Muinaisruotsi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muinaisruotsi
Tiedot
Alue Ruotsi, Suomi ja Ahvenanmaa
Kirjaimisto latinalainen, riimukirjoitus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta Indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä germaaniset kielet
skandinaaviset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1

Muinaisruotsi (nykyruots. fornsvenska) on nimi kahdelle ruotsin kielen muodolle, joita puhuttiin keskiajalla: varhainen muinaisruotsi (klassisk fornsvenska), jota puhuttiin vuosina 1225–1375, ja myöhäinen muinaisruotsi (yngre fornsvenska), jota puhuttiin 1375–1526[1].

Muinaisruotsi kehittyi itämuinaisnorjasta. Ruotsin ja tanskan kielten aikasimmat muodot, joita puhuttiin vuosina 800–1100, olivat muinaisnorjan murteita, joita kutsuttiin riimuruotsiksi ja riimutanskaksi, koska niitä kirjoitettiin silloin vain riimuilla. Murteiden väliset erot olivat kuitenkin pieniä, ja ne alkoivat kunnolla erkaantua 1100-luvulla. Muinaisruotsi ja muinaistanska syntyivät 1200-luvulla. Ei ole varmuutta siitä, milloin muinaisgutniska ja älvdalska alkoivat erkaantua ruotsista, mutta muinaisgutniska erkaantui kauan ennen muinaistanskaa.

Varhainen muinaisruotsi oli merkittävästi erilainen nykyruotsiin verrattuna siten, että siinä oli monimutkaisempi sijamuotorakenne eikä se ollut vielä kokenut sukurakenteen supistumista, joten siinä oli kolme sukua. Substantiiveja, adjektiiveja, pronomineja ja joitain numeraaleja taivutettiin neljässä sijassa: nominatiivi, genetiivi, datiivi ja akkusatiivi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fortescue, Michael D.: Historical linguistics 2003: selected papers from the 16th International Conference on Historical Linguistics, Copenhagen, 11–15 August 2003, s. 258. John Benjamins Publishing Company 2005. Google Books. (englanniksi)