolmen muodostama niin sanottu tenavaketju, Kid line.[8] Conacher teki maalin heti ensimmäisessä NHL-vaihdossaan. Jackson sai lempinimen ”Busher” Toronton valmentaja Tim Dalyltä, joka pyysi häntä auttamaan eräiden mailojen kanssa. ”Olen kiekkoilija, en mailapoika”, Jackson totesi Dalylle, joka vastasi sanomalla: ”Sinä senkin nuori, kokematon puskapoika (’busher’)!” Siitä lähtien ensin mainittua alettiin kutsua nimellä Busher Jackson.[9]
Sarjataulukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanadan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| # | Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Montreal Maroons | 44 | 23 | 5 | 16 | 141 | 114 | +27 | 51 |
| 2 | Montreal Canadiens | 44 | 21 | 9 | 14 | 142 | 114 | +28 | 51 |
| 3 | Ottawa Senators | 44 | 21 | 8 | 15 | 138 | 118 | +20 | 50 |
| 4 | Toronto Maple Leafs | 44 | 17 | 6 | 21 | 116 | 124 | -8 | 40 |
| 5 | New York Americans | 44 | 14 | 5 | 25 | 113 | 161 | -48 | 33 |
Lähde: [1]
Amerikan divisioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| # | Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Boston Bruins | 44 | 38 | 1 | 5 | 179 | 98 | +81 | 77 |
| 2 | Chicago Black Hawks | 44 | 21 | 5 | 18 | 117 | 111 | +6 | 47 |
| 3 | New York Rangers | 44 | 17 | 10 | 17 | 136 | 143 | -7 | 44 |
| 4 | Detroit Cougars | 44 | 14 | 6 | 24 | 117 | 133 | -16 | 34 |
| 5 | Pittsburg Pirates | 44 | 5 | 3 | 36 | 102 | 185 | -83 | 13 |
Lähde: [1]
Pistepörssin parhaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit
| Pelaaja | Joukkue | O | M | S | P | RM |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ralph Weiland | Boston Bruins | 44 | 43 | 30 | 73 | 27 |
| Frank Boucher | New York Rangers | 42 | 26 | 36 | 62 | 16 |
| Aubrey Clapper | Boston Bruins | 44 | 41 | 20 | 61 | 48 |
| Bill Cook | New York Rangers | 44 | 29 | 30 | 59 | 56 |
| Hec Kilrea | Ottawa Senators | 44 | 36 | 22 | 58 | 72 |
Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pudotuspeleissä kummankin divisioonan sijoille 2-3 sijoittuneet pelasivat vastakkaisen divisioonan joukkueita vastaan pääsystä välieriin. Välieriin pääsivät suoraan divisioonien voittajajoukkueet. välierissä kohtasivat toisensa divisioonien voittajat, sekä ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon päässeet. Puolivälierissä paremmuuden ratkaisivat kahden ottelun yhteismaalit. Divisioonavoittajien välierä pelattiin paras viidestä ja toinen välieräottelu ja loppuottelu pelattiin paras kolmesta menetelmällä.[3][2]
Boston Bruins oli ollut runkosarjassa ylivoimainen ja se voittikin Montreal Maroonsin välierässä. Loppuotteluissa Montreal Canadiens voitti kuitenkin Bruinsin voitoin 2-0 ja saavutti näin kolmannen Stanley Cup voittonsa.[4][2]
| Puolivälierät | Välierät | Loppuottelu | |||||||||||
| C1 | Montreal Maroons | 1 | |||||||||||
| A1 | Boston Bruins | 3 | |||||||||||
| C2 | Montreal Canadiens | 2 | |||||||||||
| A1 | Boston Bruins | 0 | |||||||||||
| C2 | Montreal Canadiens | 3 | |||||||||||
| A2 | Chicago Black Hawks | 2 | |||||||||||
| C2 | Montreal Canadiens | 2 | |||||||||||
| A3 | New York Rangers | 0 | |||||||||||
| C3 | Ottawa Senators | 3 | |||||||||||
| A3 | New York Rangers | 6 | |||||||||||
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c 1929-30 National Hockey League Standings Hockeydb. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c 1929–30 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c 1929-30 nhluniforms.com. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c 1929-30 NHL Season: A Third Stanley Cup habseyesontheprize.com. Arkistoitu 16.1.2022. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
- ↑ NHL History (December 21, 1929) tmlfever.com. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Cooney Weiland Biography Legends of Hockey. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
- ↑ NHL Team Records Hockey Central. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
- ↑ Michael Menser Dell: What's My Line? LCS Hockey. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Busher Jackson Biography Legends of Hockey. Viitattu 10.2.2007. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||